Tulipa paha mieli, kuulin mitä lapset puhui ulkona
Sisältö ei tietysti ollut tarkoitettu minun korvilleni. Olin saunassa ja lapset olivat pihassa (12-, ja 13 -vuotiaat)
Ovat olleet vuoroviikkosysteemissä 5 vuoden ajan. Pikkusisko kysyi veljeltään ”onko susta kivampi olla äidillä vai isällä”. Poikani vastasi epäröimättä hetkeäkään että isällä. Siskonsa vastasi että niin minustakin, äidille ei kävisi se että asuttaisi isän luona kokonaan. Sitten keskustelivat vielä hetken mitä kaikkea isällä on paremmin.
Isällä on tramppa, mökki, eläimiä, aina kivaa eikä tarvitse lukea kokeisiin.
Ahdistuin suuresti tästä siksi, että hoidan lasten kaikki asiat. Terveydenhuoltomenot, lääkitykset, terapiat (toisella lapsella epilepsia ja fyysinen vamma, johon toiminta-, ja fysioterapia), apuvälineet, suuhygienistin, koulun, sekä vaatetuksen, vakuutuksen, harrastukset jne.
Isä on saanut isyydessä rusinat pullasta. Viikko-viikko on jo siksi raskas, että joudun omalla viikollani hoitaa isäviikon rästejä ja usein jo ennalta huolehtia seuraavan viikon asioista. Tuntuu todella pahalta. Olen halunnut viikko-viikkoa tukea, koska tiedän isän tärkeyden lapsille ja mielestäni oikeudenmukaisinta lapsille. Nyt kuitenkin tuntuu todella pahalta. Itse en pysty ”kilpailemaan” isän kanssa ja toisaalta en kilpavarusteluun halua lähteä. Tasaisen arjen pitäisi riittää.
Menetänkö lapseni kokonaan?
Kommentit (90)
No ns tajuaa kun be on 15-17 v. Nyt ne on vielä lapsellisia
Lapset ei varmaankaan osaa ajatella asioita niin, että vaatehuolto tärkeää tai koulun seuraaminen tai terveydenhuolto. He näkevät ympäristön varmaan niin, missä mieluisaa tekemistä kuten trampoliini yms. Mutta kyllä he varmasti äidistä välittävät silti. Kyllähän se isäkin voi hoitaa noita mainitsemiasi asioita, älä tee liikaa vaan sanot, että nyt hankkii vaikka talven varusteet tai hoitaa hammaslääkärin varauksem.
Lopeta hoito ja käski lasten itse huolehtia, Anna niille enemmän vastuutonta vähitellen
Ei pidä kilpailla ihmissuhteissa. Hyväksy tilanne.
Kysy minne poika meinaa pyrkiä peruskoulun jälkeen ja pyydä tutustumaan keskiarvorajoihin. Tää herätti tajuamaan että opiskella pitää
Tottakai he mieluummin isällä olisivat, jos isän kanssa tehdään vaan kaikkea kivaa ja sinun kanssasi käydään käydään "ikävissä" paikoissa ja hoidetaan ne "ikävät" asiat (kokeisiin luvut ja lääkärit).
Sanoit, että sinun viikollasi joudut hoitamaan isäviikon rästit. Mitä se tarkoittaa? Jos isään on keskusteluyhteys, otat asian puheeksi.
Et menetä lapsiasi, eivät vaan ymmärrä vielä. Tasainen arki on just se mitä lapset tarvitsevat kasvaakseen kunnon aikuisiksi.
Tsemppiä!
No yritä ymmärtää lapsiasi. Eivät he tietenkään vielä ymmärrä mikä on tärkeää ja mikä ei. Aikuisena osaavat sinua sitten arvostaa paremmin. Vähän tuollainen jako on ihan yleinen monessa perheessä, olipa vanhemmat sitten yhdessä tai ei. Eikä sinun tarvitse isän kanssa kilpailla, kantakaa molemmat omat roolinne, kummatkin ovat tärkeitä. Ja ole myös iloinen siitä että lapset viihtyvät isälllään!
Voi, varmasti tuntuu pahalta. Luottaisin kuitenkin siihen, että työsi kantaa hedelmää ja huomaamatta teille rakentuu vahva suhde. Ei äidin tarvitse olla niin hauska, kunhan rakastaa ja huolehtii. Ja niinhän sinä teet.
ps. Lapsena olin sitä mieltä, että äitini on äärettömän tylsä, ja isä hauskaa seuraa. Aikuisena päinvastoin.
Taas nainen uhriutuu.
Minä hoidan kaikki, itkettää. Hoidan kaikki. Mies ei osaa/voi/pysty/suostu joten minä hoidan kaikki. Itkettää
Miksi pitää siloitella isän tekemättä jättämiä asioita? Ihan älytöntä. Sinua käytetään hyväksi ja nielet sen mukisematta.
