Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi tai isäsi sairastuu, ottaisitko kotiisi hoitoon heidän loppuelämän ajalle?
01.01.2021 |
Itse ottaisin jos alusta asti olisi suunnitelma mitä apuja olisi saatavilla tarvittaessa.
Kommentit (111)
En todellakaan. En ole hoivaaja, ei tulis mitään. Törkeää että monet joutuvat pakosta vanhempiensa tai puolisonsa omaishoitajiksi, isä joutui äidin omaishoitajaksi eikä kovin hyvin mennyt. Isä kuoli melko nopeasti ihan vaan stressiin ja murheeseen, äiti hoivakodissa siitä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En ole hoivaaja, ei tulis mitään. Törkeää että monet joutuvat pakosta vanhempiensa tai puolisonsa omaishoitajiksi, isä joutui äidin omaishoitajaksi eikä kovin hyvin mennyt. Isä kuoli melko nopeasti ihan vaan stressiin ja murheeseen, äiti hoivakodissa siitä asti.
Onko pakko omaishoitajaksi joutumisesta taloudellinen vai emotionaalinen tai jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.
Eli heitellä sairasta ihmistä sukulaisen nurkasta toiseen. Onneksi Suomessa ymmärretään jotain geriatriasta, niin hoitokin kehittyy.
Mutta kun ei ymmärretä: tutkimuksia vaan et saadaan määrätä lääkkeitä lisää! Tulet näkemään sen aikanasi...:-X
Liikunnan tilalle (se ei kuulu edes kotisairaanhoidolle!) Levolacia iso pullo loppuvuodesta vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta --noin yhtenä käytäntönä vaan, tuottaa helppoa rahaa (=tulosta) jollekin:-X
Kuka sitä liikkumista rajoittaa?
Kun äitini ei enää pärjännyt kotona, hän ei pärjännyt kotona. Asui yksin ja oli turvapuhelin, joka osoittautui _turha_puhelimeksi. Äiti oli jälleen kerran kaatunut lattialle, pääsemättä omin voimin ylös, ja kun oli painanut hälytintä, puheluun eivät olleet _kumpikaan_ tukihenkilöistä vastanneet. Voi että mua riipoo tuo aamu vieläkin, vaikka siitä on jo aikaa.
En olisi ehkä pystynyt äitiä siitä eteen päin hoitamaan, siihen vaikutti moninaiset syyt, niin ettei minulla ollut halujakaan olla läheishoitaja hänelle. Olin itse huonossa jamassa.
Te joilla tilanne saattaa olla vielä edessä, sanoisin että harkitkaa tarkoin miten järjestätte vanhuksen hoidon. Toivottavasti perhepiirin kesken voitte keskustella parhaimmasta vaihtoehdosta ja kaikki tyytyä sitten siihen. Nimittäin kun jälkeenpäin ei ole kiva muistella miten oman äidin kohdalla kaikki ei suinkaan mennyt niin kuin olisi suonut. Monenlaista surua...kuolema tuli helpotuksena, äidilleni ja minullekin.
Itse olen sen ikäinen että viimeiset vuodet käsillä ja täytyy sanoa että en missään nimessä halua tyttäreni kotiin hoidettavaksi enkä missään nimessä halua hoitokotiin. Haluan kuolla saappaat jalassa omalle pihalleni tai vaihtoehtoisesti kaupunkiyksiöön (jos sellaisen pystyisin lähivuosina hankkimaan, siis vuokra-asunnon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin edestä olisin tehnyt mitä vaan ja olisin pitänyt etuoikeutena ja onnena, jos olisin saanut hoitaa hänet kuolemaan asti. Isän kohdalla sanoisin voi voi. Sekin on paljon enemmän, mitä hän on tehnyt saati tekisi minun vuokseni.
Sama täällä. Ukkoon nyt kohtuu välit kun ei soitella kun pikaset puhelut 2x vuodes. Mutta muuten en halua olla tekemisissä. Sen kanssa kun ei tavallinen ihminen pärjää helpolla. Oli äidillekin raskasta ja sillä varmaan ennenaikainen hautakin kutsui...
Vierailija kirjoitti:
Näille kieltäytyjille olisi heidän vanhempien aikoinaan myös pitänyt kieltäytyä hoitamasta ja viedä lastenkotiin.
