Äitisi tai isäsi sairastuu, ottaisitko kotiisi hoitoon heidän loppuelämän ajalle?

En. Minusta ei olisi siihen. He saisivat parempaa hoitoa laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Työskennellessäni vanhustenhoidossa, eräs ysikymppinen, entinen ison talon emäntä marmatti, kuinka lapset ovat hänet tänne toisten hoitoon tuupanneet, vaikka tilaa olisi ollut kotonakin. Hänkin hoiti anoppia aikanaan ja sitä rataa... Kyllä niitä tarinoita on kuultu, miten herkkua se oli hoitaa talon töiden ja lasten ohella myös vanhempaa tai appivanhempaa, joka saattoi olla hyvinkin raskashoitoinen fyysisesti ja/tai henkisesti. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

https://yle.fi/uutiset/3-9325230

Kertoiko tuosta mitään? Sehän oli monelle pakko ja ainoa vaihtoehto - ei siis mitään valinnanvapautta

s y y t i n k i .

Haluaisin kyllä, mutta mieheni ei varmasti suostuisi. Ennen isän kuolemaa vähän vihjasin, että otettaisiin vanha isäni meille asumaan (edes joksikin aikaa) Ei kelvannut miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskennellessäni vanhustenhoidossa, eräs ysikymppinen, entinen ison talon emäntä marmatti, kuinka lapset ovat hänet tänne toisten hoitoon tuupanneet, vaikka tilaa olisi ollut kotonakin. Hänkin hoiti anoppia aikanaan ja sitä rataa... Kyllä niitä tarinoita on kuultu, miten herkkua se oli hoitaa talon töiden ja lasten ohella myös vanhempaa tai appivanhempaa, joka saattoi olla hyvinkin raskashoitoinen fyysisesti ja/tai henkisesti. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

https://yle.fi/uutiset/3-9325230

Kertoiko tuosta mitään? Sehän oli monelle pakko ja ainoa vaihtoehto - ei siis mitään valinnanvapautta

s y y t i n k i .

"Lähes aina kyse on tilanpidosta luopuvista vanhemmista ja jatkajaksi ryhtyvästä aikuisesta lapsesta.

– Onhan se vanhuksellekin mukavampi olla nuorien ihmisten parissa kuin yksinään laitoksessa, ja toisaalta siinä on monesti syytinkiläisestä hyötyä lapsenvahteina, auttaa silloin tällöin, varallaoloa ja muuta.

Toisaalta myös syytinkien nurja puoli on Airikkalalle tuttu.

– Anoppi- ja miniäsuhteissa voi olla jotain sanomista, ja joskus vanhaisäntä puuttuu liian moneen asiaan.

Ongelmia voisi kuitenkin vähentää laatimalla syytinkisopimukset tarkasti. Oikeuskäytäntö antaa mahdollisuuden myös etäisyyden ottamiseen. Voidaan esimerkiksi sopia, että syytinkiläiset saavat asua tilan päärakennuksessa siihen saakka, kunnes heille rakennetaan uusi mökki.

– Tästä on korkeimman hallinto-oikeuden päätös, että syytinkiläismökin saa rakentaa talousrakennuksena.

Eli käytännössä syytinkiläismökille voi saada tavanomaista helpommin rakennusluvan, vaikka mökki tehtäisiinkin tilan mailla muualle kuin vanhaan pihapiiriin. Toki monella maatilalla on syytinkimökki jo entuudestaan."

En. En ole heille mitään velkaa.

Omen miettinyt tuota. Haluaisin kyllä. Järjestellä pitäisi asioita.

Itse olen kyllä hyvä järkkäilemään.

En tiedä kuinka kohteet itse haluaisivat.

Että, kyllä.

Ajatus omien vanhempien hoitamisesta on kaunis, mutta todellisuudessa se ei ole mahdollista. Toki se onnistuu, jos vanhempi kuolee ns. saappaat jalassa eli lähtö tulee vanhemman ollessa toimintakykyinen ja suhteellisen terve. Oma vanhempani oli hyvin dementoitunut 10 vuotta, jona aikana oli täysin huolehdittava. Viimeiset vuodet hän oli täysin autettava eli ei esimerkiksi pystynyt syömään itse. Olisiko oma työ pitänyt jättää kymmeneksi vuodeksi ja senkin jälkeen olla työttömänä eläkkeelle saakka, koska yli 50-vuotiaana työllistyminen ei onnistu. Myös puolison olisi pitänyt jäädä pois työelämästä, koska yksin ei pysty hoitamaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Olisi hyvä tietää, miten Italiassa pystytään huolehtimaan sekä töistä että vanhuksista samanaikaisesti? Miten siellä on tämä ongelma ratkaistu? Vai onko siellä tapana jäädä pois töistä pysyvästi, kun oma vanhempi on siinä iässä, että tarvisee jatkuvaa hoivaa? Miten huonokuntoisista vanhuksista huolehditaan? Ovatko he heitteillä omaistensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.

