Mikä oli ”kansalaiskoulu”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen koulujärjestelmä oli todella sekava 60- ja 70-luvuilla monenlaisine rinnakkaisine kouluineen, asteineen ja kokeiluineen ja suurin paikkakuntakohtaisine eroineen. Mitenhän pärjäsivät ne lapset, joiden perheet muuttivat pari kertaa lasten kouluaikana?

Mikä oli muka sekavaa? Oli aika ennen ja jälkeen peruskoulun. Jotkut kunnat siirtyi peruskouluun ennemmin ja toiset vähän myöhemmin. Ei sen kummempaa.

No se että joka kunta, kauppala ja kaupunki oli laatinut omat systeeminsä.

Ei ollut. Ihan sama systeemi oli kaikkialla. Mistä olet tuollaista edes keksinyt?

No jos oli maksutonta ja maksullista ja jos jossain keskikoulu oli sama kuin oppikoulu ja jossain vain oppikoulusta saattoi päästä lukioon ja jossain myös keskikoulusta saattoi päästä lukioon, eikä mitään oppikoulua ollutkaan jne. - ja jossain mentiin jo hyvää vauhtia peruskoulussa.

Oppikoulusta mentiin lukioon (jos pääsi keskiarvon perusteella). Jos ei mennyt oppikouluun, käytiin kansalaiskoulua ja sieltä ei menty lukioon. Mikä tässä on vaikeaa?

Vaikeas ei ole ymmärtää yksittäisen paikkskunnan systeemiä.

Mutta kaikissa ei ollut tätä systeemiä.

Pakkaa sekoittamassa olikin peruskoulu, joka toimi jo täyttä häkää pohjoisemmilla paikkakunnilla, kun toisilla paikkakunnilla oli 6-vuotinen kansakoulu, jonka jälkeen mentiin joko keskikouluun tai kansalaiskouluun, tai piti lähteä pidemmälle, isommalle paikkakunnalle oppikouluun 4. kansakouluvuoden jälkeen ja sinne käytiin pyrkimässä ja sitä kautta aikanaan lukioon.

Mielenkiintoiseksi meni, jos vaikkapa 11-vuotias muutti Kajaanista Helsinkiin. Saattoi joutua jo paikkakunnalla toimineesta peruskoulusta... niin, minne?

Peruskoulusta saattoi siirtyä joko oppikouluun tai kansalaiskouluun, jos tuollainen tilanne olisi kohdalle osunut. Peruskoulu kun ei erottele oppikouluun ja kansalaiskouluun. Käytännössä tuskin tuollaisia tilanteita kovin usein tuli.

Itse taas voin kuvitella, että tuli hyvin usein. 70-lukuhan oli suurta maaltamuuton aikaa. Juuri 70-luvulla pk-seudun lähiöt nousivat pelloille, kun maalta muutettiin Hrlsinkiin, Espooseen ja Vantaalle ja maaseutu autioitui.

Pääsääntöisesti muualta tulleet, jo peruskoulun piirissä olleet, otettiin Helsingissä oppikouluun. Jos siellä ei pärjännyt, joutuivat muutamat siirtymään kansalaiskoulun puolelle. Mutta suurin osa pärjäsi ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja  keskikoulu on yksi ja sama asia, sieltä keskiarvon perusteella lukioon. Molempiin sekä keski- että oppikouluun pyrittiin kansakoulun neljänneltä tai viidenneltä luokalta. Jos ei päässyt jatketiin kansakoulua kuudenteen luokkaan asti ja mentiin jatko- eli kansalaiskouluun. Sieltä amikseen tai duuniin. Googlatkaa jos ette ymmärrä tai tiedä.

Edelleen. Kaikkialla ei ollut näin.

Oli kaikkialla. Kaikkialla lukioon meno vaati oppikoulun käymisen ja kaikkialla

muut kuin oppikouluun menijät kävi kansalaiskoulun, jonka keston määräsi kulloinkin voimassa ollut laki.

