Lue keskustelun säännöt.
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (301)
Taso on laskenut huimasti, omat lapseni olivat päivähoidossa 2000-luvun alussa ja 2010->
Jälkeen olleiden päivähoidon taso oli surkeaa, aika kului telkkarin katseluun ja tablettien räpeltämiseen, hoitajat eivät tunteneet lapsia edes nimeltä, koska ilmeisesti oikeaa vuorovaikutusta ei ollut.
Eräässä keskustelussa lto ylpeänä kertoi, kuinka heidän ryhmässään joka lapselle on oma tabletti,kysyin häneltä, että oikeastiko hän pitää sitä positiivisena asiana?
Ltot ovat kohta tarpeettomia, kun lapset laitetaan johonkin koppiin toljottamaan VR laseilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, ekaluokan opettajana suorastaan vituttaa ne eskarit joista tullaan kouluun kuin havumajasn. Mitään alkeellistakaan käsitystä ei ole puheenvuoroista, vuoron odottamisesta, kaverin kanssa yhdessä toimimisesta, ohjeiden kuuntelusta, ylipäätään ei mistään normaalista ryhmässä tarvittavasta taidosta. Ei ole osalla edes käsitystä että ai, nyt ei tehdäkään kuten minä haluan vaan opettaja kertoo tunnin aiheen.
Eskarissa ei tarvitse kovin kummoisia asiasisältöjä vielä käydä läpi, eikä osata lukea, mutta olisi todella tärkeää, että ihan kaikissa eskareissa harjoiteltaisiin niitä ryhmässä toimimisen taitoja ja ylipäätään ihan tajua siitä, että me olemme ryhmä.
Osassa kaupungin eskareita homma handlataan ja osasta tulee vuosi toisensa jälkeen lapsia kouluumme kuin havumajasn, ymmärtämättä mitä tarkoittaa olla osa luokkaa ja että jutun juju ei ole siinä, kuka huuta koviten.
Tämä! Juurikin tämä on tuttu ilmiö koulussa alkuopetuksen puolella. Usein juuri päiväkotitaustaiset pikkukoululaiset ovat niitä vaativimpia ja huomionhakuisimpia käytökseltään. Ihan kuin mitään ryhmässä olemisen taitoja tai muitakaan valmiuksia ei olisi aiemmin opetettu. On kova työ harjoitella niitä alusta asti koulussa, jossa myös opetussuunnitelma asettaa tietyt vaatimukset koulunkäynnille. Kotien vastuuta peräänkuulutan myös: lapsille rajoja ja rakkautta sekä muutakin tekemistä kuin pelit. Tosi moni eskarilainen ja koululainen elää pelimaailmassa. Sosiaaliset taidot nollassa, kun vanhemmat antavat lapsen määrätä lähes kaikessa. Kotikasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, kyllä siinä askartelut jää vähemmälle, kun aika menee lasten konflikteja selvitellessä.
Minua taas suorastaan vituttaa nämä ekaluokanopettajat jotka katsovat parhaimmakseen kertoa meille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mitä taitoja ne lapset siellä koulussa tarvitsevat.
Luokanopettaja on hyvä ja ottaa sen lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa opettamaan! Ei meidän tehtävänämme ole vakassa miettiä miten ope koulussa pääsisi helpoimmalla, vaan me toimimme varhaiskasvatussuunnitelmsn ja esiopsin puitteissa kuten parhaaksi näemme.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten pihalla täällä moni on päiväkodin arjesta! Aivan kuutamolla suorastaan.
Olipa ihan tosi informatiivinen kommentti ja kaikki ihan TOD ymmärtää tästä kommentistasi että mihin oikein viittaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Ohis, mutta etkö ole varhaiskasvatuksen sosionomi etkä varhaiskasvatuksen opettaja?
Mitä en nyt tajua?Varhaiskasvatuksen sosionomi on täysin uusi nimike, joka on nimensä mukaisesti varhaiskasvatuksen sosionomi. Yhtään varsinaisesti tällä nimikkeellä ei ole tainnut vielä koulusta valmistua ja heitä työskentelee vielä harvoissa kunnissa. Työnkuva ja palkkauskin on auki.
