Lue keskustelun säännöt.
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän ruveta perhepäivähoitajaksi kun pula tolkun ihmisistä tuntuu olevan näin suuri? Ihan keposesti keksisin järkevää touhua pienelle lapsiryhmälle ja niillä olisi varmasti kivaa. Tiedän koska tein aiemmin lasten kanssa duunia, mutta kyllästyin siihen että ylempää tuli byrokratian tyhmyyksiä kiusaksi.
Millainen korvaus olisi kohtuullinen hoitopaikasta muutamalle lapselle? Sisarus oli perhepäivähoidossa silloin kun oltiin muksuja mutta en tietenkään koskaan saanut kuulla mikä oli hinta.
Perhepäivähoitajilla on ihan samat vasut noudatettavina kuin päiväkodeissakin. Erona on vaan se, että pph joutuu tekemään kaikki paperityöt yksin ja siinä sivussa vielä valmistamaan ruuat ja siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?
Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.
Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normilasten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.
Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.
Olet luokanopettaja?
En vaan varhaiskasvatuksen opettaja.
Kuka siis on varhaiskasvatuksen sosionomi, jos et siis sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän ruveta perhepäivähoitajaksi kun pula tolkun ihmisistä tuntuu olevan näin suuri? Ihan keposesti keksisin järkevää touhua pienelle lapsiryhmälle ja niillä olisi varmasti kivaa. Tiedän koska tein aiemmin lasten kanssa duunia, mutta kyllästyin siihen että ylempää tuli byrokratian tyhmyyksiä kiusaksi.
Millainen korvaus olisi kohtuullinen hoitopaikasta muutamalle lapselle? Sisarus oli perhepäivähoidossa silloin kun oltiin muksuja mutta en tietenkään koskaan saanut kuulla mikä oli hinta.
Perhepäivähoitajilla on ihan samat vasut noudatettavina kuin päiväkodeissakin. Erona on vaan se, että pph joutuu tekemään kaikki paperityöt yksin ja siinä sivussa vielä valmistamaan ruuat ja siivoamaan.
Hu? Siis eikö yksityinen saa tehdä ihan mitä tykkää jos lapsen vanhemmat antaa hyväksyntänsä ja maksaa laskut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Ohis, mutta etkö ole varhaiskasvatuksen sosionomi etkä varhaiskasvatuksen opettaja?
Mitä en nyt tajua?
Varhaiskasvatuksen sosionomi on täysin uusi nimike, joka on nimensä mukaisesti varhaiskasvatuksen sosionomi. Yhtään varsinaisesti tällä nimikkeellä ei ole tainnut vielä koulusta valmistua ja heitä työskentelee vielä harvoissa kunnissa. Työnkuva ja palkkauskin on auki.
Varhaiskasvatuksen pätevänä opena voi toimia yliopiston käyneet (kandi, maisteri), vanhan opistokoulutuksen käyneet tai sitten sosionomiksi ennen vuotta x valmistuneet sosionomit, joilla on tarvittavat pedagogiset opinnot suoritettu.
Olen siis sosionomi, jolla on lastentarhanopettajan pätevyys ja töissä työnimikkeeni on varhaiskasvatuksen opettaja.
”Huvittavaa” sekin, kuinka monimutkaisia ovat sosionomien pätevyydet 0-5v opeksi, eskariin tai johtajaksi, vaikka suuri(n?) osa vaka opettajista on sosionomeja. Jos valmistuit nyt jouluna sosionomiksi, et ole koulutuksen puolesta pätevä mihinkään edellä lueteltuihin, mutta jos 15v sitten, olet pätevä käsittääkseni kaikkiin.
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän ruveta perhepäivähoitajaksi kun pula tolkun ihmisistä tuntuu olevan näin suuri? Ihan keposesti keksisin järkevää touhua pienelle lapsiryhmälle ja niillä olisi varmasti kivaa. Tiedän koska tein aiemmin lasten kanssa duunia, mutta kyllästyin siihen että ylempää tuli byrokratian tyhmyyksiä kiusaksi.
