Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuoli pärjää hyvin ilman miehen lapsia.
Ei äiti todellakaan
04.01.2021 |
Onko missään olemassa keskustelupalstaa, missä voi avoimesti kertoa, miten äitipuoli ei vaan pidä miehensä lapsista? Että jokainen päivä ilman heitä on vaan niin ihanaa, ja aina, kun he tulevat paikalle, elämä äitipuolen mielestä muuttuu todella ahdistavaksi. Asialle ei vaan voi mitään, tunteet ovat tunteita. Myös lasten isää kohtaan. Ero ei tule kysymykseen, mutta miten helpottaa oloa, kun lapsipuolet ovat taas tulossa...
Kommentit (291)
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli silleen jännä tilanne, että mieheni ja hänen exänsä eron jälkeen exä roudasi uuden miehen samantien taloon sisään kun mieheni perävalot olivat hävinneet horisonttiin. Tästä 3v kun aloimme mieheni kanssa olemaan yhdessä. Miehelläni oli ollut eron jälkeen vaikeaa, ja eräs ketä hän tapaili eron jälkeen myös kuoli tapaturmaisesti. Ex vaimo oli olevinaan mielissään kun "löysimme" toisemme, mutta ääni kellossa vaihtui, kun menimme kihloihin, ostimme talon jne. Yhteisiä lapsia meillä ei mieheni kanssa ole eikä tule. Mitä paremmin meillä menee, sitä ikävämpi exä on meitä kohtaan. Mm. lasten juhlissa ei katso edes minua päin, vaikka aluksi oli niin tyytyväistä kun mieheni oli jonkun löytänyt.
Tässä on uskoakseni kyse sellaisesta ilmiöstä, että ollaan salaa tyytyväisiä, kun exällä menee huonosti. Olisi kamalaa, jos itsellä menisi huonommin kuin exällä. Moni suorastaan kilpailee, kummalla on nopeammin uusi puoliso kuviossa ja feisbuukkiin tykitetään rakkauskuvia... ettei vaan kukaan luulisi, että huonosti menee, ja yksin säälittävänä eronnut reppana tässä nyt imee sukkaa tyhjätaskuna kotona.
Näinhän se on. Tarkoitukseni olikin tuoda esiin että vaikka kaikki näyttäisi suhteen puoleen vihreää valoa, voi ääni kellossa muuttua ajan myötä, ja yllättäen ollaankin tilanteessa jossa asiat ovatkin muuttuneet totaalisesti. Että aina ei auta varoa ansaan astumista(eli miksi kukaan menisi suhteeseen jossa toisella on lapsia), kun se tehdään tällä tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Perheen voi rikkoa käytännössä vain siihen kuuluvat aikuiset. Ei yleensä parisuhteen osapuolet. Katso aikuinen ihminen peiliin tai siihen puolisoosi, äläkä syyttele ulkopuolisia.
No, olet periaatteessa oikeassa, mutta ulkopuolinen on mahdollistaja.
Vrt. Nuo 500 kg painavat, jotka eivät pääse ovesta ulos. Itse ovat syyllisiä syömiseen, mutta on joku, joka mahdollistaa syömisen.
Kuka on lopulta syyllinen?Eri
No tämä on helppo.
Kun kaksi ihmistä tekee sopimuksen keskenään, niin sopimuksen voi rikkoa vain toinen, tai molemmat eli kaksi(2) näistä sopimuksen tehneistä henkilöistä. Esim. naapuri tai kassatyöntekijä ei voi rikkoa tätä näiden kahden ihmisen välistä sopimusta.
Kyllä heihin tottuu, viimeistään aikuisena. Miksi muuten olla miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heihin tottuu, viimeistään aikuisena. Miksi muuten olla miehen kanssa?
Ai miksi muuten olla miehen kanssa kuin tämän lasten takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää viedä joku uusi naikkonen lapsen kevätjuhlaan, niin silloin käyttää myös omaa lastaan jonkinlaisena välineenä siihen, että voisi vaan tehdä kiusaa ex-puolisolle. Onpa sitten varmaan kivaa olla se lapsi tuollaisessa tilanteessa.
Tämä on vain tunne joka sille jätetylle puoliskolle tulee. Lapsesta on vain mukavaa kun kaikki hänelle läheiset ja tärkeät ihmiset saavat osallistua. Moni äiti vain käyttää lasta omien tunteidensa suojakilpenä, että nämä ja nämä loukkaavat lastani, vaikka tosiasiassa kaikki kyllä tietävät että äidin herkkä mieli se siinä särkyy, ei suinkaan lapsen. Silti voi olla vaikeaa olla tilanteessa jossa ns. omalle reviirille tuodaan toisia naisia, varsinkin jos ero on ollut ikävä.