Varhaiskasvatuksen pätevänä opena voi toimia yliopiston käyneet (kandi, maisteri), vanhan opistokoulutuksen käyneet tai sitten sosionomiksi ennen vuotta x valmistuneet sosionomit, joilla on tarvittavat pedagogiset opinnot suoritettu.
Olen siis sosionomi, jolla on lastentarhanopettajan pätevyys ja töissä työnimikkeeni on varhaiskasvatuksen opettaja.
”Huvittavaa” sekin, kuinka monimutkaisia ovat sosionomien pätevyydet 0-5v opeksi, eskariin tai johtajaksi, vaikka suuri(n?) osa vaka opettajista on sosionomeja. Jos valmistuit nyt jouluna sosionomiksi, et ole koulutuksen puolesta pätevä mihinkään edellä lueteltuihin, mutta jos 15v sitten, olet pätevä käsittääkseni kaikkiin.
Sosionomi saa vakaopen pätevyyden vielä 2023 valmistuessaan, mikäli opinnot on aloitettu viineistään syksyllä 2019. Mikäli siis koulutukseen sisältyy vaadittavat varhaiskasvatuksen täydentävät opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Ohis, mutta etkö ole varhaiskasvatuksen sosionomi etkä varhaiskasvatuksen opettaja?
Mitä en nyt tajua?Varhaiskasvatuksen sosionomi on täysin uusi nimike, joka on nimensä mukaisesti varhaiskasvatuksen sosionomi. Yhtään varsinaisesti tällä nimikkeellä ei ole tainnut vielä koulusta valmistua ja heitä työskentelee vielä harvoissa kunnissa. Työnkuva ja palkkauskin on auki.
Varhaiskasvatuksen pätevänä opena voi toimia yliopiston käyneet (kandi, maisteri), vanhan opistokoulutuksen käyneet tai sitten sosionomiksi ennen vuotta x valmistuneet sosionomit, joilla on tarvittavat pedagogiset opinnot suoritettu.
Olen siis sosionomi, jolla on lastentarhanopettajan pätevyys ja töissä työnimikkeeni on varhaiskasvatuksen opettaja.
”Huvittavaa” sekin, kuinka monimutkaisia ovat sosionomien pätevyydet 0-5v opeksi, eskariin tai johtajaksi, vaikka suuri(n?) osa vaka opettajista on sosionomeja. Jos valmistuit nyt jouluna sosionomiksi, et ole koulutuksen puolesta pätevä mihinkään edellä lueteltuihin, mutta jos 15v sitten, olet pätevä käsittääkseni kaikkiin.
Sosionomi saa vakaopen pätevyyden vielä 2023 valmistuessaan, mikäli opinnot on aloitettu viineistään syksyllä 2019. Mikäli siis koulutukseen sisältyy vaadittavat varhaiskasvatuksen täydentävät opinnot.
Ok, kiitos tiedosta. Mutta miksi moinen pätevyyshimmeli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Kyllähän siihen puututaan. Väkivaltainen lapsi vaan sitten ulkoilee eri aikaan ja leikkii eri paikassa kuin uhrinsa.
Ei niille hakkaajalapsille todellakaan mitään omia aitauksia ole. Siellä samassa ne pyörivät kuin tarhan muutkin 150 lasta.
Eikä ole henkilökuntaa ulkoiluttaa niitä eri aikaan. Ainoat ekstrakäsiparit ovat satunnaiset opiskelijat ja työkokeilijat, eikä niitä saa jättää yksinään lasten kanssa pihalle.
Oman lapsen päiväkodissa on erillinen alue. Omaa lastani yksi erityislapsi päivittäin kurmuutti. Kun jäi siitä kiinni, hoitui ulkoilut siten, että tämä lapsi ulkoili sillä erillisellä alueella ja muut isolla pihalla.
