Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli pärjää hyvin ilman miehen lapsia.
Ei äiti todellakaan
04.01.2021 |
Onko missään olemassa keskustelupalstaa, missä voi avoimesti kertoa, miten äitipuoli ei vaan pidä miehensä lapsista? Että jokainen päivä ilman heitä on vaan niin ihanaa, ja aina, kun he tulevat paikalle, elämä äitipuolen mielestä muuttuu todella ahdistavaksi. Asialle ei vaan voi mitään, tunteet ovat tunteita. Myös lasten isää kohtaan. Ero ei tule kysymykseen, mutta miten helpottaa oloa, kun lapsipuolet ovat taas tulossa...
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi
Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.
Ei ehkä laillisesti, mutta ihmisyysmielessä minusta kyllä on. En voisi kuvitella parisuhdetta mieheen, joka ei haluaisi tutustua ja lähentyä lapseeni. Perusasia parisuhteessa lapsia omaavaan ihmiseen on se, että hyväksyy myös lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo erilliset asunnot on ihan hyvä vaihtoehto suhteissa joissa uusi puoliso ei halua ottaa lapsiin mitään kontaktia. Miksi niin harva käyttää tuota vaihtoehtoa? Ne lapset kuuluu pakettiin varsinkin jos asutaan yhdessä.
Totta. Vaikuttaa siltä että ap on lapsellinen ja joustamaton. HÄN haluaa asua yhdessä ja HÄN ei halua miehen lapsia elämäänsä joten kaikkien muiden pitää järjestää omat menonsa niin ettei ap:n kuplamaailmassa muutu mikään. Hänen ei tarvitse harkita kompromisseja koska hänen mies ja hänen koti
Itse en kahden lapsen äitinä voinut tietää miten raskas joku lapsi voi olla. Ihan kiva kuusivuotiaana, mutta kun sitä ikää tuli lisää ongelmat alkoi siitä kun se lapsi ei ollut oma. Sille omalle, kun voi sanoa ihan suoraan haista paska ja ole jo hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti jos asenne on tuo, niin ei pidä pariutua miehen kanssa, jolla on lapsia. Niin yksinkertaista se vain on! Hanki itsellesi lapseton mies. Myrkytät asenteellasi tuon perheen.
Minä aloin inhota miehen lapsia vasta kun tulin itse raskaaksi. Mistä sellaisen olisi voinut etukäteen tietää?
Niin, mistäpä se mies olisi sitä voinut tietää. Sinun pitää kyllä tietää tuollainen asia. Ja raskaaksi tulo ei ole mikään selitys sille että vihaat miehesi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti jos asenne on tuo, niin ei pidä pariutua miehen kanssa, jolla on lapsia. Niin yksinkertaista se vain on! Hanki itsellesi lapseton mies. Myrkytät asenteellasi tuon perheen.
Minä aloin inhota miehen lapsia vasta kun tulin itse raskaaksi. Mistä sellaisen olisi voinut etukäteen tietää?
Niin, mistäpä se mies olisi sitä voinut tietää. Sinun pitää kyllä tietää tuollainen asia. Ja raskaaksi tulo ei ole mikään selitys sille että vihaat miehesi lapsia.
Normaali eläinkunnan vaistonvarainen toiminta. Hyljeksitään toisen naaraan jälkeläisiä että omat saa enemmän elintilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä vaikea kysymys.
Itse olen myös äitipuoli, tai ehkä olin, koska mieheni lapset ovat jo aikuisia.
En inhonnut lapsia ollenkaan, mutta en myöskään oppinut koskaan välittämään heistä kunnolla. Ja jo se teki raskasta yhdessäolosta, kun omassa kodissa pyörii ihmisiä, joista ei kunnolla pidä. Toisen kanssa oli helpompaa, hän oli aika itsenäinen oman tien kulkija, ei ripustautunut, pyysi apua tarvittaessa eikä kyräillyt ja mököttänyt, sillä tavalla siis selkeä tapaus. On sitä edelleen, hoitaa asiansa itse ja meille tullessaan on "tasavertainen aikuinen", eli ihan mukavaa seuraa. Toinen taas oli hyvin, hyvin vaativa, isästään mustasukkainen ja täynnä opittua avuttomuutta. Ja jossain mielessä on sitä edelleen 23 vuotiaana. Hyvin raskasta seuraa siis edelleen, ja hänen käydessään yritän lähinn kitua vierailun läpi.
