Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paha mieli, kuulin mitä lapset puhui ulkona
03.01.2021 |
Sisältö ei tietysti ollut tarkoitettu minun korvilleni. Olin saunassa ja lapset olivat pihassa (12-, ja 13 -vuotiaat)
Ovat olleet vuoroviikkosysteemissä 5 vuoden ajan. Pikkusisko kysyi veljeltään ”onko susta kivampi olla äidillä vai isällä”. Poikani vastasi epäröimättä hetkeäkään että isällä. Siskonsa vastasi että niin minustakin, äidille ei kävisi se että asuttaisi isän luona kokonaan. Sitten keskustelivat vielä hetken mitä kaikkea isällä on paremmin.
Isällä on tramppa, mökki, eläimiä, aina kivaa eikä tarvitse lukea kokeisiin.
Ahdistuin suuresti tästä siksi, että hoidan lasten kaikki asiat. Terveydenhuoltomenot, lääkitykset, terapiat (toisella lapsella epilepsia ja fyysinen vamma, johon toiminta-, ja fysioterapia), apuvälineet, suuhygienistin, koulun, sekä vaatetuksen, vakuutuksen, harrastukset jne.
Isä on saanut isyydessä rusinat pullasta. Viikko-viikko on jo siksi raskas, että joudun omalla viikollani hoitaa isäviikon rästejä ja usein jo ennalta huolehtia seuraavan viikon asioista. Tuntuu todella pahalta. Olen halunnut viikko-viikkoa tukea, koska tiedän isän tärkeyden lapsille ja mielestäni oikeudenmukaisinta lapsille. Nyt kuitenkin tuntuu todella pahalta. Itse en pysty ”kilpailemaan” isän kanssa ja toisaalta en kilpavarusteluun halua lähteä. Tasaisen arjen pitäisi riittää.
Menetänkö lapseni kokonaan?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Voi kysyä itseltään, miksi valitsi tällaisen epänormaalin puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muistan mun lapsuudesta samaa, mulla on sisko ja "iskällä on niin kivaa ku saa tehä mitä huvittaa!!!!!" Että ei kannata ottaa niin tosissaan, lapsi ei osaa ajatella järkevästi!!!!! Toivottavasti ei pienenä pahasti loukattu äitiä kun vrmasti puhuttiin siitä kuinka kivaa iskällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja mietit tuollaisia kun tiedät että toimit oikein ja lasten parhaaksi.
Kiitos. Tämä kolahti minuun koska lapset ovat aina olleet keskiössä ja tuntui todella pahalta kuulla että mielummin asuisivat isänsä kanssa. Olen kai toivonut että tuon ikäiset tiedostaisivat rutiinien ja koulun tärkeyden.
Ymmärrän.
Lapset miettii tuollaisia. Se on selvä. Isä on kiva kun ei tarvii tehdä läksyjä eikä sitä ja tätä.
Tuollainen ajattelu kuuluu lapsuuteen ja eroperheisiin mutta ei se tarkoita sen enempää. Ei se ole sinulta pois.
Sinä olet vastuullinen ja hoidat asiat niin kuin kuuluukin. Lapset tulevat tämän vielä ymmärtämään.
Hyviä kommentteja olet pääasiassa jo saanutkin. Itse kiinnitin huomiota siihen, että lapsesi ovat kuitenkin jo aika isoja, 12- ja 13-vuotiailta. Tuon ikäisiltä voi jo odottaa reippaampaa vastuun ottamista esim. läksyjen suhteen. Lapsi käy koulua, et sinä.
En tarkoita etteikö lasta pitäisi auttaa ja tukea koulutyössä, mutta tuo mainitsemasi esimerkki siitä kun isäviikolla oli tehtävät jääneet tekemättä oli minusta kummallinen sen osalta, että rästitehtävät kaatuivat jotenkin äidin niskaan? Miksi et antanut lasten hoitaa itse asiaa ja/tai kokea seurauksen siitä, mitä arvioinnille tapahtuu, kun tehtävät on tekemättä?
