Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kellä enää varaa lastenhankintaan?
tämän takia syntyvyys laskee
03.01.2021 |
Olen lähestymässä 30 vuoden ikää, mies löytyy ja korkeakoulu käytynä. Säästöjä ei ihan hirveitä määriä ole kertynyt, opintovelkaa kylläkin. Tulot sen verran hyvät ettei mitään tukia saa, mutta kun laskeskelin vauva-ajan raha-asioita, totesin että varaa ei ole jäädä esimerkiksi kotihoidontuelle, joka tarkoittaa sitä että lapsi on laitettava päiväkotiin vain n. 9kk iässä. Samaan aikaan perheitä jotka näin toimivat, syyllistetään huonosta vanhemuudesta kun ei oltu kotona lapsen kanssa, mutta kellä siihen on varaa kun pitäisi yhtä lasta kohden olla kymppitonni säästössä että pystyy maksamaan laskut siltä ajalta kun on kotona sen lapsen kanssa? Onko vain niin että ei riitä että on keskiluokkaa voidakseen lisääntyä? Millä ihmeellä nykyperheet elää, asutaanko viidestään kaksioissa vai miten tämä onnistuu. Ja tosiaa, jos tämä vaikuttaa, niin asutaan pk-seudulla, jossa asuminen n. 1000e/kk ihan sama missä mörskässä asuu.
Vinkkejä, apuja, mitä te teitte että onnistuitte?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset opiskeluaikana. Ei mitään ongelmaa.
Te saitte tukia, koska ette olleet työelämässä. Työssäkäyvänä ei saa 9kk jälkeen kuin kotihoidontuen. Pakko olla säästöjä, jos haluaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä poliitikoilla ja muilla iso kenkäisillä alkaa olla varaa hankkia lapsia nyky suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset opiskeluaikana. Ei mitään ongelmaa.
Te saitte tukia, koska ette olleet työelämässä. Työssäkäyvänä ei saa 9kk jälkeen kuin kotihoidontuen. Pakko olla säästöjä, jos haluaa lapsen.
Mitähän tukia me saimme? Opinnot rahoitettiin työllä ja lainalla siihen aikaan. Ei ollut säästöjä ja pärjättiin vallan mainiosti. Toki ei tarvinut olla uusinta muotia olevia Emma Ljungia tai muuta sellaistakaan.
Vierailija kirjoitti:
..No tuohon se asuntojen hintojen nousu (jossain kohtaa) stopppaa: rahaa ei enää ole.
Miksi kaksi työssäkäyvää jäisi kaupunkiin jossa elää köyhänä kuin kirkonrotta vaikka painaa töitä?
Parempi muuttaa pois. Korona lienee vauhdittanut etätöihin siirtymistä (pysyvästi) jos jatkossa(kin) työ vaatii toimistolla käynnin satunnaisesti, silloin ei välimatkalla enää ole väliä, vaikka 2h päästä tmv. kulkisi/olisi yön hotellissa tmv.
Niillä "kulttuuripalveluillakaan" ei paljoa tee mitään jos ei rahaa lippuihin ole. Ajatellaan että säästää esim. 500e/kk asumisessa, niin tuolla 6000e/vuosi tekee jo aika paljon kivoja juttuja (hotelli/kylpylä reissuja Suomessa/ maksaa lennot ulkomaille/ käy teatterissa tai festareilla jne.)
Etätyö mahdollistaa elämänmuutoksen monille (ei toki kaikille) mutta hyödyt valuvat laajemalle, jos esim. asuntotilanne helpottuu pk-seudulla ja hinnat laskevat, ja moneen pienempään taajamaan tulee uusia asukkaita.
Erittäin hyvä pointti ja pistää miettimään. On se vaan niin ikävää tosin että sen 6000e/vuosi takia pitää jättää suku ja ystävät, ihanat työt ja ihana kaupunki, mutta toisaalta, elämä on valintoja ja ehkä tämä on yksi niistä...
Elellään niin että menot ei ole huimaavat. Ei ravintoloissa syömistä tai kalliisiin brändeihin sijoittamista. Normi perhe-elämää, paljon ulkoilua ja terveellistä ruokaa ja vaatteet ym kierrätettynä. Tykkään mun elämästä ja perheestä just näin. Lapsia on kolme, perheen tulot yhteensä n.3500€/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset opiskeluaikana. Ei mitään ongelmaa.
Te saitte tukia, koska ette olleet työelämässä. Työssäkäyvänä ei saa 9kk jälkeen kuin kotihoidontuen. Pakko olla säästöjä, jos haluaa lapsen.
News flash: Opiskelijalla ei ole sitä palkkaa, josta säästää eikä hänkään saa hoitovapaalla kuin kotihoidontuen. Että mikä olikaan pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naapurin kielitaidottomalla perheellä näyttää olevan varaa lisääntyä noin vuoden välein. Tällä hetkellä 6-7 lasta.
Juuri näin. Suomalaisilla ei enää ole varaa lisääntyä koska pitää olla kaikkea ja vaikka miten paljon. Korvien välissä tämä varallisuus kysymys. Jos tyytyy vähempään pärjää kyllä viidenkin lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on ollut varaa. Minä olen koulutukseltani merkonomi ja mies bussikuski. Mistään välttämättömästä ei ole koskaan tarvinut tinkiä. Lapsia 4.
Niin ja lisätään vielä, että ainoat tuet, joita olemme koskaan saaneet ovat lapsilisät. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
tämän takia syntyvyys laskee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..No tuohon se asuntojen hintojen nousu (jossain kohtaa) stopppaa: rahaa ei enää ole.
Miksi kaksi työssäkäyvää jäisi kaupunkiin jossa elää köyhänä kuin kirkonrotta vaikka painaa töitä?
Parempi muuttaa pois. Korona lienee vauhdittanut etätöihin siirtymistä (pysyvästi) jos jatkossa(kin) työ vaatii toimistolla käynnin satunnaisesti, silloin ei välimatkalla enää ole väliä, vaikka 2h päästä tmv. kulkisi/olisi yön hotellissa tmv.
Niillä "kulttuuripalveluillakaan" ei paljoa tee mitään jos ei rahaa lippuihin ole. Ajatellaan että säästää esim. 500e/kk asumisessa, niin tuolla 6000e/vuosi tekee jo aika paljon kivoja juttuja (hotelli/kylpylä reissuja Suomessa/ maksaa lennot ulkomaille/ käy teatterissa tai festareilla jne.)
Etätyö mahdollistaa elämänmuutoksen monille (ei toki kaikille) mutta hyödyt valuvat laajemalle, jos esim. asuntotilanne helpottuu pk-seudulla ja hinnat laskevat, ja moneen pienempään taajamaan tulee uusia asukkaita.
Erittäin hyvä pointti ja pistää miettimään. On se vaan niin ikävää tosin että sen 6000e/vuosi takia pitää jättää suku ja ystävät, ihanat työt ja ihana kaupunki, mutta toisaalta, elämä on valintoja ja ehkä tämä on yksi niistä...
Juurikin noin. Jos valitsee elämän Helsingissä, on turha ruikuttaa, ettei ole varaa siihen ja tähän. Aina kun voi valita asumisen myös halvemmalla paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä otsikon kysymystä. Tavallisia pienipalkkaisia duunareita olemme eikä edes mietitty rahaa, kun lapset tehtiin. Pärjäiltiin sitten sillä, minkä työstä tienasi. Lapsilisät toki saimme niin kuin kaikki muutkin. En usko, että lapset mistään olennaisesta jäivät paitsi.
Tässä tulee nyt iso uutinen: Jos kaiken haluaa olevan paremmin kuin hyvin ennen kuin lapsi voi tulla, niin sitä lasta ei tule koskaan. Sellaista täydellistä tilannetta ei ole. Keksit kyllä matkan varrella miten asiat hoidat. Myös ne taloudelliset seikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä riitti ihan hyvin rahat kotihoidontuella olemiseen. Ei pienen lapsen kanssa paljon kuluja ole siinä vaiheessa, kun äitiysloma on loppumassa. Puuroa aamuisin ja perunamosoa päivällä. Harrastuksena ulkoilu, leikkipuistot, perhekerhot ja kirjasto.
Miehesi kannattaa ryhtyä menestyväksi yrittäjäksi ja valehdelkaa kelaan päin tulonne, eli ilmoitatte miehen minimiin määritetyn YEL-tulon heille, niin saatte asumistukea ja päivähoitomaksut maksaa kaupunki kun sinnekin ilmoitatte minimi YEL-tulon ja sinun äitiyspäivärahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Älkää tehkö lapsia. Problem solved.
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Me muutettiin Helsingistä Sipooseen. Samalla rahalla kuin kerrostalokaksio saatiin okt kivalta alueelta.
Mitä meinasit tehdä, JOS se "täydellinen" tilanne tulee ja lapsi syntyy, mutta jäätkin lapsen jo synnyttyä työttömäksi tai muusta syystä menetät taloudellisen vakauden? Annatko lapsen pois, kun "ei ole enää varaa"?
Hyvä, että myös taloudellista puolta osataan miettiä lastenhankinnassa. Me jätimme miehen kanssa lastenteon pois suunnitelmista kun emme uskaltaneet ottaa taloudellista riskiä. Keskituloisia ollaan, mutta eipä niitä säästöjä ollut niin kertynyt ja asuntolainaa vielä oli. Nyt ollaan nelikymppisiä ja talous alkaa olla ns vakaa, laina maksettu. Tässä iässä emme enää lapsia edes ajattele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset opiskeluaikana. Ei mitään ongelmaa.
Te saitte tukia, koska ette olleet työelämässä. Työssäkäyvänä ei saa 9kk jälkeen kuin kotihoidontuen. Pakko olla säästöjä, jos haluaa lapsen.
News flash: Opiskelijalla ei ole sitä palkkaa, josta säästää eikä hänkään saa hoitovapaalla kuin kotihoidontuen. Että mikä olikaan pointtisi?
Ei ollut tarkoitus arvostella kenenkään elämäntilannetta, mutta jos vaikka mietin omaa tilannettani opiskelijana ja nyt, on se säästöjen tarpeen suhteen ihan erilainen. Opiskelijana olin varaton ja asuin halvassa opiskelija-asunnossa. Asuntoon sai asumistuen ja varattomuuden vuoksi oli oikeus hakea toimeentulotukea kotihoidontuen päälle. Nyt työssäkäyvänä asun kalliimmassa omistusasunnossa, joka pitäisi myydä saadakseen toimeentulotukea. Menot ovat esim asumisen ja miehen työmatkojen vuoksi suuremmat. Ja tosiaan se miehen työ vaikuttaa myös siihen, ettei asumistukea saa. Kulut on siis pakko kattaa säästöillä, koska yksin miehen palkka ei riitä asumiseen, laskuihin, työmatkoihin, lapsen kuluihin ym. Etenkään jos kyse ei ole ensimmäisestä lapsesta, vaan se edellinenkin lapsi on elätettävä.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin on ollut varaa. Minä olen koulutukseltani merkonomi ja mies bussikuski. Mistään välttämättömästä ei ole koskaan tarvinut tinkiä. Lapsia 4.