Lue keskustelun säännöt.
Millaista perintösuunnittelua teette?
03.01.2021 |
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Näin meillä:
Äitini on ainoa lapsi, hänen vanhempansa jo kuolleet. Myös minä olen ainoa lapsi, minulla kaksi lasta. Äitini antaa meille kolmen vuoden välein maksimisumman perintöä verovapaasti. Muutenkin tukee meitä taloudellisesti, antaa käteisenä ruokarahaa tms. Omaisuutta äidillä oma talo, kesämökki, sijoitusasunto, osakkeita, käyttötili. Kesämökki siirretään minun nimiini tämä vuonna ennakkoperintönä, äidilläni täysi käyttöoikeus mökkiin kuolemaansa asti (eli katsotaan verotuksen näkökulmasta rasitteena).
Kun nyt kuitenkin käy niin, että me kaikki kuolemme, niin mielestäni perintösuunnittelua kannattaa tehdä. Ihan samalla lailla olen kertonut miehelleni, millaiset hautajaiset haluan. Kerran kun on nämä asiat puhunut/ kirjannut ylös, niin ei tarvitse käydä joka päivä läpi.
Lähiomaisen kuolemasta (etenkin äkillisestä) alkaa nopea ja armoton byrokraattinen show. Jos näitä asioita on jaksanut/pystynyt etukäteen hoitamaan mahdollisimman pitkälle, niin ei tule niin suurena yllätyksenä kaikki hoidettavat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minkäänlaista kun ei ole tarve. Vanhemmat kuolivat varattomina ja itse olen aina ollut pienituloinen. Multa ei jää perintöä kun en omista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Aika karu tapa suhtautua rakkaaseen puolisoon. Minulle mieheni on tärkeä ja rakas ihminen, ja haluan, että hän saa mökkeillä vielä kuolemani jälkeenkin, koska hän on rahaa ja työtä mökkiin laittanut, ja todellakin sen ansainnut. Lapsille on annettu kymmenien tuhansien rahastot ja ovat itsekin kykeneviä tienaamaan. Saavat myös mökkeillä ja vaikka asua talossamme jos haluavat. Mutta meidän omaisuutemme on meidän, ei lasten, vaikka toinen meistä kuolisi.
Tietyistä syistä aion pitää huolen, että minulta ei jää perinnöksi kuin velkaa. Tällä hetkellä on ihan hyvä taloustilanne kyllä, mutta ellei äkkikuolema korjaa, niin perintöä en aio jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Aika karu tapa suhtautua rakkaaseen puolisoon. Minulle mieheni on tärkeä ja rakas ihminen, ja haluan, että hän saa mökkeillä vielä kuolemani jälkeenkin, koska hän on rahaa ja työtä mökkiin laittanut, ja todellakin sen ansainnut. Lapsille on annettu kymmenien tuhansien rahastot ja ovat itsekin kykeneviä tienaamaan. Saavat myös mökkeillä ja vaikka asua talossamme jos haluavat. Mutta meidän omaisuutemme on meidän, ei lasten, vaikka toinen meistä kuolisi.
Kaikki puolisot eivät ole rakkaita, eikä välttämättä lasten vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Oletko sinä yli puolet perintösuunnittelua tekevistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Aika karu tapa suhtautua rakkaaseen puolisoon. Minulle mieheni on tärkeä ja rakas ihminen, ja haluan, että hän saa mökkeillä vielä kuolemani jälkeenkin, koska hän on rahaa ja työtä mökkiin laittanut, ja todellakin sen ansainnut. Lapsille on annettu kymmenien tuhansien rahastot ja ovat itsekin kykeneviä tienaamaan. Saavat myös mökkeillä ja vaikka asua talossamme jos haluavat. Mutta meidän omaisuutemme on meidän, ei lasten, vaikka toinen meistä kuolisi.
Kaikki puolisot eivät ole rakkaita, eikä välttämättä lasten vanhempia.
No uusperheet on oma lukunsa. Mutta en kyllä ymmärrä parisuhdetta missä ei oikeasti rakasteta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.
Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.
Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.Miten ihmeessä perustelet "tasapuolisella kohtelulla" sitä, että sinä, äiti, jätät toisen lapsistasi perinnöttömäksi?