Eli heitellä sairasta ihmistä sukulaisen nurkasta toiseen. Onneksi Suomessa ymmärretään jotain geriatriasta, niin hoitokin kehittyy.

En usko, että minusta olisi siihen. Vanhempani/miehen vanhemmat ovat ihania ja rakkaita, ja mielellään saavat meillä olla kylässä jne. Mutta siinä vaiheessa, jos olisivat niin huonossa kunnossa, etteivät pärjää, en kyllä olisi oikea henkilö heistä huolehtimaan. Käyn kuitenkin töissä, elän aktiivista elämää ja toistaiseksi vielä lapsetkin ovat pieniä. Lapset varmasti ovat teinejä tai aikuisia sitten kun se aika koittaa, mutta silti en pysty kyllä kuvittelemaan itseäni huolehtimaan vanhuksista.

Vierailija kirjoitti:

Otin äitini hoitoon, koska meillä oli tilaa. Tein laset sen verran nuorena, että ei ollut enää harrastekuskauksia, kun äitini tarvitsi hoitoa.

No siskoni alkoi käydä meillä twrvehtimässä äitiä aikuisten lastensa perheiden kanssa. Yhtäkkiä kotiimme tupsahti iso lauma äitiä tervehtimään ja kaikki odottivat kahvitarjoilua ja lapsenlapset mehua ja keksiä.

Riitahan siitä tuli, kun ilmoitin, että kotimme ei ole hoivakoti, minne tullaan vierailemaan isolla porukalla ja odoteta kahvi-ja ruokatarjoiluja. Että se on meidän koti

Vanhemmilla on oikeus myös ikääntyessä niihin omiin läheisiinsä ei vain yhteen lapseensa. Tämä on myös yksi syy siihen miksi en halua omia vanhempiani vain itselleni enkä usko että hekään sitä haluavat että minä päättäisin heidän asioistaan tai siitä ketä he tapaavat, ketä eivät.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan äitiäni ja olen lapseni yksinhuoltaja. Hän ei ole kovin sairas mutta tarvitsee päivittäistä apua arjessa joten raskasta ja masentavaahan tämä elämä on. Oma elämä menee hukkaan.

Tämä ei oikeastaan edes ollut oma valintani vaan äitini päätyi luokseni kun erosi isästäni ja sitten hänen vointinsa alkoi huonontua. En suosittele kenellekään.

En, asutaan vajaa 50 neliön kaksiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.

Vanhoista vanhemmista huolehtiminen ja tiivis peerheyhteys on myös Italiassa piinallista erityisesti poikien vaimoille. Mietipä nyt itsekin, että omassa kodissasi elelisi myös appivanhempasi sekä mahdollisia lapsettomia sisaruksia paristakin sukupolvesta.

Kun mies on vihdoin valmis avioitumaan 30+ iässä, mamma saattaa edelleen olla elämän ykkösnainen ja vaimo tulee perässä, mamma tarkoittaa pelkkää hyvää, mamma osaa tehdä sen ainoan oikean soossin jne. Onko sellainen kulttuuri muka jotenkin ihailtava tai terve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskennellessäni vanhustenhoidossa, eräs ysikymppinen, entinen ison talon emäntä marmatti, kuinka lapset ovat hänet tänne toisten hoitoon tuupanneet, vaikka tilaa olisi ollut kotonakin. Hänkin hoiti anoppia aikanaan ja sitä rataa... Kyllä niitä tarinoita on kuultu, miten herkkua se oli hoitaa talon töiden ja lasten ohella myös vanhempaa tai appivanhempaa, joka saattoi olla hyvinkin raskashoitoinen fyysisesti ja/tai henkisesti. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

https://yle.fi/uutiset/3-9325230

Kertoiko tuosta mitään? Sehän oli monelle pakko ja ainoa vaihtoehto - ei siis mitään valinnanvapautta

s y y t i n k i .

Se oli sen ajan yhteiskunnan ja ihmisten valinta.