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
2011 aloitin opiskelun ja silloinkin oli vielä koko päivän kestäneet pääsykokeet. Ja opiskelu oli vaativaa. Hyvin arvosanoin olin valmistunut ylioppilaaksi, mutta vasta toisella yrityksellä pääsin lähihoitajaksi opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Niin siis ymmärräksää kysynnän ja tarjonnan lait? Millä tahansa alalla jos ei ole tarpeeksi kiinnostuneita niin pitääpi niitä kriteereitä laskea. Ei todellakaan rajoitu lh-alaan vaan nähtävissä niin monessa muussakin paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Eiköhän tämä tason lasku näy ihan joka paikassa, ei vaan yhdellä alalla.
Kasvatuksen tuotteet alkavat kantaa hedelmää.
Tyhmän ja tympeän punahiuksisen noita-akan ryhmään ei ainakaan kannata lastaan viedä analysoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, ekaluokan opettajana suorastaan vituttaa ne eskarit joista tullaan kouluun kuin havumajasn. Mitään alkeellistakaan käsitystä ei ole puheenvuoroista, vuoron odottamisesta, kaverin kanssa yhdessä toimimisesta, ohjeiden kuuntelusta, ylipäätään ei mistään normaalista ryhmässä tarvittavasta taidosta. Ei ole osalla edes käsitystä että ai, nyt ei tehdäkään kuten minä haluan vaan opettaja kertoo tunnin aiheen.
Eskarissa ei tarvitse kovin kummoisia asiasisältöjä vielä käydä läpi, eikä osata lukea, mutta olisi todella tärkeää, että ihan kaikissa eskareissa harjoiteltaisiin niitä ryhmässä toimimisen taitoja ja ylipäätään ihan tajua siitä, että me olemme ryhmä.
Osassa kaupungin eskareita homma handlataan ja osasta tulee vuosi toisensa jälkeen lapsia kouluumme kuin havumajasn, ymmärtämättä mitä tarkoittaa olla osa luokkaa ja että jutun juju ei ole siinä, kuka huuta koviten.Tämä! Juurikin tämä on tuttu ilmiö koulussa alkuopetuksen puolella. Usein juuri päiväkotitaustaiset pikkukoululaiset ovat niitä vaativimpia ja huomionhakuisimpia käytökseltään. Ihan kuin mitään ryhmässä olemisen taitoja tai muitakaan valmiuksia ei olisi aiemmin opetettu. On kova työ harjoitella niitä alusta asti koulussa, jossa myös opetussuunnitelma asettaa tietyt vaatimukset koulunkäynnille. Kotien vastuuta peräänkuulutan myös: lapsille rajoja ja rakkautta sekä muutakin tekemistä kuin pelit. Tosi moni eskarilainen ja koululainen elää pelimaailmassa. Sosiaaliset taidot nollassa, kun vanhemmat antavat lapsen määrätä lähes kaikessa. Kotikasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, kyllä siinä askartelut jää vähemmälle, kun aika menee lasten konflikteja selvitellessä.
Minua taas suorastaan vituttaa nämä ekaluokanopettajat jotka katsovat parhaimmakseen kertoa meille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mitä taitoja ne lapset siellä koulussa tarvitsevat.
Luokanopettaja on hyvä ja ottaa sen lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa opettamaan! Ei meidän tehtävänämme ole vakassa miettiä miten ope koulussa pääsisi helpoimmalla, vaan me toimimme varhaiskasvatussuunnitelmsn ja esiopsin puitteissa kuten parhaaksi näemme.
Tietysti. En minä ainakaan mieti mitään ekaluokan opettajaa, opsia vain.
Niin kyllä tuo valmistuneiden laadun laskeminen on ollut muuallakin havaittavissa. Luin joskus Ylen jutun, jossa sähköasentajien ammatillinen opettaja taisi pelätä päästää opiskelijoita edes töiden pariin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, ekaluokan opettajana suorastaan vituttaa ne eskarit joista tullaan kouluun kuin havumajasn. Mitään alkeellistakaan käsitystä ei ole puheenvuoroista, vuoron odottamisesta, kaverin kanssa yhdessä toimimisesta, ohjeiden kuuntelusta, ylipäätään ei mistään normaalista ryhmässä tarvittavasta taidosta. Ei ole osalla edes käsitystä että ai, nyt ei tehdäkään kuten minä haluan vaan opettaja kertoo tunnin aiheen.
