Ahdistaako muita tämä maailmanloppu?

Usko Jumalaan, niin ei pelota maailmanloppu tai kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ahdistaa.

Ensinnäkin, vähennä uutisvirran seuraamista tai lue vain uutiset, joiden tiedät olevan edes jollain tapaa positiivisia. (Esim. Ylellä nyt: uhanalaisia kilpikonnia löytyikin lisää ja laji voidaan vielä pelastaa.)

Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta tee vaikka joka päivä tai viikko jokin pieni teko maapallon hyväksi. (Syö vähemmän lihaa ja maitotuotteita, poimi roska päivässä pois luonnosta, älä osta mitään turhaa jne...)

Puhu omista eettisistä valinnoista ja huolista lähipiirille ja muille ihmisille. Niin voi vaikuttaa yllättävän paljon. (Keskustele esim. vanhempiesi kanssa millaista sähköä teille ostetaan ja onko sitä mahdollista vaihtaa ympäristöystävällisempään.)

Koita rentoutua, harrastaa jotain mukavaa, tehdä jotakin, mikä vie ajatukset pois huolista.

Tsemppiä.

Itse olen jotenkin hieman skeptinen tällaisten ohjeiden kanssa, koska se ikään kuin pakottaa kääntämään katseensa totuudesta. Käytännössä neuvot tekemään jotakin, mistä itselle tulee parempi mieli, jotta sitten unohtaa muiden kärsimykset. En koskaan ole ymmärtänyt tällaista ohjeistamista.

Minulle totuudessa eläminen on se varsinainen elämän tarkoitus. Että kaiken keskellä muistaisin aina pyrkiä näkemään selvästi, millainen maailmamme on ja millaisia ihmiset ovat, niin hyvässä kuin pahassakin. En itse usko maailmanloppuun, mutta pidän ihmispopulaation radikaalia vähentymistä hyvin mahdollisena. Se on surullista, mutta uskon, että maailma itsessään jää olemaan, selviytyy ja löytää keinonsa toipua tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ahdistaa.

Ensinnäkin, vähennä uutisvirran seuraamista tai lue vain uutiset, joiden tiedät olevan edes jollain tapaa positiivisia. (Esim. Ylellä nyt: uhanalaisia kilpikonnia löytyikin lisää ja laji voidaan vielä pelastaa.)

Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta tee vaikka joka päivä tai viikko jokin pieni teko maapallon hyväksi. (Syö vähemmän lihaa ja maitotuotteita, poimi roska päivässä pois luonnosta, älä osta mitään turhaa jne...)

Puhu omista eettisistä valinnoista ja huolista lähipiirille ja muille ihmisille. Niin voi vaikuttaa yllättävän paljon. (Keskustele esim. vanhempiesi kanssa millaista sähköä teille ostetaan ja onko sitä mahdollista vaihtaa ympäristöystävällisempään.)

Koita rentoutua, harrastaa jotain mukavaa, tehdä jotakin, mikä vie ajatukset pois huolista.

Tsemppiä.

Itse olen jotenkin hieman skeptinen tällaisten ohjeiden kanssa, koska se ikään kuin pakottaa kääntämään katseensa totuudesta. Käytännössä neuvot tekemään jotakin, mistä itselle tulee parempi mieli, jotta sitten unohtaa muiden kärsimykset. En koskaan ole ymmärtänyt tällaista ohjeistamista.

Minulle totuudessa eläminen on se varsinainen elämän tarkoitus. Että kaiken keskellä muistaisin aina pyrkiä näkemään selvästi, millainen maailmamme on ja millaisia ihmiset ovat, niin hyvässä kuin pahassakin. En itse usko maailmanloppuun, mutta pidän ihmispopulaation radikaalia vähentymistä hyvin mahdollisena. Se on surullista, mutta uskon, että maailma itsessään jää olemaan, selviytyy ja löytää keinonsa toipua tavalla tai toisella. 

Joskus tuntuu siltä ja miettii, olenko tehnyt jotain pahaa, että joudun elämään tällaisessa maailmassa. Kaikki menee alamäkeen. Totuus katoaa, ja jäljelle jää vain irvikuva. Peiliyhteiskunta, jossa hyvää pidetään pahana ja pahaa hyvänä. Kaikki muu täällä on päinvastaista.