Millainen korvaus olisi kohtuullinen hoitopaikasta muutamalle lapselle? Sisarus oli perhepäivähoidossa silloin kun oltiin muksuja mutta en tietenkään koskaan saanut kuulla mikä oli hinta.
Perhepäivähoitajilla on ihan samat vasut noudatettavina kuin päiväkodeissakin. Erona on vaan se, että pph joutuu tekemään kaikki paperityöt yksin ja siinä sivussa vielä valmistamaan ruuat ja siivoamaan.
Hu? Siis eikö yksityinen saa tehdä ihan mitä tykkää jos lapsen vanhemmat antaa hyväksyntänsä ja maksaa laskut?
Saa toki. Mutta silloin siihen hoitoon ei voi saada kelalta yksityisen hoidon tukea, koska se ei ole silloin perhepäivähoitoa vaan ihan vaan epävirallinen lastenhoitopalvelu. Se taas tarkoittaa sitä, että kuukausimaksu hoidosta nousee noin 250 eurosta kuussa noin 1000 euroon kuussa jos ja kun haluaa kattaa kaikki kulut ja saada myös palkkaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Syyttömiä ne vanhemmat teidän kasvatusfilosofiaanne tai systeeminne rajoituksiin ovat. Niistä teidän tulee keskustella ammattiliiton, oman alanne esimiestehtävissä olevien jne kanssa. Palveluasenne jos puuttuu, silloin puuttuu kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kaupungin päiväkodissa 80-luvulla ja asuimme ihan tavallisessa pikkukaupungin tusinalähiössä Uudellamaalla. Soitimme ja lauloimme melkein jatkuvasti (lto tai hoitaja säesti pianolla - nykyään en ole enää missään päiväkodissa nähnyt pianoa), leikimme ryhmätyötaitoja kehittäviä pelejä, voimistelimme ja oli jotain hernepussiharjoituksia. Maalasimme ja piirsimme todella paljon ja kotiin sai ison pinkan hienoja töitä lukuvuoden lopussa. Valmistelimme myös näytelmiä varten esityksiä. Kävin eskarinkin siellä ja siellä kaikki menivät rutiininomaisesti eskariin paljon ennen mitään lain määräämää esiopetusta.
Ja siis kaupunginosa oli sellainen betonibrutalistinen paikka ja hoitajat/LTO:t ihan tavallisen oloisia nuorehkoja naisia. Silti päivähoito vaikutti todella laadukkaalta verrattuna omien lasteni päivähoitopaikkoihin. Sama juttu hammashoidon ja terveydenhoidon ym. kanssa: ei kytätty, vaan tuettiin ja hoidettiin. 80-luvun Suomi oli ihan mielettömän hieno paikka elää ainakin lapsille.
Kontrastina nykyaikaan kuri ja järjestys oli kovempaa, käytännössä kenelläkään ei ollut mitään erikoisruokavalioita tai erityisjärjestelyitä (poikkeuksena joku jolla diabetes). Lisäksi lasten välisiin kiusaamistapauksiin ei puututtu yhtä tehokkaasti kuin nykyisin. Varmaankin jotkut lelut myös nykymittapuulla olisivat olleet vaarallisia.
Oli kuri tai ei, en ainakaan itse siitä mitenkään kärsinyt, vaan päiväkotiajasta on jäänyt hyvät muistot 80-luvun alusta. Kiusaamista ei ollut, se tuli kuvioihin vasta myöhemmin koulussa. Leluihin en myöskään koskaan itseäni loukannut. Oli hyvä olla lapsi silloin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Kyllähän siihen puututaan. Väkivaltainen lapsi vaan sitten ulkoilee eri aikaan ja leikkii eri paikassa kuin uhrinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Kyllähän siihen puututaan. Väkivaltainen lapsi vaan sitten ulkoilee eri aikaan ja leikkii eri paikassa kuin uhrinsa.
Väkivaltaiseen lapseen on keinot jos on fiksu hoitaja, mutta tähän tulee tielle idioottien pyrokratia.
