Eikö maailma olisikin parempi paikka ilman minua?

Mutta lapsiani rakastan. Voi kunpa jaksaisin olla heille äiti, muulla ei ole väliä.

Hae apua.

Mä oon ajatellu joskus aivan samalla tavalla.. se helpotti mua kun ajattelin aamuisin et kokeillaan vielä tämä päivä...

Niin, kun olen jo hakenut apua ja vaikeuksissa sen vuoksi. En usko, että mua enää mikään apu voi tämän enempää auttaa. Olen vaan aivan loppu ja lohduton.

Ei tosiaan olisi. Olet lapsillesi ainoa ja rakas äiti. Hae tosiaan apua, sitä on tarjolla.

Voimia ja lämmin halaus!

Hae apua ammattilaisilta, lapsillesi olet ainoa äiti maailmassa, he ansaitsevat sen että hae apua. Lapsesi eivät koskaan toivu siitä että jättäisit heidät. 

Harmittaa, että olin niin tyhmä, että sain vielä toisen lapsen liian aikaisin. En ehtinyt toipua edellisestä vauva-ajasta tarpeeksi ja nyt olen hankaloittanut niin monen elämää. Lapsetkin ansaitsisivat jonkun, joka ei itkisi tuon tuosta.

Etkö ole saanut apua, vaikka olet sitä hakenut? Tarvitset ammattiapua. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet pysyvät hyvinä, jos niissä on vastavuoroisuutta. Siksi olisi hyvä, jos voisit kaataa huolesi ammattiauttajalle ja toivottavasti saisit myös apua niin, että olosi normalisoituu. Pitäähän tuohon joku syy olla, tuollaiseen oloon. Et varmaan aina ole voinut noin huonosti? Joku lääkitys sun pitäisi aluksi saada ja sitten terapiaa tms. Maailma ei varmasti olisi parempi paikka ilman sinua. Uskon, että sukulaisesi tarvisevat sinua. He eivät tarvitse sairauttasi, mutta sinua kyllä. Ja pahinta, mitä voisit tehdä, olisi hylätä omat lapsesi. Miltä se heistä tuntuisi? He ajattelisivat myöhemmin, että olivatko he niin vähäpätöisiä sinulle, että et viitsinyt jäädä heidän kanssaan elämään.

Saisin varmaan. Vähän jo hainkin, mutta en enää usko, että pelkän perhetyöntekijän kanssa juttelu auttaa. Yksi syy on varmaan se, että en haluaisi leimaantua hulluksi ja että mun lapset joutuvat mihinkään lastensuojelun piiriin. Kun en oikeasti tee mitään itselleni tai jätä heitä. Olen vaan niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten jaksaisi tehdä ponnisteluja ammattiavun saamiseksi. Tiedän, ihan tyhmää.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:31"]Olen kahden pienen lapsen äiti ja joudun väsymyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi pyytämään paljon apua lähimmäisiltäni.

Nyt olen kuormittanut äitini, siskoni ja mieheni omalla jaksamattomuudellani ja kaikki ovat väsyneitä minuun ja keskenään riidoissa. Veli on olemassa, mutta emme ole läheisiä, myös isä, mutta hän on jo vanha.

Toivon, että minua ei enää olisi tässä kaikkien elämää vaikeuttamassa eivätkä lapsetkaan myöhemmin kärsisi, koska ovat nyt niin pieniä, etteivät muistaisi minua ollenkaan. Haluan kuolla pois, ettei minusta olisi enää kenellekään rasitetta.

[/quote]

Eipä meistä isossa kuvassa kenestäkään ole hyötyä tai haittaa eli aika yhdentekeviä olentoja ollaan. Omaan elämään voi hakea mielekkyyttä vaikka lapsista.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:53"]Mä oon ajatellu joskus aivan samalla tavalla.. se helpotti mua kun ajattelin aamuisin et kokeillaan vielä tämä päivä...

[/quote]

Jos kokeilen sitten vielä sen huomisen päivän ja soitan tutulle perhetyöntekijälle. Tai ainakin koitan vaan jaksaa. Kiitos kaikille kommentoijille.

Ei olisi. Sinä olet tänne syntynyt ja tänne sinä kuulut ihan niin kuin kaikki muutkin, olet arvokas ihminen ap.

