Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kellä enää varaa lastenhankintaan?
tämän takia syntyvyys laskee
03.01.2021 |
Olen lähestymässä 30 vuoden ikää, mies löytyy ja korkeakoulu käytynä. Säästöjä ei ihan hirveitä määriä ole kertynyt, opintovelkaa kylläkin. Tulot sen verran hyvät ettei mitään tukia saa, mutta kun laskeskelin vauva-ajan raha-asioita, totesin että varaa ei ole jäädä esimerkiksi kotihoidontuelle, joka tarkoittaa sitä että lapsi on laitettava päiväkotiin vain n. 9kk iässä. Samaan aikaan perheitä jotka näin toimivat, syyllistetään huonosta vanhemuudesta kun ei oltu kotona lapsen kanssa, mutta kellä siihen on varaa kun pitäisi yhtä lasta kohden olla kymppitonni säästössä että pystyy maksamaan laskut siltä ajalta kun on kotona sen lapsen kanssa? Onko vain niin että ei riitä että on keskiluokkaa voidakseen lisääntyä? Millä ihmeellä nykyperheet elää, asutaanko viidestään kaksioissa vai miten tämä onnistuu. Ja tosiaa, jos tämä vaikuttaa, niin asutaan pk-seudulla, jossa asuminen n. 1000e/kk ihan sama missä mörskässä asuu.
Vinkkejä, apuja, mitä te teitte että onnistuitte?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
tämän takia syntyvyys laskee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin asunto pk-seudulta ja päätettiin jättää lapset tekemättä kun vaihtoehdot oli joko tai.
Näinpä näin, tältäpä se on alkanut tuntua että pitää valita joko asuminen (ja adoptio sitten kun on 40) tai sitten että asuu hyvin pienesti ja hankkii lapsen 40 neliöön. Ei ole helppoa vaikka luulisi että Suomessa pärjäisi edes pikkuisen paremmin perustuloilla.
Uhma-ikäinen lapsi pienessä yksiössä tai kaksiossa on ehdoton ei. Tai no on niitä rauhallisiakin lapsia kuulemma olemassa, mutta itse en ikinä pystyisi näin vilkkaan yksilön kanssa.
Kokemusasiantuntijana olen samaa mieltä yksiössä asumisessa, olen itse ollut se uhmaikäinen lapsi yksiössä. Vanhempani olivat jaksamisen äärirajoilla, ymmärränkin miksi remmi oli lapsenkasvatuksessa apuna. Älkää tehkö lapsia jos talous ei ole kunnossa, maailmahan hukkuu lapsien suureen määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oltiin rutiköyhiä, kaikille lapsille ei esim. ollut varaa hankkia kenkiä. Silti perheessä oli lapsia vähintään puoli tusinaa.
Syntyvyys on siis kääntäen verrannollinen tulotasoon.
Meillä ainakin on varaa lapsiin, lapsia 2 mutta olisi varaa kolmanteenkin.
Itse olen ollut viimeksi 2009 töissä, netto 1600e. Sen jälkeen olen ollut kotona, tulot 0-1000e.
Mies yrittäjä, saa noin 1000-1200e.
Mutta ei asuta pk-seudulla.
En minä taloudellisesta puolesta olisi niinkään huolissani. Enemmän mietin kuka tänä nykyajan kertakäyttöihmissuhdekulttuurin aikana uskaltaa sitoutua toiseen lapsen myötä? Suuri(n?) osa perheistä taitaa olla jo jotain uusioviritelmiä, jossa "bonussisarukset" vaihtelevat ja yhtäkkiä leikitään perhettä uuden tuntemattoman ihmisen kanssa. Kyllä se lapsi tarvitsee muutakin vakautta kuin taloudellisen vakauden.
Riippuu mitä elintasoa haluaa. Itse aloitin lasten tekemisen jo opiskeluaikana ja vuoskaudet vedettiin kasvavaa perhettä muutaman satasen voimin (laskujen jälkeen). Mielestäni elintaso oli parhaimmillaan kun mies oli opintotuella ja minä lasten kotihoidon tuella. Nykyään kun ollaan miehen kanssa kumpikin töissä, niin talous on ihan kuralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä opiskeluaikana oli muutenkin joustavaa. Molemmat voivat olla helpommin lasten kanssa kotona ja vastuu oli helpompaa jakaa tasapuolisesti. Se oli todella ihanaa aikaa! Paljon mielekästä tekemistä, omia hommia, mutta samalla ihanaa perhearkea ja paljon yhdessäoloa! Ilo otettiin irti pienistä asioista. Osattiin olla vähästä kiitollisia ja onnellisia. Ne oli ihania aikoja. :)
Vastaus kysymykseen näyttäisi tämän ketjun perusteella olevan: opiskelijalla on varaa hankkia lapsi/lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me säästettiin 10 000 ennen lapsia, joita nyt kaksi. Aion olla 5vuotta putkeen kotona. Miehen tulot 2500€ bruttona ja ylitöitä on paiskinut, mutta saanut pitää myös kaikki isyyslomat. Ollaan pärjätty kun pidettiin 1,5v lainanlyhennys vapaata tänä aika. Ollaan myös ostettu uusi vasta rakennettu koti ja vaihdettu auto (käytetty). Tuossa nyt olennaiset, että ei mitään kovatuloisia olla, mutta ihan hienosti pärjätty. Ja niin normaalit asumismenot 1300€.
