Lue keskustelun säännöt.
Ketipinor ja ainainen väsymys
16.10.2017 |
Käytän Ketipinoria joka ilta unettomuuteen/ahdistukseen ja olen koko seuraavan päivän ajan väsynyt. Oikeastaan olen koko hereilläoloajan väsynyt ja voimaton. Silti iltaisin en saa unta ilman lääkkeitä. Muita masennuslääkkeitä en tällä hetkellä käytä, sillä ne eivät ole sopineet minulle. Tuntuu että vaivun vain syvemmälle masennukseen.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?
Käyn kyllä terapiassa, mikä on hyvä, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin sen lisäksi jotain muutakin hoitoa, ts. terapia "ei kannattele" tarpeeksi. Olin jokin aika sitten suljetulla osastolla lyhyen aikaa, jossa aloittivat Ketipinorin säännöllisen käytön, jota sitten itse jatkoin. Tuntuu että en ole sen jälkeen saanut juuri muuta hoitoa, enkä ole oikein jaksanut itse ottaa yhteyttä mihinkään asian edistämiseksi. Olen vain todella väsynyt ja tuntuu että en tästä enää tervehdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just niitä nappeja, joilla on tarkotuski vetää häiriöksi olevat, tuottamattomat ja turhat vetämättömiksi zombieiksi pois sotkemasta aktiivisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?
Käyn kyllä terapiassa, mikä on hyvä, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin sen lisäksi jotain muutakin hoitoa, ts. terapia "ei kannattele" tarpeeksi. Olin jokin aika sitten suljetulla osastolla lyhyen aikaa, jossa aloittivat Ketipinorin säännöllisen käytön, jota sitten itse jatkoin. Tuntuu että en ole sen jälkeen saanut juuri muuta hoitoa, enkä ole oikein jaksanut itse ottaa yhteyttä mihinkään asian edistämiseksi. Olen vain todella väsynyt ja tuntuu että en tästä enää tervehdy.
Psyyken ongelmien ollessa kyseessä täytyy _valitettavasti_ olla itse aktiivinen avunetsijä ja asioidenselvittelijä, vaikka kuinka voimat olisivat vähissä. Ehkä Ketipinoria on yksinkertaisesti liian suuri annos? Ihmisten toleranssit lääkkeille on erilaisia: toiset tarvitsevat suuria määriä lääkkeitä, kun taas toisille riittää hyvin pienetkin määrät.
Yritä jaksaa selvittää paikkakuntasi muita mahdollisia hoitopaikkoja, päiväkeskuksia, vertaistukiryhmiä jne. Toivottavasti asut riittävän suurella paikkakunnalla, jotta sieltä voi löytyä kaikenlaista.
Summa summarum: yritä jaksaa olla aktiivinen pienistä voimavaroista huolimatta! Aloita jostain pienestä, äläkä vaadi liikaa itseltäsi.
No, tuo ei nyt juurikaan auttanut. Töihin paluukin olisi vielä edessä, enkä tiedä miten saisin toimintakykyäni parannettua siihen mennessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?
Käyn kyllä terapiassa, mikä on hyvä, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin sen lisäksi jotain muutakin hoitoa, ts. terapia "ei kannattele" tarpeeksi. Olin jokin aika sitten suljetulla osastolla lyhyen aikaa, jossa aloittivat Ketipinorin säännöllisen käytön, jota sitten itse jatkoin. Tuntuu että en ole sen jälkeen saanut juuri muuta hoitoa, enkä ole oikein jaksanut itse ottaa yhteyttä mihinkään asian edistämiseksi. Olen vain todella väsynyt ja tuntuu että en tästä enää tervehdy.
Miten pääsit osastolle? 25mg menee mulla ja aamuisin koomattaa aina muutaman tunnin
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit osastolle? 25mg menee mulla ja aamuisin koomattaa aina muutaman tunnin
Osastolle piti ns. vaatimalla vaatia, olin/olen sen verran huonossa kunnossa että tuntui etten pärjää kotona. Olin pyytänyt joitakin kertoja aikaisemminkin päästä osastolle, ja aina oli laitettu kotiin, kun se ei ollut toiminut niin lopulta pääsin osastolle. En ole oikeastaan sen paremmassa kunnossa nytkään, mutta osastolla ei tarvinnut ahdistua kotona olevista asioista niin paljoa. Koska olin vapaaehtoisesti hoidossa, sain lähteä sitten kun halusin, ja olinkin osastolla lopulta vajaan viikon. Avo-osasto olisi ollut parempi vaihtoehto (ehkä), mutta siellä ei ollut silloin tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla paljon samanlaisia kokemuksia. Olin kanssa osastolla pariin otteeseen ja mulle on monta kertaa aloitettu ketipinor 25mg. Kun vointi on pahimmillaan (ts.siellä osastolla ollessa yleensä) olen käyttäbyt niitä lääkärin ohjeella nousevasti jopa 10kpl päiväannoksiin asti (250mg/vrk) kuitenkin kun akuutein vaihe ohi tulee tuo lamaannus ja väsymys ja purin pari kertaa omin nokkineni lääkkeet alas. Nyt hoitavan lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä ketipinor ei mene enää millään "listoilla" säännällisenä lääkkeenä vaan se on mulle tarvittava just pahimpiin viikkoihin jolloin otan sitä ensin iltaisin unen saamiseksi 1x1 ja tarvittaessa nostellen sitten.