Jaa mitä sönkkään? Olen saanut omassa työssä parikin tosi kovaa ongelmatapausta rauhoittumaan, mutta joku toinen aikuinen näki sen vierestä ja heti veti hernarit nenään koska ei itse osannut joten keksi jonkin systeemipuuttumisen siihen ja kappas taas lapset oli tosi hankalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluasenne on heikentynyt huomattavasti: asiakaspalvelijat antavat käskyjä asiakkaille eli lasten vanhemmille.
Millä muulla palvelualalla mahdollista?
Turha haastaa ihmisiä anekdoottisotaan. Minulla on pari läheistä tuttua lastenhoitoalalla ja ovat todella mukavia ja myös koulutettuja mutta kertovat kyllä että sekä systeemin rankat rajoitukset (eli lapset saa vaikka hakata toisiaan eikä siihen saa puuttua muuten kuin 'keskustelemalla') ja joidenkin vanhempien kohtuuttomat odotukset ovat omiaan ajamaan hyviä tekijöitä alalta pois.
Kyllähän siihen puututaan. Väkivaltainen lapsi vaan sitten ulkoilee eri aikaan ja leikkii eri paikassa kuin uhrinsa.
Ei niille hakkaajalapsille todellakaan mitään omia aitauksia ole. Siellä samassa ne pyörivät kuin tarhan muutkin 150 lasta.
Eikä ole henkilökuntaa ulkoiluttaa niitä eri aikaan. Ainoat ekstrakäsiparit ovat satunnaiset opiskelijat ja työkokeilijat, eikä niitä saa jättää yksinään lasten kanssa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?
Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.
Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normila8sten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.
Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.
Itse en toimi opettajana vaan aiemmin toimin lastenhoitajana, joten varmaan unohdan jotain. Meillä oli pieni päiväkoti, vain yksi ope, kaksi lastenhoitajaa ja pk-apulainen. Lto ( tai varhaiskasvatuksenopettajako nimike nykyisin heillä on) teki työvuorolistat sen mukaan miten vanhemmat ilmoittivat lastenhoitoajat , tämä oli erikoisen tärkeää siksi, että vajaamiehitys jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Lto teki myös ruokatilaukset ja ilmoitti keittiiön ruokailijoiden päivittäiset määrät ( meillä oli oma keittiö) ja erityisruokavaliot sen mukaan ketkä olivat paikalla. Hän laati viikkotiedotteet koteihin ( kertoi lyhyesti viikon kulusta ja mitä seuraavalla viikolla tapahtuu ja on syytä huomioida). Toisinaan oli neuvoloihin täytettäviä lomakkeita. Tietysti lapsilähtöisessä toiminnan suunnittelussa myös siihen meni aikaa, vaikka sitä teimme myös yhdessä.
Ihailin kyllä sitä kuinka hoiti nuo ilman, että oli ryhmästä pois ( tai siis ehdotimme toisen lastenhoitajan kanssa, että hän ei olisi nukkarissa vaan käyttäisi ajan noihin) . Toki joskus kaikkien nukkuessa teki noita myös nukkarissa, kun hereillä olijat olivat lähteneet "hiljaisiin puuhiin" ja nukkarissa olivat vain nukkujat niin pystyi siellä keskittymään noihin.
Meillä ei tarvitse ilmoittaa ruokailijoita ja työvuorolistat tekee varajohtaja koko talolle.
Viikkotiedotteet on mun mielestä yksi turha työ. 75% vanhemmista ei edes lue sitä. Viikko-ohjelma oveen ja jos on jotain erityistä huomioitavaa, niin siitäkin lappu oveen. Menee 5min kun käsin kirjoittaa.
Niin, tottakai on eroja. Mutta kerroin mihin meillä opettajan aikaa meni. Ja viikkotiedote meillä oli yksi asiosita joista saimme vanhemmilta paljon erityiskiitosta. Oli kuulema mukava käyttää pohjana keskustelussa lasten kanssa siitä mitä päiväkodissa oli tapahtunut. Ja eri päiväkodeissa erilaiset vastuualueet ovat tietenkin aina vähän eri henkilöillä. Toki myös noiden vasujen tekemiseen meni paljon aikaa opettajalta vaikka olivat vain keväällä ja syksyllä, kun oli ainut opettaja talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä lähes kaikki asiat oli paljon paremmin 20 vuotta sitten? Sitten alettiin korjaamaan ehjää.