Ei niille tunteille oikein mitään voi, käytökselle toki voi, mutta vuodesta toiseen omassa kodissa on kyllä rankkaa käyttäytyä aina korrektisti vastoin omia tunteitaan.
Jos palaisin aikaan ennen parisuhteen syntyä, en tällä tiedolla lähtisi, vaikka mies rakas ja ihana onkin.
Ihan yhtä lailla ne lapset on pakotettu ottamaan teidät, äitipuolet, vastaan.
Alkaa kohta paha äitipuoli -stereotypia näyttämään ihan paikkansa pitävältä
Mietittekö koskaan millaisen pakotetun ihmissuhteen annatte lapsille ja mitä ne joutuu teidän kanssa feikkaamaan?
En. En ymmärrä tätä mihin asemaan lapset on nykyään korotettu. Ennen heitäkin kohdellitiin ihmisinä ja nyt he on jotain uniikkeja lumihiutaleita, joita tulisi palvoa toisena päivätyönään ettei ne vaan mene rikki ja sitten he ovat loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun kaikki ei menekään niin kuin he tahtoo.
Kaikki ei menekään kuten he tahtoo? No ei varmasti mene, ei monikaan asia erolapsien elämässä, saati tuollaisissa kuvioissa. No eipä sillä ole mitään väliä, kun ei kysytäkään. Ja ongelma on juuri siinä, ettei heitä kohdella ihmisinä, ikätasonsa mukaan, tunteineen. Heitä kohdellaan aikuisten elämän tiellä olevina haittaobjekteina. Niin kaunista ja inhimillistä, kun oikein miettii.
Vierailija kirjoitti:
Miten näihin uusperhekuvioihin päätyy aina ne kaikkein keskenkasvuisimmat ja epävarmimmat naiset? Kun niitä lapsettomiakin miehiä on... Mutta ei, on ihan pakko napata se työpaikan komea Pekka, kun sillä menee niin huonosti vaimonsa kanssa. Oliko sillä kolme lastakin? No äh, kai hän voi ne jättää ja ratsastaa kanssani auringonlaskuun niinkuin ei olisi koskaan aiemmin ketään muuta naista vilkaissutkaan. (Ihan varmasti onkin pitänyt silmänsä kiinni, kun on lapsia vaimonsa kanssa tehnyt, tai oikeastaan ne lapset ei varmaan edes ole hänen, koska hän on halunnut säästää itseään minulle!)
Kuka nyt haluaisi itselleen miehen, joka ei ole kelvannut muille tai osoittanut viriiliteettiään tekemällä lapsia. Sitä saa, mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin ap että väitit miehellesi ottavasi hänet lapsineen päivineen koska halusit juuri tuon miehen? Tiesit jo silloin ettet pidä lapsista mutta jos oisit sen sanonut, mies oisi lähtenyt. Arvaas mitä? Niin lähtee nytkin. Jos menet sanomaan ettet halua lapsia teille, se olet sinä joka häviää.
Ois kannattanut ajatella järjellä eikä p*llulla heti alussa.En ole ap, mutta en minä koskaan miehelle sanonut, että otan hänen lapsensa myös. Kieltäydyin ensimmäisestä kosinnastakin sen lapsen tähden. Mies ei lähtenyt, vaan kosi toisenkin kerran. Koska hän ajattelee, että me olemme me, ja lapset ovat ulkokehällä, aikuistuvat ja lähtevät. Ja sitten me olemme vieläkin me.
Niin, ikää on jo niin paljon, että meille ei yhteisiä lapsia tule.Eli idioottimaisuus on jotenkin hyväksyttävämpää, jos on samalla sinnikäs? Ok, tämä selittää paljon maailman menosta.
Mikä tässä on idoottimaista? Jos mies ei ole mikään isä-tyyppi, ei hän sellaiseksi muutu, asui sitten yksin tai jonkun kanssa.