Molemmat lapsistasi perivät oman isänsä. Jos toisella ei ole mitä periä, ei se sen toisenkaan vika ole.
Ja sen lisäksi, tuon nuoremman isä voi hyvin järjestellä asiansa siten, että hänet perii kokonaan joku muu tai hänen omaisuutensa on jo ennakkoon siirretty muille omistajille.Aika iso riski on, että katkeroitat nuoremman ja rikot heidän välinsä lopullisesti, kun tuo vanhempi on selkeä suosikki.
🤣🤣🤣🤣🤣.
Ethän sinä tiedä mitään.
Kuka perisi mieheni, jolla ei ole muita lapsia?
Rahaa tuhlaava veli?
Paskamainen täti?
Ne muut sukulaiset, joilla jo on omaa rahaa?
Poika perii isänsä ihan lain kirjaimen mukaan. Isän osuuden asunnosta, osan mökistä, rahaa sen mitä jää. Minä en peri kuin asumisoikeuden. Avioehtokin on, en tahdo miehen sukumökkiä vaivoikseni. Senkin jako on jo sovittu.Mitä poikani *hyötyy* siitä, ettei sisko peri isänsä suvusta mitään? Isä on kuollut, hänen perintönsä jaettu, muu suku vararikossa. On oikeus ja kohtuus ( ja täysin oma asiani) ,
jos haluan jakaa rahani niin että molemmat saavat suhteellisen saman määrän.Nämä asiat on meillä puhuttu selväksi jo nyt. Niin minun kuin miehen puoella. Minkään ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Se mitä et ymmärrä on se, että lapset katsovat, kuka on sinun suosikkisi. Jos jätät toisen perinnöttä, hän kokee että jätät hänet rakkaudetta.
Sitä paitsi molemmilla on aina oikeus lakiosaan, vaikka tekisit mitä.
Miten sinusta on oikeudenmukaista, että paikkaat hulttiomiehen osan lapsen perinnössä. Joku voisi ajatella, että rakastit sitä miestä ja hänen lasta enemmän.
Toinen isä voi myös vaikka laittaa koko omaisuutensa uuden vaimonsa nimiin, ja lopustakin lapsi saa vain lakiosan.
Se hulttio on kuollut ja kuopattu, kuten kerroin. Poika saa isältään ihan kelpo perinnön,sis. isän vanhemmat. ( Minun sukuni mökit eivät häntä juuri kiinnosta, isäni perintö on jaettu. Äidiltäni tuskin jää kuin osa omadta mökistä ja yksiö muuttotappioalueella.) Niinpä on oikein, että tytär saa perinnön minulta. Mikä siinä on väärin?
Tietenkin pojalle kuuluu lakiosa, kyllä minä sen tiedän.
Mitä keskinäisiin suhtesiimme ja niiden laatuun tulee, se ei kuulu muille. Et tunne meitä etkä tiedä väleistämme mitään, eikä sinun tarvitsekaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Aika karu tapa suhtautua rakkaaseen puolisoon. Minulle mieheni on tärkeä ja rakas ihminen, ja haluan, että hän saa mökkeillä vielä kuolemani jälkeenkin, koska hän on rahaa ja työtä mökkiin laittanut, ja todellakin sen ansainnut. Lapsille on annettu kymmenien tuhansien rahastot ja ovat itsekin kykeneviä tienaamaan. Saavat myös mökkeillä ja vaikka asua talossamme jos haluavat. Mutta meidän omaisuutemme on meidän, ei lasten, vaikka toinen meistä kuolisi.
Kaikki puolisot eivät ole rakkaita, eikä välttämättä lasten vanhempia.
No uusperheet on oma lukunsa. Mutta en kyllä ymmärrä parisuhdetta missä ei oikeasti rakasteta puolisoa.
En minäkään. Siksi en teekään omistusoikeustestamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään).
Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.
Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?
Vanhemman rahat menevät lapsen elättämiseen, mutta lapsenlapsen ei. Luulisi, että noin yksinkertaisen asian ymmärtäisit.
eri
No antaisi sitten täysi-ikäiselle lapselleen, mutta ei, jättää tämän täysin välistä. Eriarvoista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Elinkustannuksia voi myös täysin vapaasti maksella toisen puolesta, esim. vuokrat, sähkölaskut ja ties mitkä kauppalaskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Oletko sinä yli puolet perintösuunnittelua tekevistä?
