Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy esim siihen ettei niin paljoa retkeillä on ainakin omalla kohdalla syy se että en uskalla.

Olen ryhmän ainut koulutettu aikuinen. Ryhmään laitettu 3 erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Heille on pyydetty ja hoitava tahojen sanonut että tarvitsisi oman aikuisen. Ei saada.

Jos joku on pois sijaisia ei saada.

Minun vastuulla jos jotain tapahtuu en uskalla ottaa riskiä.

Resurssit on vedetty hurjan tiukalle. Kunnat eivät halua sijoittaa päivähoitoon yhtään.

Ei ole tarpeeksi ihmisiä tekemässä.

Ryhmässäsi täytyy olla myös muita vastuussa olevia aikuisia. Sillä ei ole merkitystä onko koulutusta. Sillä on merkitystä mikä heidän nimikkeensä on. Ryhmässä on aina enemmän kuin yksi vastuussa oleva joten sinä yksin et ole vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus ei ole askartelua tai uusia lauluja vaan on laaja-alaisen oppimisen kokemuksia mm demokratia, TUNNETAIDOT, medialukutaito, ympäristökasvatus, tuntien fyysinen aktiivisuus .

Jos jossain on viikottain malliaskartelua tai hiljaa penkillä istumista niin uutta vasua ei noudateta.

Uutta vasua noudatetaan niin, että lapsi saa päättää kaikesta. Se sopii jollekkin, mutta suurimmalle osalle ei. Koska silloin mitään oppimista ei tapahdu.

Osa päiväkodeista/ryhmistä varmasti toimii hyvinkin fiksusti, mutta sitten on nämä " ei meillä vaadita, kun on tää osallisuus"

Kun vielä yli 10 vuotta sitten lastentarhanopettajat tekivät lyhyempää työaikaa (7 tuntista päivää) joka ei sisältänyt juurikaan suunnitteluaikaa, vaan lähes kaikki suunnitteluaika tehtiin kotona. Tai sai sen töissäkin tehdä, mutta sitä ei edellytetty. Kun muutos tuli, että opettajat tekevät täyttä työaikaa ryhmässä ja lakisääteinen suunnitteluaika runnotaan työajan sisälle, lyhyisiin pätkiin, kävi suunnitteluajan toteuttaminen työlääksi, sillä käytännössä aina joku puuttui, ei ollut sijaisia, et pysty irrottautumasn ryhmästä.

Näminä lopetin suunnittelun kun työaika muuttui, eikä suunnitteluaikaa saatu järjestymään työvuorolistaan siten että se voisi toteutua.

Ennen suunnittelin kotona varmasti tunnin päivässä, nykyään en yhtään, eikä työnantaja pysty osoittamaan aikaa työajan puitteissa, jolloin suunnitteluaika voisi toteutua. Suunnittelematta jää.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun vielä yli 10 vuotta sitten lastentarhanopettajat tekivät lyhyempää työaikaa (7 tuntista päivää) joka ei sisältänyt juurikaan suunnitteluaikaa, vaan lähes kaikki suunnitteluaika tehtiin kotona. Tai sai sen töissäkin tehdä, mutta sitä ei edellytetty. Kun muutos tuli, että opettajat tekevät täyttä työaikaa ryhmässä ja lakisääteinen suunnitteluaika runnotaan työajan sisälle, lyhyisiin pätkiin, kävi suunnitteluajan toteuttaminen työlääksi, sillä käytännössä aina joku puuttui, ei ollut sijaisia, et pysty irrottautumasn ryhmästä.

Näminä lopetin suunnittelun kun työaika muuttui, eikä suunnitteluaikaa saatu järjestymään työvuorolistaan siten että se voisi toteutua.

