Lue keskustelun säännöt.
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia.
Mitä taas tuohon tulee, että "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella" niin sehän on käytännössä sitä mitä monessa paikassa lastenhoitajien työtehtäviin kuuluu. Eivät he suunnittele tai välttämättä juuri edes ohjaa sitä suunniteltua toimintaa, koska sitä varten on akateeminen henkilöstö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia.
Mitä taas tuohon tulee, että "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella" niin sehän on käytännössä sitä mitä monessa paikassa lastenhoitajien työtehtäviin kuuluu. Eivät he suunnittele tai välttämättä juuri edes ohjaa sitä suunniteltua toimintaa, koska sitä varten on akateeminen henkilöstö.
Akateeminen henkilöstö 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa)"
Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole olla kodin lahja-automaatti. Toiminnan tulee olla lapsen kannalta mielekästä. Koko 4-vuotiaiden armeijan ei ole tarkoituksenmukaista vääntää otsa hiessä jonkun boomerin suunnittelemaa omenakuvioista leivontaliinaa. Melko vanhanaikaista haikailla tuollaista menoa takaisin.
Siksi me nykyäidit otamme paljon mieluummin vastaan paperimassasta muotoillun pallon, joka on värjätty vihreäksi ja jonka nimi on Möykky. Sitä pitää säilyttää olohuoneessa (siinä konmaritetussa), koska lapsihan loukkaantuu, jos ei kuukausien luomistyönsä tulos ole esillä ja ihailtavissa.
Kun 4-vuotias saa tehdä paperimassasta Möykyn, jota arvostetaan, hän oppii käyttämään mielikuvitusta, luottamaan kykyihinsä ja ajattelemaan luovasti tuottaen jonain päivänä maailmaan jotain aivan uutta, jota aiemmat sukupolvet eivät ole osanneet kuvitella.
Jos hän jäljentää boomerin suunnitteleman omenakuvioisen leivontaliinan, hän oppii... Noh, jäljentämään ja havaitsemaan, ettei pysty yhtä tarkkaan työhön kuln aikuiset. Sekä odottamaan valmiita malleja niiden kehittelyn sijaan.
Voi hellanlettas.
Kuinka moni lapsi varhaiskasvatuksessa ja koulussa saa traumoja kun ei kärpässieniaskartelu tai keihäänheittosuoritus oo sama kuin aikuisella/opella? Ennen on lapsille ollut itsestäänselvää, että aikuinen tietysti osaa paremmin. Koska se on, tadaa, aikuinen!
Pitääkö tästäkin tehdä joku traumatisoitumis-uhriutumisjuttu?
Eikö enää saa opettaa TAITOJA? Jos et opeta taitoja, se lapsi tekee isonakin pullataikinasta kasan ja lyö sen uuniin. Jos opetat taitoja, se tekee korvapuusteja, pitkoja, kierteitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Syytät siis varhaiskasvatuksen laadun heikkenemisestä sosionomeja?
Voi luoja tuota koulutuksella pätemistä taas... Ei yliopiston lastentarhanopettajien koulutus ole sen vaativampaa kuin sosionomienkaan. Ei se oppilaitos, missä koulutuksensa hankkii, kerro automaattisesti tutkinnon helppoudesta tai vaikeudesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päivähoidossa pitäisi vaati jotain muuta kuin olemista ihmisiksi? Ennen päivähoito todella oli sitä, että koko ajan valmistauduttiin johonkin esitykseen, niitä oli pitkin vuotta. Oikein muuta mukavaa ei sitten tehtykään, koska laulaminen ja joku lyhyt runo oli pääasiassa, äitienpäiväksi sitten askarreltiin jotain lahjantynkää.
Nyt ryhmässä varhaiskasvatetaan eli työkokeilija on lasten kanssa, kaksi lastentarhanopettajaa kirjoittaa vasuja kuin Koneen säätiön apurahahakemuksia.Miksikö? No koska lasten olisi hyvä saada kokemuksia vuoden kierrosta, siihen kuuluvista perinteistä, laulamisen ja musisoinnin kautta aivot muovautuvat ja lapsi oppii, käsityöt opettavat motoriikkaa, suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä ja ryhmässä toimimisen taidot ovat valmiuksia, joita ilman ei elämässä pitkälle pötki. Kaikki vanhat, kunnon lastentarhanopettajat tämän tiesivät.