Eskarissa ei tarvitse kovin kummoisia asiasisältöjä vielä käydä läpi, eikä osata lukea, mutta olisi todella tärkeää, että ihan kaikissa eskareissa harjoiteltaisiin niitä ryhmässä toimimisen taitoja ja ylipäätään ihan tajua siitä, että me olemme ryhmä.
Osassa kaupungin eskareita homma handlataan ja osasta tulee vuosi toisensa jälkeen lapsia kouluumme kuin havumajasn, ymmärtämättä mitä tarkoittaa olla osa luokkaa ja että jutun juju ei ole siinä, kuka huuta koviten.Tämä! Juurikin tämä on tuttu ilmiö koulussa alkuopetuksen puolella. Usein juuri päiväkotitaustaiset pikkukoululaiset ovat niitä vaativimpia ja huomionhakuisimpia käytökseltään. Ihan kuin mitään ryhmässä olemisen taitoja tai muitakaan valmiuksia ei olisi aiemmin opetettu. On kova työ harjoitella niitä alusta asti koulussa, jossa myös opetussuunnitelma asettaa tietyt vaatimukset koulunkäynnille. Kotien vastuuta peräänkuulutan myös: lapsille rajoja ja rakkautta sekä muutakin tekemistä kuin pelit. Tosi moni eskarilainen ja koululainen elää pelimaailmassa. Sosiaaliset taidot nollassa, kun vanhemmat antavat lapsen määrätä lähes kaikessa. Kotikasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, kyllä siinä askartelut jää vähemmälle, kun aika menee lasten konflikteja selvitellessä.
Minua taas suorastaan vituttaa nämä ekaluokanopettajat jotka katsovat parhaimmakseen kertoa meille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mitä taitoja ne lapset siellä koulussa tarvitsevat.
Luokanopettaja on hyvä ja ottaa sen lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa opettamaan! Ei meidän tehtävänämme ole vakassa miettiä miten ope koulussa pääsisi helpoimmalla, vaan me toimimme varhaiskasvatussuunnitelmsn ja esiopsin puitteissa kuten parhaaksi näemme.
Tietysti. En minä ainakaan mieti mitään ekaluokan opettajaa, opsia vain.
Entäs lapsia ja heidän tulevaisuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä yli 10 vuotta sitten lastentarhanopettajat tekivät lyhyempää työaikaa (7 tuntista päivää) joka ei sisältänyt juurikaan suunnitteluaikaa, vaan lähes kaikki suunnitteluaika tehtiin kotona. Tai sai sen töissäkin tehdä, mutta sitä ei edellytetty. Kun muutos tuli, että opettajat tekevät täyttä työaikaa ryhmässä ja lakisääteinen suunnitteluaika runnotaan työajan sisälle, lyhyisiin pätkiin, kävi suunnitteluajan toteuttaminen työlääksi, sillä käytännössä aina joku puuttui, ei ollut sijaisia, et pysty irrottautumasn ryhmästä.
Näminä lopetin suunnittelun kun työaika muuttui, eikä suunnitteluaikaa saatu järjestymään työvuorolistaan siten että se voisi toteutua.