Ennen suunnittelin kotona varmasti tunnin päivässä, nykyään en yhtään, eikä työnantaja pysty osoittamaan aikaa työajan puitteissa, jolloin suunnitteluaika voisi toteutua. Suunnittelematta jää.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Eikö teillä siis kukaan tarkasta, että paperityöt on hoidettu? Kaikesta mitä ryhmässä tapahtuu tulee olla mustaa valkoisella. Asiaa jota ei ole suunniteltu ja/tai kirjattu ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vielä yli 10 vuotta sitten lastentarhanopettajat tekivät lyhyempää työaikaa (7 tuntista päivää) joka ei sisältänyt juurikaan suunnitteluaikaa, vaan lähes kaikki suunnitteluaika tehtiin kotona. Tai sai sen töissäkin tehdä, mutta sitä ei edellytetty. Kun muutos tuli, että opettajat tekevät täyttä työaikaa ryhmässä ja lakisääteinen suunnitteluaika runnotaan työajan sisälle, lyhyisiin pätkiin, kävi suunnitteluajan toteuttaminen työlääksi, sillä käytännössä aina joku puuttui, ei ollut sijaisia, et pysty irrottautumasn ryhmästä.

Näminä lopetin suunnittelun kun työaika muuttui, eikä suunnitteluaikaa saatu järjestymään työvuorolistaan siten että se voisi toteutua.

Ennen suunnittelin kotona varmasti tunnin päivässä, nykyään en yhtään, eikä työnantaja pysty osoittamaan aikaa työajan puitteissa, jolloin suunnitteluaika voisi toteutua. Suunnittelematta jää.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Eikö teillä siis kukaan tarkasta, että paperityöt on hoidettu? Kaikesta mitä ryhmässä tapahtuu tulee olla mustaa valkoisella. Asiaa jota ei ole suunniteltu ja/tai kirjattu ei ole tapahtunut.

Niin, aluehallintovirastohan se taitaa olla. Ennen kuin joku tekee kantelun ja sieltä tulee noitti kunnalle, ei taida olla muutosta näköpiirissä.

Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.

Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.

Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.

Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.

Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.

Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.

Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.

Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.

T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope

Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?

Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.

Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normilasten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.

Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskavatuksen opena on kyllä niin monen ristitulen välissä.

Ensinnäkin työilmapiiri. Tästäkin keskustelusta huomaa, että ilmapiiri on huono. Hoitajien ja opettajien, sekä eri koulutustaustaisten opettajien välinen kyräily on ihan naurettavaa. Itse olen kauden alussa aina kysynyt kuinka hoitajat haluavat suunnitteluiden ja toiminnan toteutuvan. Osa sanoo että suunnittele ja toteuta sinä, osa sanoo että kun ei meillä hoitajilla ole suunnitteluaikaa, niin suunnittele sinä. Ongelma sitten on kun niitä tekemiäni suunnitelmia ei lueta ajoissa. Tai jos itse toteutan kaiken suunnitellun toiminnan, niin valitetaan kuinka ”me hoidetaan kaikki pukemiset ja vessatukset”. Olen myös tarjonnut omista suunnitteluajoistani hoitajille (vaikka tämä ei periaatteessa sallittua olisikaan). Siis siten, että kun minä menisin suunnittelemaan, niin hoitaja olisikin mennyt, mutta usein tämäkään ei ole passanut sitten sille hoitajalle. Pointtina siis, että teki miten vain, niin aina lto tekee väärin ja huonosti. Tällä hetkellä luojan kiitos olen toimivassa tiimissä.

Sitten kun lisätään vasusta tulevat velvoitteet, koulutuksien tuomat uudet menetelmät, kunnan hankkeet, johtajan projektit, niin aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Etenkin kun lapsiaines on hyvin haastavaa nykypäivänä monessa ryhmässä. Pitäisi voida keskittyä perusasioihin, mutta tavoitteet huitelee pilvissä.

Tähän yhtälöön vielä kun lisätään vanhemmuuden haasteet lapsen omista haasteista puhumattakan. Nämäkin pitää totta kai joka päiväisessä toiminnassa huomioida. Vanhempia tulisi osallistaa, vaikka suurimmalle osalle päiväkoti on säilytyspaikka. Toinen ääripää sitten odottaa meiltä ihmeitä sen oman kasvattamattoman rasavillin kanssa.