Ei, vaan sitten alettiin säästämään.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Anteeksi, mutta on aika lystikästä että alkuun nostat esiin ongelmat työilmapiirissä, tuon eri ammattiryhmien välisen kyräilyn, ja hyvinkin pitkälti niin että se on niiden hoitajien ansiota. Sitten kirjoituksen lopusta paistaa aika pahasti läpi sinun oma melko lailla kyseenalainen asenne niitä yliopistokoulutettuja opettajia kohtaan.... :D
Mutta tässä juuri tiivistyy mun mielestä hyvin se, mikä siellä päikyssäkin on vikana. Sama vaivaa sote-puolta laajemminkin. Miltei kaikkien ongelmien taustalla on liian vähäiset resurssit, haastavat asiakkaat, säästöpaineet, liian pitkälle vedetyt kirjaamiset, dokumentoinnin ja suunnitelmat, ja vaikka ja mitä ja näin ollen sitä työtä ei voi tehdä kunnolla. Mutta kun niihin ei se rivityöntekijä voi vaikuttaa, niin sitten kyräillään työkavereita, varsinkin jos niillä on eri koulutus, kun kuvitellaan että se toinen pääsee helpommalla kuin itse. Tai herttinen, se korkeamman koulutettu saattaa saada jopa sen satasen-pari isompaa palkkaakin! Tämä näkyy tosi laajasti. Lastenhoitajat arvostelee sosionomeja ja opettajia, sosionomi lastenhoitahia ja opettajaa, opettaja repii tukkaa päästään kun tuntuu että sosionomit ja hoitajat keskittyy vaan märisemään. Saikkarit ajattelee hoitavansa kaikki ja kantavana vastuun, lähihoitaja tekee mielestään "melkein samaa hommaa kuin saikkarikin ja puolet laikkarienkin työstä kun ne ei tee mitään, kulkee vaan sen kärrynsä kanssa". Sosionomi kyräilee sossua kun ne sossut vaan muka pyörittelee papereita ja kaikki käytäntö jää sosionomeille. Ja tätä rataa...
Todellisuudessa sitä toisen työn raskautta, vaativuutta ja haastellisuutta ei voi tietää, ennenkuin sitä työtä itse tekee. Kuinka paljon saataisiinkaan asioita etenemään ja paranemaan, jos eri ammattiryhmät yhdistäisi voimansa ja yhdessä alkaisivat tuoda työn epäkohtia ilmi yms. Mutta ei, ainoana korjaustoimenpiteenä nähdään vaan palkan nosto ja sen myötä (kuviteltu) oman työn arvostuksen nousu. Vaikka sitä omaa työtä pitäisi oppia itse arvostamaan, samoin kuin niiden samassa työpaikassa työskentelevien muidenkin tyyppien töitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.
Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.
Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.
Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.
Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.
Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.
Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.
Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.
T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope
Anteeksi, mutta on aika lystikästä että alkuun nostat esiin ongelmat työilmapiirissä, tuon eri ammattiryhmien välisen kyräilyn, ja hyvinkin pitkälti niin että se on niiden hoitajien ansiota. Sitten kirjoituksen lopusta paistaa aika pahasti läpi sinun oma melko lailla kyseenalainen asenne niitä yliopistokoulutettuja opettajia kohtaan.... :D
Mutta tässä juuri tiivistyy mun mielestä hyvin se, mikä siellä päikyssäkin on vikana. Sama vaivaa sote-puolta laajemminkin. Miltei kaikkien ongelmien taustalla on liian vähäiset resurssit, haastavat asiakkaat, säästöpaineet, liian pitkälle vedetyt kirjaamiset, dokumentoinnin ja suunnitelmat, ja vaikka ja mitä ja näin ollen sitä työtä ei voi tehdä kunnolla. Mutta kun niihin ei se rivityöntekijä voi vaikuttaa, niin sitten kyräillään työkavereita, varsinkin jos niillä on eri koulutus, kun kuvitellaan että se toinen pääsee helpommalla kuin itse. Tai herttinen, se korkeamman koulutettu saattaa saada jopa sen satasen-pari isompaa palkkaakin! Tämä näkyy tosi laajasti. Lastenhoitajat arvostelee sosionomeja ja opettajia, sosionomi lastenhoitahia ja opettajaa, opettaja repii tukkaa päästään kun tuntuu että sosionomit ja hoitajat keskittyy vaan märisemään. Saikkarit ajattelee hoitavansa kaikki ja kantavana vastuun, lähihoitaja tekee mielestään "melkein samaa hommaa kuin saikkarikin ja puolet laikkarienkin työstä kun ne ei tee mitään, kulkee vaan sen kärrynsä kanssa". Sosionomi kyräilee sossua kun ne sossut vaan muka pyörittelee papereita ja kaikki käytäntö jää sosionomeille. Ja tätä rataa...