Ei ollut kaikkialla.

Meillä oli tarjolla vaihtoehdot oppikoulu, keskikoulu ja kansalaiskoulu.

Oppikoulussa oli erilaisia maksuvaihtoehtoja eri kunnissa asuville ja sinne oli pääsykoe, keskikoulu ei maksanut ja sinne pääsi kaikki halukkaat. Näistä kahdesta pääsi keskiarvolla lukioon.

Kansalaiskoulu oli paikallisen kansakoulun jatkoluokat.

Keskikoulu tarkoitti oppikoulua ja lukiota. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää???

Ei tarkoittanut. Se keskikoulu oli viisi luokkaa kansakoulun jälkeen. Ei sen yhteydessä edes olllut lukiota.

Lukio oli tosella paikkakunnalla oppikoulun yhteydessä.

Miksi sinulle on ylivoimaista ymmärtää että aysteemi saattoi olla ihan erilainen eri puolilla maata.

Keskikoulu oli oppikoulun 5 tai esim. Tyttölyseossa 6 luokkaa ja sitten 3 vuotta lukiossa.

Näon oli ainakin eteläsuomalaisissa kaupungeissa. Ihan itsellä kaikki paperit tuossa esillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on kumpikin köyhistä oloista, mutta edes 50-luvulla maaseudulla ei ollut niin köyhää, ettei lasta olisi oppikouluun voinut laittaa, jos oli opiskelupäätä. Vanhempani ovat siis syntyneet 1944 ja 1945, ja kumpikin käyneet oppikoulun ylioppilaaksi saakka. Toki maksoihan se, mutta ei nyt mahdottomia. Enemmän se kuulemma hävetti, kun oli huonot vaatteet. Kaikki vanhempieni sisarukset eivät ole käyneet oppikoulua, mutta ainakin äidin kotona se meni ihan sen mukaan, miten pärjäsi kansakoulussa. Yksi veli on mahdottoman katkera, kun on unohtanut sen, että kansakoulutodistus oli täynnä vitosia... Syy oli tasan siinä, että jatkoi kansalaiskouluun, eikä oppikouluun.

Jos oli paljon lapsia kuten oli niihin aikoihin yleistä, ei välttämättä ollut varaa laittaa kaikkia oppikouluun vaikka olisi ollut lukupäätäkin. Äitini 9-lapsisessa perheessä, köyhä pientila, tehtiin suoraan päätös että ei tyttöjä oppikouluun kun kerran kaikkia ei ole varaa laittaa, ja ”äitejä ja soossin sekoittajiahan naisista kuitenkin tulee, ei siihen kouluja tarvita”. Isän perheessä oli 11-lapsisessa perheessä varaa laittaa 2 oppikouluun, isäni oli toinen näistä ja hänestä tulikin lopulta insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kansakoulun (eli neljän ekan luokan) jälkeinen vaihe.

Luokat 5-7 noin suunnilleen.

Sinne meni ne joilla ei pää riittänyt pidemmälle.

Tai perheellä ei ollut rahaa. Keskikoulu ja lukio maksoivat, lukukausimaksu ja kirjat sekä ruoka. Plus matkat. Kaikki perheen kontolla.

Siksi juuri haluttiin kaikille yhteinen peruskoulu, että lahjakkuudet pääsisivät kouluun myös köyhistä perheistä.

No ainakin meillä oli tarjolla stipendejä vähävaraisille. Oppikoulustakin sai esim ilmaiset kirjat ja ruoat hakemuksella.

Lukukausimaksuja ei todellakaan ollut. Maksaa piti matkat (jos ei oma kotikunta maksanut), kirjat ja ruoka.

