7- ja 9-vuotiaat yksin päivät monta viikkoa

Ei tietenkään ole ok!

Naapurostossamme on tällainen perhe jonka lapset ovat loma-ajat melkein aina ilman vanhempia kotona. Nämä rassukat sitten pyörivt naapuruston nurkissa kaiket päivät. Käy tosiaan niitä lapsia sääliksi. Naapurit ruokkivat ja muutenkin "hoitavat" näitä lapsia, jotka selvästi kaipaavat seuraa ja aikuisia. [quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:13"]

7- ja 9-vuotiaat lapset päivät (n. klo 6.30-16) kotona ilman aikuista heinäkuun puoleen väliin saakka. Vanhemmat töissä, saa puhelimella kiinni. Onko ok?

[/quote]

Jari Sinkkonen ja monet monet muut asiantuntijat ovat siis mielestäsi väärässä?[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:28"]

Ihme pumpulikasvattajia täällä. Itse olin tokaluokkalaisesta asti iltapäivät ja kesälomat yksin. Hyvin pärjäsin. Riippuu niin paljon lapsesta ja matoimisuudesta. En huolehtisi jos fiksu lapsi ja toinen vanhemmista samassa kaupungissa töissä.

[/quote]

Ja vanhemmillako ei ole mahdollisuutta ottaa lomaa eri aikaan? Tai toinen ottaisi palkatonta vapaata?

Kyllähän lapset voi pärjätä vaikka miten paskoissa olosuhteissa. Ei se silti ole suotavaa tai heille hyväksi. En tajua vanhempia joita lasten hyvinvointi ei kiinnosta, ihan vaan sillä perusteella että kyllähän lapset pärjää. .[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:28"]

Ihme pumpulikasvattajia täällä. Itse olin tokaluokkalaisesta asti iltapäivät ja kesälomat yksin. Hyvin pärjäsin. Riippuu niin paljon lapsesta ja matoimisuudesta. En huolehtisi jos fiksu lapsi ja toinen vanhemmista samassa kaupungissa töissä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:32"]

Jari Sinkkonen ja monet monet muut asiantuntijat ovat siis mielestäsi väärässä?[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:28"]

Ihme pumpulikasvattajia täällä. Itse olin tokaluokkalaisesta asti iltapäivät ja kesälomat yksin. Hyvin pärjäsin. Riippuu niin paljon lapsesta ja matoimisuudesta. En huolehtisi jos fiksu lapsi ja toinen vanhemmista samassa kaupungissa töissä.

[/quote]

[/quote]

Jari Sinkkonen on ihan luonnosta vieraantunut. Hänen mukaansa ei ole mm. ok ottaa kouluikäistä mukaan metsästysharrastukseen (sanoi näin kerran Perhe-lehdessä), koska eläimen kuolema saattaa järkyttää. Jauhelihapaketissa ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa? Mieluummin opetan lapselleni mistä se ruoka oikeasti tulee. Kumma kun ei maatalot ole täynnä traumatisoituneita lapsia, kun ei kerran hetkeäkään voi yksin olla eikä mitään nähdä.

On ok. Niistä ei kasva muuten aikuisia koskaan. Teet helpot ruoat valmiiksi, mielummin mikrossa lämmitettävät. Voi olla riski että unohtuu hella päälle. Olin tuon ikäisenä jo yksin kotona ja hellaa lukuunottamatta ei ollut koskaan ongelmia.

Minä olen ollut juuri lukioikäisenä 7- ja 9-vuotiaiden lapsenvahtina. Kivaa oli, käytiin kirjastossa, oltiin ulkona, uimassa, pyöräilemässä, katsottiin televisiota jne. Palkasta en muista mitään, ei kai se kovin kummonen ollut, mutta minä ja lapset viihdyttiin. Välillä taisin perunoita ja makarooneja keitellä, muuten elettiin mikroruoalla. Seuraavana kesänä lapset pärjäsivät jo keskenään ja itse piti keksiä muuta puuhaa.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:13"]

7- ja 9-vuotiaat lapset päivät (n. klo 6.30-16) kotona ilman aikuista heinäkuun puoleen väliin saakka. Vanhemmat töissä, saa puhelimella kiinni. Onko ok?

[/quote]aika hurjaa. Eikö saa mummoloihin? kaksi mummola pitäisi olla ellei oo jo menneet menneitten majalle. Onhan olemassa erilaisia leirejä, työnnä sinne.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:32"]

Jari Sinkkonen ja monet monet muut asiantuntijat ovat siis mielestäsi väärässä?[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 19:28"]

Ihme pumpulikasvattajia täällä. Itse olin tokaluokkalaisesta asti iltapäivät ja kesälomat yksin. Hyvin pärjäsin. Riippuu niin paljon lapsesta ja matoimisuudesta. En huolehtisi jos fiksu lapsi ja toinen vanhemmista samassa kaupungissa töissä.

