Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi tai isäsi sairastuu, ottaisitko kotiisi hoitoon heidän loppuelämän ajalle?
01.01.2021 |
Itse ottaisin jos alusta asti olisi suunnitelma mitä apuja olisi saatavilla tarvittaessa.
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Minussa ei ole hoitoviettiä saati -kykyä tipan tippaa.
No en. Mun pitää käydä töissä ja huolehtia perheestä. Omaakin jaksamista pitää ajatella. Huolehdin muistisairaasta äidistäni vuosien ajan ja lopulta mulla ei ollut minkäänlaista omaa elämää ja uuvuin täysin. Jouduin sairaalaan, enkä jaksanut kuin itkeä. Puoli vuotta meni, että pystyin palaamaan töihin. Ja kun omassakin elämässä voi tapahtua monenlaisia raskaitakin asioita, lapsilla voi olla ongelmia, työssä paineita yms., niin ei kannata kyllä sitoutua. Sairaan, vanhan ihmisen hoitaminen on äärimmäisen raskasta ja niitä apuja on todella vaikea saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ottaisi. En ole mitään velkaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika vaikeaa olisi pelkästään jo siksi, että kuka häntä hoitaisi kun olemme töissä.
Voisin ottaa jos asuisin suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut siinä tilanteessa ja en pystynyt,teen vuorotyötä. Sain paljon asiasta kritiikkiä lähipiiriltä mutta tein oikean ratkaisun. En olisi jaksanut sekä työtä että hoitamista 24/7
En. Niillä on varallisuutta sen verran, että voivat hankkia apua kotiin tai muuttaa palvelutaloon. En missään tapauksessa ottaisi kotiini, minulla on huonot välit heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mulla ei ole ollut niin hyviä vanhempia.
Ehdottomasti ottaisin ja tämä ehkä edessä. N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika vaikeaa olisi pelkästään jo siksi, että kuka häntä hoitaisi kun olemme töissä.
Juuri näin. Me olemme juuri tilanteessa, jossa toisen meistä vanhempi alkaa olemaan rajoilla pärjääkö kotonaan. Mutta se tarkoittaa samalla, ettei pärjäisi meillä paljoa sen paremmin. Olisi yksin päivät ja usein illallakin, kun on lasten harrastuskuskauksia, iltatöitä ja työmatkoja. Iltapäivisin kotona on yleensä 8-vuotias, mutta ei vastuuta vanhuksesta voi jättää sen ikäiselle. Lisäksi asuntomme ei ole esteetön, eli ne samat asiat, jotka vaikeuttavat asumista omassa kodissa ovat täälläkin.
Lisäksi vanhusta ei saisi ikinä suostumaan meille muuttoon. Tuon ikäpolven ihmisille itsenäisyys tuntuu olevan kaikki kaikessa.
En ottaisi. Pystyn hädin tuskin huolehtimaan itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
No en. Mun pitää käydä töissä ja huolehtia perheestä. Omaakin jaksamista pitää ajatella. Huolehdin muistisairaasta äidistäni vuosien ajan ja lopulta mulla ei ollut minkäänlaista omaa elämää ja uuvuin täysin. Jouduin sairaalaan, enkä jaksanut kuin itkeä. Puoli vuotta meni, että pystyin palaamaan töihin. Ja kun omassakin elämässä voi tapahtua monenlaisia raskaitakin asioita, lapsilla voi olla ongelmia, työssä paineita yms., niin ei kannata kyllä sitoutua. Sairaan, vanhan ihmisen hoitaminen on äärimmäisen raskasta ja niitä apuja on todella vaikea saada.
Tämä sama N25 vastaa,voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on ollut. Olet tehnyt parhaasi, osasi, ja se riittää. Anna itsellesi aikaa toipua. Saat keskittyä perheeseesi ilman huonoa omaatuntoa:) Kaikkea hyvää ja valoisampaa teille!
Ei ketkään muutkaan ota. Palvelukodit on täynnä vanhuksia. Ehkä jossakin maalla saattavat hoitaa.
Alue: Aihe vapaa
Äidin edestä olisin tehnyt mitä vaan ja olisin pitänyt etuoikeutena ja onnena, jos olisin saanut hoitaa hänet kuolemaan asti. Isän kohdalla sanoisin voi voi. Sekin on paljon enemmän, mitä hän on tehnyt saati tekisi minun vuokseni.