Haluan lainata tätä tekstiä koska tämä on niin hyvä vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta päiväkodeissa riittäisi yksi ainut koulutus kaikille. Tutkintonimikkeeksi vaikka "lastentarhatäti", kaikkien varhaiskasvattajien ja feministien kauhistukseksi. :D
Ylipäätään koko paikan nimi voisi olla lastentarha tai lastenseimi. Niin se on ulkomaillakin pääosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut töissä monenlaisessa päivähoitopaikassa.
Paras paikka on ollut se, missä on ollut pieni lapsiryhmä, ja 4 lähihoitajaa teki työtä sydämellään.
Oli askartelua, retkiä, leivontaa, kalenteria.
Lapsia huomioitiin ja otettiin syliin, mutta oli myös tiukka kuri. Ilmapiiri oli ihana. Erityislapsille tukimuotoja (kuvakommunikaatio, jne)
Eikä ollut ylikoulutettuja työntekijöitä jotka ravasi palavereissa, rahaa jäi heidän palkkojen puuttuessa työntekijämääriin.
Ei ollut ylisuvaitsevaista liberalismia "ei Viljoa voi torua tai laittaa penkille miettimään koska löi Jamia, ettei se Viljo traumatisoidu".
Kaikista pahin yhtälö on tämä:
-ltot ja sosionomit juoksee palavereissa
-lapsia on liikaa
- kurinpito on kielletty. Ei saa pitää vanhanaikaista kuria, vaan pitää puoli tuntia sanoittaa tunteita.
Sellainen paikka on kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Akateemisesti koulutettu? 3 vuotta yliopistossa? Eiköhän tuohon pystyisi lähes kuka tahansa. Ne asiat voi lukea ihan kirjoistakin jos ala kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, ekaluokan opettajana suorastaan vituttaa ne eskarit joista tullaan kouluun kuin havumajasn. Mitään alkeellistakaan käsitystä ei ole puheenvuoroista, vuoron odottamisesta, kaverin kanssa yhdessä toimimisesta, ohjeiden kuuntelusta, ylipäätään ei mistään normaalista ryhmässä tarvittavasta taidosta. Ei ole osalla edes käsitystä että ai, nyt ei tehdäkään kuten minä haluan vaan opettaja kertoo tunnin aiheen.
Eskarissa ei tarvitse kovin kummoisia asiasisältöjä vielä käydä läpi, eikä osata lukea, mutta olisi todella tärkeää, että ihan kaikissa eskareissa harjoiteltaisiin niitä ryhmässä toimimisen taitoja ja ylipäätään ihan tajua siitä, että me olemme ryhmä.
Osassa kaupungin eskareita homma handlataan ja osasta tulee vuosi toisensa jälkeen lapsia kouluumme kuin havumajasn, ymmärtämättä mitä tarkoittaa olla osa luokkaa ja että jutun juju ei ole siinä, kuka huuta koviten.Tämä! Juurikin tämä on tuttu ilmiö koulussa alkuopetuksen puolella. Usein juuri päiväkotitaustaiset pikkukoululaiset ovat niitä vaativimpia ja huomionhakuisimpia käytökseltään. Ihan kuin mitään ryhmässä olemisen taitoja tai muitakaan valmiuksia ei olisi aiemmin opetettu. On kova työ harjoitella niitä alusta asti koulussa, jossa myös opetussuunnitelma asettaa tietyt vaatimukset koulunkäynnille. Kotien vastuuta peräänkuulutan myös: lapsille rajoja ja rakkautta sekä muutakin tekemistä kuin pelit. Tosi moni eskarilainen ja koululainen elää pelimaailmassa. Sosiaaliset taidot nollassa, kun vanhemmat antavat lapsen määrätä lähes kaikessa. Kotikasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, kyllä siinä askartelut jää vähemmälle, kun aika menee lasten konflikteja selvitellessä.
Minua taas suorastaan vituttaa nämä ekaluokanopettajat jotka katsovat parhaimmakseen kertoa meille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mitä taitoja ne lapset siellä koulussa tarvitsevat.
Luokanopettaja on hyvä ja ottaa sen lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa opettamaan! Ei meidän tehtävänämme ole vakassa miettiä miten ope koulussa pääsisi helpoimmalla, vaan me toimimme varhaiskasvatussuunnitelmsn ja esiopsin puitteissa kuten parhaaksi näemme.Tietysti. En minä ainakaan mieti mitään ekaluokan opettajaa, opsia vain.
Entäs lapsia ja heidän tulevaisuuttaan?
Tietysti, mutta se ei ole sama asia kuin ekaluokan opettajan mielen mukaan toimiminen.