Kai ma sitten olen paha.

Auttaisiko sellainen ajatusmalli, että ei ole olemassa väärää eikä oikeaa. Ilo, onni, kärsimys ja suru ovat toki olemassa ja tunnistettavissa, mutta oikea ja väärä ovat ajasta, kulttuurista ja vallitsevasta todellisuudesta riippuvaisia tulkintoja. Siksi ne ovat ikään kuin harhaa. Maailma vain on sellainen kuin on, ja mikä minä olen sanomaan, millainen sen pitäisi olla. 

Toki koen usein surua ja jopa tuskaa muiden ihmisten kärsimysten puolesta. Yritän kuitenkin olla asettumatta toisten ihmisten yläpuolelle ja ajattelen, että oikeastaan minä olen ihmisenä samanlainen kuin muutkin: en yhtään sen parempi kuin muutkaan. Ihmiset ovat tottumusten, sosiaalisten vaikutusten, puutteellisten mahdollisuuksien, kulttuurien, ajan virtausten ja kärsimystensä vankeja. 

Ihmiset ovat historian valossa eläneet melkoisessa kärsimyksessä ja kurjuudessa aina. Ei ole olemassa onnellista maailmaa, ei ole koskaan ollut, ja suhtaudun hyvin epäilevästi pystymmekö lajina sellaista edes rakentamaan. 

Et ole yksin. Ahdistaa. Miten tuo usko Jumalaan auttaa.

Ajattelitko että  ollaan ikuisessa elämässä fyysisesti omana itsenä kuoleman jälkeen. 

Todellisuus ollut että kuollaan ja madot syö jos ei tuhkata.

Henkenäkö ajattelit että eletään ikuisuus.

Kun israelilais lapsilta kysyttiin että miksi he ottivat koronarokotteen.

vastaus oli yllättävä.

Siksi että saa vihreän sertifikaatin (koronapassin)

ja toinen vastasi että siksi että saa sertifikaatin ja että pääse paikkoihin ilman että jatkuvasti täytyy olla tekemässä negatiivisia testejä...

Israelilainen mc donalds ei myy sinulle ruokaa ilman koronapassia....

Tulee jo kiina mieleen...

Suostuisitkö sinä tuollaiseen?

Nyt aikovat ottaa paikannuksen käyttöön ja arvottaa ihmiset 1-10 tartuntariskin mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Usko Jumalaan, niin ei pelota maailmanloppu tai kuolema.

Yksikään uskova ei ikinä osaa vastata näihin kysymyksiin; Miten usko Jumalaan auttaa?? Miten uskoa Jumalaan,miksi Jumala ei vastaa rukouksiin? Miksi jumala ei auta??

Kyllä minoon niin kyllästyny tähän maailmanloppuun, sais jo loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ahdistaa.

Ensinnäkin, vähennä uutisvirran seuraamista tai lue vain uutiset, joiden tiedät olevan edes jollain tapaa positiivisia. (Esim. Ylellä nyt: uhanalaisia kilpikonnia löytyikin lisää ja laji voidaan vielä pelastaa.)

Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta tee vaikka joka päivä tai viikko jokin pieni teko maapallon hyväksi. (Syö vähemmän lihaa ja maitotuotteita, poimi roska päivässä pois luonnosta, älä osta mitään turhaa jne...)

Puhu omista eettisistä valinnoista ja huolista lähipiirille ja muille ihmisille. Niin voi vaikuttaa yllättävän paljon. (Keskustele esim. vanhempiesi kanssa millaista sähköä teille ostetaan ja onko sitä mahdollista vaihtaa ympäristöystävällisempään.)

Koita rentoutua, harrastaa jotain mukavaa, tehdä jotakin, mikä vie ajatukset pois huolista.

Tsemppiä.

Itse olen jotenkin hieman skeptinen tällaisten ohjeiden kanssa, koska se ikään kuin pakottaa kääntämään katseensa totuudesta. Käytännössä neuvot tekemään jotakin, mistä itselle tulee parempi mieli, jotta sitten unohtaa muiden kärsimykset. En koskaan ole ymmärtänyt tällaista ohjeistamista.