ET sinä tiedä kaikkea! Meillä kieltäytyjillä on AINA tarpeeksi hyvät syyt siihen kieltäytymiseen!!! Se että he ovat vanhempia ei kero mitään siitä MILLASIA vanhempia he olivat. Toinen tai pahimmillaan molemmat. Itse olisin äitini vienyt vaikka vieressä maaten vienyt hautaan palvoen mutta isääni en halua muuta kosketusta kuin muutamat puhelinsoitot sillon tällön. Ja sillonkaan ei kannata puhua kuin säästä - ja siitäkin tulee riita jos pitempään höpöjää... ja sitten ei taas soiteta pariin kuukauteen... ja hyvä niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En ole hoivaaja, ei tulis mitään. Törkeää että monet joutuvat pakosta vanhempiensa tai puolisonsa omaishoitajiksi, isä joutui äidin omaishoitajaksi eikä kovin hyvin mennyt. Isä kuoli melko nopeasti ihan vaan stressiin ja murheeseen, äiti hoivakodissa siitä asti.
Onko pakko omaishoitajaksi joutumisesta taloudellinen vai emotionaalinen tai jotain muuta?
Hoivakotipaikkoja ei niin vaan kaikilla paikkakunnilla ole/saa, ja kun vanhuksen on muka aina parempi olla kotona, kunnosta viis. Muistisairaat karkailee, on väkivaltaisia ja veemäisiä, unohtuu sähkölaitteet päälle jne ja tällaista esim pitäisi toisen vanhuksen jaksaa hoitaa 24/7.
Kyllä. Molemmat vanhempani ovat vammaisia, toinen syntyperäinen ja toinen sairausperäinen (olin 5v sairauden alkaessa). Olen rakentanut koko urani sen mukaan, että päätyöni on passata vammaisia vanhempiani. Kumpa en olisi syntynyt, mietin katoamista usein.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi omiin nurkkiini hoidettavaksi, ostan heille vaikka luxxuspalvelutalosta petipaikat. En myöskään jaksaisi hoitaa puolisoani, jos hän yhtäkkiä heittäytyisi hoidettavaksi. Enkä haluaisi jäädä itse puolisoni riesaksi. Lapsemme hoidin ja pyllyt pesin, se mielestäni riittää.
Vierailija kirjoitti:
Näille kieltäytyjille olisi heidän vanhempien aikoinaan myös pitänyt kieltäytyä hoitamasta ja viedä lastenkotiin.
He eivät kysyneet minulta, haluanko syntyä tähän maailmaan vai en. Olisin voinut jättää väliin, jos olisin saanut itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Enkä edellytä vastaavaa palvelua myöskään omilta lapsiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En ole hoivaaja, ei tulis mitään. Törkeää että monet joutuvat pakosta vanhempiensa tai puolisonsa omaishoitajiksi, isä joutui äidin omaishoitajaksi eikä kovin hyvin mennyt. Isä kuoli melko nopeasti ihan vaan stressiin ja murheeseen, äiti hoivakodissa siitä asti.
Onko pakko omaishoitajaksi joutumisesta taloudellinen vai emotionaalinen tai jotain muuta?
Hoivakotipaikkoja ei niin vaan kaikilla paikkakunnilla ole/saa, ja kun vanhuksen on muka aina parempi olla kotona, kunnosta viis. Muistisairaat karkailee, on väkivaltaisia ja veemäisiä, unohtuu sähkölaitteet päälle jne ja tällaista esim pitäisi toisen vanhuksen jaksaa hoitaa 24/7.
Hoivapaikkoja on lähes jokapaikassa. Toki se saako niihin taloudellisesti yhteiskunnantukea riippuu kunnasta mutta myös yhteiskunnan asettamista kriteereistä. Toimintakyky saa olla melko paljon alentunut kun ne täyttyvät.