En näe hänen toiminnassaan isänä mitään eroa, olen paikalla tai tulen yllättäen paikalle.
Meillä tilanne on se, että molemmilla on omia isoja lapsia. Kun miehen lapset ovat meillä, minä hoidan asioita omien lasteni kanssa. Esim. Käymme isovanhemmilla tai autan koulutehtävissä, tms.
Ihmisten itsekkyys ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Jos joskus eroaisin miehestäni ja päätyisin tilanteeseen, jossa olisin äitipuoli joillekin lapsille, niin ottaisin nämä lapset kaikella rakkaudella vastaan. Vaikka kuinka jopa inhoaisivatkin minua ja olisivat erilaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Ap:n tilanteessa oikea ratkaisu olisi ollut asua koko ajan erillään tämän miehensä kanssa. Ei sekään olisi ideaali tilanne, mutta sentään jotenkin siedettävä. Ap ajattelee vain itseään ja voivottelee, kun pitäisi näitä lapsia kestää. Onko kertaakaan ajatellut, että miltä näistä lapsista on tuntunut tulla tuollaiseen ”kotiin”, johon heitä ei haluta. Lapset eivät ole voineet valita kohtaloaan tässä. Aikuiset tekevät nämä valinnat heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?
Minä näen asian näin: kyseessä on minun asuntoni, ja miksi minä omasta asunnostani pois muuttaisin? Sinä nöet, että minä, äitipuoli, olen se ylimääräinen henkilö talossa, mutta ei, ne lapset ovat niitä ylimääräisiä.
Mies muutti minun asuntooni. Minä en hänen.Toisekseen on ihan eri asia, asuvatko lapset koko ajan vai käyvätkö vain viikonloppuisin. Kukaan viikonloppulapsi ei pidä isän kotia omana kotinaan. Kyllä he lähtökohtaisesti ovat vain kylässä isän kodissa. Tämä monelta erolapselta kuultua.
Eihän kenenkään tarvitse olla ylimääräinen. Miksi et sanonut miehelle, ettet ole valmis muuttamaan yhteen ja hankkisi oman kodin lasten kanssa? Tai heidän vierailuja varten? Niin, koska talous ja käytännöllisyys, muiden lasten sielut eivät ole minkään, edes pienen säästön arvoisia jos se on itseltä pois. Tässä toki katsoisin miehen suuntaan.
Kun ollaan kylässä, usein vieraat huomioidaan. Eli haluttiinko sitä arkea vai kestitä? Jos ollaan vieraina niin sitten kohdellaan vieraina, pidot pystyyn. Muistakaa säilyttää vieraskoreus sisältäen usein viihdyttämisen. Niin, eihän toimi, eli älkää pliis puhuko itseänne pussiin.
Olen vastaaja 55. Lue myös se.
Ehdotin tuota miehelle, mutta hänelle ei sopinut kaksi asuntoa.Kun meillä on miehen puoleisia, niin teen ruoan ja istun ruokapöydässä. Siinä keskustelut. Sen jälkeen jätän miehen vierainineen rauhaan ja minä teen omiani.
Yhtä kohtelias olen lasten ollessa meillä.Eihän mies ollut neuvotteluasemissa, jos hänellä on "rasitteet". Muutit siis yhteen miehen kanssa, joka ei ajattele muita kuin itseään, niin suhteessa sinuun kuin lapsiinsa. Onnea. Onnea teille kaikille.
Olihan miehellä mahdollisuus jäädä omaan asuntoon.
Tämä mies on epäitsekkäin olento, mitä minä olen alämäni aikana tavannut. Siitä hänetä ei voi syyttää. En edes ymmärrä viestistäsi, mikä meillä on ongelma. Kun sellaista ei ole.
Sinä varmaan sanot, että kysy lapsilta. Tiedätkö, että lapset tulevat mielellään meille. Ovat jo sen 12 ja silti tulevat. Eikö se osoita laaten mielipidettä? Äiti kun ei heitä haluaisi päästää.