Minun lapseni ovat eläneet molemmissa kodeissa uusperheessä. Minun aviomieheni lapset elävät myös uusperheessä meidän luona. Lapsia on yhteensä kuusi, suurin osa jo aikuisia.
Ja voin sanoa, että lapselleei äitipuoli tai isäpuoli ole mitenkään tärkeitä, ellei tämä ole ollut jo ihan pienestä asti mukana.
Se on vain aikuisen tunne, että he olisivat niin tärkeitä.
Olen toistuvasti lasten puheissa heidän perhettään, ja todella tärkeä. Kyseisessä viestissä luki että lapselle TÄRKEÄT ihmiset. Jos joku EI OLE lapselle tärkeä, niin siitähän tuossa ei puhuttu. Et sinä voi päättää toisten puolesta, et edes lastesi puolesta ketkä ovat heille tärkeitä ihmisiä.
En epäile lainkaan, ettekö SINÄ olisi tärkeä. Minä tarkoitin oletusarvoisesti, että äitipuoli/isäpuoli on harvemmin lapselle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvattanut ikuiseksi kaksi puolison lasta ja edelleen kutsuvat minua faijaksi.
Ovat parasta mitä mulla on koskaan ollut.
Suurin osa miepuolisista kavereista joista on tullut uusperheen isiä on toiminut samalla tavalla.
Naiset on näissä asioissa vissiin useammin itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvattanut ikuiseksi kaksi puolison lasta ja edelleen kutsuvat minua faijaksi.
Ovat parasta mitä mulla on koskaan ollut.
Suurin osa miepuolisista kavereista joista on tullut uusperheen isiä on toiminut samalla tavalla.
Naiset on näissä asioissa vissiin useammin itsekkäitä.
Naisten onnvaikeampi hyväksyä muiden lapsia. Tätä selitetään biologialla: nainenhan aina tietää, onko lapsi oma, isä taas ei koskaan, joten hänen on jo biologian tasolla pakko hyväksyä kaikki lapset.
Meillä on uusperhe, jossa molemmilla on omia lapsia. Yhteisiä ei ole. Minun miehelleni oli alusta asti tosi helppoa hyväksyä minun lapseni, minä taas olen joutunut tekemään tosi paljon töitä hyväksymisen eteen. Vaikka miehen lapset ovat tosi helppija, tiukasti kasvatettuja ja hyväkäytöksisiä, ja yksi minun lapsistani on vaikea yksilö. Näissä tunteissa ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet eivät kysy lupaa. Sen olen itse joutunut huomaamaan. Kun tulin tähän omaan tilanteeseeni, miehen ja lapsen elämään, negatiivisia tunteita ei ollut. Olin hyvin sinisilmäinen ja luottavainen.
Vasta nyt muutaman vuoden yhdessä elon jälkeen on tullut negatiiviset tunteet lupaa kysymättä miehen lasta ja hänen osittaista samassa kodissa asumista kohtaan. Eikä ne oikein helpota, vaikka yritän niitä vastaan taistella.
Mitään aitoja rakkauden tunteita lasta kohtaan ei vain ole. Ja ajat ilman lasta ovat iso kontrasti siihen, kun hän on meillä. Vapaus olla, elää ja hengittää.
Uusperheily on syvältä.
Miettikää ennen kuin aloitatte.
Elämä on niin paljon jatkuvan mielen hallinnan kanssa elämistä, ymmärtämistä, hampaan puremista. Unohtuu ihan kuinka kevyitä ne muut vaihtijset olikaan... arg.
Sitten kun on talo, jne jaettu on jo syvällä.
Jatkuvasti joutuu osallistumaan juttuihin mitkä ei kiinnostaisi. Ja ero on valtaisa.
Pohtikaa ajoissa ja ne joilla on valtaa uusperheissä, muistakaa päästäå kumppani vähällä ja miettiä onko hänellä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kaikki kumppanin lapsiin liittyvä.
Ymmärtäkää ne ei ole "ihania lapsukaisia" meille joille niiden olemassa olo on ihan uusi juttu
Vähän niinku ei pidä olettaa et kaikki tykkää lemmikeistä. Huomiointia, huomiointia, ymmärrystä ulkopuolista kohtaan jotta ulkopuolisuuden tunne ei jättäisi joka välissä auttakaa sitä uutta.
Alue: Aihe vapaa
Olen toistuvasti lasten puheissa heidän perhettään, ja todella tärkeä. Kyseisessä viestissä luki että lapselle TÄRKEÄT ihmiset. Jos joku EI OLE lapselle tärkeä, niin siitähän tuossa ei puhuttu. Et sinä voi päättää toisten puolesta, et edes lastesi puolesta ketkä ovat heille tärkeitä ihmisiä.