Minulle totuudessa eläminen on se varsinainen elämän tarkoitus. Että kaiken keskellä muistaisin aina pyrkiä näkemään selvästi, millainen maailmamme on ja millaisia ihmiset ovat, niin hyvässä kuin pahassakin. En itse usko maailmanloppuun, mutta pidän ihmispopulaation radikaalia vähentymistä hyvin mahdollisena. Se on surullista, mutta uskon, että maailma itsessään jää olemaan, selviytyy ja löytää keinonsa toipua tavalla tai toisella. 

Joskus tuntuu siltä ja miettii, olenko tehnyt jotain pahaa, että joudun elämään tällaisessa maailmassa. Kaikki menee alamäkeen. Totuus katoaa, ja jäljelle jää vain irvikuva. Peiliyhteiskunta, jossa hyvää pidetään pahana ja pahaa hyvänä. Kaikki muu täällä on päinvastaista.

Kai ma sitten olen paha.

Auttaisiko sellainen ajatusmalli, että ei ole olemassa väärää eikä oikeaa. Ilo, onni, kärsimys ja suru ovat toki olemassa ja tunnistettavissa, mutta oikea ja väärä ovat ajasta, kulttuurista ja vallitsevasta todellisuudesta riippuvaisia tulkintoja. Siksi ne ovat ikään kuin harhaa. Maailma vain on sellainen kuin on, ja mikä minä olen sanomaan, millainen sen pitäisi olla. 

Toki koen usein surua ja jopa tuskaa muiden ihmisten kärsimysten puolesta. Yritän kuitenkin olla asettumatta toisten ihmisten yläpuolelle ja ajattelen, että oikeastaan minä olen ihmisenä samanlainen kuin muutkin: en yhtään sen parempi kuin muutkaan. Ihmiset ovat tottumusten, sosiaalisten vaikutusten, puutteellisten mahdollisuuksien, kulttuurien, ajan virtausten ja kärsimystensä vankeja. 

Ihmiset ovat historian valossa eläneet melkoisessa kärsimyksessä ja kurjuudessa aina. Ei ole olemassa onnellista maailmaa, ei ole koskaan ollut, ja suhtaudun hyvin epäilevästi pystymmekö lajina sellaista edes rakentamaan. 

Tästä tuli mieleen synninkäsite vedalaisuuden mukaan:

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …

Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.

TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.

Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan...

Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…,,,

Mä nimenomaan haluisin nähdä miten se tapahtuu!

Kyllä se maailmanloppu aika väistämättömältä näyttää. Vuodesta 1980 lähtien maapallon keskilämpötila on noussut 0,67 asteella, mikä merkitsee n. 0,17 asteen lämpötilan nousua vuosikymmenessä. Lämpötilan nousu on ollut eksponentiaalista, niin että lämpöasteen kymmenysten määrä jolla maapallon keskilämpötila on noussut, on ollut tasaisesti n. 25 % vuosikymmenessä.

Jos lämpeneminen jatkuu tulevina vuosikymmeninä samaa tahtia, maapallo lämpenee varsin nopeasti elinkelvottomaksi. Tässä lämpötilan nousu suhteessa esiteolliseen aikaan kunkin vuosikymmenen alussa:

1980: 0,445 °C

1990: 0,560 °C

2000: 0,705 °C

2010: 0,886 °C

2020: 1,115 °C ←tässä olemme nyt

2030: 1,394 °C ←tässä vaiheessa ongelmat kärjistyvät todella pahoiksi

2040: 1,742 °C ←tässä vaiheessa maailmantalous ja teollinen sivilisaatio ovat romahtaneet

2050: 2,178 °C

2060: 2,722 °C

2070: 3,403 °C

2080: 4,253 °C

2090: 5,317 °C ←kaikki suuret nisäkkäät mukaan lukien ihminen ovat kuolleet sukupuuttoon

2100: 6,646 °C ←kaikki elämä maapallolta on pyyhkiytynyt pois

Lämpeneminen tulee todellisuudessa tapahtumaan tätäkin nopeammin, olemme vielä nimittäin eksponentiaalisen kasvukäyrän alapäässä. Lämpeneminen tulee kiihtymään huomattavasti kahden asteen lämpenemisen tuntumassa, jolloin positiiviset takaisinkytkennät pääsevät kunnolla vauhtiin.