Ennen suunnittelin kotona varmasti tunnin päivässä, nykyään en yhtään, eikä työnantaja pysty osoittamaan aikaa työajan puitteissa, jolloin suunnitteluaika voisi toteutua. Suunnittelematta jää.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Tuolloin jokainen aikuinen vuoroviikoin piti ns tuokiot. Ei ollut mitään eroa hoitajan ja opettajan välillä. Lh vaan teki kahdeksan tunnin päivää ja joutui suunnittelemaan jossain välissä jos ehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Anteeksi, mutta on aika lystikästä että alkuun nostat esiin ongelmat työilmapiirissä, tuon eri ammattiryhmien välisen kyräilyn, ja hyvinkin pitkälti niin että se on niiden hoitajien ansiota. Sitten kirjoituksen lopusta paistaa aika pahasti läpi sinun oma melko lailla kyseenalainen asenne niitä yliopistokoulutettuja opettajia kohtaan.... :D
Mutta tässä juuri tiivistyy mun mielestä hyvin se, mikä siellä päikyssäkin on vikana. Sama vaivaa sote-puolta laajemminkin. Miltei kaikkien ongelmien taustalla on liian vähäiset resurssit, haastavat asiakkaat, säästöpaineet, liian pitkälle vedetyt kirjaamiset, dokumentoinnin ja suunnitelmat, ja vaikka ja mitä ja näin ollen sitä työtä ei voi tehdä kunnolla. Mutta kun niihin ei se rivityöntekijä voi vaikuttaa, niin sitten kyräillään työkavereita, varsinkin jos niillä on eri koulutus, kun kuvitellaan että se toinen pääsee helpommalla kuin itse. Tai herttinen, se korkeamman koulutettu saattaa saada jopa sen satasen-pari isompaa palkkaakin! Tämä näkyy tosi laajasti. Lastenhoitajat arvostelee sosionomeja ja opettajia, sosionomi lastenhoitahia ja opettajaa, opettaja repii tukkaa päästään kun tuntuu että sosionomit ja hoitajat keskittyy vaan märisemään. Saikkarit ajattelee hoitavansa kaikki ja kantavana vastuun, lähihoitaja tekee mielestään "melkein samaa hommaa kuin saikkarikin ja puolet laikkarienkin työstä kun ne ei tee mitään, kulkee vaan sen kärrynsä kanssa". Sosionomi kyräilee sossua kun ne sossut vaan muka pyörittelee papereita ja kaikki käytäntö jää sosionomeille. Ja tätä rataa...
Todellisuudessa sitä toisen työn raskautta, vaativuutta ja haastellisuutta ei voi tietää, ennenkuin sitä työtä itse tekee. Kuinka paljon saataisiinkaan asioita etenemään ja paranemaan, jos eri ammattiryhmät yhdistäisi voimansa ja yhdessä alkaisivat tuoda työn epäkohtia ilmi yms. Mutta ei, ainoana korjaustoimenpiteenä nähdään vaan palkan nosto ja sen myötä (kuviteltu) oman työn arvostuksen nousu. Vaikka sitä omaa työtä pitäisi oppia itse arvostamaan, samoin kuin niiden samassa työpaikassa työskentelevien muidenkin tyyppien töitä!
En usko, että kyse on vain resurssien vähyydestä. Kyseessä on varmasti myös johtamisongelma. Jos siellä sote -aloilla pyörii valtava määrä naisia, jotka kuvittelevat tekevänsä jonkun toisen ammattiryhmän töitä tai ainakin melkein, se kertoo ainoastaan siitä, että omat toimenkuvat on käsitelty epämääräisesti ja oman työn merkitys on jäänyt sisäistämättä. Itse olen sosiaalialalla. On paikkoja, joissa sosionomit todellakin kyräilevät sossuja pyrkivät nokittamaan joka paikassa, mutta toisaalla tätä ei tapahdu ja kaikilla työntekijöillä on käsitys siitä, että tehdään eri töitä, mutta yhteiseen määränpäähän asiakkaiden eduksi.
Ennen ei ollut varhaiskasvatusta. Se on uusi sana . Oli esikoulutus ja lastenhoito ,kerhot sekä leikkikoulut . 3 vuotiaat laitettiin kodin kautta balettitunneille ja piano viulu kouluun . Uimatekniikka kouluihin ja urheiluseurojen lasten ryhmiin vanhemmat vei ja maksoi . Ennen koulua käytiin tyttö ja poika kerhoissa askartelussa . Koulussa opetettiin kutomaan virkkaamaan nuotit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, ekaluokan opettajana suorastaan vituttaa ne eskarit joista tullaan kouluun kuin havumajasn. Mitään alkeellistakaan käsitystä ei ole puheenvuoroista, vuoron odottamisesta, kaverin kanssa yhdessä toimimisesta, ohjeiden kuuntelusta, ylipäätään ei mistään normaalista ryhmässä tarvittavasta taidosta. Ei ole osalla edes käsitystä että ai, nyt ei tehdäkään kuten minä haluan vaan opettaja kertoo tunnin aiheen.
