Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:34"]
synnyttää alatietä
[/quote]mitä se lapsen elämään vaikuttaa miten se on synnytetty???
En aio olla välinpitämätön lapseni harrastuksista, koulunkäynnistä ja opiskelusta tms. ja aion todellakin tukea häntä sellaisissa.
Muistan, kun aloin harrastaa laulua joskus täysi-ikäisyyden paikkeilla ja kävin laulamassa mm. Tangomarkkinoitten karsinnoissa, äitini ensimmäiset sanat olivat: "Mitä sinä sinne menet kiekumaan?" Huomautettakoon, että olen myöhemmin ollut useammankin valtakunnallisen kilpailun semifinaaleissa, eli en tosiaan ole maailman paras laulaja, mutta en surkeakaan.
Sitä en tiedä, kuinka paljon väheksyntä vaikutti omaan "draiviin"...
En aio pilata lasteni elämää tupakoimalla ja vetämällä kännejä lasten nähden (äitin känneihin liittyi aina draamaa ja/tai sekoilua). Meillä tupakoitiin autossa ja kodin joka huoneessa, joten ei ihme että sairastuin astmaan.
En myöskään aio koskaan hylätä lapsiani, missään olosuhteissa. Äiti hylkäsi minut (teini-iässä) vuosiksi, kun muutti pois lapsuudenkodistani. Välit eivät ole sittemmin palautuneet ennalleen, ja vasta nyt omien lasten myötä tajuan, miten julmaa äidin toiminta oikeastaan oli.
Olla alkkis ja ottaa turpaani joka viikonloppu lasten katsellessa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:34"]
synnyttää alatietä
[/quote]mitä se lapsen elämään vaikuttaa miten se on synnytetty???
[/quote]vaikutti se minunkin elämään et äiti pilas pillunsa ja sitä myöten avioliittonsa. Olin 3v kun isä muutti uuden naisen luo. jos ite joskus lapsia hankin niin sektio on ainoo vaihtoehto...
En aio juoda lasteni edessä ja jättää heitä yksin kun lähden viihteelle niin kuin äitini teki minulle. Haluan myös osoittaa rakkauteni heille joka päivä.
En aio jyrätä keskusteluyrityksiä olemalla aina kaikesta oikeassa. Yritän kuunnella lastani, pohtia vaihtoehtoja yhdessä ja annan tehdä omat virheet. En vedä tukeani pois sen vuoksi että lapsi päättää toisin kuin minun mielestäni pitäisi.
Eipä meillä ole aikuisena äidin kanssa mitään puhuttavaa, kun hän ei ollut kiinnostunut minun mielipiteistä ja ajatuksista teini-iässä.
En aio olla kapeakatseinen tiukkapipo. Yritän kasvattaa lapseni tukien lapsen omaa minuutta: en yritä väkisin vängätä lapsesta jotakin mitä hän ei ole. Tuen haaveissa ja unelmissa, en latista ja hauku.
Näpäyttää, ja käyttää lausetta "mähän sanoin". Taas tänään kuulin kun äitini sanoi tuota pikkuveljelleni. Siis lapsena jos vaikka en halunnut syödä jotain kun "se on pahaa" ja äitini kuitenkin kehottaa maistamaan ja pidinkin siitä. Aina tuli tuo "noniin, mitäs mä sanoin, kyl kuule aina kannattaa maistaa". Mulla tuli sitten sellanen etten syö sitä ruokaa vaikka haluaisin, ihan vaan ettei äitini pääsisi sanomaan. (oli nyt huono esimerkki)
Myöskään en painosta puhumaan mistään ja tee kärpäsestä härkästä. Oma äitini teki aina suuren haloon jos mulla oli joku pikkuriita kaverin kanssa. Haukkui aina kaverit (siis ei tietysti päin naamaa vaan mulle) ja soitti sitten kouluun tai kaverin vanhemmille asiasta. Tietenkään en enää halunnut kertoa vaikka jokin vaivasikin koska tiesin saavani kuulla siitä vielä kauan.
Mulla ja miehellä on ollut paskat vanhemmat kaikin puolin. Perhettä kun perustimme, päätimme että kaikki asiat tehdään toisin kuin vanhempamme tekivät lapsuudenkodeissamme. Loistavasti on mennyt lapsen elämä tähän asti ja pidämme kyllä huolta, että hienosti menee jatkossakin. Joten: vanhasta painolastistakin voi päästä eroon kun vaan päättää.
En vertaa sisarusta toiseen, ymmärrän että jokainen lapsi on yksilö. En suosi toisia sisaruksia lapsenvahti-jutuissa, menen aikanani tasapuolisesti lapsenvahdiksi omille mummotettaville. En näyttäydy kännissä lasteni nähden tai ruinaa viinaa kylässä. En ala sarjakihlautumista erottuani.