Ei ahdista, sillä se on ihmiskunnalle ihan oikein.

Elämä ja tietoisuus on siis ilmiö, joka ei ole luonteeltaan aineellinen. On selvää, että elämä on aivan toisenlaisen luonnon, henkisen, ruumiillistuma. Aineellisen maailman kohteet tunnetaan empiirisen tieteen avulla, mutta transsendentin luonnon ymmärtämiseksi on olemassa ylimaailman tiede, joka perustuu laskevaan ilmestysvirtaan. Yliluonnollisen tieteen ajatuskirjat (pyhät kirjoitukset) sisältävät yksityiskohtaisia kuvauksia elämän ilmiöstä.

Nykyaikainen lääketiede on osoittanut, että ihmiskehon molekyylikoostumus uudistuu täysin seitsemän vuoden välein, eikä kehoon jää yhtään atomia. Mutta miten muisti säilyy esimerkiksi kymmenen vuoden takaisista tapahtumista? Missä sitä säilytetään, sillä todellisuudessa saan joka seitsemäs vuosi uuden kehon? Todellisen minän aineettomuus on siis kiistaton tosiasia. Sielu on muuttumaton, ja tämä selittää kaiken. Kuollut ihmisruumis ei eroa elävästä, se on edelleen sama joukko atomeja, mutta siitä huolimatta siltä puuttuu tietoisuus. Ja jos tietoinen elämä on kemiallinen ilmiö, niin tehköön kehittynyt tiedemies jonkin kemiallisen vaikutuksen ruumiiseen ja herättäköön henkiin esimerkiksi jonkun suuren ajattelijan. Mutta tämä on mahdotonta.

Meidän on ymmärrettävä todellista luontoamme, ei turhan kiinnostuksen vuoksi, vaan tehdaksemme tiettyjä johtopäätöksiä, jotka voivat muuttaa elämäämme parempaan suuntaan. "Ikuinen sielu" tarkoittaa, että kuoleman jälkeen minä todellakin jatkan elämääni. Henkisen tieteen periaatteiden mukaan tämä tosiasia asettaa meille vakavan vastuun tulevaisuudestamme. Kannattaako todella kärsiä tämän päivän "en välitä" tai "en usko siihen"? Meidän kaikkien pitäisi siis miettiä tarkkaan tulevaisuuttamme, joka on suoraan yhteydessä nykyisyyteen. Tätä kutsutaan karmaksi. Jokaisella toiminnallamme on väistämättömiä seurauksia. Eivätkä nämä seuraukset aina ilmene yhtä nopeasti kuin heitetystä kivestä syntyvä ympyrä vedessä. Itse asiassa karmareaktiot voivat kerääntyä elämästä toiseen ja muistuttaa omistajaansa kaikkein epäsopivimpana hetkenä jollakin epämiellyttävällä tavalla. Tällainen on aineellisen maailman muuttumaton laki: syntisestä toiminnasta maksamme kärsimyksellä, hurskaasta - aineellisilla väliaikaisilla nautinnoilla.

Kun kärsimys vaivaa ihmistä aikuisena, sen sanotaan olevan rangaistus menneistä synneistä. Mutta mitä tällaiset ihmiset sanoisivat vauvojen kovasta kärsimyksestä, kun he eivät ole voineet tehdä syntiä millään tavalla? Joskus kuulee, että se on Jumalan tahto, mutta onneksi vaisnavat eivät usko "jumalalliseen sadismiin". Todellinen selitys on vain yksi - jälleensyntyminen, johon liittyy karmallisia seurauksia. Tässä inkarnaatiossa teemme monia tekoja, jotka todennäköisesti aiheuttavat aineellisen energian vastavuoroisen vaikutuksen seuraavassa elämässä. Se on samanlaista kuin seisoisi vyötärön syvyydessä vedessä ja heittäisi valtavia kiviä samaan veteen, ja vastapainoksi saisi suihkulähteen, jossa roiskuu vettä. Karmasta (tulevaisuudestasi) piittaamattomuus on siis kuin sahaisi pois sen raajan, jonka päällä istut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö muka kukaan muu ole ahdistunut näistä jatkuvasti rikki menevistä lämpöennätyksistä, jäävuorien sulamisista, metsäpaloista ja Suomen mittakaavassa poikkeuksellisista myrskyistä?

