Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli pärjää hyvin ilman miehen lapsia.
Ei äiti todellakaan
04.01.2021 |
Onko missään olemassa keskustelupalstaa, missä voi avoimesti kertoa, miten äitipuoli ei vaan pidä miehensä lapsista? Että jokainen päivä ilman heitä on vaan niin ihanaa, ja aina, kun he tulevat paikalle, elämä äitipuolen mielestä muuttuu todella ahdistavaksi. Asialle ei vaan voi mitään, tunteet ovat tunteita. Myös lasten isää kohtaan. Ero ei tule kysymykseen, mutta miten helpottaa oloa, kun lapsipuolet ovat taas tulossa...
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi
Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.
Niinpä ei ole yhtään mitåän vastuuta miehen lapsista.
Aina jännästi naisen pitäisi hoitaa ja kantaa vastuuta miehen lapsista mutta toisin päln ei koskaan vaan mesotaan että akka hoitakoot omat lapset ja eihän mies toisen miehen lapsia ala kasvattamaan ja hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei voi sietää puolisonsa lapsia vaikuttaa väistämättä siihen dynamiikkaan mitä lapsilla ja heidän vanhemmallaan on. Heikentää lasten ja heidän vanhempansa suhdetta. Voitte jatkaa te äitipuolet keskenänne täällä keskustelua. Halusin vain kertoa näkökulmani eroperheen aikuisena lapsena. Jotain hyvääkin on syntynyt kokemuksistani. Nimittäin se, että en eroa helposti nyt kun on omaa perhettä. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Aikuisten ihmisten tulisi muistaa vastuunsa myös siinä miten heidän päätöksensä vaikuttavat heitä ympäröivien ihmisten elämään.
Juuri näin.
Minä en pidä mieheni lapsista. Tiedän mieheni eron syyt, ja se eri ns turha. Mieheni on timantti mieheksi. Olemme olleet yhdessä 10 v, kokeneet kriisejä ja tiedän kyllä, millainen mieheni on.
Haluaisin kysyä eksältä, että kannattiko erota? Saattaa nyt omat lapsensa uusperhetilanteeseen mitättömän syyn takia.
Tämä on kyllä vaikea kysymys.
Itse olen myös äitipuoli, tai ehkä olin, koska mieheni lapset ovat jo aikuisia.
En inhonnut lapsia ollenkaan, mutta en myöskään oppinut koskaan välittämään heistä kunnolla. Ja jo se teki raskasta yhdessäolosta, kun omassa kodissa pyörii ihmisiä, joista ei kunnolla pidä. Toisen kanssa oli helpompaa, hän oli aika itsenäinen oman tien kulkija, ei ripustautunut, pyysi apua tarvittaessa eikä kyräillyt ja mököttänyt, sillä tavalla siis selkeä tapaus. On sitä edelleen, hoitaa asiansa itse ja meille tullessaan on "tasavertainen aikuinen", eli ihan mukavaa seuraa. Toinen taas oli hyvin, hyvin vaativa, isästään mustasukkainen ja täynnä opittua avuttomuutta. Ja jossain mielessä on sitä edelleen 23 vuotiaana. Hyvin raskasta seuraa siis edelleen, ja hänen käydessään yritän lähinn kitua vierailun läpi.
Ei niille tunteille oikein mitään voi, käytökselle toki voi, mutta vuodesta toiseen omassa kodissa on kyllä rankkaa käyttäytyä aina korrektisti vastoin omia tunteitaan.
Jos palaisin aikaan ennen parisuhteen syntyä, en tällä tiedolla lähtisi, vaikka mies rakas ja ihana onkin.
Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?
Tuo on jännä, miten usein näissä keskusteluissa tuodaan esiin "omassa kodissa". Se on myös miehen koti, ei sinun omasi, toisin kuin jos asuisi yksin. Ja kun se on myös miehen koti, on se myös lasten koti silloin kun ovat alaikäisinä miehen huoltovastuulla.
Miltä tuntuisi, jos omassa kodissasi olisi vieraita jotka määrittävät arkea? Niin, tehän tiedätte. Lapsista tuntuu samalta, se on heidänkin koti. Ette ehkä halua myöntää tätä, mutta niin kauan kuin mies ei ole vain vierailemassa lastensa kanssa luonasi, on se heidänkin kotinsa. Ainoa ero teillä suhteessa lapsiin on, että te voitte valita. Alle 12-vuotias ei voi asumisestaan päättää, vaikka haluaisi. Pakotietä ei ole. Hän ei voi sanoa, "etten olisi näillä tiedoilla lähtenyt, syntynyt näille vanhemmille". Mitään vaihtoehtoja ei ole.
