7- ja 9-vuotiaat yksin päivät monta viikkoa
7- ja 9-vuotiaat lapset päivät (n. klo 6.30-16) kotona ilman aikuista heinäkuun puoleen väliin saakka. Vanhemmat töissä, saa puhelimella kiinni. Onko ok?
Kommentit (127)
Ei lapsen tervettä ja normaalia itsenäistymistä tueta sillä lailla, että jätetään ne yksin! Eikä lasten kanssa olemalla ja niistä välittämällä synny uusavuttomuutta!
Mä en ikimaailmassa jättäisi tuon ikäisiä lapsia keskenään, ihan kamala paikka erityisesti isommalle, jos pienemmälle tapahtuu jotain. Joo, itse kasvoin maalla 70-luvulla ja elämä oli vähän toisenlaista silloin. Nyt asutaan Helsingissä, keskustan tuntumassa ja jo työpaikalla näen kaikenmaailman viheltäjää, joita täällä vapaasti liikkuu..
Minua tuossa huolestuttaa vanhemman lapsen vastuuttaminen. Entä jos pienemmälle sattuu jotain, miten syyllinen olo on isommalla joka tuntee olleensa "lapsenvahtina"? Monta viikkoa on myös pitkä aika olla kaksistaan.
Me olimme nuoremman siskoni kanssa aikanaan muutaman kesän sisään viikkojen ajan päivät yksin, juurikin alakouluikäisenä. Itse asiassa oli ihan mukavaa, nukuimme puolille päivin ja se kolme-neljä tuntia meni leppoisasti Tv-tä katsellen, leikkien ja edellisiltana yhdessä kokattua ruokaa syöden.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 14:56"]
Kyllä on aikamoinen kuilu; toisaalla kasvatetaan "pärjääjiä" ja toisaalla "pumpulissa". lapsissa on toetenkin eroja, mutta on tuhanteen kertaan tutkittu fakta se, että parhaiten pärjää ja itsenäistyy lapsi joka saa tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa. Vaikka kuinka päräisivät, 7-ja9v lapset eivät todellakaan saa tarvitsemaansa hoivaa ja aikuisen tukea tuolla järjestelyllä. Varmasti pärjää joo, ja pakkohan sitä on sitten pärjätäkin. Pärjäähän moni orpolapsikin elossa, ihan sodankin jaloissa. NIinkuin joku jo kirjoittikin, suomessa on sodan, häpeän ja katkeruuden kulttuuri edelleen jossain pinnan alla voimissaan. Siihen kuuluu se, ettei ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. ja seurauksena siitä on keskimäärin alkoholismi tai masennus. Ja tästäkin ketjusta huomaa, että monella todella elää tämä sukupolvien katkera perintö mielessä edelleen. Onhan noilla lapsilla kaikki hienosti jos vertaa vaikka sotaorpoihin. Mutta jos vertaa lapsiin jotka saavat olla lapsia ja saavat riittävästi tukea ja hoivaa, he ovat paljon huonommassa asemassa. Vaikka pärjäävät. Se, että lapsi selviytyy yksin, ei kerro mitään siitä kuinka hän kehittyy psyykkisesti. Olen paljon tekemisissä erilaisten lasten kanssa, ja lapsista kyllä näkee hyvin nopeasti arvostetaanko hänen perheessään hoivaa ja huolenpitoa vai "itsenäisyyttä". Useimmiten nämä "itsenäiset" lapset ovat vähän levottomia, hukassa itsensä kanssa, sosiaalisen käytöksen koodit hakusessa. Toisin sanoen huomattavasti huonommat lähtökohdat kuin niillä joista on huolehdittu. Ja tämä havainto ei muuten ole missään tekemisissä vanhempien tulotason kanssa.
[/quote]
Meinaat sitten että suurin osa 70-80-90-luvun lapsista on tullut tuollaisia aikuisia??? Levottomia ja sosiaaliset käytöstavat hakusessa????
Voi luoja sentään, voisko vielä vähän syyllistää niitä SINUNKIN vanhempia?
ja samalla kaikkia muita sukupolvia ennen SINUA?
[/quote]
No aika paljon on pahoinvoivia lapsia/aikuisia ja syrjäytyneitä noiden ikävuosien lapsissa...
