Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli ”kansalaiskoulu”?
29.12.2020 |
Oliko se joku toisen asteen tai jatkokoulutus? Mitä tarkoittaa, jos jollain lukee koulutus-kohdassa ”kansalaiskoulu”?
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19/32 puhuu lööperiä. Keskikoulu ei ollut ilmainen, vaan se oli sama kuin oppikoulu eli maksullinen. Siihen aikaan äly ei ollut suinkaan kouluvalinnassa keskeinen tekijä, vaan se sosiaaliluokka, johon ihminen kuului. Vanhastaan oppikouluun, kesikouluun, lukioon ja yliopistoon menivät vain parempien ihmisten lapset eivätkä työväestön lapset eikä vanhemmat edes halunneet sitä; hyvä työmies oli paras mainesana johon pyrittiin. 50-luvulla koulunkäyminen mahdollistui muillekin ja siitä alkoi sosiaalinen nousu. Muistan 50-luvulla oppikoulussa, miten monelle opettajalle köyhien lasten koulussa oleminen oli järkyttävää ja köyhien kakaroita toiset opettajat sortivat armotta. 60-luvulla nämä samat kakarat valloittivat yliopistot, monien yliopistolehtoreitten kauhuksi.
Ei sitten mene jakeluun että eri puolilla maata oli erilaisia järjestelyjä ennen peruskoulua?
Meidän kylä oli järjestänyt asian näin. Omassa kylässä oli se kansakoulu ja kansalaiskoulu. Keskikoulu sijaitsi viereisessä kylässä ja se oli meidän ja sen naapurikylän yhteinen säätö.
Oppikoulu oli sitten viereisessä kaupungissa. Ja siellä oli omat säätönsä. Juurikni niin, että se oli ulkopaikkakuntalaisille maksullinen, mutta viereisen maalaiskunnan oppilaille taas se maalaiskunta maksoi matkat puoliksi.
Jokainen pikkukunta sääti erilaisia ratkaisuja.
Meidän kylän terveysjärjestelytkin oli aina järjestetty yhteistyössä naapurien kanssa. Esimerkiksi kunnan lääkäriä ei ollut omasta takaa, vaan se palvelu taas oli yhteinen eri naapurikunnan kanssa kuin se keskikoulujärjestely.
Sairaala taas oli kyllä siellä kaupungissa missä oli oppikoulukin.
Ja mitä siihen keskikouluun tuli, sinne meni liki kaikki. 21 oppilaasta meitä oppikouluun menijöitä oli kolme, kansalaiskoulussa jatkoi kaksi. Loput kävi sen ilmaisen viisiluokkaisen keskikoulun.
Nykyään nämä kaikki kylät, maalaiskunnat jne on kaikki sitä yhtä ja samaa kaupunkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu
Sekoitat nyt käsitteet. Oppikoulu oli nimenomaan se keskikoulu + mahdollinen lukio. Meilläkin oli niin että kotikunnassani oppikoulussa oli sekä keskikoulu että lukio, mutta naapurikunnan oppikoulu oli vain keskikoulu ja he tulivat meille lukioon. Tai osa tuli jo keskikoulun ekalta luokalta valmiiksi kouluun joka johtaa ylioppilastutkintoon saakka. Oppikoulu, siis sekä keskikoulu että lukio, olivat maksullisia. Oli lukukausimaksu ja kirjat sekä kouluruoka piti maksaa erikseen.
En sekoita. Kas tässä:
Entinen koululuokka muisteli koulunkäyntiä Karjalohjalla
Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat juhlistivat 75-vuotissynttäreitä kohtaamalla toisensa.
Koulunkäyntiä sodan jälkeen Karjalohjalla muistelivat Ritva Häyhä, Ritva Hollmen, Taisto Varisto, Kauko Nikander (edessä), Anja Rinne ja Pirkko Lahti Noora Palola
Noora Palola
LÄNSI–UUSIMAA |– Meistä tuli insinöörejä, vanhusten huollon työntekijöitä, teknisen työn tekijöitä, arkkitehti, psykologi..., näin listasivat ympärilleen katsellen Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat.
Nyt valtaosa heistä on 75-vuotiaita ja eläkkeellä. Koulun käyneet tapasivat uudestaan ja viettivät yhdessä 75-vuotisjuhlaa maanantaina Pirkko Lahden luona. Luokan kokoontumista suunnittelemassa Lahden lisäksi olivat Ritva Häyhä ja Lahja Erolahti
– Meitä on mukana 25 oppilaasta 18 kappaletta. Yksi on alaikäinen eli vielä 74-vuotias ja yksi yli-ikäinen eli hieman vanhempi, kertoo Lahti.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Lähes kaikki vuosiluokan oppilaista jatkoivat opintoja keskikoulun jälkeen.
Lohjalla, Lahden pihapiirissä keskustelu sorisi, kun muisteltiin, miltä elämä näytti koululaisena ja miten se on muuttunut. Muutamilla yhteydenpito oli säilynyt nuoresta saakka, mutta moni näki toisensa pitkästä aikaa.
– Tällä porukalla on nähty ennenkin, vuonna 2003, kertoo Lahti.