Eskarissa ei tarvitse kovin kummoisia asiasisältöjä vielä käydä läpi, eikä osata lukea, mutta olisi todella tärkeää, että ihan kaikissa eskareissa harjoiteltaisiin niitä ryhmässä toimimisen taitoja ja ylipäätään ihan tajua siitä, että me olemme ryhmä.
Osassa kaupungin eskareita homma handlataan ja osasta tulee vuosi toisensa jälkeen lapsia kouluumme kuin havumajasn, ymmärtämättä mitä tarkoittaa olla osa luokkaa ja että jutun juju ei ole siinä, kuka huuta koviten.Tämä! Juurikin tämä on tuttu ilmiö koulussa alkuopetuksen puolella. Usein juuri päiväkotitaustaiset pikkukoululaiset ovat niitä vaativimpia ja huomionhakuisimpia käytökseltään. Ihan kuin mitään ryhmässä olemisen taitoja tai muitakaan valmiuksia ei olisi aiemmin opetettu. On kova työ harjoitella niitä alusta asti koulussa, jossa myös opetussuunnitelma asettaa tietyt vaatimukset koulunkäynnille. Kotien vastuuta peräänkuulutan myös: lapsille rajoja ja rakkautta sekä muutakin tekemistä kuin pelit. Tosi moni eskarilainen ja koululainen elää pelimaailmassa. Sosiaaliset taidot nollassa, kun vanhemmat antavat lapsen määrätä lähes kaikessa. Kotikasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, kyllä siinä askartelut jää vähemmälle, kun aika menee lasten konflikteja selvitellessä.
Minua taas suorastaan vituttaa nämä ekaluokanopettajat jotka katsovat parhaimmakseen kertoa meille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mitä taitoja ne lapset siellä koulussa tarvitsevat.
Luokanopettaja on hyvä ja ottaa sen lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa opettamaan! Ei meidän tehtävänämme ole vakassa miettiä miten ope koulussa pääsisi helpoimmalla, vaan me toimimme varhaiskasvatussuunnitelmsn ja esiopsin puitteissa kuten parhaaksi näemme.Tietysti. En minä ainakaan mieti mitään ekaluokan opettajaa, opsia vain.
Entäs lapsia ja heidän tulevaisuuttaan?
Tietysti, mutta se ei ole sama asia kuin ekaluokan opettajan mielen mukaan toimiminen.
Enhän minäkään peräänkuuluta luokanopettajaa muokkaamaan opetustaan opetussuunnitelman mukaiseksi ja luopumaan vanhanaikaisesta istutaan pulpeteissa ja viitataan menetelmästään. Vaikka ehkä pitäisi, kun tarkemmin miettii.
Emme me päiväkodissa näe mielekkääksi opettaa lapsille sellaisia turhia taitoja, joita ei nykykoulussa enää tarvita. Tai ei pitäisi tarvita.
Ja jos jossain jonkun yksittäisen kyläkoulun Marjatan 58v oppilaat tarvitsevat, opettaja on hyvä ja alkaa opettamaan.
Jokainen hoitakoon oman tonttinsa, me menemme esiopetuksessa esiopetussuunnitelman mukaan.
Pitää itse huolehtia kirjoitti:
Ennen ei ollut varhaiskasvatusta. Se on uusi sana . Oli esikoulutus ja lastenhoito ,kerhot sekä leikkikoulut . 3 vuotiaat laitettiin kodin kautta balettitunneille ja piano viulu kouluun . Uimatekniikka kouluihin ja urheiluseurojen lasten ryhmiin vanhemmat vei ja maksoi . Ennen koulua käytiin tyttö ja poika kerhoissa askartelussa . Koulussa opetettiin kutomaan virkkaamaan nuotit.
Miten kutovirkataan nuotit?
Joo, paitsi että sun mukaasi ainoastaan hoitajat ja sosionomit kyräilee ja arvostelee, ei opet tietenkään.