Perintösuunnittelua tekevät he, joilla on perittävää. Heissä on perheettömiä; lapset eivät todellakaan ole ainoa ja pääsääntöinen syy suunnitella perintönsä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oma erillinen aot jolle ostan lapselle ennakkoperinnöksi siirtyviä osakkeita. Aina kun olen saanut sinne kerättyä n. 5000e siirrän salkun osakkeet lapsen nimiin. Näin lapsi pääsee nauttimaan arvonnoususta ja osingoista jo nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oma erillinen aot jolle ostan lapselle ennakkoperinnöksi siirtyviä osakkeita. Aina kun olen saanut sinne kerättyä n. 5000e siirrän salkun osakkeet lapsen nimiin. Näin lapsi pääsee nauttimaan arvonnoususta ja osingoista jo nuorempana.
Valtio kiittää toistuvista lahjaveroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Oletko sinä yli puolet perintösuunnittelua tekevistä?
Perintösuunnittelua tekevät he, joilla on perittävää. Heissä on perheettömiä; lapset eivät todellakaan ole ainoa ja pääsääntöinen syy suunnitella perintönsä tulevaisuutta.
Minulla on tekeillä oma testamentti, olen siis hahmotellut omaisuuden jaon, viralliset paperit tekee ammattilainen. Puolet perinnöstä menee puolisolle (sis. yhteisen asunnon), neljäsosa sisarusten lapsille ja neljäsosa kummilapselle.
En suosittele itsetehtyä testamenttia, mikäli ei järki riitä kiemuroihin.
Tiedän tapauksen missä vanhemmat tekivät jostain syystä testamentin missä heidän ainoa lapsi perii kaiken isän kuollessa ja olivat laittaneet koko omaisuutensa vielä isän nimiin.
Yllättäen isä kuoli ja koko pariskunnan omaisuus meni aikuiselle lapselle.
Äidille ei jäänyt käytännössä mitään, edes velaksi ostettua autoaan ei saanut pitää.
Tosin tässä lapsi antoi äidilleen talon ja auton takaisin, mutta verottaja oli ainoa joka voitti tässä.
Lapsen hylkäsi koko äidin puolen suku sekä äiti.
Eivät osanneet suhtautua asiaan ja eivät ymmärrä ettei lapsi ollut tätä tahtonut eikä edes tiennyt vanhempien tekemästä testamentista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oma erillinen aot jolle ostan lapselle ennakkoperinnöksi siirtyviä osakkeita. Aina kun olen saanut sinne kerättyä n. 5000e siirrän salkun osakkeet lapsen nimiin. Näin lapsi pääsee nauttimaan arvonnoususta ja osingoista jo nuorempana.
Valtio kiittää toistuvista lahjaveroista.
Jos se 5 tuhatta täyttyy yli 3v välein, valtio ei saa lahjaveroa.
Omalla kohdalla ainoa perintösuunnittelu on miehen kanssa keskinäisen testamentin teko ja molempien kuoleman jälkeen omaisuuden siirtyminen hyväntekeväisyyteen. Tarvis vaan saada aikaiseksi.
Jos mulla olisi perillisiä (järkeviä rahankäyttäjiä) ja paljon omaisuutta, niin antaisin lahjana sen 4999euroa/3v. Puolison kanssahan se summa on sitten jo puolet isompi. Tekisin keskinäisen testamentin hallintaoikeudella, joka vähentää perillisten perintöveroja. Siirtäisin vanhemmilta tulevat perinnöt suoraan lapsenlapsille, niin ei tarvi maksaa veroja kahteen kertaan.
Ai että voiko perinnön saaminen saada riitoja lasten välille. Taatusti, on varmaan yleisin syy, jossa välit menevät. Erilaisten omaisuuksien arvo muuttuu vuosien myötä, jos toinen saa sitä ja toinen tuota. Tosin riitaisissa perheissä se riitä tulee vaikka siitä isoäidin 5 euron arvoisesta perintökupista, jos on tullakseen.
Olen eri, mutta maksoin 250 euroa ja on tosi tarkka testamentti eli jos joku kuoleekin minua ennen, niin mitä sitten tehdään jne... En olisi itse pystynyt sellaista laatimaan.