Tämän kesän tapaaminen tuli osalle vain viikon varoitusajalla. Osa entisistä oppilaista löytyi helposti, osan yhteystietoja haettiin väestörekisteristä. Valtaosa asui edelleen Karjalohjan ympäristöpitäjissä, muutama oli muuttanut hieman kauemmas, eräs Raumalle, toinen Keravalle, yksi Hämeenlinnaan. Yhteistä muisteltavaa löytyi.
– Tämä oli ”paikkauskoulu” sodan jälkeen, kun oli paljon lapsia. Tämä oli kunnallinen, ja tänne lähdettiin myös viereisistä paikkakunnista, Kiskosta ja Sammatista, kertovat entiset koululaiset.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Kunnallinen keskikoulu tarjosi mahdollisuuden kouluttautua myös pienemmillä paikkakunnilla asuneille lapsille.
Kuntapolitiikan vaikutukset mietityttivät jo lapsia. Toisesta kunnasta saapuvat saivat jo alleviivatut kirjat, kun taas karjalohjalaisilla oli uudet kirjat, muistelivat Kiskosta tulleet.
– Sota-ajan lapset eivät valittaneet. Karjalohjalle kuljettiin bussilla. Kauempaa saapuvat lähtivät kotoa jo puoli kahdeksalta ja palasivat illalla kuuden aikoihin. Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla, muistelevat Kiskosta saapuneet Lea Kirjanen, Taisto Varisto, Pirkko Lahti ja Greta Helstelä
Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla
Pari koululaista on pitänyt hyvin tiiviisti yhteyttä koulun loppumisen jälkeen. He ovat Anja ja Seppo Rinne, jotka alkoivat seurustella hieman vanhempina, koulun jo loputtua.
– Molemmat lähtivät ensin omille teilleen. Seppo Saloon ja minä Helsinkiin, mutta aloimme kirjoitella, mikä johti lopulta avioliittoon, kertoo Anja Rinne
Nyt 75-vuotiaina muutama muukin uskaltaa kertoa, että lapsuudenihastus oli omalla luokalla, vaikka ihastusta uskalsi vain silmäillä.
Yhteisen näkemisen kunniaksi Lahden pihapiirissä otettiin kuva, vanhan luokkakuvan istumajärjestyksessä. Pelattiin myös peliä, jossa jokainen toi terveiset yhdistys- tai harrastepiiristä, johon kuuluu. Yhdessä laulettiin onnittelulaulu koko omalle luokalle ja syötiin täytekakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.
Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.
Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.
Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.
Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.
Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.
Oppikoulu ja keskikoulu olivat sama asia. Se oli vain nimikysymys, ja hyvin harvoilla suurilla paikkakunnilla oli molemmat, sekä yksityinen että kunnallinen keskikoulu. Lapissa oli jo 1960-luvulla peruskoulun edeltäjänä kunnallisia kokeilukeskikouluja, jotka olivat maksuttomia.
Kuinka moni muu tähän ketjuun kirjoittanut on itse pyrkinyt oppikouluun? Niin, sen oppaan kannessa lukee "oppikouluun pyrkivän opas", mutta keskikouluun minä menin ja pääsin. Päästötodistuksessani lukee "... peruskoulun yläasteelta keskikoulun oppimäärän opetussuunnitelman mukaisen".
Tarkennuksena vielä, että kyllä oppikouluun sai pyrkiä vielä 5. ja 6. luokan jälkeen kansakoulusta, mutta heille laskettiin jotain miinuspisteitä. Omassa ikäluokassani alkoin englannin opiskelu kansakoulun 3. luokalla. Siksi kaikki 5. ja 6. luokalta keskikouluun päässeet olivat samassa luokassa, jossa englannin opiskelu alkoi alkeista, koska vain me 4. luokalta päässeet olimme jo ehtineet opiskella sitä pari vuotta.
Kansalaiskoulu oli siis varsinaisen kansakoulun jatkoluokat, jotka käytiin ainakin maaseudulla isommissa kouluissa, samoin kuin keskikoulut. Kansakoulu oli melkein joka kylässä, mutta kansalaiskoulu vain kirkonkylällä, oppikoulua ja lukioa ei kaikissa niissäkään.
oiukoiuio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.
Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.
Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.
Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.
Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.
Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.
Höpö, löpö! Olen syntynyt vuonna 1951. Kansakoulun ekalle luokalle meni v.1958 peräti n. 94.000 lasta. Näistä oppikouluun pääsi n.41.000 lasta ja ylioppilaaksi v.1970 kirjoitti n.22.000 nuorta. Nen. 53.000, jotka eivät menneet oppikouluun, joka käsitti viisivuotisen keskikoulun ja kolmevuotisen lukion, kävivät kansakoulun ja sen jälkeen kasalaiskoulun, joka aluksi oli yksivuotinen, myöhemmin kaksi- tai kolmevuotinen. Sitten moni meni ammattikouluun tai päätyi suoraan työelämään.
No meidän kylän systeemi oli tismalleen tuo kuvaamani.
Meistä lapsista isoveljeni ja isosiskoni kävivät tuon keskikoulun, minä oppikoulun ja pikkusiskoni sitten peruskoulun.
Ja oppikoulu ei käsittänyt koskaan lukiota. Lukio oli erikseen ja sinne haettiin. Osa meni kaksivuotiseen kauppaopistoon, mm. isoveljeni ja isosiskoni.
OPPIKOULU JA KESKIKOULU ON AIVAN SAMA ASIA!