Perhetyntekijä EI ole koulutettu psykoterapeutti. Itselläni on kokemus parin vuoden terapiasta, sopi minulle. Hankin lähetyeen psykiatrilta, terapeutin ja päätöksen Kelalta tukeen. Yksityinen saiasvakuutus kuittasi terapiakulujani. Jos raha on tiukalla, kokeile vaikka perheasiain neuvottelukeskusta?

Lastensuojelussa on paljon fiksuja ihmisiä töissä, ja haluavat auttaa lapsia. Eli lastensuojelun piiriin pääseminen voi olla oikeasti tosi kiva ja hyvä juttu!

Paljon voimia ja tsemppiä sinulle! Iso lämmin halaus!

Kyllä jokainen on palanen tätä maailmaa ja korvaamaton. Kukaan ei voi korvata juuri sinua. Kukaan ei voi korvata sinua edes äitinä. Sä olet paras äiti lapsillesi, koska sä tahdot olla sitä ja se riittää.

Jaksamista ei voi vaatia. Sitä varten meitä on muitakin, että silloin kun ei jaksa, niin on joku joka auttaa. Ainakin niin pitäisi olla. Se tietokin, että tietää, että ei ole yksin, auttaa. Jos ei jaksa, niin siitä ei tarvi hiukkaakaan tuntea syyllisyyttä.

Ne, jotka näkevät ja tietävät joilla olisi mahdollisuus auttaa, niillä pitäisi kolkuttaa.

J-P

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:08"]

Saisin varmaan. Vähän jo hainkin, mutta en enää usko, että pelkän perhetyöntekijän kanssa juttelu auttaa. Yksi syy on varmaan se, että en haluaisi leimaantua hulluksi ja että mun lapset joutuvat mihinkään lastensuojelun piiriin. Kun en oikeasti tee mitään itselleni tai jätä heitä. Olen vaan niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten jaksaisi tehdä ponnisteluja ammattiavun saamiseksi. Tiedän, ihan tyhmää.

[/quote]

Ei terapiassa käyminen enää tänä päivänä leimaa ketään hulluksi. Päin vastoin on hullua, jos ei hoida itseään kuntoon. Perhetyöntekijä varmasti tekee parhaansa, mutta hänellä ei ole ammattitaitoa psyykeen asioissa. Ammattitaitoinen terapeutti auttaa siua löytämään ne perimmäiset syyt pahaan oloosi. Eikö ole hyvä, jos lastensuojelu kiinnostuu lapsistasi sitä kautta, että itse haet apua? Eikö olisi kurjempaa, jos esim. sukulaisesi tai naapurisi alkaisivat tehtailla sinusta lastensuojeluilmoituksia? Pari kaveriani on "joutunut" ulkopuolisen ilmoituksen perusteella lastensuojelun asiakkaiksi (tolkkuja ihmisiä, hyviä vanhepia) eikä siitä mitään haittaa heille ole ollut. Toinen on saanut tarvitsemaansa apua sitä kautta ja toisen kohdalla todettiin, että ulkopuolinen oli tulkinnut tilanteen väärin.

Sinä nyt näet kaiken mustana, mutta oikeasti, tilanteesi on melko tavallinen ja selvitä siitä, kun haet apua. 

Tsemppaa, kyllä sä jaksat!

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:53"]Mä oon ajatellu joskus aivan samalla tavalla.. se helpotti mua kun ajattelin aamuisin et kokeillaan vielä tämä päivä...

[/quote]

Aikaa. Mulle oli helpotus kun laitoin kuollinpäiväni kalenteriin ylös.

Tuskin olit niin syvällä kuin AP tai minä.

samaa lässytystä kuin huomenna on uusi päivä tai ota itseäsi niskasta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:58"]Ei tosiaan olisi. Olet lapsillesi ainoa ja rakas äiti. Hae tosiaan apua, sitä on tarjolla.

Voimia ja lämmin halaus!

[/quote]

Missä? Voisitko kertoa meille kaikille tarkasti että mistä sitä apua haetaan ja milloin ja kuka maksaa? Entä jos ei saa apua? Se ei ole mitenkään ihme suomessa että apua ei saa kun sitä tarvitaan oikeasti.

Hei 18. Onneks olkoon vaan sulle, teini-ikäsenä mietin monta kertaa miten voisin tehdä itsemurhan, olin mäkin laittanu päivämäärän ylös. En sitten kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:08"]en haluaisi leimaantua hulluksi ja että mun lapset joutuvat mihinkään lastensuojelun piiriin.

[/quote]

Jos teet jotain itsellesi, niin vauhditat lastesi joutumista lastensuojelun piiriin.