Mitäs jos otttaisi sellaisen elämänasenteen että pyrkisi vain koko aika ajattelemaan positiiivisesti?

Hyvä ajatus. Voisikohan heti ikävän asian tullessa kääntää asenteensa pois kielteisestä ja nähdä valoisan puolen?

Kokeile. Se kannattaa. Elämään luonnollisesti mahtuu myös ikäviä asioita, mutta peruspositiiviset ihmiset selviää niistäkin yleensä helpommin kuin negatiivisen ajatusmsailman omaavat henkilöt.

Eiköhän terve ihminen terveellä mielellä ja itsetunnolla yritä jatkuvasti luonnollisesti pitää yllä positiiviutta eri tavoin, mutta huolet, sairaudet sun muut laskevat mielialaa.

En voi luvata, että se olisi aina helppoa, mutta suosittelen yrittämään.

Tuskin siitä haittaakan on.

Miettinyt että elämänhallinnassa aivojenmoottori vie ihmistä muttta kuitenkin vuorovaikutusta ympäröivän todelllisuuden kanssa.

Pelkkä ajattelu ei johda juuri mihinkään.

Kannattaa! Jos alkaa masentaa tai hatuttaa ,Voi aina mennä mittailee katuja kellon ajoista viis. Hatutus ja masennus katoaa kävellessä.Kokeile sekin.

Muuta Ruotsiin...

Jos on neutraalilla tai vain lievästi huonolla tuulella, on joskus ihan hyvä tietoisesti ottaa myönteinen asenne.

Mutta jos on huonolla tuulella, ei kannata väkisin yrittää asennoitua myönteisesti. Tulee vain entistä huonommalle tuulelle.

Olen kokeillut, ja päädyin tähän lopputulokseen.

En suosittele. Kuulostaa ääriajattelulta.

Jos aloittaja tarkoittaa samaa ilmiötä ja toimintatapaa, jota käytetään mm. uskonnollisissa hellarilahkoissa, joissa kaikki negatiivinen on epäuskoa ja siksi syntiä ja heikkoutta, niin en ainakaan itse sitä kokeilleena suosittele. Kyse on pohjimmiltaan todellisuuden kieltämisestä ja silmien ummistamiselta reaalimaailmalta. Ihmisen elämään kuuluu myös kipu ja kärsimys eikä sellaista ihmistä ole vielä luotukaan, joka voisi kaikkein suurimpienkin kärsimysten keskellä olla vain että "om" ja kiitos vain Korkein Entiteetti kaikesta tästä paska.ta ja oi että, kyllä tämä tästä, pinnistelen vain pakottamalla aivoni psykoottiseen tilaan ja olen onnellinen. Jos kuvittelee muuta, ei vielä ole oppinut, mitä on todellinen kärsimys ja mikä sen tehtävä maailmassa on.

Teoria on Faith-nimimerkillä aina hyvin hallinnassa.

Toksista äärimuodossaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ajattelu ei johda juuri mihinkään.

Ajatuksilla ei voikaan muuttaa olosuhteita vaan nimenomaan sitä asennetta. Sitähän ap. kysyi.

Faithia kompaten hyvä sääntö on, että ole myötätuntoinen itselle, vaikka kuinka tekis mieli ruoskia itseään. On tutkittu, että myönteinen ajattelu itseään kohtaan ja itsestä tuo parempia tuloksia kuin itsesyytökset. Lempeä mieli ei ole heikkoutta vaan päinvastoin.

Mietihän vaikka aina iloisia kehitysvammaisia, että kuinka suuri viisaus onkaan maailmantuskan takana. Jos siis vähänkin osaa ajatella, kyseenalaistaa, ei voi aina olla iloinen. Sillä antaa itsestään vain todella naiivin kuvan. Eri asia sitten se täytyykö aina avata suutaan ja kertoa negatiivisista huomioistaan. Ei täydy. Mutta älä ole lapsellisen luottavainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ajattelu ei johda juuri mihinkään.

Ajatuksilla ei voikaan muuttaa olosuhteita vaan nimenomaan sitä asennetta. Sitähän ap. kysyi.

On valitettavasti olemassa myös sen mittaluokan kärsimystä, että siinä ei oman asenteen muuttaminen ole edes mahdollista. On asioita ja tilanteita, jotka eivät todellakaan ole omassa hallinnassamme, ja ajatusten hallinnastahan mielenmuokkauksessa ja "positiivisessa ajattelussa" on pohjimmiltaan kyse. Vähän kuin satukirjaa lapselle lukisi, jotta ei paha maailma pelottaisi ja ahdistaisi liikaa.

Kroonisesti masentuneena ihmisenä on vaikeaa nähdä aina kaikessa jotain positiivista. Toisaalta jos näkee asioiden negatiivisen puolen, voi mahdollisesti suojautua ikävyyksiltä. Jos huomaa ajattelevansa asioista usein kovin negatiivisesti, kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään onko omat ajatukset faktoja vai löytyisikö jokin vaihtoehtoinen tapa ajatella kyseistä asiaa. Ajatusten avulla voi kuulemma säädellä tunnetilojaan ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kroonisesti masentuneena ihmisenä on vaikeaa nähdä aina kaikessa jotain positiivista. Toisaalta jos näkee asioiden negatiivisen puolen, voi mahdollisesti suojautua ikävyyksiltä. Jos huomaa ajattelevansa asioista usein kovin negatiivisesti, kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään onko omat ajatukset faktoja vai löytyisikö jokin vaihtoehtoinen tapa ajatella kyseistä asiaa. Ajatusten avulla voi kuulemma säädellä tunnetilojaan ja toisinpäin.

Kyllä oma negatiivinen ajatus kannattaa kyseenalaistaa: Onko tämä nyt totta vai oisko se päinvastoin? Lisäksi mitä syvemmällä ui suossa niin itsetutkiskelulla voi oivaltaa asioita paremmin mitkä ovat niitä masentavia kuin normaalisti "suorittaisit" elämää.