EI OLLUT MEILLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Hyvät oppilaat menivät oppikouluun ja sitten lukioon.
Huonommat kansalaiskouluun ja sitten ammattikouluun.
Ei mennyt näin!
Oppikoulu oli maksullinen, oli lukukausimaksut ja kaikki oppimateraali piti itse maksaa, sekä myöskin koulumatkat.
Oppikirjat kulkivat suvussa, itse muistan saksankielen kirjan (lukiossa), jota kuminauha piti kasassa, oli irtokehtiversio😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.
Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.
Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.
Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.
Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.
Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.
Oppikoulu ja keskikoulu olivat sama asia. Se oli vain nimikysymys, ja hyvin harvoilla suurilla paikkakunnilla oli molemmat, sekä yksityinen että kunnallinen keskikoulu. Lapissa oli jo 1960-luvulla peruskoulun edeltäjänä kunnallisia kokeilukeskikouluja, jotka olivat maksuttomia.
Kuinka moni muu tähän ketjuun kirjoittanut on itse pyrkinyt oppikouluun? Niin, sen oppaan kannessa lukee "oppikouluun pyrkivän opas", mutta keskikouluun minä menin ja pääsin. Päästötodistuksessani lukee "... peruskoulun yläasteelta keskikoulun oppimäärän opetussuunnitelman mukaisen".
Tarkennuksena vielä, että kyllä oppikouluun sai pyrkiä vielä 5. ja 6. luokan jälkeen kansakoulusta, mutta heille laskettiin jotain miinuspisteitä. Omassa ikäluokassani alkoin englannin opiskelu kansakoulun 3. luokalla. Siksi kaikki 5. ja 6. luokalta keskikouluun päässeet olivat samassa luokassa, jossa englannin opiskelu alkoi alkeista, koska vain me 4. luokalta päässeet olimme jo ehtineet opiskella sitä pari vuotta.Kansalaiskoulu oli siis varsinaisen kansakoulun jatkoluokat, jotka käytiin ainakin maaseudulla isommissa kouluissa, samoin kuin keskikoulut. Kansakoulu oli melkein joka kylässä, mutta kansalaiskoulu vain kirkonkylällä, oppikoulua ja lukioa ei kaikissa niissäkään.
Meillä keskikoulu ja oppikoulu ei olleet sama asia - eikä ne sijainneet samalla paikkakunnalla meilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät oppilaat menivät oppikouluun ja sitten lukioon.
Huonommat kansalaiskouluun ja sitten ammattikouluun.
Ei mennyt näin!
Oppikoulu oli maksullinen, oli lukukausimaksut ja kaikki oppimateraali piti itse maksaa, sekä myöskin koulumatkat.
Oppikirjat kulkivat suvussa, itse muistan saksankielen kirjan (lukiossa), jota kuminauha piti kasassa, oli irtokehtiversio😉
Ei kaikissa oppikouluissa ollut lukukausimaksua. Kirjat, ruoka ja matkat maksettiin meillä. Ellei sitten kunta maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansalaiskoulu oli se, minne meni ne jotka ei päässeet oppikouluun. Oppikoulu oli maksullinen, kansalaiskoulu ei.
oppikouluun vähävaraiset sai stipendin. jolloin opiskelu oli ilmainen. vain varakkailta perittiim lukukausimaksu
Se lukukausimaksu perittiin kaikilta, paitsi niiltä, jotka pääsivät vapaaoppilaiksi.
Muistan vieläkin, miten nöyryyttävää oli, kun luokanvalvoja julisti kaikkien kuulleen, että 40 oppilaasta kolmelle on myönnetty vapaaoppilaspaikka ja neljälle puolivapaaoppilaspaikka. Ja tietenkin lueteltiin nimet samalla. Ja ihan ekaluokalta muistan, kun opettaja kertoi , että saan monot koulun vanhempainyhdistykseltä, kunhan ilmoitan kengän numeroni. Köyhä, mikä häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960. Kävin kansakoulua neljä luokkaa.
Sen jälkeen pyrin ja pääsin oppikouluun. Sitä oli viisi luokkaa.
Ne jotka ei päässeet oppikouluun (joka äly tai raha ei riittänyt) menivät ilmaiseen keskikouluun. Sitäkin oli viisi luokkaa.
Ja sitten oli vielä ne, jotka jäivät sinne kansakouluun jäämään pari luokkaa kansalaiskoulua. Heillä ei siis ollut rahkeita edes sinne ilmaiseen keskikouluun.
Yleensä olivat sellaisia vähän hitaita isokokoisia maatalojen poikia. Yhtään tyttöä en siellä muista olleen.
Nykyään he varmaan saisi jonkin diagnoosin, esimerkiksi lukihäiriö tai adhd.
Höpö, löpö! Olen syntynyt vuonna 1951. Kansakoulun ekalle luokalle meni v.1958 peräti n. 94.000 lasta. Näistä oppikouluun pääsi n.41.000 lasta ja ylioppilaaksi v.1970 kirjoitti n.22.000 nuorta. Nen. 53.000, jotka eivät menneet oppikouluun, joka käsitti viisivuotisen keskikoulun ja kolmevuotisen lukion, kävivät kansakoulun ja sen jälkeen kasalaiskoulun, joka aluksi oli yksivuotinen, myöhemmin kaksi- tai kolmevuotinen. Sitten moni meni ammattikouluun tai päätyi suoraan työelämään.