Tämä keskustelu on palauttanut uskoni ihmisiin kaikkien Facebookin uusperheryhmien jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä sanoo lapsilleen että sanothan tätä taloa jossa isä ja Leena ( nimi muutettu) asuvat. Sitten Leena sanoo lapsille kun isä on poissa että älkää tulko enää tänne ja että äiti teidät pakottaa eikö niin. No tästä nousi kunnon myrsky ja Leenalle osoitettiin ovea isän toimesta jos ei puheet lopu. No loppui ne ainakin vähäksi aikaa. Tämä tarina on tosi.
Kauhea isä. Odottaa äitipuolen hoitavan lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on palauttanut uskoni ihmisiin kaikkien Facebookin uusperheryhmien jälkeen!
Kiinnostaa, mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niin ap että väitit miehellesi ottavasi hänet lapsineen päivineen koska halusit juuri tuon miehen? Tiesit jo silloin ettet pidä lapsista mutta jos oisit sen sanonut, mies oisi lähtenyt. Arvaas mitä? Niin lähtee nytkin. Jos menet sanomaan ettet halua lapsia teille, se olet sinä joka häviää.
Ois kannattanut ajatella järjellä eikä p*llulla heti alussa.En ole ap, mutta en minä koskaan miehelle sanonut, että otan hänen lapsensa myös. Kieltäydyin ensimmäisestä kosinnastakin sen lapsen tähden. Mies ei lähtenyt, vaan kosi toisenkin kerran. Koska hän ajattelee, että me olemme me, ja lapset ovat ulkokehällä, aikuistuvat ja lähtevät. Ja sitten me olemme vieläkin me.
Niin, ikää on jo niin paljon, että meille ei yhteisiä lapsia tule.Eli idioottimaisuus on jotenkin hyväksyttävämpää, jos on samalla sinnikäs? Ok, tämä selittää paljon maailman menosta.
Mikä tässä on idoottimaista? Jos mies ei ole mikään isä-tyyppi, ei hän sellaiseksi muutu, asui sitten yksin tai jonkun kanssa.
En näe hänen toiminnassaan isänä mitään eroa, olen paikalla tai tulen yllättäen paikalle.
Meillä tilanne on se, että molemmilla on omia isoja lapsia. Kun miehen lapset ovat meillä, minä hoidan asioita omien lasteni kanssa. Esim. Käymme isovanhemmilla tai autan koulutehtävissä, tms.
No eipä se hänestä tunne-elämältään kypsää ja vastuullistakaan tee, eikä ole mikään varsinainen puolustus, ettei ole isätyyppi jokatapauksessa. Joko itsekäs tai yksinkertainen. Pysyn kannassani.
Suosittelen viikonloppuisää puolisoksi. :) Varsinkin jos ero lapsen äidistä on tapahtunut jo kauan sitten tai jos eivät edes ole olleet yhdessä.
Itsellä mies, jonka poika käy meillä joka toinen viikonloppu, joskus harvemminkin. Jos on joku futisleiri tms niin poika jättää välistä isä-viikonlopun. Mieheni ei ole ollut virallisesti yhdessä pojan äidin kanssa, joten poika ei ole ikinä edes nähnyt vanhempiaan yhdessä. Tämä kuvio on ollut minulle tosi helppo. Ei ole mustasukkaisuuksia, ja lastakin näkee niin harvoin ettei ehdi mitenkään pinna palaa. Miehellä ja minulla kaksi yhteistä lasta, jotka kuitenkin tykkäävät isoveljestään. Ollaan kuin ydinperhe sillä bonuksella, että isoveli käy joskus ilahduttamassa sisaruksiaan. (Ja älkää pliis aloittako paasausta, että ei ole pojan tehtävä ilahduttaa sisaruksia jne. En ole tätä vaatinut, mutta näin se vaan on mennyt meillä). Olen tyytyväinen tilanteeseen.
Minä muutin miehen kanssa yhteen, kun hänen lapsensa olivat muuttaneet jo omilleen. Minulla on hyvin etäiset välit miehen lapsiin. Mieheni tulee hyvin toimeen lapseni kanssa, joka asuu vielä kotona.
Miehen lapsista toinen ei voi sietää minua ja näyttää sen myös.