Paljon tsemppiä ja halauksia kohtalotoveri, toivottavasti pääset pian vaikean ajan yli.
Täällä näyttää olevan ohjeita http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse syönyt tuota lääkettä aikoinaan muihin lääkkeisiin reagoimattomaan masennukseen. Kohtuu pieniä annoksia verrattuna psykoottisten mt-häiriöiden hoitoon käytettyihi annoksiin.
Mutta silti jäi kuva, että ko. lääke on sellainen, että se vie kyllä tuskalta ja ahdistukselta kärjen, mutta samalla kaiken muunkin. Ketipinoria käyttäessäni mulla ei ollut oikein minkäänlainen olo. Ei ahdistusta, mutta ei mitään iloakaan, ei mitään tunteita. Eikä mitään aloitekykyä eikä toimintatarmoa. Ihan tosissani ajattelin, että voisin loppuelämäni elää työttömänä ihan ilman ongelmia kunhan tätä lääkettä vaan saa syödä.
Lopulta vanhempani ravistelivat minut hereille ketipinorkoomasta. Ottivat puheeksi, että eivät tunne enää minua, että olen kuin varjo entisestäni. Kuin vieras ihminen tai tyhjä kuori ilman mitään oikeaa persoonaa sisällä. Toki vastustin kovasti, koska oloni oli ennen lääkehoitoa ollut niin sietämätön että olin yrittänyt kahdesti itsemurhaa. Parempi kai edes fyysisesti elossa, kuin ehkä enemmän oma itseni mutta pian hautuumaalla? Noin vuoden kuluessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, vielä luettuani Ketipinorin vakavista fyysistä haitoista ja siitä miten esim. Yhdysvalloissa sitä ei saa käyttää masennuksiin ja unettomuuksiin kuten Suomessa, että valitsen mieluummin kuolemankin kuin sen että minun täytyy elää zombiena.
Olihan se kovaa päästä lääkkeestä eroon. Mutta nykyisin olen ilman mitään lääkehoitoa tai terapiaa jopa työkykyinen, mitä en ollut lähes 10 vuoteen. Ahdistumaan taipuvainen olen edelleen, mutta pärjään sen kanssa, vain ottamalla viinaa silloin jos on niin paska olo että tuntuu että pää halkeaa. Tätä ei tapahdu järin usein, ehkä jokusen kerran vuodessa.
Oletko joutunut käyttämään unilääkkeitä pitkään? Jos unettomuus olisi lyhytaikaista ja liittyy masennukseen, voisit hyötyä lyhytaikaisesta bentsodiatsepiinien käytöstä.
Toinen vaihtoehto voisi olla Imovane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just niitä nappeja, joilla on tarkotuski vetää häiriöksi olevat, tuottamattomat ja turhat vetämättömiksi zombieiksi pois sotkemasta aktiivisten elämää.
Ansaitsisit piiskaa isän kädestä, jota et ilmaisesti ole koskaan saanut, koska noin hävytön olet kanssaihmisillesi.
Vaan kyllä se sinullekin Siperia tulee ja opettaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?
Käyn kyllä terapiassa, mikä on hyvä, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin sen lisäksi jotain muutakin hoitoa, ts. terapia "ei kannattele" tarpeeksi. Olin jokin aika sitten suljetulla osastolla lyhyen aikaa, jossa aloittivat Ketipinorin säännöllisen käytön, jota sitten itse jatkoin. Tuntuu että en ole sen jälkeen saanut juuri muuta hoitoa, enkä ole oikein jaksanut itse ottaa yhteyttä mihinkään asian edistämiseksi. Olen vain todella väsynyt ja tuntuu että en tästä enää tervehdy.
Miten pääsit osastolle? 25mg menee mulla ja aamuisin koomattaa aina muutaman tunnin
Miten voi aamulääkkeenä olla Ketipinor 25 mg? Sehän on normaalisti unilääke, joita käytetään yleensä 25 - 50 mg ennen nukkumaanmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen myrkkylääke teki minusta kuolaavan ja lihavan zombien (50+ kiloa), jolla seisoi silmät päässä. Käytin sitä n. 2 vuotta ja hädin tuskin muistan mitään tuolta ajanjaksolta. En tuntenut yhtään mitään, en iloa, surua enkä vihaa. Olin kuin aivokuollut ja pystyyn nostettu raato, tämä lääke väsytti minua niin että oli suoranainen ihme että pääsin edes sängystä ylös ollenkaan.