Vanhemmuus ei ole suosituimmuskilpailu, vaan rakkautta ja halua kasvattaa lapsistaan pärjääviä aikuisia. Lapsesi eivät vielä osaa ajatella elämää eteenpäin ja sitä mikä on tärkeää, vaan isän luona olevat "sirkushuvit" tuntuvat nyt tärkeämmiltä. Kyllä lapset vielä ymmärtävät sen kuka heistä huolen pitää ja kelkka kääntyy. Ymmärrä myös, että lapsesi ovat lapsia ja sitä kautta ajattelu on vielä lapsellista, samoin myös miehelläsi, joka satsaa lasten viihdyttämiseen, mutta ei halua olla vastuullinen vanhempi lapsilleen. Voisin ajatella, että se saattaa olla jopa yksi syy siihen, miksi ette elä enää yhdessä. Sinulla on varmaankin ollut kolme huollettavaa liittonne aikana, eikä toista vastuunkantavaa aikuista rinnallasi. Älä lähde tuohon varustelukilpaan eksäsi kanssa, sille ei tule loppua, olen nähnyt sivusta samanlaiset sirkushuvit: poni, kissa, koira, uusi huone, reissut ulkomaille ja huvipuistoihin. Osa lapsista osaa myös käyttää hyväkseen erotilannetta ja pelaavat vanhempiaan säälimättä varustelukilpailuun. Enpä ihmettelisi, vaikka keskustelu olisi käyty kuultesi ihan tarkoituksella. Joskus lapset osaavat olla julmia. Muista edelleenkin: vanhemmuus ei ole suosituimmuuskilpailu vaan vastuullinen tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Voi kysyä itseltään, miksi valitsi tällaisen epänormaalin puolison.
Mitä ihmettä selität.
Ei tuossa ole kerrottu minusta. Missä muka niin väitettiin. Tuossahan kuvattiin aloittajan tilannetta.
Kysy sinä itseltäsi missä sun aivot on. Missä näit ne viimeksi.
Lapset ymmärtävät asiat sitten aikuisena. Niin kävi minullekin. Lapsena mielestäni isä oli kiva kun leikki mun kanssa ja äiti nalkutti läksyistä yms. laittoi tekemään kaikkea mikä oli lapsen mielestä tylsää.
Aikuisena olen ymmärtänyt että äidilläni oli kaikki vastuut perheessä ja isä oli aika veltto vastuunvälttelijä. Äidin kanssa on välit hyvät ja arvostan kaikkea mitä hän on eteeni tehnyt. Arvostus isääni kohtaan ei ole olleenkaa yhtä suurta.
Kun vanhempani vanhenevat ja alkavat tarvita apua, äitini eteen teen mielelläni kaiken voitavani ja enemmänkin, isäni saa sitten vaan sen välttämättömimmän avun minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisten pitäisi jo ymmärtää opiskelun merkitys ja kantaa itsekin vastuuta esim. terveydenhuollostaan. Kysyisin lapsilta suoraan, haluavatko jatkaa asumista kanssasi vaiko isällään, siis kokoaikaisesti. Ihan turhaan huolehdit ja teet puolestaan, vaikka hyvää tarkoitatkin, kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo vähän velvollisuudentuntoa- eivät opi sellaista, jos joku aina passaa ja tekee puolesta. Anna muuttaa isälleen, ehkä tajuavat kantapään kautta, että pitää nähdä vaivaa opiskeluissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Voi kysyä itseltään, miksi valitsi tällaisen epänormaalin puolison.
Huoh
Et tainnut paljon aloitusta lukea tai ymmärsitkö siitä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Se vanhempi joka kantaa vastuun, saa paskaa niskaan. Toinen on se rento ja mukava vanhempi, joka ei kanna sitä vastuuta eikä hoida lapsen asioita vaan on suoraan sanottuna välinpitämätön.
Ihan perus.