[/quote]

[/quote]

Jari Sinkkonen on ihan luonnosta vieraantunut. Hänen mukaansa ei ole mm. ok ottaa kouluikäistä mukaan metsästysharrastukseen (sanoi näin kerran Perhe-lehdessä), koska eläimen kuolema saattaa järkyttää. Jauhelihapaketissa ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa? Mieluummin opetan lapselleni mistä se ruoka oikeasti tulee. Kumma kun ei maatalot ole täynnä traumatisoituneita lapsia, kun ei kerran hetkeäkään voi yksin olla eikä mitään nähdä.

[/quote]minäkin sain ikuiset raumat kun näin kotipihalla kun tammaa pantiin niin että tanner tömisi, oli se hurrrrrrjaa

Jompikumpi ottaa palkatonta vapaata. Ei kai tuo ole edes lainmukaista että jättää noin pienet kaksin.

Mulla on nuorimmat lapset just saman ikäsiä ku ap:lla ja jos tilanne olis se, et heidän pitäs olla kotona päivät kaksistaan pitkänki aikaa, ni ei mitään ongelmaa. Oma työpaikkani on puolen kilsan päässä. Ei myöskään sitä asetelmaa et 9v olis pienemmän lapsenvahtina. Ne on aina olleet "paita ja peppu" ja auttaneet toisiaan kaikessa ja jos kinaa tulee, selvittäneet keskenään. Enemmän huolestuisin jos pistäsin kohta 12 -vuotiaani lapsenlikaksi. Siitä tulis vaan sotaa ja riitaa.

Ovatko lapset millaisia luonteeltaan? Rasavillejä  vai tavallisia kunnon lapsia. Onko koulussa ollut lapsilla häikkää? Ovatko häiriköitä? Vai hymypatsaspoikia ja oltu koulussa ahkeria jne????

Mitä hei työssäkäyvät ihmiset yleensä tekee?

ysikytluvulla oli semmonen meininki, että pihalla riehuttiin aamusta iltaan. Ei ollut kännyköitäkään. Syötiin leipiä ja mitä kaapista löyty. Pyöräiltiin kavereiden kanssa rannalle päiväksi yms.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 12:07"]

Huono-osainen vanhemmuus on vahvasti periytyvää. Jos itse on kasvanut perheessä jossa vastuuta annetaan yli kehitystason mukaisesti niin helposti sortuu siihen itsekin.

[/quote]

Mikä on kehitystason mukaisesti liikaa vastuuta 7- ja 9-vuotiaille? Herääminen ja aamutoimet itsekseen? Lounaan lämmittäminen mikrossa? Itse itselleen tekemisen keksiminen? Ymmärrän kyllä, että päivä tuntuu lapsesta pitkältä, jos on tottunut aina olemaan jonkun "ohjelmatoimiston" virikkeiden varassa. Oli se ohjelmatoimisto sitten päiväkoti, koulu, ip-kerho tai vanhemmat. Tai aamupalan tekeminen itselle tuntuu pelottavalta, jos ei koskaan ole saanut käyttää juustohöylää tai kaataa maitoa täydestä purkista tms. Mikä siinä koululaisen yksin kotona olemisessa on niin kamalaa, että lapsen psyyke ja perusturvallisuudentunne järkkyy? Kyllähän nyt koululainen on psyykkisesti valmis olemaan erossa vanhemmistaan heidän työpäivänsä ajan, onnistuuhan se koulupäivänäkin. Varsinkin, jos vanhemmat ovat puhelinsoiton päässä. Taitaa olla enemmän vanhemman psyykeestä kiinni, ettei lapsi voisi pärjätä työpäivän ajan yksin.

Meillä ainakin alakoululaiset jäävät innolla keskenään kotiin.

Katsovat tv:tä, pelaavat, ovat ulkona kavereiden kanssa jne. Osaavat lämmittää ruokaa mikrossa ja pärjäävät hienosti.

Kesällä on valoisaa ja kivaa, talvella ei meilläkään lapset tykkää olla yksin kotona kun on pimeää.

Minä olin juurikin siinä 9 ikäisenä yksin viikot kotona kun vanhemmat töissä, ja pari viikkoa hoisin samalla myös 5-vuotiasta pikkuveljeä. Meillä ei ollut silloin 80-luvun lopussa edes puhelinta, joten täysin oman onnen nojassa oltiin. Muistan että jääkaapista sai ottaa/tehdä mitä löysi, mutta valmista ruokaakaan meille ei kyllä jätetty. Ruokarahaa jokunen kymppi, ja käytiin sitten veljen kanssa yhdessä noin 2km päässä kaupassa. Muistan tämän hyvin, kun mulla on vielä yhden kauppareissun lappu tallessa, johon kirjasin ja suunnittelin etukäteen mitä ostetaan ja paljonko mikäkin suunnilleen maksaa.