Varmaan kuulosti pahalta. Ehkä olet jo väsynytkin kaikkeen mainitsemaasi ja siksi oikeastaan positiivisen palautteen tarpeessa? Ja nyt sait päinvastaista, mikä on tosi ikävää. Kuitenkin itsekin kirjoitit, ettei ollut tarkoitettu sinun korvillesi. Keksisitkö keinon saada lapset arvostamaan sitä kaikkea, mitä teet? Ehkä se ei ole vielä ajankohtaista heidän ikätasoonsa nähden? Voi olla, että toisenlaisessa vaiheessa he mittaavat vähän eri indikaattorein kuin "missä on trampa". :) Älä kilpaile isän kanssa, lapsesi tarvitsevat häntäkin. Eikö se ole pääasia, että lapset saavat tarvitsemansa? He saavat sitä myös sinulta. Lapsi ei ymmärrä, mitä kaikkea hän tarvitsee. Siksi kuvittelevat tarvitsevansa vain sitä, mitä saavat isältä. Todellisuudessa tarvitsevat myös sinulta saamiaan asioita, mutta lapsen silmä ei sitä erota.
Pidä kiinni kunniastasi rakentaa lapsillesi hyvää elämää pitkälläkin aikavälillä. Saakoon äitiytesi kestää pitkäjänteisenkin tarkastelun.
Varmasti kaipaisit kiitosta, palautetta, onnistumisen kokemista ja aikuisella mittakaavalla annettua arvonantoa. Älä pahoilta mieltäsi erehtyessäsi luulemaan lastesi yhtä keskustelua riittävän kattavaksi vastatakseen koko totuutta. Olet hieno äiti. Ja se jo on suuri asia, että olet äiti. Ole ylpeä siitä ja nauti jatkossakin saunahetkistä. <3
Avaatko hieman, mitä ovat ”isäviikon rästit”?
Auts, varmasti tuntui pahalta kuulla tuo, lapset kuitenkin ovat sulle rakkaita ja sulle on jäänyt juuri tuo velvollisuuspuoli huoltajuudesta. Jos tosiaan yhtään lohduttaa, muista, että lapset vastaavat lapsen perspektiivistä: isällä on kivat vapaa-ajan jutut eikä yhtään velvollisuuksia, joten totta kai heistä iskä on se hauska ja kiva vanhempi. Se ei silti vähennä sun arvoa äitinä. Uskon, että olet lapsillesi valtavan rakas ja varsinkin vartuttuaan he osaavat arvostaa kaikkea sinulta saamaansa!
Miksi sinä hoidat kaikki nuo? Onko isä niin suurituloinen , että se selviää rahalla noista kaikista velvollisuuksista , mitä sinä teet. Voitteko vaihtaa niin, että isä tekee tuon kaiken ja lapset on sinulla samalla tavalla kuin ne on nyt olleet isällään. Me naiset vaan ollaan aina niitä uhriutujia, onko pakko vai onko oma vika?
Isäkö ei vie lapsia edes harrastuksiin omilla viikoillaan? Lopettaisin harrastukset ja kertoisin syyn lapsille.
En pysty ymmärtämään tuota viikko-viikko systeemiä :/
Vierailija kirjoitti:
Avaatko hieman, mitä ovat ”isäviikon rästit”?
Avaan. En tiedä onko rästit oikea termi, mutta yksi viikko joulukuussa oli seuraava: lapsella A kahdet kokeet ja lapsella B kolmet. Eli koko viikon työ olisi jo tässä. Sain kuitenkin tietää, että edellisviikon (isäviikon) kirjaesittely oli tekemättä. Opettaja kertoi viestissään, että kirjaesitelmä määrää numerosta 25% ja numero on tällä hetkellä 4, koska työ on tekemättä. Teimme siis kirjaesitelmää kokeisiin luvun lisäksi. Toisella lapsella oli ns ”pulpettikirja” hakematta ja koska pulpettikirja on pakollinen, tuli meille ylimääräinen kirjastoreissu kolmien kokeiden lisäksi. Lapsi B:lla oli myös lukudiplomitehtävät tekemättä ja hänen opettajansa laittoi viestin, että myös nämä vaikuttavat arvosanaan. Olimme jakaneet kirjatarjottimet ja puuttuvat tehtävät oli isältä.
Matematiikan tehtävät lapsi A:lta oli kokonaan tekemättä edelliseltä viikolta. Lapsi A:lla oli aloitettu myös niskaveto, jonka kiinnitystä ei oltu opeteltu. ”Opettelette sitten äidin kanssa”.
Tällaista tämä on, aina. Ja kuten ensimmäisessä viestissä mainitsin, pidän lasten ja isän suhdetta ensiarvoisen tärkeänä. Siksi tätä vuoroviikkoa siedän.
Pitikö mennä sellasia ylipäätään tekemään?