7- ja 9-vuotiaat yksin päivät monta viikkoa

Mun mielestä tossa on nyt ongelmana se, että puolitoista kuukautta on aika järkyttävän pitkä aika tuon ikäisille olla noin pitkät päivät yksin kotona. Kyllä varmasti tilapäisesti pärjää ja on ihan ok jättää, mutta en itse missään tapauksessa jättäisi omia 9- ja 11-vuotiaita koko kesäksi melkein voisi sanoa heitteille.

Ja en ole mikään pumpulissa lapsiani kasvattava, kyllä he ovat ekaluokkalaisesta asti olleet iltapäivät keskenään, joskua päivänkin ja aina pärjänneet (eli jääneet henkiin), mutta aika usein soi puhelin töissä ja on ties minkälaista ongelmaa. 7-vuotias on musta aivan hirmu pieni huolehtimaan noin pitkän ajan omista syömisistään.

Voisin kuvitella, että aika tulee pitkäksi kun ei ole koulua. 7-vuotias ei oikein sitäpaitsi voi pyöräillä 9-vuotiaan vahdittavaksi rannalle, kuten joku ehdotti, en ainakaan itse päästäisi sen ikäisiä uimaan keskenään, eikä kyllä kenenkään pitäisi päästää. Että kannattaa nyt muistella minkälaisia ne ekaluokkalaiset taas olikaan.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:50"]

Mun mielestä tossa on nyt ongelmana se, että puolitoista kuukautta on aika järkyttävän pitkä aika tuon ikäisille olla noin pitkät päivät yksin kotona. Kyllä varmasti tilapäisesti pärjää ja on ihan ok jättää, mutta en itse missään tapauksessa jättäisi omia 9- ja 11-vuotiaita koko kesäksi melkein voisi sanoa heitteille.

Ja en ole mikään pumpulissa lapsiani kasvattava, kyllä he ovat ekaluokkalaisesta asti olleet iltapäivät keskenään, joskua päivänkin ja aina pärjänneet (eli jääneet henkiin), mutta aika usein soi puhelin töissä ja on ties minkälaista ongelmaa. 7-vuotias on musta aivan hirmu pieni huolehtimaan noin pitkän ajan omista syömisistään.

 [/quote]

Pitää muistaa, että tässäkin asiassa kokemus tuo varmuutta. Vaikka äkkiä ajateltuna 1,5 kk tosiaan kuulostaa pitkältä ajalta, on varmasti jo muutaman viikon päästä lapsilla ihan eri lailla kokemusta yksin olosta, kuin ensimmäisenä kesälomapäivänä. Enkä nyt tiedä, onko tuo syömisistä huolehtiminen sen kummempaa, kuin koulupäivinäkään. Moni ekaluokkalainen huolehtii muutenkin aamu- ja välipalansa itse, erona kouluaikaan on vain tuo valmiin lounaan lämmittäminen. Ja ainahan vanhempi voi soittaa, jos huolestuttaa ettei lapsi muista syödä ruoka-aikaan.

Voit jättää.Mun lapset olu 7 ja 8 kun viettivät osan kesälomapäivistä kahden. Tosin olin kotona jo 14.00 mennessä. Heräsivät 9-10 maissa joten ei siinä ollut kuin 4-5 tuntia aikaa olla keskenään.Eivät halunneet mennä kerhoon joka olisi ollut tarjolla päivä aikaan.

Mun työpaikka oli 5 min päässä kotoa ja puhelimella tavoitettavissa kokoajan.

Meillä sujui hyvin ja lapset tykkäsivät olla kahden tämän ajan.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:28"]

On kuitenkin eri asia olla 9-vuotiaana vastuussa 5-vuotiaasta, kuin jäädä 9-vuotiaana kahdestaan kotiin 7-vuotiaan kanssa. Sinä olet selvästi joutunut ottamaan liian ison vastuun pikkuveljen hoitamisineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen, mutta näin ei ap:n ja monen muun tapauksessa ole käynyt.

[/quote]Se raja nyt on ihan veteen piirretty viiva. Moni 7v voi olla yhtä lapsellinen kuin toinen 5v. Toki ap:n tilanne on parempi kuin mikä itsellä oli (jos kerran heillä on valmista ruokaa ja hätäpuhelin), mutta ei se silti tilanteesta hyvää tee. 

[/quote]

Olisin kyllä todella huolissani jos oma lapseni olisi psyykkiseltä kehitykseltään 2 vuotta nuoremman tasolla! Itselläni on kolme jotka ovat syntyneet 2 vuoden välein ja tuossa iässä heidän välissään on hurja ero.

miksi te äidit jotka jätätte alle kymmenvuotiaat lomalla työpäivien ajaksi yksin ja teette mielestänne oikein, kuitenkin tunnette tarvetta selitellä ja puolustella tekoanne täällä palstalla?

Kyllä on aikamoinen kuilu; toisaalla kasvatetaan "pärjääjiä" ja toisaalla "pumpulissa". lapsissa on toetenkin eroja, mutta on tuhanteen kertaan tutkittu fakta se, että parhaiten pärjää ja itsenäistyy lapsi joka saa tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa. Vaikka kuinka päräisivät, 7-ja9v lapset eivät todellakaan saa tarvitsemaansa hoivaa ja aikuisen tukea tuolla järjestelyllä. Varmasti pärjää joo, ja pakkohan sitä on sitten pärjätäkin. Pärjäähän moni orpolapsikin elossa, ihan sodankin jaloissa. NIinkuin joku jo kirjoittikin, suomessa on sodan, häpeän ja katkeruuden kulttuuri edelleen jossain pinnan alla voimissaan. Siihen kuuluu se, ettei ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. ja seurauksena siitä on keskimäärin alkoholismi tai masennus. Ja tästäkin ketjusta huomaa, että monella todella elää tämä sukupolvien katkera perintö mielessä edelleen. Onhan noilla lapsilla kaikki hienosti jos vertaa vaikka sotaorpoihin. Mutta jos vertaa lapsiin jotka saavat olla lapsia ja saavat riittävästi tukea ja hoivaa, he ovat paljon huonommassa asemassa. Vaikka pärjäävät. Se, että lapsi selviytyy yksin, ei kerro mitään siitä kuinka hän kehittyy psyykkisesti. Olen paljon tekemisissä erilaisten lasten kanssa, ja lapsista kyllä näkee hyvin nopeasti arvostetaanko hänen perheessään hoivaa ja huolenpitoa vai "itsenäisyyttä". Useimmiten nämä "itsenäiset" lapset ovat vähän levottomia, hukassa itsensä kanssa, sosiaalisen käytöksen koodit hakusessa. Toisin sanoen huomattavasti huonommat lähtökohdat kuin niillä joista on huolehdittu. Ja tämä havainto ei muuten ole missään tekemisissä vanhempien tulotason kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 14:56"]

Kyllä on aikamoinen kuilu; toisaalla kasvatetaan "pärjääjiä" ja toisaalla "pumpulissa". lapsissa on toetenkin eroja, mutta on tuhanteen kertaan tutkittu fakta se, että parhaiten pärjää ja itsenäistyy lapsi joka saa tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa. Vaikka kuinka päräisivät, 7-ja9v lapset eivät todellakaan saa tarvitsemaansa hoivaa ja aikuisen tukea tuolla järjestelyllä. Varmasti pärjää joo, ja pakkohan sitä on sitten pärjätäkin. Pärjäähän moni orpolapsikin elossa, ihan sodankin jaloissa. NIinkuin joku jo kirjoittikin, suomessa on sodan, häpeän ja katkeruuden kulttuuri edelleen jossain pinnan alla voimissaan. Siihen kuuluu se, ettei ihmisellä ole oikeutta tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. ja seurauksena siitä on keskimäärin alkoholismi tai masennus. Ja tästäkin ketjusta huomaa, että monella todella elää tämä sukupolvien katkera perintö mielessä edelleen. Onhan noilla lapsilla kaikki hienosti jos vertaa vaikka sotaorpoihin. Mutta jos vertaa lapsiin jotka saavat olla lapsia ja saavat riittävästi tukea ja hoivaa, he ovat paljon huonommassa asemassa. Vaikka pärjäävät. Se, että lapsi selviytyy yksin, ei kerro mitään siitä kuinka hän kehittyy psyykkisesti. Olen paljon tekemisissä erilaisten lasten kanssa, ja lapsista kyllä näkee hyvin nopeasti arvostetaanko hänen perheessään hoivaa ja huolenpitoa vai "itsenäisyyttä". Useimmiten nämä "itsenäiset" lapset ovat vähän levottomia, hukassa itsensä kanssa, sosiaalisen käytöksen koodit hakusessa. Toisin sanoen huomattavasti huonommat lähtökohdat kuin niillä joista on huolehdittu. Ja tämä havainto ei muuten ole missään tekemisissä vanhempien tulotason kanssa.

[/quote]  todella hyvä kirjoitus ja pelkkää asiaa! kiitos tästä!