Kyllähän mekin silloin pärjättiin, eikä osattu lapsina ajatella, että siinä on jotain outoa. Nyt aikuisena tuntuu vaan todella surulliselta, että tuon ikäiset pikkulapset jätettiin yksin kotiin ilman mitään aikuista turvaa (ei ollut myöskään mitään sopimusta että voi mennä naapuriin jos tulee hätä tms) ja ilman edes puhelinnumero tai valmista ruokaa.

Niin, pärjättiin, mutta eihän se oikein ollut, jättää 9 vuotias vastuuseen vielä pienestä sisaruksestakin. Surullista, kuinka jouduin olemaan todella pienestä pitäen "pikkuaikuinen". Ei ole normaalia, että 9 vuotias muistaa ulkoa mitä esim. raejuusto maksaa, ja laskeskelee onko sitä vara ostaa vanhempien jättämällä ruokarahalla :(.

Säälin ap:n lapsia, kun tiedän miten turvaton olo lapsilla saattaa yksin olla.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:22"]

Minä olin juurikin siinä 9 ikäisenä yksin viikot kotona kun vanhemmat töissä, ja pari viikkoa hoisin samalla myös 5-vuotiasta pikkuveljeä. Meillä ei ollut silloin 80-luvun lopussa edes puhelinta, joten täysin oman onnen nojassa oltiin. Muistan että jääkaapista sai ottaa/tehdä mitä löysi, mutta valmista ruokaakaan meille ei kyllä jätetty. Ruokarahaa jokunen kymppi, ja käytiin sitten veljen kanssa yhdessä noin 2km päässä kaupassa. Muistan tämän hyvin, kun mulla on vielä yhden kauppareissun lappu tallessa, johon kirjasin ja suunnittelin etukäteen mitä ostetaan ja paljonko mikäkin suunnilleen maksaa.

Kyllähän mekin silloin pärjättiin, eikä osattu lapsina ajatella, että siinä on jotain outoa. Nyt aikuisena tuntuu vaan todella surulliselta, että tuon ikäiset pikkulapset jätettiin yksin kotiin ilman mitään aikuista turvaa (ei ollut myöskään mitään sopimusta että voi mennä naapuriin jos tulee hätä tms) ja ilman edes puhelinnumero tai valmista ruokaa.

Niin, pärjättiin, mutta eihän se oikein ollut, jättää 9 vuotias vastuuseen vielä pienestä sisaruksestakin. Surullista, kuinka jouduin olemaan todella pienestä pitäen "pikkuaikuinen". Ei ole normaalia, että 9 vuotias muistaa ulkoa mitä esim. raejuusto maksaa, ja laskeskelee onko sitä vara ostaa vanhempien jättämällä ruokarahalla :(.

Säälin ap:n lapsia, kun tiedän miten turvaton olo lapsilla saattaa yksin olla.

[/quote]

On kuitenkin eri asia olla 9-vuotiaana vastuussa 5-vuotiaasta, kuin jäädä 9-vuotiaana kahdestaan kotiin 7-vuotiaan kanssa. Sinä olet selvästi joutunut ottamaan liian ison vastuun pikkuveljen hoitamisineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen, mutta näin ei ap:n ja monen muun tapauksessa ole käynyt.

Surullinen tuo em. kertomus mutta ei pidä yleistää kaikkiin.

Meillä lapset ovat keskenään 6,5 tuntia päivässä, jääkaapissa on ruoka valmiina, pakkasesta osaavat ottaa jäätelöä. Molemmat vanhemmat töissä n. 10 min ajomatkan päässä ja puhelimitse tavoitettavissa koko ajan, lisäksi naapureita paikalla jos hätä tulee.

Siellä nuo tuntuvat viihtyvän hyvin kun juuri soitin :)

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:28"]

On kuitenkin eri asia olla 9-vuotiaana vastuussa 5-vuotiaasta, kuin jäädä 9-vuotiaana kahdestaan kotiin 7-vuotiaan kanssa. Sinä olet selvästi joutunut ottamaan liian ison vastuun pikkuveljen hoitamisineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen, mutta näin ei ap:n ja monen muun tapauksessa ole käynyt.

[/quote]Se raja nyt on ihan veteen piirretty viiva. Moni 7v voi olla yhtä lapsellinen kuin toinen 5v. Toki ap:n tilanne on parempi kuin mikä itsellä oli (jos kerran heillä on valmista ruokaa ja hätäpuhelin), mutta ei se silti tilanteesta hyvää tee. 

Kyllä minä ainakin jo 8-vuotiaana ihan hyvin pärjäsin yksin (eli 2. luokan jälkeinen kesä). Ja kun olin 10-v. Niin 8-vuotias (1. luokan käynyt) pikkusisko kulki siinä mukavasti mukana.