Todellisuudessa sitä toisen työn raskautta, vaativuutta ja haastellisuutta ei voi tietää, ennenkuin sitä työtä itse tekee. Kuinka paljon saataisiinkaan asioita etenemään ja paranemaan, jos eri ammattiryhmät yhdistäisi voimansa ja yhdessä alkaisivat tuoda työn epäkohtia ilmi yms. Mutta ei, ainoana korjaustoimenpiteenä nähdään vaan palkan nosto ja sen myötä (kuviteltu) oman työn arvostuksen nousu. Vaikka sitä omaa työtä pitäisi oppia itse arvostamaan, samoin kuin niiden samassa työpaikassa työskentelevien muidenkin tyyppien töitä!
Yliopistotutkinto ei takaa yhtään mitään. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyllistäisi opettajia tai hoitajia, vaan systeemiä.
Miksi lasten kasvatuksesta on tehty tähtitiedettä? Miksi hyväksi havaittuja tapoja lähdettiin väkisin muuttamaan? Niin koulussa kuin päivähoidossakin...varhaiskasvatus on paljon huonolaatuisempaa, kuin vanha päivähoito.
Suurinosa vanhemmista vie lapsensa hoitoon töidensä takia, että lapsella on paikka, jossa hän saa hoitoa, ruokaa, lepoa ja seuraa.Sen ei tarvisi olla sen ihmeellisempää. Ei tarvittaisi hienoja pedagogisia suunnitelmia(paperilla), arviointeja, sopimuksia sopimuksen perään.
Olen tästä täysin samaa mieltä. Lasten kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, mutta valitettavasti suunnilleen joka humanistisella alalla on ne ihmiset jotka yrittää työllistää itsensä luomalla ihan turhaa käsitteellistämistä ja byrokratiaa kun eivät keksi mitään kunniallisempaakaan tapaa elättää itsensä.
Juuri näin. Mutta kun on muutama ongelmalapsi, joita pelätään, ja kuvitellaan, että heidän ongelmansa juontavat päiväkodista, niin tässä on tulos. Miljoonia hukataan, eikä niistä lapsista tule sen parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä lähes kaikki asiat oli paljon paremmin 20 vuotta sitten? Sitten alettiin korjaamaan ehjää.
Ei, vaan sitten alettiin säästämään.
Byrokratian ja kaikenlaisen termeillä ja titteleillä pätemisen räjähtäminen käsiin ei ole säästämistä. Kuten ei myöskään ideologisoitumiskehitys missä terve järki jää syrjään ja korvautuu ties millä norsunluutorneista peräisin olevilla "kaiken ratkaisevilla" teorioilla.
Voi miten pihalla täällä moni on päiväkodin arjesta! Aivan kuutamolla suorastaan.
Meillä ei tarvitse ilmoittaa ruokailijoita ja työvuorolistat tekee varajohtaja koko talolle.
Viikkotiedotteet on mun mielestä yksi turha työ. 75% vanhemmista ei edes lue sitä. Viikko-ohjelma oveen ja jos on jotain erityistä huomioitavaa, niin siitäkin lappu oveen. Menee 5min kun käsin kirjoittaa.