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 14:56"]
Kyllä on aikamoinen kuilu; toisaalla kasvatetaan "pärjääjiä" ja toisaalla "pumpulissa". lapsissa on toetenkin eroja, mutta on tuhanteen kertaan tutkittu fakta se, että parhaiten pärjää ja itsenäistyy lapsi joka saa tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa. Vaikka kuinka päräisivät, 7-ja9v lapset eivät todellakaan saa tarvitsemaansa hoivaa ja aikuisen tukea tuolla järjestelyllä. Varmasti pärjää joo, ja pakkohan sitä on sitten pärjätäkin. Pärjäähän moni orpolapsikin elossa, ihan sodankin jaloissa. NIinkuin joku jo kirjoittikin, suomessa on sodan, häpeän ja katkeruuden kulttuuri edelleen jossain pinnan alla voimissaan. Siihen kuuluu se, ettei ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. ja seurauksena siitä on keskimäärin alkoholismi tai masennus. Ja tästäkin ketjusta huomaa, että monella todella elää tämä sukupolvien katkera perintö mielessä edelleen. Onhan noilla lapsilla kaikki hienosti jos vertaa vaikka sotaorpoihin. Mutta jos vertaa lapsiin jotka saavat olla lapsia ja saavat riittävästi tukea ja hoivaa, he ovat paljon huonommassa asemassa. Vaikka pärjäävät. Se, että lapsi selviytyy yksin, ei kerro mitään siitä kuinka hän kehittyy psyykkisesti. Olen paljon tekemisissä erilaisten lasten kanssa, ja lapsista kyllä näkee hyvin nopeasti arvostetaanko hänen perheessään hoivaa ja huolenpitoa vai "itsenäisyyttä". Useimmiten nämä "itsenäiset" lapset ovat vähän levottomia, hukassa itsensä kanssa, sosiaalisen käytöksen koodit hakusessa. Toisin sanoen huomattavasti huonommat lähtökohdat kuin niillä joista on huolehdittu. Ja tämä havainto ei muuten ole missään tekemisissä vanhempien tulotason kanssa.
[/quote]
Meinaat sitten että suurin osa 70-80-90-luvun lapsista on tullut tuollaisia aikuisia??? Levottomia ja sosiaaliset käytöstavat hakusessa????
Voi luoja sentään, voisko vielä vähän syyllistää niitä SINUNKIN vanhempia?
ja samalla kaikkia muita sukupolvia ennen SINUA?
En minä ainakaan ollut yksin lapsena lomia, älkää yleistäkö, että ennen kaikki hylättiin. Ennen on ollut myös leirejä, kesäsiirtoloita kaupunkilaislapsille, mummoja, kummeja, päiväleirejä, sukulaisia ym. joihin turvautua.
Mitä taas tulee joihinkin selvästi laiminlyötyihin lapsiin ennen, niin ei heillä hyvin mennyt. Nykyään tapahtuu vähemmän tapaturmia, hukkumisia, myrkytyksiä, itsemurhia ym. kuin menneinä vuosikymmeninä ihan sen takia, että lapsista pidetään parempaa huolta.
Ap:n tapauksessa surullista on, etteivät vanhemmat ole edes yrittäneet järjestää lasten kesää esim. selvittämällä päiväleirejä, joita Vantaa on pullollaan.
En ikinä jättäisi, syynä turvattomuuden tunne. Lapset ovat minulle arvokkaita, ja yh:na tingin vaikka mistä, mutta en tuosta.
Jos lapset jätetään vain oman onnensa nojaan tai "työnnetään" leireille (kuten joku keskustelija muotoili) herää kysymys, miksi sitä ei alun perinkään ole hoidettu ehkäisyä kuntoon? Siis miksi pukata niitä muksuja liukuhihnalta tähän maailmaan, jos ne ovat vain "tiellä" tai vanhemmilla on kiire viipottaa jossain muualla? Taloudelliset syyt eivät kyllä tilannetta selitä, jos molemmat ovat työssäkäyviä.
No ei ole ok, ainakaan asiantuntijoiden mielestä: http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_sinkkonen_pienta_koululaista_ei_saa_jattaa_yksin_kesalomalla/7238071
Itsekään en tuon ikäisiä jättäisi omin päin touhuamaan kuin poikkeustapauksissa ehkä muutamaksi tunniksi.
Kyllähän tuo vähän hurjalta kuulostaa. Ehkä viikko tai kaksi menisi mutta ei noin pitkää aikaa. Eikö ole mahdollista palkata hoitajaa edes osaksi aikaa päivisin? Miten ja missä lapset syövät?