Olen lukenut tutkimuksia tästä lääkkeestä, sitä ainakin ennen myytiin Yhdysvalloissa nimellä Seroquel Prolong, Suomessa yleisin myynti/markkinointinimi tälle lääkevalmisteelle on Ketipinor. Molempien lääkkeiden pääasiallinen vaikuttava aine on Ketiapiini, jonka on tutkimuksissa todettu aiheuttavan pysyviä aivovaurioita. Juuri tästä syytä kyseinen lääke vedettiin pois markkinoilta Jenkeissä. Tanskassa lukuista teinit tekivät itsemurhan käytettyään tätä lääkettä.
Huomasin itsessäni suisidaalisia ja itsetuhoisia ajatuksia tämän lääkkeen aloitettuani, minuun on testattu lukuisia muitakin psykiatrisia lääkkeitä, kuten Risperidonia (Risperdal) ja Tsiprasidoni (Zeldox). Kaikilla neurolepteillä on sama lihottava ja väsyttävä vaikutus, sekä mm.tunne-elämän ja seksuaalisten toimintojen häiriöt, jotka saattavat jäädä pysyviksi Ketiapiini tuhoaa aivojen unireseptorit pitkäaikaisesti käytettynä, moni onkin sanonut kokeneensa uniongelmia Ketipinorin käytön jälkeen.
Voi ei, koita kestää. Tai oikeastaan toivon, että löydät jonkun muun ratkaisun kuin Ketipinor.
Itselläni oli osastolla joku melko "ystävällinen" nukahtamislääke, mutta sitä sai vain osastolla, en tiedä miksi. Oli muistaakseni keltainen väriltään, nimeä en muista. Osastolta lähdettyäni minulle määrättiin nukahtamiseen Ketipinor, jonka lopetin kyllä heti ensimmäisen muutaman kerran jälkeen. Oli ihan hirveä pilleri! Koko seuraava päivä tosissaan kuin zombi, aivoton ja väsynyt. Lopetin tosiaan ja nukuin huonosti sitä seuraavat yöt, mutta koin sen silti paremmaksi ratkaisuksi kuin Ketipinorilla nukahtamisen.
Uskaltaisitko itse kokeilla samaa? Että et ota lääkettä nukahtamiseen, nukut jonkin aikaa huonosti, mutta ehkä se siitä sitten paranee? Itselläni ainakin parani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?
Käyn kyllä terapiassa, mikä on hyvä, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin sen lisäksi jotain muutakin hoitoa, ts. terapia "ei kannattele" tarpeeksi. Olin jokin aika sitten suljetulla osastolla lyhyen aikaa, jossa aloittivat Ketipinorin säännöllisen käytön, jota sitten itse jatkoin. Tuntuu että en ole sen jälkeen saanut juuri muuta hoitoa, enkä ole oikein jaksanut itse ottaa yhteyttä mihinkään asian edistämiseksi. Olen vain todella väsynyt ja tuntuu että en tästä enää tervehdy.
Miten pääsit osastolle? 25mg menee mulla ja aamuisin koomattaa aina muutaman tunnin
Miten voi aamulääkkeenä olla Ketipinor 25 mg? Sehän on normaalisti unilääke, joita käytetään yleensä 25 - 50 mg ennen nukkumaanmenoa.
Kirjoittaja tarkoitti mielestäni ottavansa sen illalla, mutta tuntee vaikutukset vielä aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, koita kestää. Tai oikeastaan toivon, että löydät jonkun muun ratkaisun kuin Ketipinor.
Itselläni oli osastolla joku melko "ystävällinen" nukahtamislääke, mutta sitä sai vain osastolla, en tiedä miksi. Oli muistaakseni keltainen väriltään, nimeä en muista. Osastolta lähdettyäni minulle määrättiin nukahtamiseen Ketipinor, jonka lopetin kyllä heti ensimmäisen muutaman kerran jälkeen. Oli ihan hirveä pilleri! Koko seuraava päivä tosissaan kuin zombi, aivoton ja väsynyt. Lopetin tosiaan ja nukuin huonosti sitä seuraavat yöt, mutta koin sen silti paremmaksi ratkaisuksi kuin Ketipinorilla nukahtamisen.
Uskaltaisitko itse kokeilla samaa? Että et ota lääkettä nukahtamiseen, nukut jonkin aikaa huonosti, mutta ehkä se siitä sitten paranee? Itselläni ainakin parani.
Nukahtaa voi, mutta lääkkeillä ei koskaan saavuta syvää unta. Tästä syystä ihmisen biologiset solukellot menevät sekaisin ja tulee sairauksia diabeteksestä lähtien. Eli aina pitää ratkaista uniongelmat muuten kuin lääkkeillä.
Mulla on mennyt Ketipinor isoimmillaan 300mg aamulla ja 600mg illalla. Väsytti kyllä. Uusi lääkäri vaihtoi onneksi sen 400mg pitkävaikutteiseen pilleriin. Mieluumin hengissä ja lääkkeissä kuin kuollut/maniassa.
Kuulostaa hyvältä. Itselleni määrättiin juuri tänään tuo lääke, kumpa saisikin tunteet jotka hyppivät laidasta laitaan loppumaan. Mieluumin väsymys kuin tämä vainoharha ja hypersensitiivinen olo vapinoineen, pelkoineen ja fobioineen.
Saatko/haluatko myös psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi?