Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paha mieli, kuulin mitä lapset puhui ulkona
03.01.2021 |
Sisältö ei tietysti ollut tarkoitettu minun korvilleni. Olin saunassa ja lapset olivat pihassa (12-, ja 13 -vuotiaat)
Ovat olleet vuoroviikkosysteemissä 5 vuoden ajan. Pikkusisko kysyi veljeltään ”onko susta kivampi olla äidillä vai isällä”. Poikani vastasi epäröimättä hetkeäkään että isällä. Siskonsa vastasi että niin minustakin, äidille ei kävisi se että asuttaisi isän luona kokonaan. Sitten keskustelivat vielä hetken mitä kaikkea isällä on paremmin.
Isällä on tramppa, mökki, eläimiä, aina kivaa eikä tarvitse lukea kokeisiin.
Ahdistuin suuresti tästä siksi, että hoidan lasten kaikki asiat. Terveydenhuoltomenot, lääkitykset, terapiat (toisella lapsella epilepsia ja fyysinen vamma, johon toiminta-, ja fysioterapia), apuvälineet, suuhygienistin, koulun, sekä vaatetuksen, vakuutuksen, harrastukset jne.
Isä on saanut isyydessä rusinat pullasta. Viikko-viikko on jo siksi raskas, että joudun omalla viikollani hoitaa isäviikon rästejä ja usein jo ennalta huolehtia seuraavan viikon asioista. Tuntuu todella pahalta. Olen halunnut viikko-viikkoa tukea, koska tiedän isän tärkeyden lapsille ja mielestäni oikeudenmukaisinta lapsille. Nyt kuitenkin tuntuu todella pahalta. Itse en pysty ”kilpailemaan” isän kanssa ja toisaalta en kilpavarusteluun halua lähteä. Tasaisen arjen pitäisi riittää.
Menetänkö lapseni kokonaan?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja mietit tuollaisia kun tiedät että toimit oikein ja lasten parhaaksi.
Kiitos. Tämä kolahti minuun koska lapset ovat aina olleet keskiössä ja tuntui todella pahalta kuulla että mielummin asuisivat isänsä kanssa. Olen kai toivonut että tuon ikäiset tiedostaisivat rutiinien ja koulun tärkeyden.
Nyt varmaan jo tiedätkin ettei lapset tiedosta tuollaisia asioita itsestään ellei niistä juttele heille. Omassa lapsuudessa eniten ärsyttää se että monista aikuisena itsestäänselvistä asioista ei puhuttu koskaan asiat oli jollain tavalla syystä x, asioita tehtiin tietyllä tapaa syystä x ja asioita tapahtui syystä x. Ei lapset tiedä muuta kuin mitä heille opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten etu ei ole oppia lorvimaan ja vaikuttamaan velvollisuuksia (=koulu). Ei myöskään se, että oppivat siihen ettei miehen tarvitse kantaa vastuuta, koska nainen hoitaa.
Itse tekisin niin, että istuttaisin ensin miehen puhumaan. Jos ei asiaan tule muutosta, alat vaatia pelkän viikonloppuisän roolia miehelle. Silloin rästit eivät kasaudu kun niitä ei ehdi edes tulla. Lapset eivät tarvitse sellaista isää, joka ei heidän tarpeistaan huolehdi. Terveys ja koulutus on todellakin sieltä kärkipäästä tärkeitä asioita lasten tulevaisuutta ajatellen. Jos mies on poikkiteloin, tee lasu missä kerrot huolesi miehen vanhemmuudesta.
Lasten kanssa on syytä myös puhua. Jos ei isän luona kanneta mitään vastuuta velvollisuuksista, siellä ei voi arkena asua.
Jatkossa laaten menot tasataan joka viikolle, ei vain sinun viikoille. Jos isä ei hoida, lasulle tieto. Siinä se isän rakkaus punnitaan. Joko hoitaa velvollisuutensa tai antaa lapset äidille. Vanhemmuuteen kuuluu myös rajojen laitto, ne ovat sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten etu ei ole oppia lorvimaan ja vaikuttamaan velvollisuuksia (=koulu). Ei myöskään se, että oppivat siihen ettei miehen tarvitse kantaa vastuuta, koska nainen hoitaa.
Itse tekisin niin, että istuttaisin ensin miehen puhumaan. Jos ei asiaan tule muutosta, alat vaatia pelkän viikonloppuisän roolia miehelle. Silloin rästit eivät kasaudu kun niitä ei ehdi edes tulla. Lapset eivät tarvitse sellaista isää, joka ei heidän tarpeistaan huolehdi. Terveys ja koulutus on todellakin sieltä kärkipäästä tärkeitä asioita lasten tulevaisuutta ajatellen. Jos mies on poikkiteloin, tee lasu missä kerrot huolesi miehen vanhemmuudesta.
Lasten kanssa on syytä myös puhua. Jos ei isän luona kanneta mitään vastuuta velvollisuuksista, siellä ei voi arkena asua.
Jatkossa laaten menot tasataan joka viikolle, ei vain sinun viikoille. Jos isä ei hoida, lasulle tieto. Siinä se isän rakkaus punnitaan. Joko hoitaa velvollisuutensa tai antaa lapset äidille. Vanhemmuuteen kuuluu myös rajojen laitto, ne ovat sitä rakkautta.
Vaikuttamaan = välttelemään
Vierailija kirjoitti:
No yritä ymmärtää lapsiasi. Eivät he tietenkään vielä ymmärrä mikä on tärkeää ja mikä ei. Aikuisena osaavat sinua sitten arvostaa paremmin. Vähän tuollainen jako on ihan yleinen monessa perheessä, olipa vanhemmat sitten yhdessä tai ei. Eikä sinun tarvitse isän kanssa kilpailla, kantakaa molemmat omat roolinne, kummatkin ovat tärkeitä. Ja ole myös iloinen siitä että lapset viihtyvät isälllään!
Totta. Mutta silti siitä kiintymyssuhteesta tulee erilainen. Olen nyt 50-vuotias. Vanhempani eivät ole eronneet mutta isäni oli jatkuvasti reissuhommissa koko lapsuuteni ajan, siihen asti kunnes kotoa muutin pois. Äitini hermot eivät ilmeisesti kestäneet sitä että kaikki oli hänen vastuullaan, hän oli AINA pahalla päällä. Tein aina jotakin väärin, olin liian lauta, ruma, finninaamainen, huono koulussa, huonot käytöstavat, laiska. Kasin oppilas olin ja yliopistotutkinnonkin suoritin. Koskaan en ole ollut poliisin kanssa tekemisissö vaikka tietysti jotain alkoholikokeiluja oli nuoruudessa.
Vanhemmiten olen ymmärtänyt äitini stressin, ja syyt käytökseensä, mutta tosiasia on se että äitini käytös on jättänyt jälkensä meidän väleihin. Kärsin edelleen siitä että äitini piti minua niin huonona ihmisenä, olen saanut itsetuntoni kasaan vasta aikuisiällä. Pelkääm äitiäni edelleen ja välttelen tapaamisia siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Vanhemmuudesta pitää ottaa vastuu silloin kun se on ajankohtaista ja työllistävää, ei vasta sitten kun tilanne on jo ohi. Jos asian kanssa lyö hanskat tiskiin lasten ollessa lapsia niin kuvio todellakin siirtyy seuraaville sukupolville eikä mikään muutu. Ihannetilanne siipeilijälle että suorittaja saadaan uskomaan ettei mitään voi muuttaa ja kiitos ja tilien tasaus odottaa vuosikymmenien päässä. Ehkä odottaa, ehkä ei.
"Vanhemmuudesta pitää ottaa vastuu silloin kun se on ajankohtaista ja työllistävää, ei vasta sitten kun tilanne on jo ohi."
Ei tuossa ole muuta väitettykään.
Eli totta kai pitää ottaa vastuu mutta mitä jos toinen vanhempi ei ota.
Minkäs teet!
Hankit Magnum .44 vai??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Vanhemmuudesta pitää ottaa vastuu silloin kun se on ajankohtaista ja työllistävää, ei vasta sitten kun tilanne on jo ohi. Jos asian kanssa lyö hanskat tiskiin lasten ollessa lapsia niin kuvio todellakin siirtyy seuraaville sukupolville eikä mikään muutu. Ihannetilanne siipeilijälle että suorittaja saadaan uskomaan ettei mitään voi muuttaa ja kiitos ja tilien tasaus odottaa vuosikymmenien päässä. Ehkä odottaa, ehkä ei.
Mieshän siinä on lyönyt hanskat tiskiin eikä Janna vastuuta. Minkä voit jo mies on mikä on eikä muuta tapojaan.
Et sä ketään voi väkisin muuttaa vastuulliseksi vanhemmaksi.
Joten höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vuosi 2021 ja naiset ansaitsee parempaa!
Mies 30
Lapset isälle ja ilmoitus koukuihin ym paikkoihin että jos jotain puuttuu/on tekemättä niin yhteys isään.
Sitten jonkinajan päästä lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten etu ei ole oppia lorvimaan ja vaikuttamaan velvollisuuksia (=koulu). Ei myöskään se, että oppivat siihen ettei miehen tarvitse kantaa vastuuta, koska nainen hoitaa.