Lapset ei tätä ymmärrä. Ymmärtävät vasta isoina/aikuisina. Palkinto tästä hyvästä vanhemmuudesta tulee vasta myöhemmin. Samalla lapsille avautuu isän välinpitämättömyys, hän ottaa sitten sitä paskaa niskaan. Osat vaihtuu.
Se on kuitenkin varmaa, että sinä AP olet se, jota lapset kiittää - ei miehesi.
Mikään tässä miesten lusmuilussa ei muutu, jos äidit aina nöyrinä joustavat lapsen parhaaksi. Sama malli vaan siirtyy isältä pojalle.
Mitä pitäisi tehdä.
Vetää reikiä täyteen vai. Vai holhota aikuista miestä. Ei ketään väkisin voi muuttaa. Olisi kuin olisi yksi lapsi lisää josta huolehtia. Ei tuollaisiin pas koihin mikään puhuminen tepsi. Eiköhän se ole ollut samanlainen son talä jä ja huolehdittava jo avioliitossakin. Miten se nyt yhtäkkiä muuttuisi vuosikymmenien jälkeen.
Ukko kylvää lasten suhteen nyt sitä mitä myöhemmin niittää. Jää luu vetävän käteen kun lapset tajuaa mikä on miehiään.
Tämä. On se mikä on ja pysyy. Ei tällaiset miuutu.
Kyllä se vastuu ja huolehtiminen tukee luonnostaan jos on tullakseen. Miten aikuiselle miehelle opetetaan jos ei jo itse tajua että:
- lapsi on tärkeä viedä terapiaan
- läksyt on välttämättämättömät
- hampaat on pestävä aamulla + illalla
- jne jneKYLLÄ NORMAALI IHMINEN NÄMÄ TAJUAA ILMAN SANOMATTAKIN.
Jos ei tajua niin vastaanottajassa vika. Enkä hakkaisi tällaisen vastaanottajan kanssa päätäni seinään. En sitte yhtään. Mies saa itse vastata tuosta paskasta vanhemmuudesta lapsille kun lapset ovat aikuisia.
Lapset eivät tuppaa unohtamaan. Osalla menee välit vanhempaan, loppuelämäksi.
Vanhemmuudesta pitää ottaa vastuu silloin kun se on ajankohtaista ja työllistävää, ei vasta sitten kun tilanne on jo ohi. Jos asian kanssa lyö hanskat tiskiin lasten ollessa lapsia niin kuvio todellakin siirtyy seuraaville sukupolville eikä mikään muutu. Ihannetilanne siipeilijälle että suorittaja saadaan uskomaan ettei mitään voi muuttaa ja kiitos ja tilien tasaus odottaa vuosikymmenien päässä. Ehkä odottaa, ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja olet pääasiassa jo saanutkin. Itse kiinnitin huomiota siihen, että lapsesi ovat kuitenkin jo aika isoja, 12- ja 13-vuotiailta. Tuon ikäisiltä voi jo odottaa reippaampaa vastuun ottamista esim. läksyjen suhteen. Lapsi käy koulua, et sinä.
En tarkoita etteikö lasta pitäisi auttaa ja tukea koulutyössä, mutta tuo mainitsemasi esimerkki siitä kun isäviikolla oli tehtävät jääneet tekemättä oli minusta kummallinen sen osalta, että rästitehtävät kaatuivat jotenkin äidin niskaan? Miksi et antanut lasten hoitaa itse asiaa ja/tai kokea seurauksen siitä, mitä arvioinnille tapahtuu, kun tehtävät on tekemättä?
Tuon ikäiset itsekin jo ymmärtävät, että läksyt on tehtävä ja kokeisiin luettava. Ei yksikään huoltaja käy lapsen puolesta koulua, itse se on hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas nainen uhriutuu.
Minä hoidan kaikki, itkettää. Hoidan kaikki. Mies ei osaa/voi/pysty/suostu joten minä hoidan kaikki. Itkettää
Oletpa vastenmielinen.
Taustasi ja heikko kasvatuksesi ovat noloja.