Ei niiden vieraiden lasten kanssa ole yhtä helppoa olla kuin omien. Paljon on myös kiinni lapsen vanhemmista. Olisi reilua sanoa sille lapsettomalle uusvanhemmalle paljon kannustavia sanoja. Kuten että jos kannat vastuuta lapsesta, saat myös komentaa sitä tarvittaessa. Ei tarvitse pelätä, että lapsi särkyy normielämästä. Lasta on myös normaalia ottaa syliin ja halata. Muistan kun olin ihan ihmeissäni, kun vanhempani ottivat mieheni lapsen syliin, ja lapsi kapusi sinne ihan tyytyväisenä. Lapsettomana minulle ei olisi edes tullut mieleen moinen. Olin vielä pienikokoinen ja lapsellinen itsekin, joten olisi tuntunut vähän oudolta. Hoidin ja ruokin kuitenkin lasta, ja kuskailin.
Olin vähän kuin hoitotäti tai kaveri, en vanhempi. Ja oikeastaan olikin hyvä näin, kun myöhemmin tuli ero miehestä, niin en jäänyt lastakaan kauheasti kaipaamaan. Toki olisi ollut kiva nähdä myöhemmin ja kuulla miten hänellä menee, mutta lapsi katkaisi välinsä myös isäänsä, ja lapsen isä minuun. Lapsen isällä oli ollut erittäin vaikea suhde lapsen äitiin, olivat eronneet ennen minua, niin ihan pienestä en viitsinyt olla häneenkään yhteydessä.
Eli peräänkuulutan sen lapsen vanhemman aikuisuutta, hänestä on paljon kiinni, onnistuuko homma vai ei. Lapseton ei voi mitenkään osata vanhemmuutta, jos ei saa apuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on palauttanut uskoni ihmisiin kaikkien Facebookin uusperheryhmien jälkeen!
Kiinnostaa, mitä tarkoitat?
Uusperheryhmissä valtaosa keskustelijoista on äitipuolia, joiden elämä olisi täydellistä ilman niitä kaameita bonuslapsia, jotka eivät taivu äitipuolen siisteyskäsityksiin ja joita pitää vielä elättääkin, vaikka se kaikki on niiltä yhteisiltä, jotka tietysti on kaikkein rakkaimpia, pois. Miehen exä on tietysti myös ihan hirviö. Näitä aloituksia sitten hymistelee ja komppaa muut äitipuolet ja auta armias, jos uskallat siellä sanoa jotain lapsia puolustavaa, niin heti sinä olet se tunteeton hirviö, joka ei ymmärrä, miten rankkaa on olla äitipuoli ja miten taloudellisesti tiukkaa on, kun pitää olla kotihoidontuella ja mies joutuu vielä elättämään niitä edellisen liitonkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on palauttanut uskoni ihmisiin kaikkien Facebookin uusperheryhmien jälkeen!
Kiinnostaa, mitä tarkoitat?
Uusperheryhmissä valtaosa keskustelijoista on äitipuolia, joiden elämä olisi täydellistä ilman niitä kaameita bonuslapsia, jotka eivät taivu äitipuolen siisteyskäsityksiin ja joita pitää vielä elättääkin, vaikka se kaikki on niiltä yhteisiltä, jotka tietysti on kaikkein rakkaimpia, pois. Miehen exä on tietysti myös ihan hirviö. Näitä aloituksia sitten hymistelee ja komppaa muut äitipuolet ja auta armias, jos uskallat siellä sanoa jotain lapsia puolustavaa, niin heti sinä olet se tunteeton hirviö, joka ei ymmärrä, miten rankkaa on olla äitipuoli ja miten taloudellisesti tiukkaa on, kun pitää olla kotihoidontuella ja mies joutuu vielä elättämään niitä edellisen liitonkin lapsia.
Tämä keskustelu tuo siis perspektiiviä siihen, että se vika on kuin onkin niissä äitipuolissa, eikä itsessä.
Vihasiko isäsi ja äitipuolesi sinua kun olit lapsi? Tekikö isäsi kaikkea muuta kuin oli sinun kanssasi silloin, kun olit hänen luonaan? Jos kyllä, oliko tämä mielestäsi ihan ok?