Tämä on kyllä ikuisuuskysymys. Monet eivät ajattele lapsen yrittämistä/ hankintaa rahan kannalta ja se näkyy sitten kituuttamisena ja yhteiskunnan tukia hakiessa lapsen synnyttyä. Minä itse haluaisin toisen lapsen mutta mies on sitä mieltä, ettei ole siihen varaa. Todellisuudessa hän ei halua taas maksaa enemmän perheen kuluja ja kun esikoisen kohdalla olin todella vähätuloinen, oli nyreissään siitä, että joutui maksamaan enemmän perheen menoja vaikka laitettiin lainanmaksut jäihin puoleksi vuodeksi ja ei juurikaan tehty kuin pakollisia hankintoja. Nyt hänen mielestään ei ole vara, koska pitäisi hankkia isompi auto ja isompi asunto ja olla taas lainoja maksamatta.
Olen surullinen, koska en ennen lapsen saamista älynnyt, että mies haluaa edelleen kaikki menot tasan ja jos ei onnistu, niin minun pitääkin pysyä töissä. Ja on minullakin jonkin verran säästöjä ja sijoituksia, mutta ei ihan niin paljoa että yksinäni taloutta pyörittäisin saatikka että siihen olisi haluja.
Vinkki, keskustelkaa raha-asiat läpi ja miten ne menisivät jos ja kun lasta päätetään yrittää. Itselleni tosiaan tuli täytenä yllätyksenä miehen pihiys. Varmaan siksi, kun olimme viimeiset 10 vuotta laittaneet kaikki menot tasan tarkkaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kannattaa ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi ja valehdelkaa kelaan päin tulonne, eli ilmoitatte miehen minimiin määritetyn YEL-tulon heille, niin saatte asumistukea ja päivähoitomaksut maksaa kaupunki kun sinnekin ilmoitatte minimi YEL-tulon ja sinun äitiyspäivärahan.
Ei kai äitiyspäivärahaa saa, jos lapsi on hoidossa kaupungin päiväkodissa, joten miten voit ilmoittaa sen tuloksi?
Kyllä yrittäjien osalta tarvitaan huomattavasti enemmän selvitystä päivähoitomaksujen tuloselvitykseen kuin YEL-tulo. Näin oli ainakin ennen (etenkin ei osakeyhtiöiden osalta).
Asumistukea et välttämättä saa, jos et asu vuokralla, vaikka tulot olisivatkin pienet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä ikuisuuskysymys. Monet eivät ajattele lapsen yrittämistä/ hankintaa rahan kannalta ja se näkyy sitten kituuttamisena ja yhteiskunnan tukia hakiessa lapsen synnyttyä. Minä itse haluaisin toisen lapsen mutta mies on sitä mieltä, ettei ole siihen varaa. Todellisuudessa hän ei halua taas maksaa enemmän perheen kuluja ja kun esikoisen kohdalla olin todella vähätuloinen, oli nyreissään siitä, että joutui maksamaan enemmän perheen menoja vaikka laitettiin lainanmaksut jäihin puoleksi vuodeksi ja ei juurikaan tehty kuin pakollisia hankintoja. Nyt hänen mielestään ei ole vara, koska pitäisi hankkia isompi auto ja isompi asunto ja olla taas lainoja maksamatta.
Olen surullinen, koska en ennen lapsen saamista älynnyt, että mies haluaa edelleen kaikki menot tasan ja jos ei onnistu, niin minun pitääkin pysyä töissä. Ja on minullakin jonkin verran säästöjä ja sijoituksia, mutta ei ihan niin paljoa että yksinäni taloutta pyörittäisin saatikka että siihen olisi haluja.
Vinkki, keskustelkaa raha-asiat läpi ja miten ne menisivät jos ja kun lasta päätetään yrittää. Itselleni tosiaan tuli täytenä yllätyksenä miehen pihiys. Varmaan siksi, kun olimme viimeiset 10 vuotta laittaneet kaikki menot tasan tarkkaan puoliksi.
No mutta tässäkin mielessä oli edullista saada lapset opiskeluaikana: molemmat olivat jo tuilla (toki työtäkin tehtiin jonkin verran). Eli ei ollut ehtinyt muodostua sellaista elintasoa, jossa joutuisi jostain luopumaan!