Ja ihan oikeasti kun nykylapset eivät osaa leikkiä! Syytän tästä täysin teknologiaa ja aikataulutettua elämää. Lapselle ei jää aikaa edes päästä luovaan leikkimielentilaan. Tämä aikatauliongelma on myös päiväkodissa. Joskin päiväkodeissa ongelmana on myös rauhallisten tilojen puute. Yritä itse keskittyä mihinkään kun 7 muuta ihmistä kailottaa ja joku käy varastamassa leikkivälineet välillä. Jakotiloja ei yksinkertaisesti ole.

Ja vaikka näihin ongelmiin löytyisi ratkaisu lisäresursseista: soveltuvat tilat, lisää aikuisia, lisää rentoa yhdessäoloa, lisää turvallisuutta, lisää tylsyyttä, niin ongelmat tulisi ratkoa pedagogisin keinoin. Juu, tiettyyn rajaan asti onnistuu jakaa pienryhmiin ja luoda turvallisuudentunnetta pedagogisin menetelmin, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Toki kasvatustieteen kandeilla ja maistereilla (jotka jostain kumman syystä eivät alalle jää) on varmaan takataskussaan yliopistosta opittuja hienoja kikkakolmosia. Olen vain ”sosionomi”, niin mitäs minä pedagogiikasta tiedän.

Tarviiko vielä ihmetellä miksi varhaiskasvatuksen laatu laskee kuin lehmän häntä? Ihmiset on väsyneitä, mikä ei ainakaan helpota kyräilevää ilmapiiriä. Jokainen yrittää pitää kiinni viimeisistä resursseistaan.

Loppuun vielä: Koulutustaustasta riippumatta olen työskennellyt huippujen ja surkeiden vaka ammattilaisten kanssa. Eräässä paikassa työparinani oli aivan mahtavan sensitiivinen hoitaja kun taas toisessa paikassa erityisope pelkäsi aggressiivisia lapsia. Persoonalla ja asenteella on tässä työssä iso merkitys, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että työtä olisi järkevää tehdä täysin alalle kouluttamattomien.

T. Alanvaihtoa harkitseva, työssään huippuhyvä (vaikka Suomessa ei saisikaan itseään kehua) sosionomi (AMK) vaka ope

Ohis, mutta etkö ole varhaiskasvatuksen sosionomi etkä varhaiskasvatuksen opettaja?

Mitä en nyt tajua?

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?

Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.

Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normilasten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.

Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.

Olet luokanopettaja?

Itse olin kaupungin päiväkodissa 80-luvulla ja asuimme ihan tavallisessa pikkukaupungin tusinalähiössä Uudellamaalla. Soitimme ja lauloimme melkein jatkuvasti (lto tai hoitaja säesti pianolla - nykyään en ole enää missään päiväkodissa nähnyt pianoa), leikimme ryhmätyötaitoja kehittäviä pelejä, voimistelimme ja oli jotain hernepussiharjoituksia. Maalasimme ja piirsimme todella paljon ja kotiin sai ison pinkan hienoja töitä lukuvuoden lopussa. Valmistelimme myös näytelmiä varten esityksiä. Kävin eskarinkin siellä ja siellä kaikki menivät rutiininomaisesti eskariin paljon ennen mitään lain määräämää esiopetusta.

Ja siis kaupunginosa oli sellainen betonibrutalistinen paikka ja hoitajat/LTO:t ihan tavallisen oloisia nuorehkoja naisia. Silti päivähoito vaikutti todella laadukkaalta verrattuna omien lasteni päivähoitopaikkoihin. Sama juttu hammashoidon ja terveydenhoidon ym. kanssa: ei kytätty, vaan tuettiin ja hoidettiin. 80-luvun Suomi oli ihan mielettömän hieno paikka elää ainakin lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?

Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.

Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normila8sten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.

Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.