No meidän kylän systeemi oli tismalleen tuo kuvaamani.
Meistä lapsista isoveljeni ja isosiskoni kävivät tuon keskikoulun, minä oppikoulun ja pikkusiskoni sitten peruskoulun.
Ja oppikoulu ei käsittänyt koskaan lukiota. Lukio oli erikseen ja sinne haettiin. Osa meni kaksivuotiseen kauppaopistoon, mm. isoveljeni ja isosiskoni.
Olen syntynyt 1950. Kansakoulua käytiin seitsemän luokkaa. Yksi vaan lähti oppikouluun. Kansalaiskoulua käytiin niin, että syyslukukaudella oli "soppakurssi"/kotitalouskurssi. En muista kestikö koko syyslukukauden. Kevätlukukausi oli kokonaan ja linjat oli liikepuolen ja maatalouden linjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19/32 puhuu lööperiä. Keskikoulu ei ollut ilmainen, vaan se oli sama kuin oppikoulu eli maksullinen. Siihen aikaan äly ei ollut suinkaan kouluvalinnassa keskeinen tekijä, vaan se sosiaaliluokka, johon ihminen kuului. Vanhastaan oppikouluun, kesikouluun, lukioon ja yliopistoon menivät vain parempien ihmisten lapset eivätkä työväestön lapset eikä vanhemmat edes halunneet sitä; hyvä työmies oli paras mainesana johon pyrittiin. 50-luvulla koulunkäyminen mahdollistui muillekin ja siitä alkoi sosiaalinen nousu. Muistan 50-luvulla oppikoulussa, miten monelle opettajalle köyhien lasten koulussa oleminen oli järkyttävää ja köyhien kakaroita toiset opettajat sortivat armotta. 60-luvulla nämä samat kakarat valloittivat yliopistot, monien yliopistolehtoreitten kauhuksi.
Ei sitten mene jakeluun että eri puolilla maata oli erilaisia järjestelyjä ennen peruskoulua?
Meidän kylä oli järjestänyt asian näin. Omassa kylässä oli se kansakoulu ja kansalaiskoulu. Keskikoulu sijaitsi viereisessä kylässä ja se oli meidän ja sen naapurikylän yhteinen säätö.
Oppikoulu oli sitten viereisessä kaupungissa. Ja siellä oli omat säätönsä. Juurikni niin, että se oli ulkopaikkakuntalaisille maksullinen, mutta viereisen maalaiskunnan oppilaille taas se maalaiskunta maksoi matkat puoliksi.
Jokainen pikkukunta sääti erilaisia ratkaisuja.
Meidän kylän terveysjärjestelytkin oli aina järjestetty yhteistyössä naapurien kanssa. Esimerkiksi kunnan lääkäriä ei ollut omasta takaa, vaan se palvelu taas oli yhteinen eri naapurikunnan kanssa kuin se keskikoulujärjestely.
Sairaala taas oli kyllä siellä kaupungissa missä oli oppikoulukin.
Ja mitä siihen keskikouluun tuli, sinne meni liki kaikki. 21 oppilaasta meitä oppikouluun menijöitä oli kolme, kansalaiskoulussa jatkoi kaksi. Loput kävi sen ilmaisen viisiluokkaisen keskikoulun.
Nykyään nämä kaikki kylät, maalaiskunnat jne on kaikki sitä yhtä ja samaa kaupunkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu
Sekoitat nyt käsitteet. Oppikoulu oli nimenomaan se keskikoulu + mahdollinen lukio. Meilläkin oli niin että kotikunnassani oppikoulussa oli sekä keskikoulu että lukio, mutta naapurikunnan oppikoulu oli vain keskikoulu ja he tulivat meille lukioon. Tai osa tuli jo keskikoulun ekalta luokalta valmiiksi kouluun joka johtaa ylioppilastutkintoon saakka. Oppikoulu, siis sekä keskikoulu että lukio, olivat maksullisia. Oli lukukausimaksu ja kirjat sekä kouluruoka piti maksaa erikseen.
En sekoita. Kas tässä:
Entinen koululuokka muisteli koulunkäyntiä Karjalohjalla
Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat juhlistivat 75-vuotissynttäreitä kohtaamalla toisensa.
Koulunkäyntiä sodan jälkeen Karjalohjalla muistelivat Ritva Häyhä, Ritva Hollmen, Taisto Varisto, Kauko Nikander (edessä), Anja Rinne ja Pirkko Lahti Noora Palola
Noora Palola
LÄNSI–UUSIMAA |– Meistä tuli insinöörejä, vanhusten huollon työntekijöitä, teknisen työn tekijöitä, arkkitehti, psykologi..., näin listasivat ympärilleen katsellen Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat.
Nyt valtaosa heistä on 75-vuotiaita ja eläkkeellä. Koulun käyneet tapasivat uudestaan ja viettivät yhdessä 75-vuotisjuhlaa maanantaina Pirkko Lahden luona. Luokan kokoontumista suunnittelemassa Lahden lisäksi olivat Ritva Häyhä ja Lahja Erolahti
– Meitä on mukana 25 oppilaasta 18 kappaletta. Yksi on alaikäinen eli vielä 74-vuotias ja yksi yli-ikäinen eli hieman vanhempi, kertoo Lahti.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Lähes kaikki vuosiluokan oppilaista jatkoivat opintoja keskikoulun jälkeen.
Lohjalla, Lahden pihapiirissä keskustelu sorisi, kun muisteltiin, miltä elämä näytti koululaisena ja miten se on muuttunut. Muutamilla yhteydenpito oli säilynyt nuoresta saakka, mutta moni näki toisensa pitkästä aikaa.
– Tällä porukalla on nähty ennenkin, vuonna 2003, kertoo Lahti.
Tämän kesän tapaaminen tuli osalle vain viikon varoitusajalla. Osa entisistä oppilaista löytyi helposti, osan yhteystietoja haettiin väestörekisteristä. Valtaosa asui edelleen Karjalohjan ympäristöpitäjissä, muutama oli muuttanut hieman kauemmas, eräs Raumalle, toinen Keravalle, yksi Hämeenlinnaan. Yhteistä muisteltavaa löytyi.
– Tämä oli ”paikkauskoulu” sodan jälkeen, kun oli paljon lapsia. Tämä oli kunnallinen, ja tänne lähdettiin myös viereisistä paikkakunnista, Kiskosta ja Sammatista, kertovat entiset koululaiset.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Kunnallinen keskikoulu tarjosi mahdollisuuden kouluttautua myös pienemmillä paikkakunnilla asuneille lapsille.
Kuntapolitiikan vaikutukset mietityttivät jo lapsia. Toisesta kunnasta saapuvat saivat jo alleviivatut kirjat, kun taas karjalohjalaisilla oli uudet kirjat, muistelivat Kiskosta tulleet.
– Sota-ajan lapset eivät valittaneet. Karjalohjalle kuljettiin bussilla. Kauempaa saapuvat lähtivät kotoa jo puoli kahdeksalta ja palasivat illalla kuuden aikoihin. Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla, muistelevat Kiskosta saapuneet Lea Kirjanen, Taisto Varisto, Pirkko Lahti ja Greta Helstelä
Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla
Pari koululaista on pitänyt hyvin tiiviisti yhteyttä koulun loppumisen jälkeen. He ovat Anja ja Seppo Rinne, jotka alkoivat seurustella hieman vanhempina, koulun jo loputtua.
– Molemmat lähtivät ensin omille teilleen. Seppo Saloon ja minä Helsinkiin, mutta aloimme kirjoitella, mikä johti lopulta avioliittoon, kertoo Anja Rinne
Nyt 75-vuotiaina muutama muukin uskaltaa kertoa, että lapsuudenihastus oli omalla luokalla, vaikka ihastusta uskalsi vain silmäillä.
Yhteisen näkemisen kunniaksi Lahden pihapiirissä otettiin kuva, vanhan luokkakuvan istumajärjestyksessä. Pelattiin myös peliä, jossa jokainen toi terveiset yhdistys- tai harrastepiiristä, johon kuuluu. Yhdessä laulettiin onnittelulaulu koko omalle luokalle ja syötiin täytekakkua.
Mitä outoa tuossa on? Kunnallisia keskikouluja oli monessa pienemmässä kunnassa. Itse asuin Outokummussa ja vain siellä oli lukioon johtava oppikoulu. Naapurikunnissa Polvijärvellä, Tuusniemellä ja Kaavilla oli ainoastaan keskikoulu eli oppikoulun 1-5 luokkaa. Kuudennelle luokalle eli lukioon Outokummun yhteiskouluun tuli joka kunnasta muutamia oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19/32 puhuu lööperiä. Keskikoulu ei ollut ilmainen, vaan se oli sama kuin oppikoulu eli maksullinen. Siihen aikaan äly ei ollut suinkaan kouluvalinnassa keskeinen tekijä, vaan se sosiaaliluokka, johon ihminen kuului. Vanhastaan oppikouluun, kesikouluun, lukioon ja yliopistoon menivät vain parempien ihmisten lapset eivätkä työväestön lapset eikä vanhemmat edes halunneet sitä; hyvä työmies oli paras mainesana johon pyrittiin. 50-luvulla koulunkäyminen mahdollistui muillekin ja siitä alkoi sosiaalinen nousu. Muistan 50-luvulla oppikoulussa, miten monelle opettajalle köyhien lasten koulussa oleminen oli järkyttävää ja köyhien kakaroita toiset opettajat sortivat armotta. 60-luvulla nämä samat kakarat valloittivat yliopistot, monien yliopistolehtoreitten kauhuksi.
Ei sitten mene jakeluun että eri puolilla maata oli erilaisia järjestelyjä ennen peruskoulua?
Meidän kylä oli järjestänyt asian näin. Omassa kylässä oli se kansakoulu ja kansalaiskoulu. Keskikoulu sijaitsi viereisessä kylässä ja se oli meidän ja sen naapurikylän yhteinen säätö.
Oppikoulu oli sitten viereisessä kaupungissa. Ja siellä oli omat säätönsä. Juurikni niin, että se oli ulkopaikkakuntalaisille maksullinen, mutta viereisen maalaiskunnan oppilaille taas se maalaiskunta maksoi matkat puoliksi.
Jokainen pikkukunta sääti erilaisia ratkaisuja.
Meidän kylän terveysjärjestelytkin oli aina järjestetty yhteistyössä naapurien kanssa. Esimerkiksi kunnan lääkäriä ei ollut omasta takaa, vaan se palvelu taas oli yhteinen eri naapurikunnan kanssa kuin se keskikoulujärjestely.
Sairaala taas oli kyllä siellä kaupungissa missä oli oppikoulukin.
Ja mitä siihen keskikouluun tuli, sinne meni liki kaikki. 21 oppilaasta meitä oppikouluun menijöitä oli kolme, kansalaiskoulussa jatkoi kaksi. Loput kävi sen ilmaisen viisiluokkaisen keskikoulun.
Nykyään nämä kaikki kylät, maalaiskunnat jne on kaikki sitä yhtä ja samaa kaupunkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu
Sekoitat nyt käsitteet. Oppikoulu oli nimenomaan se keskikoulu + mahdollinen lukio. Meilläkin oli niin että kotikunnassani oppikoulussa oli sekä keskikoulu että lukio, mutta naapurikunnan oppikoulu oli vain keskikoulu ja he tulivat meille lukioon. Tai osa tuli jo keskikoulun ekalta luokalta valmiiksi kouluun joka johtaa ylioppilastutkintoon saakka. Oppikoulu, siis sekä keskikoulu että lukio, olivat maksullisia. Oli lukukausimaksu ja kirjat sekä kouluruoka piti maksaa erikseen.
En sekoita. Kas tässä:
Entinen koululuokka muisteli koulunkäyntiä Karjalohjalla
Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat juhlistivat 75-vuotissynttäreitä kohtaamalla toisensa.
Koulunkäyntiä sodan jälkeen Karjalohjalla muistelivat Ritva Häyhä, Ritva Hollmen, Taisto Varisto, Kauko Nikander (edessä), Anja Rinne ja Pirkko Lahti Noora Palola
Noora Palola
LÄNSI–UUSIMAA |– Meistä tuli insinöörejä, vanhusten huollon työntekijöitä, teknisen työn tekijöitä, arkkitehti, psykologi..., näin listasivat ympärilleen katsellen Karjalohjan Sammatin kunnallisen koekeskikoulun entiset oppilaat.
Nyt valtaosa heistä on 75-vuotiaita ja eläkkeellä. Koulun käyneet tapasivat uudestaan ja viettivät yhdessä 75-vuotisjuhlaa maanantaina Pirkko Lahden luona. Luokan kokoontumista suunnittelemassa Lahden lisäksi olivat Ritva Häyhä ja Lahja Erolahti
– Meitä on mukana 25 oppilaasta 18 kappaletta. Yksi on alaikäinen eli vielä 74-vuotias ja yksi yli-ikäinen eli hieman vanhempi, kertoo Lahti.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Lähes kaikki vuosiluokan oppilaista jatkoivat opintoja keskikoulun jälkeen.
Lohjalla, Lahden pihapiirissä keskustelu sorisi, kun muisteltiin, miltä elämä näytti koululaisena ja miten se on muuttunut. Muutamilla yhteydenpito oli säilynyt nuoresta saakka, mutta moni näki toisensa pitkästä aikaa.
– Tällä porukalla on nähty ennenkin, vuonna 2003, kertoo Lahti.
Tämän kesän tapaaminen tuli osalle vain viikon varoitusajalla. Osa entisistä oppilaista löytyi helposti, osan yhteystietoja haettiin väestörekisteristä. Valtaosa asui edelleen Karjalohjan ympäristöpitäjissä, muutama oli muuttanut hieman kauemmas, eräs Raumalle, toinen Keravalle, yksi Hämeenlinnaan. Yhteistä muisteltavaa löytyi.
– Tämä oli ”paikkauskoulu” sodan jälkeen, kun oli paljon lapsia. Tämä oli kunnallinen, ja tänne lähdettiin myös viereisistä paikkakunnista, Kiskosta ja Sammatista, kertovat entiset koululaiset.
Mainos - sisältö jatkuu alla
Mainos päättyy
Kunnallinen keskikoulu tarjosi mahdollisuuden kouluttautua myös pienemmillä paikkakunnilla asuneille lapsille.
Kuntapolitiikan vaikutukset mietityttivät jo lapsia. Toisesta kunnasta saapuvat saivat jo alleviivatut kirjat, kun taas karjalohjalaisilla oli uudet kirjat, muistelivat Kiskosta tulleet.
– Sota-ajan lapset eivät valittaneet. Karjalohjalle kuljettiin bussilla. Kauempaa saapuvat lähtivät kotoa jo puoli kahdeksalta ja palasivat illalla kuuden aikoihin. Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla, muistelevat Kiskosta saapuneet Lea Kirjanen, Taisto Varisto, Pirkko Lahti ja Greta Helstelä
Kun tuli lakko, bussi ei tullutkaan. Silloin yövyimme koulun keittiön lattialla
Pari koululaista on pitänyt hyvin tiiviisti yhteyttä koulun loppumisen jälkeen. He ovat Anja ja Seppo Rinne, jotka alkoivat seurustella hieman vanhempina, koulun jo loputtua.
– Molemmat lähtivät ensin omille teilleen. Seppo Saloon ja minä Helsinkiin, mutta aloimme kirjoitella, mikä johti lopulta avioliittoon, kertoo Anja Rinne
Nyt 75-vuotiaina muutama muukin uskaltaa kertoa, että lapsuudenihastus oli omalla luokalla, vaikka ihastusta uskalsi vain silmäillä.