Minä olen etä-äiti, ja sama meininki meillä että lapsi syö mitä sattuu, iho jää rasvaamatta (atoopikko) jne. kun on isänsä luona. Minä taas huolehdin asiat kuntoon, suurella stressillä. Ja viranomaiset ym. nähtävästi olettavat että äidin homma huolehtia lapsen asiat, vaikka isä onkin lähivanhempi. Kouluhommatkin jää hupsista sentään jossei tekemättä niin ainakin kuittaamatta, lukuläksyt lukematta. Ja mies voi sanoa päin naamaa että joo, on tehty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se muuten ole niin, että lapsi saa 12-vuotiaana alkaa päättämään omista asumisjärjestelyistään?
Lapset muuttavat isälle ja ongelma ratkeaa. Koulu voi toki ottaa yhteyttä viranomaisiin mutta se on sitten isän ongelma.
Isä ei selvästi hoida osuuttaan, mutta kyllä tuon ikäisten pitäisi ymmärtää koulutyönsä hoitaa jo itse. Itse siitä myös kärsivät, jos eivät hoida.
Älä välitä. Lapset kyllä ymmärtävät, kun tulee ikää.
Tuntuu varmasti ikävältä. Mutta tosiaan eikö isä voisi omalla viikollaan tarkastaa, että lapset edes tekevät läksyt? Ja lapset ottamaan vastuuta omista koulutehtävistään. Tässä kuulostaa vähän siltä, että kaikki miehestä lapsiin ovat tottuneet äidin siivoavan kaikki sotkut perässä. Ottavatko lapset vastuuta koulusta ja harrastuksistaan? Ei äidin tarvitse suorittaa sitä arkea kaikkien puolesta. Myös sinulla on äitinä oikeus välillä hengähtää, ja viettää mukavaa aikaa lastesi kanssa. Eikä mahdollistaa toisen vanhemmuutta. Kai isäkin pystyisi johonkin ottamaan osaa? Yksi homma edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja olet pääasiassa jo saanutkin. Itse kiinnitin huomiota siihen, että lapsesi ovat kuitenkin jo aika isoja, 12- ja 13-vuotiailta. Tuon ikäisiltä voi jo odottaa reippaampaa vastuun ottamista esim. läksyjen suhteen. Lapsi käy koulua, et sinä.
En tarkoita etteikö lasta pitäisi auttaa ja tukea koulutyössä, mutta tuo mainitsemasi esimerkki siitä kun isäviikolla oli tehtävät jääneet tekemättä oli minusta kummallinen sen osalta, että rästitehtävät kaatuivat jotenkin äidin niskaan? Miksi et antanut lasten hoitaa itse asiaa ja/tai kokea seurauksen siitä, mitä arvioinnille tapahtuu, kun tehtävät on tekemättä?
Tuon ikäiset itsekin jo ymmärtävät, että läksyt on tehtävä ja kokeisiin luettava. Ei yksikään huoltaja käy lapsen puolesta koulua, itse se on hoidettava.
Näin minäkin ajattelen ja tämä on myös ollut vahva viesti omien lasten opettajilta, viimeistään siinä 2-3-luokkalaisen kohdalla. Ap:n lapset jo kutosella ja yläkoulussa? Ei siinä iässä enää äidin kysytä mitä tuli läksyksi tai vedota äidin muistamiseen, jos tehtävät on tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja mietit tuollaisia kun tiedät että toimit oikein ja lasten parhaaksi.
Ei se kyllä loppupeleissä ole lasten parhaaksi, että annetaan toisen vanhemman perseillä vastuuttomasti ja kerätä rusinat pullasta. Minkälaisen miehen mallin nämäkin isältään oppivat, tai toisaalta naisen mallin äidiltään? Mies saa rauhassa ja ilman seuraamuksia olla hunsvotti ja nainen hoitaa mukisematta hommat hänen puolestaan?
Meillä teini jo haukku isänsä pystyyn huonon vanhemmuuden takia. Eikä ole isänsä kanssa tekemisissä juurikaan.
Ollaan erottu yli 10 vuotta sitten.
Ap, kyllä se mies tulee saamaan osansa. Usko pois.