Itse en toimi opettajana vaan aiemmin toimin lastenhoitajana, joten varmaan unohdan jotain. Meillä oli pieni päiväkoti, vain yksi ope, kaksi lastenhoitajaa ja pk-apulainen. Lto ( tai varhaiskasvatuksenopettajako nimike nykyisin heillä on) teki työvuorolistat sen mukaan miten vanhemmat ilmoittivat lastenhoitoajat , tämä oli erikoisen tärkeää siksi, että vajaamiehitys jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Lto teki myös ruokatilaukset ja ilmoitti keittiiön ruokailijoiden päivittäiset määrät ( meillä oli oma keittiö) ja erityisruokavaliot sen mukaan ketkä olivat paikalla. Hän laati viikkotiedotteet koteihin ( kertoi lyhyesti viikon kulusta ja mitä seuraavalla viikolla tapahtuu ja on syytä huomioida). Toisinaan oli neuvoloihin täytettäviä lomakkeita. Tietysti lapsilähtöisessä toiminnan suunnittelussa myös siihen meni aikaa, vaikka sitä teimme myös yhdessä.

Ihailin kyllä sitä kuinka hoiti nuo ilman, että oli ryhmästä pois ( tai siis ehdotimme toisen lastenhoitajan kanssa, että hän ei olisi nukkarissa vaan käyttäisi ajan noihin) . Toki joskus kaikkien nukkuessa teki noita myös nukkarissa, kun hereillä olijat olivat lähteneet "hiljaisiin puuhiin" ja nukkarissa olivat vain nukkujat niin pystyi siellä keskittymään noihin.

Minun hyvä ystävä opistoupseeri, ollut hommissa 90 luvulta ja kuulemma nyt viimeset 10v aines menny ihan surkeaksi  ja hermot menee  kun joutuu opettaan ihan perusjuttuja, kengän nauhotuksista petaamisiin (varusalikit ton hoitaa kuitenkin siis) . Ja nuoret miehet itkee kirjaimellisesti jatkuvasti siellä kuulemma.

Tai olla aines huonoa ihan kaikkialla iästä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kaupungin päiväkodissa 80-luvulla ja asuimme ihan tavallisessa pikkukaupungin tusinalähiössä Uudellamaalla. Soitimme ja lauloimme melkein jatkuvasti (lto tai hoitaja säesti pianolla - nykyään en ole enää missään päiväkodissa nähnyt pianoa), leikimme ryhmätyötaitoja kehittäviä pelejä, voimistelimme ja oli jotain hernepussiharjoituksia. Maalasimme ja piirsimme todella paljon ja kotiin sai ison pinkan hienoja töitä lukuvuoden lopussa. Valmistelimme myös näytelmiä varten esityksiä. Kävin eskarinkin siellä ja siellä kaikki menivät rutiininomaisesti eskariin paljon ennen mitään lain määräämää esiopetusta.

Ja siis kaupunginosa oli sellainen betonibrutalistinen paikka ja hoitajat/LTO:t ihan tavallisen oloisia nuorehkoja naisia. Silti päivähoito vaikutti todella laadukkaalta verrattuna omien lasteni päivähoitopaikkoihin. Sama juttu hammashoidon ja terveydenhoidon ym. kanssa: ei kytätty, vaan tuettiin ja hoidettiin. 80-luvun Suomi oli ihan mielettömän hieno paikka elää ainakin lapsille.

Kontrastina nykyaikaan kuri ja järjestys oli kovempaa, käytännössä kenelläkään ei ollut mitään erikoisruokavalioita tai erityisjärjestelyitä (poikkeuksena joku jolla diabetes). Lisäksi lasten välisiin kiusaamistapauksiin ei puututtu yhtä tehokkaasti kuin nykyisin. Varmaankin jotkut lelut myös nykymittapuulla olisivat olleet vaarallisia.

Pitäisiköhän ruveta perhepäivähoitajaksi kun pula tolkun ihmisistä tuntuu olevan näin suuri? Ihan keposesti keksisin järkevää touhua pienelle lapsiryhmälle ja niillä olisi varmasti kivaa. Tiedän koska tein aiemmin lasten kanssa duunia, mutta kyllästyin siihen että ylempää tuli byrokratian tyhmyyksiä kiusaksi.