Väkivaltainen puoliso oli hän muistisairas tai ei toki kuulu kotihoitoon, ei tosin mielestäni myöskään hoivakotiin jossa hän on vaarallinen muille. Valitettavasti meillä on psykogeriatrista hoitoa melko vähän eikä edes läheskään aina haluta että puoliso tai muu läheinen sinne pääsee tai joutuu. Muistisairas on aina myös sairas ei vain vanhuudenhöperö ja tarvitsee hoivan lisäksi myös lääketieteellistä hoitoa varsinkin jos käytöshäiriöitä ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo jos lapset on jo isoja. Isää tuskin tarvis ees ottaa ku nuori vaimo hällä mut äiti tarvis kyl jotakuta auttamaan. Ja tosiaa et lapset ei tarvis enää mun jatkuvaa huomiota vaa ois itsenäisiä tai jopa muuttanu pois kotoa
Ei se nuori vaimo ole tae yhtään mistään. Minun isälläni oli nuori vaimo, muutaman vuoden minua vanhempi. Vaimo on ollut jo monta vuotta tuhkauurnassa, ja isäni pärjää edelleen omassa kotonaan ilman hoitajaa.
En, en katso sitä velvollisuudeksi, enkä ole sitä velkaa koska ei minultakaan kysytty olenko halunnut tänne syntyä ja jos olisi niin olisin sanonut ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.
Italiassa on myös ihmiskauppaa liittyen vanhustenhoitoon kotona. Muistan jonkun Iltalehden artikkelin aiheesta. Siinä Ukrainasta tuotu nainen asui perheen eteisessä ja hoiti perheen isovanhempia. Kotihoidon ihannointi ja laitoshoidon puute aiheuttaa myös vakavia haittoja ja ongelmia.
En todellakaan ottaisi, monesta syystä. On ihan käytännön syyt liittyen esim. tilan vähyyteen, ja sitten se että en todellakaan ole hoitajatyyppiä ihmisenä - jos olisin, niin eipä olisi työtöntä päivää CV:ssäni kun olisin voinut lähteä hoitoalalle... Ja sitten se, että vanhempanikaan eivät sellaista järjestelyä haluaisi, vaan arvostavat sitä että mulla on oma elämä ja käyn töissä. Heillä on kyllä rahaa hankkia tarvittavat palvelut itselleen ja toki voin monissa asioissa auttaakin tarvittaessa (välimatkan sallimissa rajoissa, emme asu samalla paikkakunnalla) mutta omaishoitajaksi en ala heille enkä kenellekään muullekaan. Tässä vaikuttaa taustalla se, että omaishoitojärjestelyistä on negatiivinen kokemus taustalla: yksi itsekin huonokuntoinen isovanhempi yritti hoitaa puolisonsa loppuun asti kotona, mutta dementikon paimentaminen yötä myöten ajoi unenpuutteesta psykoosiin eikä kyseinen ihminen koskaan toipunut entiselleen. Omaisten huoli oli vuosikaudet valtava, asiat aina kiikun kaakun ja veitsenterällä, molemmat osapuolet ramppasivat sairaalassa jne. Jos olisivat suostuneet ajoissa jonkinlaiseen palveluasumiseen tms niin molempien viimeiset vuodet olisivat taatusti olleet paljon mukavampia, mutta "ihailtavasti uhrautuva" omaishoitaja teki käytännössä hurjasti vahinkoa sekä itselleen ja hoidettavalleen yrittäessään pärjätä itse. Ei yksi ihminen ikinä voi korvata ammattimaista hoivakotia.
En ottaisi eikä isä varmasti edes tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.
Eli heitellä sairasta ihmistä sukulaisen nurkasta toiseen. Onneksi Suomessa ymmärretään jotain geriatriasta, niin hoitokin kehittyy.
Mutta kun ei ymmärretä: tutkimuksia vaan et saadaan määrätä lääkkeitä lisää! Tulet näkemään sen aikanasi...:-X
Liikunnan tilalle (se ei kuulu edes kotisairaanhoidolle!) Levolacia iso pullo loppuvuodesta vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta --noin yhtenä käytäntönä vaan, tuottaa helppoa rahaa (=tulosta) jollekin:-XKuka sitä liikkumista rajoittaa?
Liika lääkitys tietysti! Levetirasetaami vie lihaksista voimat! Siitä ei ylilääkäri luovu:-(
Alue: Aihe vapaa
Naisille tuo oli ehkä pakkotilanne siinä mielessä että taloudellisesti naisilla kovin paljon muuta mahdollisuutta ollut kuin solmia avioliitto ja muutta miehen ja ehkä tämän vanhempien kanssa asumaan.