Siksi tämä tuntuu mielestäni aina niin epäreilulta asetelmalta. Oikeudenmukaisuus ja kohtuus on yksi arvo maailmassa tunteiden rinnalla. Miettikää hetki, että tämä olisi tapahtunut omassa lapsuudessanne, kodin ja pyyteettömän välittämisen, perheeseen kuulumisen sijaan. Miettikää omaa lapsuuttanne ja kaikkea siihen sisältyvää itsestäänselvyyttä. Pohtikaa huviksenne vastakkainen skenaario jos pystytte. Usein, jos lapsi on omassa elämässään ihan sivuroolissa tai syrjinnän kohteena ydinperheessä, puhutaan emonationaalisesta väkivallasta. Uusperheissä tämä on usein vain hyväksytty asiaintila (sillä on silti samat vaikutukset). Usein näyttää yhdistyvän myös uusperheiden lasten myöhemmän ongelmat, mikä entisestään vavisuttaa "idylliä", eikä jotenkin tajuta yhdistää syitä ja seurauksia. Pitäisi lasten osata olla kiitollinen kun ei ole pahemmin käynyt, vaikka hyväksyvää, lapsen kasvulle tärkeää, turvallista ilmapiiriä ei ole kyetty luomaan. Sitten kappas kappas, kasvavat jotenkin vinoon. Lapsia vastuutetaan itsensä kasvattamisesta tai siitä, etteivät aikuisten kokemuksen ja kykyjen tavoin suoriudu tilanteesta. Eihän tämä teidän vastuullenne kuulu, voitte perustella itsellenne. Mutta jos olette asemassa, missä kaltoinkohtelu mahdollistuu, kuuluu se kuitenkin. Tietyssä tilanteessa vastuu tulee mukana (yhteisasuminen). Vastuusta voi välttyä välttämällä tilannetta. Ei voi syödä kakkua ja säästää sitä ottamatta muilta omaksi hyödyksenne. Valita voitte. Vahvemmalla on aina enemmän vastuuta kuin heikommalla, ihan siksi että voimaa ja valtaa voi aina käyttää väärin. Voimalla ja vallalla voi syödä sen lastenkin kakun. Mahdollista, mutta onko se oikein? No ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?
Minä näen asian näin: kyseessä on minun asuntoni, ja miksi minä omasta asunnostani pois muuttaisin? Sinä nöet, että minä, äitipuoli, olen se ylimääräinen henkilö talossa, mutta ei, ne lapset ovat niitä ylimääräisiä.
Mies muutti minun asuntooni. Minä en hänen.
Toisekseen on ihan eri asia, asuvatko lapset koko ajan vai käyvätkö vain viikonloppuisin. Kukaan viikonloppulapsi ei pidä isän kotia omana kotinaan. Kyllä he lähtökohtaisesti ovat vain kylässä isän kodissa. Tämä monelta erolapselta kuultua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi
Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.
Sulla on vastuu olla pilaamatta niiden elämää. Tässä tapauksessa kun lapsi ei voi valita sua. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi
Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.
Sulla on vastuu olla pilaamatta niiden elämää. Tässä tapauksessa kun lapsi ei voi valita sua. edellinen
Ei kai meistä kukaan ole niiden lasten elämiä pilaamassakaan.
Eikö niin ap että väitit miehellesi ottavasi hänet lapsineen päivineen koska halusit juuri tuon miehen? Tiesit jo silloin ettet pidä lapsista mutta jos oisit sen sanonut, mies oisi lähtenyt. Arvaas mitä? Niin lähtee nytkin. Jos menet sanomaan ettet halua lapsia teille, se olet sinä joka häviää.
Ois kannattanut ajatella järjellä eikä p*llulla heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en minä ainakaan valinnut miestäni jostain hyllystä, että minä otan nyt tuon ja rakastun siihen eli mieheni ei ollut valinta vaan hän vaan tuli elämääni ja toi mukanaan lapsen. Lapsen, joka on syntynyt kultalusikka perseessä, minä, minä ja minä.
Mies muuttuu täysin, kun lapsi tulee. Hän on hiljainen, vetäytyvä ja kireä ja tekee kaikkea muuta kuin on lapsen kanssa. Meitä on kolme ihmistä jotka teeskentelee ja vetää jotain roolia, kuinka kiva on kun olet ja olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?
Minä näen asian näin: kyseessä on minun asuntoni, ja miksi minä omasta asunnostani pois muuttaisin? Sinä nöet, että minä, äitipuoli, olen se ylimääräinen henkilö talossa, mutta ei, ne lapset ovat niitä ylimääräisiä.
Mies muutti minun asuntooni. Minä en hänen.Toisekseen on ihan eri asia, asuvatko lapset koko ajan vai käyvätkö vain viikonloppuisin. Kukaan viikonloppulapsi ei pidä isän kotia omana kotinaan. Kyllä he lähtökohtaisesti ovat vain kylässä isän kodissa. Tämä monelta erolapselta kuultua.