Yhteisen näkemisen kunniaksi Lahden pihapiirissä otettiin kuva, vanhan luokkakuvan istumajärjestyksessä. Pelattiin myös peliä, jossa jokainen toi terveiset yhdistys- tai harrastepiiristä, johon kuuluu. Yhdessä laulettiin onnittelulaulu koko omalle luokalle ja syötiin täytekakkua.
Mitä outoa tuossa on? Kunnallisia keskikouluja oli monessa pienemmässä kunnassa. Itse asuin Outokummussa ja vain siellä oli lukioon johtava oppikoulu. Naapurikunnissa Polvijärvellä, Tuusniemellä ja Kaavilla oli ainoastaan keskikoulu eli oppikoulun 1-5 luokkaa. Kuudennelle luokalle eli lukioon Outokummun yhteiskouluun tuli joka kunnasta muutamia oppilaita.
No ilmeisesti jollekulle jotain käsittämättömän outoa, kun jankkaavat miten tuo ei muka ollut totta.
Ap ei osaa näemmä googlettaa. Onpas noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19/32 puhuu lööperiä. Keskikoulu ei ollut ilmainen, vaan se oli sama kuin oppikoulu eli maksullinen. Siihen aikaan äly ei ollut suinkaan kouluvalinnassa keskeinen tekijä, vaan se sosiaaliluokka, johon ihminen kuului. Vanhastaan oppikouluun, kesikouluun, lukioon ja yliopistoon menivät vain parempien ihmisten lapset eivätkä työväestön lapset eikä vanhemmat edes halunneet sitä; hyvä työmies oli paras mainesana johon pyrittiin. 50-luvulla koulunkäyminen mahdollistui muillekin ja siitä alkoi sosiaalinen nousu. Muistan 50-luvulla oppikoulussa, miten monelle opettajalle köyhien lasten koulussa oleminen oli järkyttävää ja köyhien kakaroita toiset opettajat sortivat armotta. 60-luvulla nämä samat kakarat valloittivat yliopistot, monien yliopistolehtoreitten kauhuksi.
Ei sitten mene jakeluun että eri puolilla maata oli erilaisia järjestelyjä ennen peruskoulua?
Meidän kylä oli järjestänyt asian näin. Omassa kylässä oli se kansakoulu ja kansalaiskoulu. Keskikoulu sijaitsi viereisessä kylässä ja se oli meidän ja sen naapurikylän yhteinen säätö.
Oppikoulu oli sitten viereisessä kaupungissa. Ja siellä oli omat säätönsä. Juurikni niin, että se oli ulkopaikkakuntalaisille maksullinen, mutta viereisen maalaiskunnan oppilaille taas se maalaiskunta maksoi matkat puoliksi.
Jokainen pikkukunta sääti erilaisia ratkaisuja.
Meidän kylän terveysjärjestelytkin oli aina järjestetty yhteistyössä naapurien kanssa. Esimerkiksi kunnan lääkäriä ei ollut omasta takaa, vaan se palvelu taas oli yhteinen eri naapurikunnan kanssa kuin se keskikoulujärjestely.
Sairaala taas oli kyllä siellä kaupungissa missä oli oppikoulukin.
Ja mitä siihen keskikouluun tuli, sinne meni liki kaikki. 21 oppilaasta meitä oppikouluun menijöitä oli kolme, kansalaiskoulussa jatkoi kaksi. Loput kävi sen ilmaisen viisiluokkaisen keskikoulun.
Nykyään nämä kaikki kylät, maalaiskunnat jne on kaikki sitä yhtä ja samaa kaupunkia.
Oppikoulu oli kaksiosainen eli keskikoulu + lukio, mutta oli myös näitä keskikouluvirityksiä, joissa ei ollut mahdollisuutta lukion suorittamiseen. Keskikoulu tuskin oli ilmainen, todennäköisesti se oli vain maksuton.
Maksullisuudesta; on ollut yksityisiä, kunnallisia ja valtion ylläpitämiä kouluja. Siitä riippuivat maksutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19/32 puhuu lööperiä. Keskikoulu ei ollut ilmainen, vaan se oli sama kuin oppikoulu eli maksullinen. Siihen aikaan äly ei ollut suinkaan kouluvalinnassa keskeinen tekijä, vaan se sosiaaliluokka, johon ihminen kuului. Vanhastaan oppikouluun, kesikouluun, lukioon ja yliopistoon menivät vain parempien ihmisten lapset eivätkä työväestön lapset eikä vanhemmat edes halunneet sitä; hyvä työmies oli paras mainesana johon pyrittiin. 50-luvulla koulunkäyminen mahdollistui muillekin ja siitä alkoi sosiaalinen nousu. Muistan 50-luvulla oppikoulussa, miten monelle opettajalle köyhien lasten koulussa oleminen oli järkyttävää ja köyhien kakaroita toiset opettajat sortivat armotta. 60-luvulla nämä samat kakarat valloittivat yliopistot, monien yliopistolehtoreitten kauhuksi.
Ei sitten mene jakeluun että eri puolilla maata oli erilaisia järjestelyjä ennen peruskoulua?