Ei ole ok, mutta eipä sitä varmaan vaihtoehtojakaan tarjolla ole. Joten paska juttu mutta minkäs teet. Onhan toi tosi paljon enemmän ok, kuin että tuo 7-vuotias olisi yksin ilman sisarusta.
Vantaalla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:18"]
Mikä kaupunki?
[/quote]
Ruoka laitetaan valmiiksi. Lapset lämmittävät sen mikrossa. [quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:17"]
Kyllähän tuo vähän hurjalta kuulostaa. Ehkä viikko tai kaksi menisi mutta ei noin pitkää aikaa. Eikö ole mahdollista palkata hoitajaa edes osaksi aikaa päivisin? Miten ja missä lapset syövät?
[/quote]
Ei hyvä! Palkkaa joku teini seuran pitäjäksi. Minullakin oli kolmena kesänä. Nyt lapseni 12v. ja 14v. Kuukauden ovat keskenään mitä nyt tanssikurssilla ym Eka kesä kun hyvällä mielellä jätän keskenään.
Aina on vaihtoehtoja. Erilaisia kesäkerhoja, leirejä, lastehoitaja, vanhemmille palkatonta lomaa... Lasten turvallisuus pitäisi mennä muiden asioiden edelle! Tuon ikäisten ei ole turvallista olla kaksin kotona pitkiä aikoja. Lisäksi on aika kauheaa 9v. jos pienempi pistetään hänen vastuullee.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:18"]
Ei ole ok, mutta eipä sitä varmaan vaihtoehtojakaan tarjolla ole. Joten paska juttu mutta minkäs teet. Onhan toi tosi paljon enemmän ok, kuin että tuo 7-vuotias olisi yksin ilman sisarusta.
[/quote]
Ei ole oikein että yhdeksänvuotias on seitsemänvuotiaan hoitajana. Kyllä olisi vanhemmilla mietinnän paikka. Liian suuri vastuu hoitajalapsella jos jotain sattuu.
minustakaan ei ok. ota yhteyttä Mannerheimin lastensuojeluun ja palkkaa sitä kautta joku luotettava hoitoapu.
Ei ole. "maailma" on täynnä erilaisia leirejä ym aktiviteetteja, tosin asiaan olisi pitänyt herätä jo alkukeväästä.
ap, mikä on yleensäkin kysymyksesi pointti? Jos kyseessä on omat lapsesi niin olet jo itse todennut että järjestely on ok kun olette tuollaisessa tilanteessa. Jos kyseessä on kälysi lapset niin jeesustelu ei auta lasten tilannetta yhtään.
Ihme pumpulikasvattajia täällä. Itse olin tokaluokkalaisesta asti iltapäivät ja kesälomat yksin. Hyvin pärjäsin. Riippuu niin paljon lapsesta ja matoimisuudesta. En huolehtisi jos fiksu lapsi ja toinen vanhemmista samassa kaupungissa töissä.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:05"]
Hienoa että täällä jotkut ovat ymmärtäneet olla jättämättä lapsia yksin. Itse olen noista kesistä pahasti traumatisoitunut, nälkäisenä pyörtymisen partaalla syönyt vaan jäätelöä kaapista. Haittaa nykyäänkin monessa asiassa elämääni. Ehkä kannattaa panostaa, vaikka tiukkaakin teksi! Itse en jättäsi lastani yksin ennen kuin he kerjäävät sitä ja ovat jotain xx vuotta.
[/quote]
Mun lapseni ovat 11 ja 13v, en heitä useammaksi tunniksi jättäis vieläkän, päivällä menee vähän pidempään, mutta illalla ei. Tuo joka yritti selittää kuinka vanhemmat takertuvat liikaa niin mulla todella olisi omia menoja ja lapsetkin pärjäävät aivan varmasti. Mutta samalla he kaipaavat aikuista kantamaan päävastuun arjesta ja kuuntelemaan heidän asioitaan. Lapset pärjäävät, mutta on aivan eri asia olla oman onnensa nojassa kuin aikuisen läheisyydessä. Ei ole mitään ongelmia päästää lapsia itsenäistymään. Mutta niinkuin tuolla linkissäkin sanottiin, aikuisen kuuluu hidastaa nuoren itsenäistymistä, eikä potkaista pihalle vaivaamasta.