Miksi pitäisi, maapallo on aina muutoksessa, tässäkin missä nyt ollaan oli 10000 vuotta sitten kolmen kilometrin jääkerros.

Jokaisella sukupolvella on ollut tuo. Sota esim. aina jossain.  Jos ei itsellä, niin tiedotusvälineiden nopeutuessa aina jossain. Nälänhätää, katastrofeja.  Pitää ymmärtää toimia itse niin että mahdollisimman monelta välttyisi. Jos olet terve ja hengissä päivä päivän jälkeen ja toimit noin, ei ole muuta tehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä minua juuri ahdistaa, että aikuisetkin vaan tarjoavat terapiaa ja käskevät lopettaa uutisten lukemisen ja samaan aikaan itse näkevät ikkunasta ulos katsomalla, että ilmasto lämpenee ennätysvauhtia. Edellinen vuosi oli yksi maailman mittaushistorian kuumimpia ja 2010-luku mittaushistorian kuumin vuosikymmen. Kyllä pieni lapsikin ymmärtää mitä tästä kehityksestä seuraa jo parinkymmenen vuoden päästä, jos lämpötilat nousee jatkuvasti yhtä dramaaattisella tahdilla.

Ap

Mikään, mikä täällä maailmassa tapahtuu, ei enää haittaa, kun uskoo Jeesukseen ja tietää elävänsä ikuisesti taivaassa maailmanlopun jälkeen. Jeesus tulee joka tapauksessa takaisin ja toteuttaa maailmanlopun, riippumatta ihmisten toimista. Kun on uskossa, sitä vaan odottelee yhtä innolla kuin Hersonilaiset Ukrainan armeijaa. Tämä maailma on örkkien vallassa (enkä viittaa pelkästään venäläisiin), eikä siitä tule ikinä hyvää. Vain Jeesus voi pelastaa! Valitse Hänet, niin ei enää ahdista.

Aamen totisesti

Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun luonteeseen, ymmärtäkäämme ensin, kuka itse sielu on.

Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan raastaneet aivojaan yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Niin paljon tutkimusta on johtanut vain hämmennykseen ja sekavuuteen. Jokainen on yrittänyt ymmärtää ja kuvata aihetta itselleen aisteista saadun tiedon perusteella ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten tätä aihetta koskevia ilmoituksia. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jossa mielemme ei voi toimia, tuloksena on väistämättä vain hämmennystä ja sekaannusta. Tämä on kaikkien näiden ponnistelujen tulos. Maa putoaa jalkojemme alta, alamme jahdata varjoja.

Saksalaisessa kansanperinteessä on tarina miehestä, joka menetti varjonsa. Voi, miten surkeaan tilanteeseen tuo miesparka onkaan joutunut! Mitä puhuttaisiin siitä, joka ei menettänyt varjoaan, vaan olemassaolonsa perustan! Hänellä, joka on menettänyt vain varjonsa, on aina toivoa. Mutta mitä toivoa on sillä, joka ei ole menettänyt varjoa vaan todellisen itsensä? Epäilemättä valtaosa ihmisistä jahtaa tietoisesti tai tiedostamattaan varjoa, ja tämä saa heidät kärsimään yhä enemmän. Samaistumme kehoihimme.

Sielun ja aineellisten kuorien, kuten kehon ja mielen, välillä on kuitenkin olennainen ero.

Yksi youtubekanava nyprepper laittoi tänään oudon videon jossa oli viesti ydiniskusta (usaan) joka olisi muka tulossa, joka ei ole silti varmaan oikeasti tulossa, mutta siinä väitettiin että ei ole harjoitusviesti. Ja yksi kommentoija sanoi että poistaa tilauksen. Siinä taas maailmanloppua kerrakseen ja kehoitettiin menemään tarvittaessa bunkkeriin kahdeksi viikoksi jne. Ja kaikki johtui v-valtiosta ilmeisesti.

Jos ihmiset ovat hyviä vain siksi, että he pelkäävät rangaistusta ja toivovat palkkiota, olemme todella surullista porukkaa.

Albert Einstein