Enhän minäkään peräänkuuluta luokanopettajaa muokkaamaan opetustaan opetussuunnitelman mukaiseksi ja luopumaan vanhanaikaisesta istutaan pulpeteissa ja viitataan menetelmästään. Vaikka ehkä pitäisi, kun tarkemmin miettii.
Emme me päiväkodissa näe mielekkääksi opettaa lapsille sellaisia turhia taitoja, joita ei nykykoulussa enää tarvita. Tai ei pitäisi tarvita.
Ja jos jossain jonkun yksittäisen kyläkoulun Marjatan 58v oppilaat tarvitsevat, opettaja on hyvä ja alkaa opettamaan.
Jokainen hoitakoon oman tonttinsa, me menemme esiopetuksessa esiopetussuunnitelman mukaan.
Niin, esiopetuksesta tulee niin hankalia lapsia, kun ovat uteliaita, tiedonhaluisia, rohkeitakin. Ovat tottuneet oppimaan asioita toiminnallisin menetelmin muuallakin kuin pulpetin ääressä, jopa hui! metsäympäristössä. Osaavat kertoa mielipiteensä ja toiveensa, osaavat myös tehdä kompromisseja. Osaavat suunnitella tekemisiä yhdessä kaverin ja ryhmän kanssa.
Koulussa sitten palataan ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia.
Mitä taas tuohon tulee, että "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella" niin sehän on käytännössä sitä mitä monessa paikassa lastenhoitajien työtehtäviin kuuluu. Eivät he suunnittele tai välttämättä juuri edes ohjaa sitä suunniteltua toimintaa, koska sitä varten on akateeminen henkilöstö.
Silti, ei muistakaan 3 vuotta ammattikoulua käyneistä nuorista puhuta sillä lailla. Että kuka tahansa (merkonomi) kassatyöntekijä osaa istua kaupan kassalla, kuka tahansa autokoulun käynyt voisi olla ammattikuljettaja, kuka tahansa osaa maalata (pintakäsittely), kuka vaan voisi mitä vaan parin viikon kurssilla...
Sen lähihoitajakoulutuksen pitäisi antaa hyvä pohja sotealalle.
"Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan suorittanut lähihoitaja osaa suunnitella, toteuttaa ja arvioida eri-ikäisten lasten ja nuorten hoitoa ja kasvatusta moniammatillisessa yhteistyössä erilaisissa työympäristöissä. Lähihoitaja osaa myös sairaiden ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten hoitoa ja kasvatusta. Hän osaa ohjata yksittäistä lasta ja nuorta sekä erilaisia ryhmiä sekä tukea lasten ja nuorten välistä vuorovaikutusta. Hän osaa toimia vastuullisesti, lapsilähtöisesti ja perhekeskeisesti. Lähihoitaja hyödyntää työssään lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen tietoperustaa. Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan suorittanut lähihoitaja osaa ohjata perheitä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukitoimien hyödyntämisessä. Hän osaa edistää lapsen ja nuoren terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta sekä tunnistaa näihin liittyviä uhkatekijöitä sekä ehkäistä niiden syntymistä. Tyypillisiä lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan suorittaneiden työympäristöjä ovat erilaiset varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt esim. päiväkodit, koulut, lastensuojelun yksiköt, lasten ja nuorten sairaalat sekä perhetyö."
Lainattu osa on se, mitä lastenhoidon hoitajien pitäisi osata. Nykyään lapsillakin on paljon erityistarpeita. Kun alan arvostus on pohjamudissa, niin eipä ne taitavat ja osaavat nuoret enää hakeudu alalle. He tosiaan taitavina pääsevät muuallekin. Ja se koulutettavien ja koulutuksen tason laskeminen yhdessä näkyvät pikku hiljaa työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Akateemisesti koulutettu? 3 vuotta yliopistossa? Eiköhän tuohon pystyisi lähes kuka tahansa. Ne asiat voi lukea ihan kirjoistakin jos ala kiinnostaa.