Kukaan ei myöskään muuttanut toisten nurkkiin vain jäätiin vain asumaan samaa taloutta. Tai no ehkä se miniä muutti toisten nurkkiin asumaan, mutta myös se oli valinta joskin myös yhteiskunnassa valitseva tapa.

Äitini asui meillä viimeiset vuotensa. Mikään täyshoidettava ei ollut, liikuntarajoitteinen lähinnä. Avustaja kävi myös päivittäin auttamassa esim pesuissa.

Tämä oli mahdollista, koska tein pienimuotoista yritystoimintaa kotoa käsin ja olin vain 2-3 tuntia päivittäin poissa. Jos hänen tilansa olisi selvästi heikentynyt, ja olisi vaatinut jatkuvaa läsnäoloa, silloin en olisi pystynyt.

En.

Paitsi jos kyse olisi varmasti lyhyestä (max pari kk) ajasta ja tarvittava hoito ym. tulisi ammattilaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin äitini hoitoon, koska meillä oli tilaa. Tein laset sen verran nuorena, että ei ollut enää harrastekuskauksia, kun äitini tarvitsi hoitoa.

No siskoni alkoi käydä meillä twrvehtimässä äitiä aikuisten lastensa perheiden kanssa. Yhtäkkiä kotiimme tupsahti iso lauma äitiä tervehtimään ja kaikki odottivat kahvitarjoilua ja lapsenlapset mehua ja keksiä.

Riitahan siitä tuli, kun ilmoitin, että kotimme ei ole hoivakoti, minne tullaan vierailemaan isolla porukalla ja odoteta kahvi-ja ruokatarjoiluja. Että se on meidän koti

Vanhemmilla on oikeus myös ikääntyessä niihin omiin läheisiinsä ei vain yhteen lapseensa. Tämä on myös yksi syy siihen miksi en halua omia vanhempiani vain itselleni enkä usko että hekään sitä haluavat että minä päättäisin heidän asioistaan tai siitä ketä he tapaavat, ketä eivät.

Toki on oikeus. Mutta olisivat voineet käydä yksinään tai pienellä porukalla äidin huoneessa vierailulla. Mutta kun tuli sisko miehineen. Hänen kaksi aikuista poikaa vaimoineen ja kuusi lastenlasta. Levittäytyivät kotiimme ja keittiöön odottamaan pullaa, mehua ja kahvia. Äidin luona olisivat voineet käydä pysytellen äidin huoneessa ja lähteä siitä kotiinsa. Nyt olettivat, että olen heidän palvelijansa, kun tulevat äitiä tervehtimään. Hyvä kun eivät etukäteen laittaneet listaa, että haluavat kahville samoja kampanisuja ja lihapullia, kuin äitikin teki, kun lapsenlapset niitä niin hyvällä muistavat. Niin ja mehukattia myös, sitä vihreää, kun mummilla sitä aina oli

Äitini hoiti isäni lähes tämän kuolemaan asti, eikä minulla olisi silloin ollut mitään mahdollisuutta hoitaa isääni.

Äitini on nyt 78 ja varsin hyväkuntoinen, mutta tietysti on mielessä käynyt että mitä sitten jos/kun tilanne huononee. Jos se ei nyt aivan pian tapahdu, niin saattaisi olla mahdollistakin, että huolehdin sitten äidistä. Riippuu tietenkin monesta asiasta, mutta en sulje sitä vaihtoehtoa pois.

En ottaisi. Kumpikin on omat vanhempansakin laittaneet hoitokotiin aikanaan, eikä toisaalta ole olleet apuna edes meillä pikkulapsiarjen ja sairauden keskellä. En siis koe, että minullakaan olisi yhtäkkiä mitään velvoitteita mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä maa Suomi kun kukaan ei välitä kenestäkään muuta kuin jos siitä maksetaan. Italiassa on kunnia huolehtia vanhoista vanhemmistaan ja perhe pitää tiiviisti yhtä ja huolehtii toisistaan.

Eli heitellä sairasta ihmistä sukulaisen nurkasta toiseen. Onneksi Suomessa ymmärretään jotain geriatriasta, niin hoitokin kehittyy.

Mutta kun ei ymmärretä: tutkimuksia vaan et saadaan määrätä lääkkeitä lisää! Tulet näkemään sen aikanasi...:-X

Liikunnan tilalle (se ei kuulu edes kotisairaanhoidolle!) Levolacia iso pullo loppuvuodesta vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta --noin yhtenä käytäntönä vaan, tuottaa helppoa rahaa (=tulosta) jollekin:-X