Eihän kenenkään tarvitse olla ylimääräinen. Miksi et sanonut miehelle, ettet ole valmis muuttamaan yhteen ja hankkisi oman kodin lasten kanssa? Tai heidän vierailuja varten? Niin, koska talous ja käytännöllisyys, muiden lasten sielut eivät ole minkään, edes pienen säästön arvoisia jos se on itseltä pois. Tässä toki katsoisin miehen suuntaan.
Kun ollaan kylässä, usein vieraat huomioidaan. Eli haluttiinko sitä arkea vai kestitä? Jos ollaan vieraina niin sitten kohdellaan vieraina, pidot pystyyn. Muistakaa säilyttää vieraskoreus sisältäen usein viihdyttämisen. Niin, eihän toimi, eli älkää pliis puhuko itseänne pussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti jos asenne on tuo, niin ei pidä pariutua miehen kanssa, jolla on lapsia. Niin yksinkertaista se vain on! Hanki itsellesi lapseton mies. Myrkytät asenteellasi tuon perheen.
Minä aloin inhota miehen lapsia vasta kun tulin itse raskaaksi. Mistä sellaisen olisi voinut etukäteen tietää?
Argh, tämä on taas tätä höpinää, että ihminen on täysin muka tunteidensa vietävissä. Mietipä hetki, miltä tuntuu jos sinun lapsikultaasi joku aikuinen vihaa. Miltä tuntuisi äitinä lähettää se lapsi säännöllisesti ihmisen luokse, joka vihaa sitä sinun lastasi??
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin ap että väitit miehellesi ottavasi hänet lapsineen päivineen koska halusit juuri tuon miehen? Tiesit jo silloin ettet pidä lapsista mutta jos oisit sen sanonut, mies oisi lähtenyt. Arvaas mitä? Niin lähtee nytkin. Jos menet sanomaan ettet halua lapsia teille, se olet sinä joka häviää.
Ois kannattanut ajatella järjellä eikä p*llulla heti alussa.
En ole ap, mutta en minä koskaan miehelle sanonut, että otan hänen lapsensa myös. Kieltäydyin ensimmäisestä kosinnastakin sen lapsen tähden. Mies ei lähtenyt, vaan kosi toisenkin kerran. Koska hän ajattelee, että me olemme me, ja lapset ovat ulkokehällä, aikuistuvat ja lähtevät. Ja sitten me olemme vieläkin me.
Niin, ikää on jo niin paljon, että meille ei yhteisiä lapsia tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?
Minä näen asian näin: kyseessä on minun asuntoni, ja miksi minä omasta asunnostani pois muuttaisin? Sinä nöet, että minä, äitipuoli, olen se ylimääräinen henkilö talossa, mutta ei, ne lapset ovat niitä ylimääräisiä.
Mies muutti minun asuntooni. Minä en hänen.Toisekseen on ihan eri asia, asuvatko lapset koko ajan vai käyvätkö vain viikonloppuisin. Kukaan viikonloppulapsi ei pidä isän kotia omana kotinaan. Kyllä he lähtökohtaisesti ovat vain kylässä isän kodissa. Tämä monelta erolapselta kuultua.
Eihän kenenkään tarvitse olla ylimääräinen. Miksi et sanonut miehelle, ettet ole valmis muuttamaan yhteen ja hankkisi oman kodin lasten kanssa? Tai heidän vierailuja varten? Niin, koska talous ja käytännöllisyys, muiden lasten sielut eivät ole minkään, edes pienen säästön arvoisia jos se on itseltä pois. Tässä toki katsoisin miehen suuntaan.
Kun ollaan kylässä, usein vieraat huomioidaan. Eli haluttiinko sitä arkea vai kestitä? Jos ollaan vieraina niin sitten kohdellaan vieraina, pidot pystyyn. Muistakaa säilyttää vieraskoreus sisältäen usein viihdyttämisen. Niin, eihän toimi, eli älkää pliis puhuko itseänne pussiin.
Olen vastaaja 55. Lue myös se.
Ehdotin tuota miehelle, mutta hänelle ei sopinut kaksi asuntoa.
Kun meillä on miehen puoleisia, niin teen ruoan ja istun ruokapöydässä. Siinä keskustelut. Sen jälkeen jätän miehen vierainineen rauhaan ja minä teen omiani.
Yhtä kohtelias olen lasten ollessa meillä.
Vierailija kirjoitti:
No, en minä ainakaan valinnut miestäni jostain hyllystä, että minä otan nyt tuon ja rakastun siihen eli mieheni ei ollut valinta vaan hän vaan tuli elämääni ja toi mukanaan lapsen. Lapsen, joka on syntynyt kultalusikka perseessä, minä, minä ja minä.