Se on silti kolme vuotta yliopistossa enemmän kuin se lähäri. Tämän ketjun perusteella arvioin, että päiväkotien ilmapiiriongelma johtuu lähäreistä, jotka kuvittelevat, että varhaiskasvatus voitaisiin poistaa ja voitaisiin keskittyä ihan vaan siihen, että lapset leikkivät ja ovat säilössä sen 8h/päivä mitä siellä ovat. Onneksi lainsäätäjä on kanssani eri mieltä ja on asettanut varhaiskasvatukselle toisenlaisen määritelmän ja opettajille vaatimukset olla akateemisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Toiminnan laatu tulee käytännön toiminnasta. Eikä siitä millaiset paperit toiminnasta on kirjoitettuna. Päiväkoti on kodin korvike lapsille (ihan niin kuin sanasta on pääteltävissä), ja kodissa se laatu tulee juuri siitä läsnäolosta, ajasta ja maanläheisyydestä. Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa ja aikuisten aikaa eikä akateemisen henkilön laatimaa vasupaperia.
Päivähoidosta ei anneta lapselle todistusta, eikä tarvitsekaan antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Akateemisesti koulutettu? 3 vuotta yliopistossa? Eiköhän tuohon pystyisi lähes kuka tahansa. Ne asiat voi lukea ihan kirjoistakin jos ala kiinnostaa.
Se on silti kolme vuotta yliopistossa enemmän kuin se lähäri. Tämän ketjun perusteella arvioin, että päiväkotien ilmapiiriongelma johtuu lähäreistä, jotka kuvittelevat, että varhaiskasvatus voitaisiin poistaa ja voitaisiin keskittyä ihan vaan siihen, että lapset leikkivät ja ovat säilössä sen 8h/päivä mitä siellä ovat. Onneksi lainsäätäjä on kanssani eri mieltä ja on asettanut varhaiskasvatukselle toisenlaisen määritelmän ja opettajille vaatimukset olla akateemisia.
Teidän "varhaiskasvattajien" mielestä lapsi on varmaan kotonaankin vaan säilössä, kun siellä ei kerran ole ketään kasvatusalan akateemista laatimassa suunnitelmia ja raportteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lähihoitajien koulutuksen taso on laskenut. Vielä omassa nuoruudessa 2000-luvun alussa lähihoitajakoulutukseen oli melko isotkin pääsykokeet, joissa oli psykologin haastattelun ja ryhmähaastattelun lisäksi kokeita mm. äidinkielen, fysiikan, matematiikan jne osaamisesta. Muistan itse tehtävien tuntuneen vaikeilta. Alalle päätyi niitä "kympin tyttöjä", jotka olivat olleet motivoituneita oppimiseen ja opiskeluun jo peruskoulussa tai lukiossa.
Itse koulutuksessakin ihan oikeasti pakotettiin oppimaan, esim. anatomian kurssia ei päässyt läpi, jos et muistanut luiden nimiä tai miten munuaiset toimii. Opiskelu oli perinteistä ja järjestelmällistä.
Nykyään kouluun pääsee käytännössä kuka vaan ja koko koulutus voidaan käydä näyttötutkintona. Siinä oppiminen on lähes kokonaan työssäoppimispaikkojen harjoitteluohjaajien hartioilla. Moni auttaa nuoren ja kädettömän opiskelijan harjoittelusta läpi ilman mitään oikeita valmiuksia. Paine läpi pääsemiseen tulee koululta. Työ on muutenkin raskasta, joten opiskelijan ohjaaminen on monelle vain välttämätön paha.
Opiskeluissakin on mahdollista mennä joka asiassa siitä, mistä aita on matalin. Perinteisen tenttimisen sijaan on paljon ryhmätöitä, projekteja ja itseoppimista verkko-oppimusympäristöstä. Siihen itsenäiseen opiskeluun harvalla peruskoulusta tulleella nuorella on vielä edes oikeita valmiuksia.
Ja sitten ihmetellään, miten työn taso laskee työpaikoilla, kun nämä nykyajan lähihoitajat niihin päätyy. Ja ikävä kyllä ammatin arvostuskin on tullut paljon alas. Varsinkin varhaiskasvatuksen hoitajia arvostellaan jatkuvasti todella ikävästi, kun "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella"...
Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia.
Mitä taas tuohon tulee, että "kuka tahansa osaa pyyhkiä pyllyjä, pukea kuravaatteita ja askarrella" niin sehän on käytännössä sitä mitä monessa paikassa lastenhoitajien työtehtäviin kuuluu. Eivät he suunnittele tai välttämättä juuri edes ohjaa sitä suunniteltua toimintaa, koska sitä varten on akateeminen henkilöstö.