Meillä se oppikoulu oli viereisessä kaupungissa, joten siellä asuville ne matkat ei tietenkään mitään maksaneet. Vieressä olevan maalaiskunnan oppilaat sai puolet matkakustannuksista kunnaltaan. Me jotka kuljimme vielä kauempaa, maksoimme sitten itse.

Matkat, tai kortteeri koulupaikkakunnalta. Syrjäseudulla matka olisi ollut liian pitkä kulkea.

Köyhät eivät ainakaan maalla kovin innolla aina olleet päästämässä lapsiaan oppikouluun juuri siksi. Lisäksi saatettiin haluta pitää lapsi kotona työvoimana. Kansalaiskoulu järjestettiin usein samoissa tiloissa kuin kansakoulukin, eli penska saattoi vielä ehtiä mukaan hoitamaan iltanavettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kansakoulun (eli neljän ekan luokan) jälkeinen vaihe.

Luokat 5-7 noin suunnilleen.

Sinne meni ne joilla ei pää riittänyt pidemmälle.

Tai perheellä ei ollut rahaa. Keskikoulu ja lukio maksoivat, lukukausimaksu ja kirjat sekä ruoka. Plus matkat. Kaikki perheen kontolla.

Siksi juuri haluttiin kaikille yhteinen peruskoulu, että lahjakkuudet pääsisivät kouluun myös köyhistä perheistä.

Niin ja kokoomus vastusti peruskoulua kiivaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kansakoulun (eli neljän ekan luokan) jälkeinen vaihe.

Luokat 5-7 noin suunnilleen.

Sinne meni ne joilla ei pää riittänyt pidemmälle.

Tai perheellä ei ollut rahaa. Keskikoulu ja lukio maksoivat, lukukausimaksu ja kirjat sekä ruoka. Plus matkat. Kaikki perheen kontolla.

Siksi juuri haluttiin kaikille yhteinen peruskoulu, että lahjakkuudet pääsisivät kouluun myös köyhistä perheistä.

Näin oli, mutta en koskaan tajunnut, miksi sitä oppikoulsysteemiä ei vain muutettu ilmaiseksi? Olisi ollu paljon parempi systeemi.

Joillakin paikkakunnilla oli kunnallinen keskikoulu, jonka oppilailla oli samat edut kuin kansa- ja kansalaiskoululaisilla eli maksuttomat materiaalit ja ateriat. Monet kirjoittavat kansakoulusta, että se olisi ollut ilmainen samoin kuin peruskoulu nyt, mutta ei mikään koulu ole ollut eikä ole ilmainen, vaan joku sen aina maksaa. Ja kukapa se maksumies on ellei se tavallinen veronmaksaja.

Oppikoulu sen sijaan oli maksullinen, ylläpitäjänä saattoi olla esim. kannatusyhdistys tai valtio. Lukukausimaksusta sai sisarusalennusta tai vapautuksen, jos oli varattomasta perheestä. Kaikki materiaalit oli itse hankittava. Muistan muuten, että vielä 50-luvulla kansakoulussakin ainakin osa käsityötarvikkeista oli tuotava itse. Olin neljännellä luokalla, kun - ihme ja kumma - kunta osti meille lapaslangat ja tyynyliinakankaan. En muista, mitä pojat saivat, vai saivatko mitään.

Valjeni oli kotipaikkakunnalla viimeistä ikäluokkaa, joka kävi kansa- ja kansalaiskoulua. Osa hänen luokkakavereistaan pyrki naapurikaupunkiin oppikouluun ja muutamat taas jäivät pyynnöstä luokalleen, jotta pääsivät peruskouluun. Veli kävi kansakoulun ja vuoden kansalaiskoulua sekä aloitteli seuraavaa luokkaa, kun ammattikouluun järjestettiin täydennyshaku. Veli pani paperit vetämään ja pääsi sisälle, joten hänen kansalaiskoulunsa jäi yhteen vuoteen.  

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.

Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.

Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.

Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.

Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.

Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.