Mies muuttuu täysin, kun lapsi tulee. Hän on hiljainen, vetäytyvä ja kireä ja tekee kaikkea muuta kuin on lapsen kanssa. Meitä on kolme ihmistä jotka teeskentelee ja vetää jotain roolia, kuinka kiva on kun olet ja olen.
Olet valinnut miehesi, älä muuta selitä. Ja kehtaatkin nimitellä lasta, joka kärsii tuollaisesta äitipuolesta. Hänen elämällään ei ole mitään tekemistä kultalusikoiden kanssa, päinvastoin. Hän on saanut harvinaisen empatiakyvyttömän, uhriutuvan äitipuolen. Lapsi ei ole osaansa valinnut, sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
No, en minä ainakaan valinnut miestäni jostain hyllystä, että minä otan nyt tuon ja rakastun siihen eli mieheni ei ollut valinta vaan hän vaan tuli elämääni ja toi mukanaan lapsen. Lapsen, joka on syntynyt kultalusikka perseessä, minä, minä ja minä.
Mies muuttuu täysin, kun lapsi tulee. Hän on hiljainen, vetäytyvä ja kireä ja tekee kaikkea muuta kuin on lapsen kanssa. Meitä on kolme ihmistä jotka teeskentelee ja vetää jotain roolia, kuinka kiva on kun olet ja olen.
Sinä olet miehesi valinnut, tässä maassa aikuiset saa seurustella vapaasti eikä ketään pakoteta parisuhteeseen. Mietitkö koskaan, miltä siitä vihaamastasi lapsesta tuntuu? Isä, joka "tekee kaikkea paitsi on lapsen kanssa".
Miten kehtaatkin nimitellä lasta, joka on syytön syntymäänsä eikä ansaitse vihaa. Miehesi on sen sijaan valinnut isäksi tulemisen. Lapsella on oikeus tulla rakastetuksi ja saada osakseen välittämistä. Sitä hän ei selvästikään saa edes omalta isältään.
Olen naimisissa miehen kanssa jolla kaksi teiniä, itsellä on kaksi teiniä. Kaikki tulevat hyvin toimeen mutta olemme päättäneet että emme muuta yhteen, elämä on hyvä näin. Miehen kanssa vietämme aikaa kahdestaan joka toinen viikko. Joskus vietämme aikaa kaikki yhdessä. Viihdyn kuitenkin parhaiten omien lasten kanssa kolmistaan meidän omassa kodissa. Rakastan miestäni, hän on mahtava aviomies ja isä mutta erillään asuminen sopii meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en minä ainakaan valinnut miestäni jostain hyllystä, että minä otan nyt tuon ja rakastun siihen eli mieheni ei ollut valinta vaan hän vaan tuli elämääni ja toi mukanaan lapsen. Lapsen, joka on syntynyt kultalusikka perseessä, minä, minä ja minä.
Mies muuttuu täysin, kun lapsi tulee. Hän on hiljainen, vetäytyvä ja kireä ja tekee kaikkea muuta kuin on lapsen kanssa. Meitä on kolme ihmistä jotka teeskentelee ja vetää jotain roolia, kuinka kiva on kun olet ja olen.Sinä olet miehesi valinnut, tässä maassa aikuiset saa seurustella vapaasti eikä ketään pakoteta parisuhteeseen. Mietitkö koskaan, miltä siitä vihaamastasi lapsesta tuntuu? Isä, joka "tekee kaikkea paitsi on lapsen kanssa".
Miten kehtaatkin nimitellä lasta, joka on syytön syntymäänsä eikä ansaitse vihaa. Miehesi on sen sijaan valinnut isäksi tulemisen. Lapsella on oikeus tulla rakastetuksi ja saada osakseen välittämistä. Sitä hän ei selvästikään saa edes omalta isältään.
Mies taipui lapseen viiden vuoden taivuttelun jälkeen, lapseen jota ei olisi halunnut. Lapsikin sen tietää ettei isä ole lasta koskaan hoitanut ja tulee vain koska äiti pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi
Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.
Sulla on vastuu olla pilaamatta niiden elämää. Tässä tapauksessa kun lapsi ei voi valita sua. edellinen
Ei kai meistä kukaan ole niiden lasten elämiä pilaamassakaan.
Lapset on fiksuja ja vaistoavat lierot. edell.
Minäkään en riemusta kilju, kun lapsipuolet tulevat. En myöskään kiljuisi, jos anoppi tulisi joka toinen viikonloppu meille. Tai isäni tulisi meille säännöllisesti täysihoitoon. Tai veljeni.
Ulkopuoliset ovat ulkopuolisia.