Meidän kylä oli järjestänyt asian näin. Omassa kylässä oli se kansakoulu ja kansalaiskoulu. Keskikoulu sijaitsi viereisessä kylässä ja se oli meidän ja sen naapurikylän yhteinen säätö.
Oppikoulu oli sitten viereisessä kaupungissa. Ja siellä oli omat säätönsä. Juurikni niin, että se oli ulkopaikkakuntalaisille maksullinen, mutta viereisen maalaiskunnan oppilaille taas se maalaiskunta maksoi matkat puoliksi.
Jokainen pikkukunta sääti erilaisia ratkaisuja.
Meidän kylän terveysjärjestelytkin oli aina järjestetty yhteistyössä naapurien kanssa. Esimerkiksi kunnan lääkäriä ei ollut omasta takaa, vaan se palvelu taas oli yhteinen eri naapurikunnan kanssa kuin se keskikoulujärjestely.
Sairaala taas oli kyllä siellä kaupungissa missä oli oppikoulukin.
Ja mitä siihen keskikouluun tuli, sinne meni liki kaikki. 21 oppilaasta meitä oppikouluun menijöitä oli kolme, kansalaiskoulussa jatkoi kaksi. Loput kävi sen ilmaisen viisiluokkaisen keskikoulun.
Nykyään nämä kaikki kylät, maalaiskunnat jne on kaikki sitä yhtä ja samaa kaupunkia.
Oppikoulu oli kaksiosainen eli keskikoulu + lukio, mutta oli myös näitä keskikouluvirityksiä, joissa ei ollut mahdollisuutta lukion suorittamiseen. Keskikoulu tuskin oli ilmainen, todennäköisesti se oli vain maksuton.
Oppikoulu oli se viisi luokkaa. Nimi ei ollut edelleenkään keskikoulu. Se oli oppikoulu.
Koko koulun nimi oli lyseo. Lyseoon kuului viisi luokkaa oppikoulua ja kolme luokkaa lukiota.
Lukioon oli keskiarvoraja ja luokka hajosi siinä vaiheessa. Oppikoululuokastani ehkä puolet jatkoi lukioon, osa jätti koulunkäynnin siihen ja iso osa meni kaksivuotiseen kauppaopistoon.
Osa ylioppilaaksi päässeistä jatkoi sitten aikanaan myös sinne kauppaopistoon. Siinä vaiheessa se oli sitten muuttunut niin, että keskikoulun jälkeen se oli kolmevuotinen. Lukion jälkeen kaksivuotinen.
Lyseoajoista muistuttaa edelleen se, että ko lukion nimi on edelleen ”x:n lyseon lukio”. Vaikkei sitä oppikouluosuutta ole enää ollut olemassa kohta 50 vuoteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli kansakoulun (eli neljän ekan luokan) jälkeinen vaihe.
Luokat 5-7 noin suunnilleen.
Sinne meni ne joilla ei pää riittänyt pidemmälle.
Tai perheellä ei ollut rahaa. Keskikoulu ja lukio maksoivat, lukukausimaksu ja kirjat sekä ruoka. Plus matkat. Kaikki perheen kontolla.
Siksi juuri haluttiin kaikille yhteinen peruskoulu, että lahjakkuudet pääsisivät kouluun myös köyhistä perheistä.
Oppikoulussa oli vapaaoppilasjärjestelmä, jonka avulla köyhemmistäkin perheistä lahjakkaat pääsivät oppikouluun ja lukioon. Vapaaoppilaasta ei tarvinnut maksaa lukukausimaksuja, kirjat kyllä, mutta kirjatkaan eivät olleet missään valtavissa hinnoissa tuohon aikaan.
Suomen koulujärjestelmä oli todella sekava 60- ja 70-luvuilla monenlaisine rinnakkaisine kouluineen, asteineen ja kokeiluineen ja suurin paikkakuntakohtaisine eroineen. Mitenhän pärjäsivät ne lapset, joiden perheet muuttivat pari kertaa lasten kouluaikana?
Vierailija kirjoitti:
Suomen koulujärjestelmä oli todella sekava 60- ja 70-luvuilla monenlaisine rinnakkaisine kouluineen, asteineen ja kokeiluineen ja suurin paikkakuntakohtaisine eroineen. Mitenhän pärjäsivät ne lapset, joiden perheet muuttivat pari kertaa lasten kouluaikana?
Mikä oli muka sekavaa? Oli aika ennen ja jälkeen peruskoulun. Jotkut kunnat siirtyi peruskouluun ennemmin ja toiset vähän myöhemmin. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen koulujärjestelmä oli todella sekava 60- ja 70-luvuilla monenlaisine rinnakkaisine kouluineen, asteineen ja kokeiluineen ja suurin paikkakuntakohtaisine eroineen. Mitenhän pärjäsivät ne lapset, joiden perheet muuttivat pari kertaa lasten kouluaikana?
Mun mies muutti kolme kertaa siinä ”keskikouluaikana”. Hän kävi kahta keskikoulua ja yhden vuoden peruskoulua välissä.
Onneksi oli kympin oppilas. Siskoillaan oli valtavia aukkoja, kun eivät olleet yhtä fiksuja.
Mikään niistä kouluista ei ollut enää maksullinen. Ja lukioon pääsi sitten aikanaan normaalisti.
Alue: Aihe vapaa
OPPIKOULU JA KESKIKOULU ON AIVAN SAMA ASIA!