Itse tekisin niin, että istuttaisin ensin miehen puhumaan. Jos ei asiaan tule muutosta, alat vaatia pelkän viikonloppuisän roolia miehelle. Silloin rästit eivät kasaudu kun niitä ei ehdi edes tulla. Lapset eivät tarvitse sellaista isää, joka ei heidän tarpeistaan huolehdi. Terveys ja koulutus on todellakin sieltä kärkipäästä tärkeitä asioita lasten tulevaisuutta ajatellen. Jos mies on poikkiteloin, tee lasu missä kerrot huolesi miehen vanhemmuudesta.
Lasten kanssa on syytä myös puhua. Jos ei isän luona kanneta mitään vastuuta velvollisuuksista, siellä ei voi arkena asua.
Jatkossa laaten menot tasataan joka viikolle, ei vain sinun viikoille. Jos isä ei hoida, lasulle tieto. Siinä se isän rakkaus punnitaan. Joko hoitaa velvollisuutensa tai antaa lapset äidille. Vanhemmuuteen kuuluu myös rajojen laitto, ne ovat sitä rakkautta.
Tämä oli hyvin kirjoitettu. Itse mietin sitä, että lapset ovat kyllä sen ikäisiä, että heidän mielipidettään kuunnellaan asumisasiassa, jos siitä tulee kiistaa ja nyt on se mahdollisuus, että lapset haluavatkin mennä isälleen. Eli repimällä asian auki tekemällä lasun, ap voi aiheuttaa harmia itselleen. Ymmärrän täysin ap:n tilanteen ja olen sitä mieltä, että tuollaiselle isälle sopii paremmin "vastuuton" viikonloppuisyys, mutta jotkut ovat niin hyviä puhumaan, että sosiaalitantat ovat heti myytyjä. Eli riskinsä siinä on.
Sitä ihmettelin kuten joku muukin, miten edes on mahdollista, että kaikki terapiakäynnit ym. osuvat äitiviikolle? Vai meneekö ap hakemaan lapsen silloin isänsä luota? Joka tapauksessa suuri osa ihmisistä on tasan niin laiskoja kuin mahdollista eli joustamalla ikuisesti mies ei siitä myöskään muutu. Miksi muuttuisikaan?
Sitäkin ajattelin, että yleensä tuon ikäisten lasten koulunkäynti ei vaadi vanhemmilta juurikaan aikaa ja vaivaa. Eri asia sitten on, jos on erityislapsi tms. Oma sellainen vaati aika pitkälle asioiden seuraamista ja hoitamista ja sen valvomista, että tehtävät tuli tehtyä. "Tavislapsi" taas on ollut hyvin itsenäinen. Muistutan kyllä kokeista ja kysyn onko läksyt tehty, mutta se vie minuutin päivässä. Onkohan niin, että lapset eivät ole edes tottuneet kantamaan vastuuta, koska äiti kyllä kantaa, ja isän luona ei ole väliä? Mietin sitä mahdollisuutta (en väitä, että on näin, tuumailin vain), että ap on suorittajaäiti, joka kantaa marttyyrimaisesti vastuun ja jonka kanssa lapsilla ei ikinä ole KIVAA. Koska kyllä sitäkin pitää olla, rentoa hulluttelua, eikä vain vastuuta. Voisitko ap ajatella, että voisit itsekin oppia jotain lasten sanomisesta?
Mutta kyllähän se kokonaiskuva on, että isä ei selvästikään ole sopiva vuoroviikkoisäksi. Olen itse äitipuoli ja miehen lapset kävivät meillä joka toinen viikonloppu. Jossain vaiheessa (varmaan joskus 11-13 -vuotiaana?) toinen lapsi olisi halunnut muuttaa meille, kun tässä on mummolakin naapurissa ym. Mieliteko loppui siihen, kun sanottiin, että koulua pitää tietysti sitten käydä täällä, tehdä läksyt ja mennä ajoissa nukkumaan ym. tavallista. Kyllä ne lapset vaan helposti ajattelevat, että jossain on aina loma ja kivaa, eikä ole pakko mitään! Myöhemmin sitten tajuavat.
Miksi luulet olevasi mielekkäämpi? Toki täältä saat heti vastakaikua, kun suurin osa on miehiä aina haukkuvia ja syyttäviä. Isä osaa varmasti noi samat asiat kuin sinä tehdä. Miksi olette eronneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tartut vaan siihen, ettei susta tykätä niin paljon, kun isällä on kaikkea kivaa. Mutta vain sinä vastaat kaikesta todella tärkeästä. Voit olla oikeassakin, mutta kuule, edes lapsiaan ei voi määrätä tykkäämään itsestään. Sussa ei silti tarvi olla sinänsä vikaa ja voit olla tosi kivakin. Elämä nyt on sellaista välillä. Lapsiaan rääkkäävät ja toisten edessä hyvää näyttelevät äidit ne vasta ovatkin tapauksia.