Sekoitat nyt kyllä aika pahasti nimissä. Keskikoulu ja oppikoulu olivat synonyymejä keskenään. Oppikouluun eli keskikouluun pyrittiin kansakoulun 4:nneltä ja joskus harvemmin 5:nneltä luokalta. Paljon oli vanhemmista kiinni, mitä koulua lapsilleen suosittelivat. Joten ei aina ollut älystä tai rahastakaan kiinni.

Minulla on ollut kansalaiskoulunkin käyneitä työkavereita 80-ja 90-luvulla toimistotöissä ja fiksuja ihmisiä olivat. Enimmäkseen toimistohommia menivät oppikoulun käyneet. Kandalaiskoulusta mentiin ammattiopintoihin ja kaupallisille alalle haluavat suorittivat merkantin tutkinnon, oppikoulusta mentiin kauppaopiston ja opiskeltiin merkonomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän nimi lyseo tulee?

Valtion ylläpitämä. Alkujaan vain pojille tarkoitettu, sitten tuli yhteislyseo - missä myös tyttöjä.

Unohdit tyttölyseot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja  keskikoulu on yksi ja sama asia, sieltä keskiarvon perusteella lukioon. Molempiin sekä keski- että oppikouluun pyrittiin kansakoulun neljänneltä tai viidenneltä luokalta. Jos ei päässyt jatketiin kansakoulua kuudenteen luokkaan asti ja mentiin jatko- eli kansalaiskouluun. Sieltä amikseen tai duuniin. Googlatkaa jos ette ymmärrä tai tiedä.

Edelleen. Kaikkialla ei ollut näin.

Oli kaikkialla. Kaikkialla lukioon meno vaati oppikoulun käymisen ja kaikkialla

muut kuin oppikouluun menijät kävi kansalaiskoulun, jonka keston määräsi kulloinkin voimassa ollut laki.

Ei ollut kaikkialla.

Meillä oli tarjolla vaihtoehdot oppikoulu, keskikoulu ja kansalaiskoulu.

Oppikoulussa oli erilaisia maksuvaihtoehtoja eri kunnissa asuville ja sinne oli pääsykoe, keskikoulu ei maksanut ja sinne pääsi kaikki halukkaat. Näistä kahdesta pääsi keskiarvolla lukioon.

Kansalaiskoulu oli paikallisen kansakoulun jatkoluokat.

Keskikoulu tarkoitti oppikoulua ja lukiota. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää???

Ei tarkoittanut. Se keskikoulu oli viisi luokkaa kansakoulun jälkeen. Ei sen yhteydessä edes olllut lukiota.

Lukio oli tosella paikkakunnalla oppikoulun yhteydessä.

Miksi sinulle on ylivoimaista ymmärtää että aysteemi saattoi olla ihan erilainen eri puolilla maata.

Sekoitat asioita. Oppikoulu oli keskikoulua. Keskikoulu = oppikoulu + lukio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.

Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.

Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.

Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.

Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.

Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.

Sekoitat nyt kyllä aika pahasti nimissä. Keskikoulu ja oppikoulu olivat synonyymejä keskenään. Oppikouluun eli keskikouluun pyrittiin kansakoulun 4:nneltä ja joskus harvemmin 5:nneltä luokalta. Paljon oli vanhemmista kiinni, mitä koulua lapsilleen suosittelivat. Joten ei aina ollut älystä tai rahastakaan kiinni.

Minulla on ollut kansalaiskoulunkin käyneitä työkavereita 80-ja 90-luvulla toimistotöissä ja fiksuja ihmisiä olivat. Enimmäkseen toimistohommia menivät oppikoulun käyneet. Kandalaiskoulusta mentiin ammattiopintoihin ja kaupallisille alalle haluavat suorittivat merkantin tutkinnon, oppikoulusta mentiin kauppaopiston ja opiskeltiin merkonomiksi.

Ei oppikoulu ja keskikoulu olleet synonyymejä. Ne oli eri kouluja. Suunnilleen samanikäisiä oppilaita niissä kyllä oli.

Äitini on syntynyt 1941 ja oli hyvä kansakoulussa, päästötodistus 8,8. Isänsä oli sitä mieltä että ei tyttöjä pidä kouluttaa. Veljensä laitettiin perheen ainoana poikana keskikouluun ja keskeytti sen kun ei pärjännyt. Olivat köyhiä, mutta ei niin köyhiä ettei tyttöäkin olisi voinut sinne laittaa, kyse oli asenteesta. Hän ei myöskään koskaan saanut kunnolla tehdä läksyjään, aina oli jotain hommaa juuri silloin, salaa piti tehdä.

On se hyvä että nykyään on peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja  keskikoulu on yksi ja sama asia, sieltä keskiarvon perusteella lukioon. Molempiin sekä keski- että oppikouluun pyrittiin kansakoulun neljänneltä tai viidenneltä luokalta. Jos ei päässyt jatketiin kansakoulua kuudenteen luokkaan asti ja mentiin jatko- eli kansalaiskouluun. Sieltä amikseen tai duuniin. Googlatkaa jos ette ymmärrä tai tiedä.

Edelleen. Kaikkialla ei ollut näin.

Oli kaikkialla. Kaikkialla lukioon meno vaati oppikoulun käymisen ja kaikkialla

muut kuin oppikouluun menijät kävi kansalaiskoulun, jonka keston määräsi kulloinkin voimassa ollut laki.

Ei ollut kaikkialla.

Meillä oli tarjolla vaihtoehdot oppikoulu, keskikoulu ja kansalaiskoulu.

Oppikoulussa oli erilaisia maksuvaihtoehtoja eri kunnissa asuville ja sinne oli pääsykoe, keskikoulu ei maksanut ja sinne pääsi kaikki halukkaat. Näistä kahdesta pääsi keskiarvolla lukioon.

Kansalaiskoulu oli paikallisen kansakoulun jatkoluokat.

Keskikoulu tarkoitti oppikoulua ja lukiota. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää???

Ei tarkoittanut. Se keskikoulu oli viisi luokkaa kansakoulun jälkeen. Ei sen yhteydessä edes olllut lukiota.

Lukio oli tosella paikkakunnalla oppikoulun yhteydessä.

Miksi sinulle on ylivoimaista ymmärtää että aysteemi saattoi olla ihan erilainen eri puolilla maata.

Sekoitat asioita. Oppikoulu oli keskikoulua. Keskikoulu = oppikoulu + lukio

Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.

Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.

Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.

Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.

Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.

Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.

Sekoitat nyt kyllä aika pahasti nimissä. Keskikoulu ja oppikoulu olivat synonyymejä keskenään. Oppikouluun eli keskikouluun pyrittiin kansakoulun 4:nneltä ja joskus harvemmin 5:nneltä luokalta. Paljon oli vanhemmista kiinni, mitä koulua lapsilleen suosittelivat. Joten ei aina ollut älystä tai rahastakaan kiinni.

Minulla on ollut kansalaiskoulunkin käyneitä työkavereita 80-ja 90-luvulla toimistotöissä ja fiksuja ihmisiä olivat. Enimmäkseen toimistohommia menivät oppikoulun käyneet. Kandalaiskoulusta mentiin ammattiopintoihin ja kaupallisille alalle haluavat suorittivat merkantin tutkinnon, oppikoulusta mentiin kauppaopiston ja opiskeltiin merkonomiksi.

Ei oppikoulu ja keskikoulu olleet synonyymejä. Ne oli eri kouluja. Suunnilleen samanikäisiä oppilaita niissä kyllä oli.

Oppikoulu oli osa keskikoulua. Vain oppikoulusta saattoi mennä lukioon. Keskikouluksi kutsuttiin oppikoulua ja lukiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on kumpikin köyhistä oloista, mutta edes 50-luvulla maaseudulla ei ollut niin köyhää, ettei lasta olisi oppikouluun voinut laittaa, jos oli opiskelupäätä. Vanhempani ovat siis syntyneet 1944 ja 1945, ja kumpikin käyneet oppikoulun ylioppilaaksi saakka. Toki maksoihan se, mutta ei nyt mahdottomia. Enemmän se kuulemma hävetti, kun oli huonot vaatteet. Kaikki vanhempieni sisarukset eivät ole käyneet oppikoulua, mutta ainakin äidin kotona se meni ihan sen mukaan, miten pärjäsi kansakoulussa. Yksi veli on mahdottoman katkera, kun on unohtanut sen, että kansakoulutodistus oli täynnä vitosia... Syy oli tasan siinä, että jatkoi kansalaiskouluun, eikä oppikouluun.

Jos oli paljon lapsia kuten oli niihin aikoihin yleistä, ei välttämättä ollut varaa laittaa kaikkia oppikouluun vaikka olisi ollut lukupäätäkin. Äitini 9-lapsisessa perheessä, köyhä pientila, tehtiin suoraan päätös että ei tyttöjä oppikouluun kun kerran kaikkia ei ole varaa laittaa, ja ”äitejä ja soossin sekoittajiahan naisista kuitenkin tulee, ei siihen kouluja tarvita”. Isän perheessä oli 11-lapsisessa perheessä varaa laittaa 2 oppikouluun, isäni oli toinen näistä ja hänestä tulikin lopulta insinööri.

Noin juuri se meni. 

Äitini oli kahdeksanlapsisesta perheestä, kaksi nuorinta vain koulutettiin, olivat kyllä tyttöjä. Toisesta tuli lääkäri ja toisesta sairaanhoitaja. Ehkä muistakin lapsista jollain olisi ollut lukupäätä, mutta kun ei ollut rahaa niin ei ollut. (Perinnönjaossa sitten aikanaan otettiin huomioon, että nuo kaksi olivat jo tavallaan saaneet ennakkoperintöä koulutuksen muodossa; kumma kyllä, siitä ei edes tullut mitään riitaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kansakoulun (eli neljän ekan luokan) jälkeinen vaihe.

Luokat 5-7 noin suunnilleen.

Sinne meni ne joilla ei pää riittänyt pidemmälle.

Tai perheellä ei ollut rahaa. Keskikoulu ja lukio maksoivat, lukukausimaksu ja kirjat sekä ruoka. Plus matkat. Kaikki perheen kontolla.

Siksi juuri haluttiin kaikille yhteinen peruskoulu, että lahjakkuudet pääsisivät kouluun myös köyhistä perheistä.

No ainakin meillä oli tarjolla stipendejä vähävaraisille. Oppikoulustakin sai esim ilmaiset kirjat ja ruoat hakemuksella.

Lukukausimaksuja ei todellakaan ollut. Maksaa piti matkat (jos ei oma kotikunta maksanut), kirjat ja ruoka.

Meillä se oppikoulu oli viereisessä kaupungissa, joten siellä asuville ne matkat ei tietenkään mitään maksaneet. Vieressä olevan maalaiskunnan oppilaat sai puolet matkakustannuksista kunnaltaan. Me jotka kuljimme vielä kauempaa, maksoimme sitten itse.

Oli varmaan kunnasta ja koulusta kiinni, muta minun koulussani oli lukukausimaksut ja kynääkään ei saanut ilmaiseksi. Tai oppikoulu saattoi myöhemmin muuttua ilmaiseksi ja oppimateriaalit myös. Itse kävin oppikoulun 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.

Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.

Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.

Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.

Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.

Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.

Sekoitat nyt kyllä aika pahasti nimissä. Keskikoulu ja oppikoulu olivat synonyymejä keskenään. Oppikouluun eli keskikouluun pyrittiin kansakoulun 4:nneltä ja joskus harvemmin 5:nneltä luokalta. Paljon oli vanhemmista kiinni, mitä koulua lapsilleen suosittelivat. Joten ei aina ollut älystä tai rahastakaan kiinni.

Minulla on ollut kansalaiskoulunkin käyneitä työkavereita 80-ja 90-luvulla toimistotöissä ja fiksuja ihmisiä olivat. Enimmäkseen toimistohommia menivät oppikoulun käyneet. Kandalaiskoulusta mentiin ammattiopintoihin ja kaupallisille alalle haluavat suorittivat merkantin tutkinnon, oppikoulusta mentiin kauppaopiston ja opiskeltiin merkonomiksi.

Ei oppikoulu ja keskikoulu olleet synonyymejä. Ne oli eri kouluja. Suunnilleen samanikäisiä oppilaita niissä kyllä oli.

Oppikoulu oli osa keskikoulua. Vain oppikoulusta saattoi mennä lukioon. Keskikouluksi kutsuttiin oppikoulua ja lukiota.

Täyttä pötyä.

Sekoitat nyt kyllä aika pahasti nimissä. Keskikoulu ja oppikoulu olivat synonyymejä keskenään. Oppikouluun eli keskikouluun pyrittiin kansakoulun 4:nneltä ja joskus harvemmin 5:nneltä luokalta. Paljon oli vanhemmista kiinni, mitä koulua lapsilleen suosittelivat. Joten ei aina ollut älystä tai rahastakaan kiinni.

Minulla on ollut kansalaiskoulunkin käyneitä työkavereita 80-ja 90-luvulla toimistotöissä ja fiksuja ihmisiä olivat. Enimmäkseen toimistohommia menivät oppikoulun käyneet. Kandalaiskoulusta mentiin ammattiopintoihin ja kaupallisille alalle haluavat suorittivat merkantin tutkinnon, oppikoulusta mentiin kauppaopiston ja opiskeltiin merkonomiksi.[/quote]

Myös ylioppilaille oli omat linjansa merkantti (1 v) ja merkonomi (2 v), kauppaoppilaitoksessa siis.

Itse en käynyt ylioppilaaksi, oli vain huvittavaa jotenkin, kun nämä ylioppilaat tulivat myös kauppaoppilaitokseen kolme vuotta myöhemmin - kun itse oli valmistumassa. Silloin oli kiirus työelämään.

Assburger kirjoitti:

Taisi olla suomalainen yhteiskunta tasa-arvoisummillaan lasten näkökulmasta 80- luvulla.

Historian/äidinkielen/yhteiskuntaopin opettajamme yläasteella tästä usein sanoi, että teistä ei päällepäin voi sanoa, millaisesta perheestä tulette.

Oli pari kauppiaan tyttöä, duunarien lapsia, rikkinäisten kotien lapsia, maanviljelijöiden lapsia pienemmiltä ja isommilta tiloilta.

Luokkakuvasta ei voinut päätellä taustaa ja jokseenkin sulassa sovussa oltiin.

Se, miten aikanamme lapsia jaoteltiin, oli tasokurssit kielissä ja matematiikassa.

Niistä on sittemmin luovuttu tasa-arvon nimissä ja kaiketi opetuksen yleisen tason kustannuksella?

Minusta tasokurssit olivat hyvä systeemi. Suppealla kurssilla olivat he, joiden kohdalla oli jossain vaiheessa harkittu apukouluun/erityisluokalle siirtämistä, ja he, joilla opiskelumotivaatio oli lähellä nollaa. Eli siellä oli porukka, joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia lukioon. Toki sitten oli kymppiluokka, jonka kautta suppean kurssin oppilaskin saattoi parantaa mahdollisuuksia jatkaa lukioon, jos sitä opiskelumotivaatiota alkoi ysin lopulla löytyä.