Ja yhteiskunnallisesti katsottuna olimme siinä mielessä edullisia, että meille maksettiin minimitukia äitiys- ja hoitovapailla. Toki saimme muitakin tukia, mutta niitähän opiskelijat saavat muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseen näyttäisi tämän ketjun perusteella olevan: opiskelijalla on varaa hankkia lapsi/lapsia.
Köyhäähän se elo on silloinkin, mutta elintasoa ei tarvitse laskea vauvan vuoksi entisestään, yhteiskunnalta saa apua ja työkuviot eivät vielä mene sekaisin hoitovapaista. Opiskeluaika on hyvä aika saada lapsi nykyään, kun työelämä on pirstaleista, joustamatonta, epävarmaa ja vielä usein pienipalkkaistakin.
Olisi varaa mutten halua tuhlata rahojani johonkin hel*etin kakaroihin. Mielummin matkustelen ja sijoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä on vanhempainvapaan jälkeen jäänyt mies isyyslomalle ja siihen vielä omat pitämättömät lomat päälle, kaikkien kanssa päästy näillä eväillä siihen vuoden ikään ilman että kumpikaan on päivääkään hoitovapaalla. Ei ole tullut ongelmia enkä ole kuullut tai kuunnellut mitään märinää aiheesta. Monet tututkin ovat joutuneet laittamaan vastaavassa iässä hoitoon. En kyllä ikinä tekisi lapsia miehen kanssa joka ei halua tai "voi" pitää isyyslomaa. Vähintään sen verran pitää omaan jälkikasvuun miehenkin panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi varaa mutten halua tuhlata rahojani johonkin hel*etin kakaroihin. Mielummin matkustelen ja sijoitan.
Eivät sulje toisiaan pois.
Asuntolainat ja muut elämisen PAKOLLISET menot on mitoitettu sen mukaan, että kahdella ansiosidonnaisella tai 1 palkalla pärjää.
Enimmän aikaa meillä oli parempituloinen vanhempainvapaalla (päiväraha suurempi kuin toisen palkka) ja kotihoidontuella. Makseltiin asuntolainakin ihan suunnitelman mukaan ilman lyhennysvapaita.
Säästettiin huveista yms ei pakollisesta ja säästöistä kaivettiin tarvittaessa lisää.
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varaa mutten halua tuhlata rahojani johonkin hel*etin kakaroihin. Mielummin matkustelen ja sijoitan.
Eivät sulje toisiaan pois.
Mitä tosiasiaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä ikuisuuskysymys. Monet eivät ajattele lapsen yrittämistä/ hankintaa rahan kannalta ja se näkyy sitten kituuttamisena ja yhteiskunnan tukia hakiessa lapsen synnyttyä. Minä itse haluaisin toisen lapsen mutta mies on sitä mieltä, ettei ole siihen varaa. Todellisuudessa hän ei halua taas maksaa enemmän perheen kuluja ja kun esikoisen kohdalla olin todella vähätuloinen, oli nyreissään siitä, että joutui maksamaan enemmän perheen menoja vaikka laitettiin lainanmaksut jäihin puoleksi vuodeksi ja ei juurikaan tehty kuin pakollisia hankintoja. Nyt hänen mielestään ei ole vara, koska pitäisi hankkia isompi auto ja isompi asunto ja olla taas lainoja maksamatta.
Olen surullinen, koska en ennen lapsen saamista älynnyt, että mies haluaa edelleen kaikki menot tasan ja jos ei onnistu, niin minun pitääkin pysyä töissä. Ja on minullakin jonkin verran säästöjä ja sijoituksia, mutta ei ihan niin paljoa että yksinäni taloutta pyörittäisin saatikka että siihen olisi haluja.
Vinkki, keskustelkaa raha-asiat läpi ja miten ne menisivät jos ja kun lasta päätetään yrittää. Itselleni tosiaan tuli täytenä yllätyksenä miehen pihiys. Varmaan siksi, kun olimme viimeiset 10 vuotta laittaneet kaikki menot tasan tarkkaan puoliksi.
Niin, ja sinäkään et viitsi yhtään tulla vastaan. Eli käyttäisi vanhempainvapaan jälkeen niitä säästöjä yhteiseen elämiseen ja menisi töihin vasta sitten, kun rahat loppuvat. Ei, kun jos et saa olla vuositolkulla kokonaan toisen kustannuksella kotona niin mieluummin jätät sen itse haluamasi lapsen tekemättä. Kai sitä noinkin voi itseään ampua jalkaan (jos välttämättä haluaa).
Alue: Aihe vapaa
Saatiin lapset opiskeluaikana. Nyt on yliopistotutkinnot, hyvä vakaa elämä, työtä, tasaista tulovirtaa, mistään ei ole pulaa eikä puutetta, lapset ihania koululaisia eli aikaa on jo enemmän parisuhteellekin kuin aiemmin.
Aikoinaan saatiin arvostelua osaksemme valintojemme vuoksi, kun emme eläneet oppikirjan mukaisessa järjestyksessä tätä elämää, me hurjat kapinalliset!