Millainen korvaus olisi kohtuullinen hoitopaikasta muutamalle lapselle? Sisarus oli perhepäivähoidossa silloin kun oltiin muksuja mutta en tietenkään koskaan saanut kuulla mikä oli hinta.

En syyllistäisi opettajia tai hoitajia, vaan systeemiä.

Miksi lasten kasvatuksesta on tehty tähtitiedettä? Miksi hyväksi havaittuja tapoja lähdettiin väkisin muuttamaan? Niin koulussa kuin päivähoidossakin...varhaiskasvatus on paljon huonolaatuisempaa, kuin vanha päivähoito.

Suurinosa vanhemmista vie lapsensa hoitoon töidensä takia, että lapsella on paikka, jossa hän saa hoitoa, ruokaa, lepoa ja seuraa.

Sen ei tarvisi olla sen ihmeellisempää. Ei tarvittaisi hienoja pedagogisia suunnitelmia(paperilla), arviointeja, sopimuksia sopimuksen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä nää mystiset paperityöt on mihin menee viikottain tuntitolkulla aikaa?

Työskentelen opena ryhmässä, jossa on hyvin paljon erityisessä ja tehostetussa tuessa olevia lapsia, ja edes heidän papereitaan en pyörittele viikoittain.

Vasua tietenkin voi joka välissä olla päivittämässä, jos haluaa, mutta 2xvuodessa riittää vallan hyvin. Vasuun on myös turha jaaritella normilasten kohdalla kovin paljoa, sillä niitä ei kukaan oikeasti ehdi lukemaan.

Välillä on aikoja kun paperitöihin menee enemmän aikaa, vastavasti välillä niihin ei mene ollenkaan.

Olet luokanopettaja?

En vaan varhaiskasvatuksen opettaja.

Hei Lastenhoitaja tai sosionomi, kerrotko miksi kyräilet opettajia?

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä ystävä opistoupseeri, ollut hommissa 90 luvulta ja kuulemma nyt viimeset 10v aines menny ihan surkeaksi  ja hermot menee  kun joutuu opettaan ihan perusjuttuja, kengän nauhotuksista petaamisiin (varusalikit ton hoitaa kuitenkin siis) . Ja nuoret miehet itkee kirjaimellisesti jatkuvasti siellä kuulemma.

Tai olla aines huonoa ihan kaikkialla iästä riippumatta.

Myös yliopistossa opiskelijat itkevät, jos joutuvat esim. mikroaggression kohteeksi tai muutoin joku etuoikeutettu setämies loukkaa heidän turvallista tilaansa.

Kokonaisuus ratkaisee. Tämä erityisesti, että onko hoitaja mitoitus oikea lapsi määrään nähden. Saadaanko paikalle samoja sijaisia vai vaihtuuko ne usein. Vaihtuvatko hoitajat tiuhaan.

Monessako vuorossa hoitopaikka toimii.

Ovatko hoitajat uupuneita.

Vierailija kirjoitti:

En syyllistäisi opettajia tai hoitajia, vaan systeemiä.

Miksi lasten kasvatuksesta on tehty tähtitiedettä? Miksi hyväksi havaittuja tapoja lähdettiin väkisin muuttamaan? Niin koulussa kuin päivähoidossakin...varhaiskasvatus on paljon huonolaatuisempaa, kuin vanha päivähoito.

Suurinosa vanhemmista vie lapsensa hoitoon töidensä takia, että lapsella on paikka, jossa hän saa hoitoa, ruokaa, lepoa ja seuraa.

Sen ei tarvisi olla sen ihmeellisempää. Ei tarvittaisi hienoja pedagogisia suunnitelmia(paperilla), arviointeja, sopimuksia sopimuksen perään.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Lasten kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, mutta valitettavasti suunnilleen joka humanistisella alalla on ne ihmiset jotka yrittää työllistää itsensä luomalla ihan turhaa käsitteellistämistä ja byrokratiaa kun eivät keksi mitään kunniallisempaakaan tapaa elättää itsensä.