En käytä kaikkea aikaani leipomiseen, siivoamiseen ja puutarhatöihin. Näitä äitini jaksoi tehdä, ja niiden takia tai varjolla koskaan hänellä ei ollut aikaa minun kanssani olemiseen ja leikkimiseen. Sisaruksiakaan ei ollut eikä kavereita maalla lähellä, joten olin hyvin yksinäinen lapsi
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:49"]En aio jyrätä keskusteluyrityksiä olemalla aina kaikesta oikeassa. Yritän kuunnella lastani, pohtia vaihtoehtoja yhdessä ja annan tehdä omat virheet. En vedä tukeani pois sen vuoksi että lapsi päättää toisin kuin minun mielestäni pitäisi.
Eipä meillä ole aikuisena äidin kanssa mitään puhuttavaa, kun hän ei ollut kiinnostunut minun mielipiteistä ja ajatuksista teini-iässä.
[/quote]
Tämä kuulostaa tutulta. Hiljattain äitini sanoi miesystävälleen, etten kerro hänelle koskaan mitään. No ehkä en, muttei hän ole juuri käyttänyt aikaa jutellen rauhassa kanssani. Ja jos jostain meillä on eri näkemys, on hänen näkemyksensä se oikea/parempi/toimivampi.
Hyvä äiti, mut jotain olen jäänyt kaipaamaan.
En aio kutsua itseäni lihavaksi ja keikkua alasti peilin edessä kehoani haukkuen ja vatsamakkaroita puristellen.
En aio tehdä isoa numeroa siitä, jos mahdollisella tyttärelläni on pömppömaha.
Rakastan lastani ihan sydänjuuria myöten ja menisin hänen puolesta katumatta vaikka liekkeihin. En ikinä lyttää hänen itsetuntoaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan sanomalla, ettei susta koskaan mitään tule ja isäs puhui mut pois abortista. Enkä huorittele, en kerro että kaikki kundit tahtoo susta vaan p***ua koska aivoja sulla ei ole.
En hakkaa pienten lapsieni peppuja verille mattopiiskalla.
Lohdutan lapsiani jos heillä on paha mieli.
En hauku ja huuda lapsille koko ajan.
Usko heitä jos he kertovat etä joku tuttu aikuinen on yrittänyt käyttää hyväksi.
Haen lapseni vaikka maailman ääristä turvaan he soittaa ja pyytää apua.
En katsele kototani kännäävää miestä joka riehuu kaiket yöt. Meillä ei juoda kotona.
Jos mieheni alkaisi riehua joskus kännissä kotona heittäisin hänet pihalle tai jos se ei onnistuisi niin lähtisin välittömästi lastrn kanssa kotoa pois. Äidilläni oli tapana vaan haukkua isääni, itkeä vuolaasti marttyyrina ja koko yö meni heidän riitoja kuunnellessa. Äitini piti meidät lapsensa siinä riitojen välissä ja joskus isä löi äitiä. Nyt olen 26v ja nään edelleen painajaisia noista jutuista ja joskus nukkumaan meno ahdistaa tosi paljon vaikkei enää ole mitään hätää.
En hakkaa lapsiani pesäpallomailalla.
En oleta että lapsi pärjää yksillä ainoilla housuilla kokonaisrn VUODEN. Mun lapsilla on aika paljon vaatteita... Enkä pakota lapsiani pukemaan päälleen mitään mitä inhoavat.
En valehtele ja salaile. Äidin uusi miesystävä tuli melkein samalla ovenavauksella kuin hullu isäni lähti.
En ikinä tekoitke lapsilleni :"kukaan ei tykkää musta. Kukaan ei halua halata äitiä. Yyyyh" muistan nuo tilanteet kuinka inhottavalta tuntui kun äiti kerjäsi noin huomiota.
Mulla on ollut aivan kamala lapsuus, mutta mun lapset saa sellaisen lapsuuden jonka kaikki lapset ansaitsevat.
En ikinä tule vetämään kännejä muksun seurassa, etenkään niin, että sammun suorilta jaloin. En ryyppää mökillä. En, jotta tarvittaessa pääsisimme lääkäriin, jos jotain sattuisi käymään. Muutenkaan en läträä alkoholin kanssa lapsen nähden.
En aio
– udella lapseni yksityisasioita ja sitten juoruta niitä ympäriinsä
–kohdella lastani kuin jotain lelua, jota voi jatkuvasti pussailla ja halailla vaikka lapsi selvästi ilmaisisi, ettei pidä siitä
–painostaa lastani millekään tietylle alalle vaan annan hänen tehdä omat uravalintansa
– ripustautua lapseeni vaan annan hänelle tilaa hengittää ja itsenäistyä.
Haukkua huoraksi.
Pakottaa tekemään, mitä hän ikinä keksii pyytääkään.
Alistaa, ei anna kasvaa ja kehittyä, pitää omana klooninaan :(
Eristää ystävistä.
Haukkua, viedä rahat... näitä riittää!!