Kyllähän sitä kiitosta ja pään silitystä kukin haluaisi. Voimia sulle, kurjaa kuultavaa, mutta tuommoista se on ydinperheessäkin.
Tutkittuahan se on, että nykyäänkin äidit hoitaa ne (tylsät ja ikävät) perusjutut suurimmaksi osaksi ja isä sitten poimii useammin rusinat pullasta kuin äiti.
Jatkuvasti sitä saa itsekin kuulla, kun iskän kanssa on hauskaa ja sitten äiti tulee kieltämään kaiken kivan. Vasta olivat kolmatta tuntia isänsä kanssa pulkkamäessä, laitoin viestiä, että ruoka alkaa olla valmista kohtapuolin. Mies sitten oli tuumannut siihen, että keräillään kimpsuja ja kampsuja, kun äiti odottaa ruuan kanssa.
Oli tajunnut siinä samantien, että näinhän näitä vastakkain asetteluja tulee kuin itsestään. Lapset tulivat myrtsinä himaan ja mulkoilivat mua, kun pilasin niiden mäenlaskut. Kyllä mies yritti silotella, mutta oikeesti myöhästähän se siinä vaiheessa oli. Seuraavalla kerralla sitten parempi sana onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni lapset varmaan ajattelevat, että iskän luona on paljon kivempaa kun saa valvoa, saa syödä vain nakkeja ja nuudeleita, saa huutaa ja riehua ja kiroilla , ei tarvitse tehdä läksyjä ja saa vain tuijottaa telkkaria tai tietokonetta ilman rajoja.
Minä kiitän luojaa siitä että lapset ovat miehellä vain 5-10päivää kuussa! Koska lasten elämä menisi täysin hunginnolle jos olisivat isällään edes viikko viikko systeemillä.
Antaa lasten ajatella mitä ajattelevat. Itse mm. Säälin lapsia siitä, että toinen on mm julistanut miten ”ei aio koskaan lukea kirjoja ” ja miten ”ei haittaa jos multa otetaan viikkoraha pois kun saan rahaa silti”.. Ok.
Mies ei vaan osaa sanoa ei. Hän myös kokee tästä syystä lasten kanssa olon todella stressaavaksi.
Joten uskon että vaikka lapset väittävät mitä, kyllä siellä äidin luona parempi on.
T. ”Äitipuoli”
Ei kannata lisääntyä paskakullin kanssa.
Lapset ei ymmärrä aikuisten maailman juttuja eivätkä tietenkään mieti sitä, kumpi vanhemmista ottaa vastuun ja järjestää asiat. Mutta varmaankin viimeistään itsenäistymisen jälkeen, tai kunhan ovat oikeasti päässeet aikuisuuteen mitä se ikinä tarkoittaakaan, ymmärtävät että sinä olet tehnyt sen "raskaimman" duunin ja että isä todellakin nyppi ne "rusinat pullasta". Mutta varmasti tuntuu pahalta.
Lapset etsivät hyvää oloa elämäänsä ja iloa, rentoutta. Kotia. Normaalia elämää. Joku pakkoterapia ja lääkitys ei ole lapsen mielestä kivaa, vaan terapia voi olla inhottavaa, arkista tai ikävä asia. Terapeuteissakin on kaikenlaista sakkia. Joku vakuutus ei ole lasten tietoisuudessa edes. Sä vain suoritat kaiken? No jospa se siitä.
Joo tiedän eronneita pareja, jotka kilpailevat juurikin materialla lasten hyväksynnän saamiseksi. Näistä lapsista on tullut varsin kiittämättömiä, jotka kuvittelevat, että kaikkien pitää tarjota heille vain tasokasta luksus elämää.
Minusta on ap hyvä että sait tuon palautteen vaikka se nyt kirpaiseekin. Lapsethan on ollut kumpikin tuota mieltä vaikka et olisi sitä kuullutkaan.
Nyt kun viimein itsekin ymmärrät tilanteen niin ymmärrät palauttaa miehelle hänen puolikkaan hommista ja osaat tuoda lapsille paremmin esille miksi asiat on niinkuin ne on.
Kiireettömissä asioissa kannattaa palauttaa pallo kylmän viileästi miehelle. Mieti ennen kuin reagoit kaikkeen ryhtymällä heti marttyyrina toimeen että olisiko asia kuitenkin sellainen jonka voisi palauttaa lasten mukana isäviikolle selittäen asian lapsille.