Lastenhoitaja on kasvatusvastuussa oleva. Hänelle kuuluu osana työryhmää toiminnan suunnittelu, ohjaaminen, kasvattaminen ja hoitaminen. Se opettaja ( joka ei aina ole akateeminen) hoitaa myös. Pesee pyllyt, syöttää, pukee, pyyhkii niin naamat kuin pyllytkin. Sen mukaan minkä ikäisiä lapsia ryhmässä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Akateemisesti koulutettu? 3 vuotta yliopistossa? Eiköhän tuohon pystyisi lähes kuka tahansa. Ne asiat voi lukea ihan kirjoistakin jos ala kiinnostaa.
Se on silti kolme vuotta yliopistossa enemmän kuin se lähäri. Tämän ketjun perusteella arvioin, että päiväkotien ilmapiiriongelma johtuu lähäreistä, jotka kuvittelevat, että varhaiskasvatus voitaisiin poistaa ja voitaisiin keskittyä ihan vaan siihen, että lapset leikkivät ja ovat säilössä sen 8h/päivä mitä siellä ovat. Onneksi lainsäätäjä on kanssani eri mieltä ja on asettanut varhaiskasvatukselle toisenlaisen määritelmän ja opettajille vaatimukset olla akateemisia.
Eli nyt on jo todettu että:
1) varhaiskasvatuksen huono laatu johtuu sosionomeista
2) varhaiskasvatuksen huono ilmapiiri johtuu lähäreistä
Miten vielä voisi haukkua noita ”alemmin koulutettuja”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on ollut se, että sosionomit saivat 2008 toimia lastentarhanopettajana ja ala muuttui nopeasti heikompaan suuntaan. Tähän ryntää nyt sata sosionomia kommentoimaan, miten he tekevät enemmän harjotteluja ja opiskelu on muutakin kuin teoriaa. No, silti yliopiston lastentarhanopettajien koulutus on huomattavasti vaativampaa. Nykyään sosionomit eivät voi toimia lastentarhanopettajana, koska laadun heikkeneminen tunnistettiin ja tunnustettiin myös valtiollisella tasolla.
Kommentistani huolimatta ajattelen kuitenkin, että laadukkainta varhaiskasvatusta tarjotaan kokoonpanolla, jossa 1/3 on yliopiston varhaiskasvatuksen opettajia, 1/3 varhaiskasvatuksen sosionomeja ja 1/3 lähihoitajia. Näin jokaisen alan erityisosaaminen vahvuuksineen tulisi näkymään myönteisesti varhaiskasvatuksen laadussa.
Mihin unohdit sosiaalikasvattajat? Heitä koulutettiin lto:iksi ennen sosionomeja, ja osalla heistä on myös eskaripätevyys.
Ja tosiaan en näkisi, että tämä tutkintokikkailu on ainakaan yhtään parantanut toiminnan laatua.
Parempaa se entinen päivähoito oli kuin nykyinen varhaiskasvatus. Siitäkin huolimatta, että ryhmän työntekijöiden koulutukset saattoivat olla vaikka 1. opistotaustainen lastentarhanopettaja, 2. lastenhoitaja ja 3. päivähoitaja. Maalaisjärki pelasi ja oli aikaa lapsia varten.
Määrittele toiminnan laatu. Kyllä minä arvostan sitä, että lapseni kehittymistä ja oppimista arvioi akateemisesti koulutettu ihminen eikä maalaisjärki.
Akateemisesti koulutettu? 3 vuotta yliopistossa? Eiköhän tuohon pystyisi lähes kuka tahansa. Ne asiat voi lukea ihan kirjoistakin jos ala kiinnostaa.
Se on silti kolme vuotta yliopistossa enemmän kuin se lähäri. Tämän ketjun perusteella arvioin, että päiväkotien ilmapiiriongelma johtuu lähäreistä, jotka kuvittelevat, että varhaiskasvatus voitaisiin poistaa ja voitaisiin keskittyä ihan vaan siihen, että lapset leikkivät ja ovat säilössä sen 8h/päivä mitä siellä ovat. Onneksi lainsäätäjä on kanssani eri mieltä ja on asettanut varhaiskasvatukselle toisenlaisen määritelmän ja opettajille vaatimukset olla akateemisia.
Teidän "varhaiskasvattajien" mielestä lapsi on varmaan kotonaankin vaan säilössä, kun siellä ei kerran ole ketään kasvatusalan akateemista laatimassa suunnitelmia ja raportteja?
Moni lapsi kasvaa akateemisessa kodissa.
Itse olin päiväkodissa töissä viimeksi vuonna 2015, enkä muista, että silloin olisi kukaan edes maininnut sanaa "varhaiskasvatus". Nykyisin taas kaikki tuntuu olevan varhaiskasvatus sitä ja varhaiskasvatus tätä.