Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi maksaa sun eläminen? Kuulostaa loisimiselta. Parempi opettaa lapsille, että nyt eletään näillä tuloilla mitä on ja pyritään, että siihen joskus olisi vielä parempi rahatilanne ja sitten voidaan ostaa ne jäätelötötteröt tai kalliimmat joululahjat jne.
En ole loisimassa mitään. Onko kohtuuton toive, että kummitäti ostaisi kolmen euron jäätelön tytölle sen sijaan, että ensin etsitään ajan kanssa kauppa ja sieltä 1.5 euron jäätelö? Mikä järki?
Ja jos tuo on mahdoton toive niin eikö olisi ihan kohtuullista, että voisi edes jättää nuo opettavaiset luennot ja humble bragin väliin?
Ap
On tosiaankin kohtuullista ostaa kummilapselle kerran vuodessa jäätelöpallo. Ihan turha tuollaisessa viisastella. Kait ylimielisyydessään luulee kasvattavansa lasta säästäväisyyteen noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mun sisko on oikeesti tuommoinen.
Olen auttanut sitä monesti mutta nyt olen rahallisen avun lopettamut. Sitten se viestittelee äidille, jolla myös ei ole rahaa et kyl xxx (minä) on yks ***** kun ei voi antaa 20e. Ei sen talous siihen kaadu.
Ei kaadu ei, mutta miks mä olisin velvollinen maksamaan hänen elämisiään kun hänen oma elämänhallinta hukassa ja rötväilee omat rahansa ties mihin. Kyllä vähän pska fiilis itselle kuitenkin jää kun toinen viestittelee ettei ole syönyt 3 päivään. Hyvin osaa syyllistää.
Jos on itselläkin tiukkaa niin ei välttämättä tarvitse antaa 20€ tai rahaa ylipäätänsä. Mutta kyllä pitäisi kutsua 3 päivää syömättä ollut oman ruokapöydän ääreen. Pottua ja ruisleipää pöytään yms. Jos alkaa vaatimaan että haetaan sushia ja Ben & Jerryt jälkkäriks niin silloin on kiittämätön eikä ole vielä tarpeeksi nälkä. Eri asia jos toinen haluaa tarjota herkkuruuat niin silloin tietysti voi niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
Jos perityy niin sinulla on varmaan sanoa muutama geeni jotka vaikuttaa nimenomaan siihen että JÄÄ köyhäksi... Ei siis mitään jotka aiheuttavat tarkkaavaisuushäiriöitä tms vaan nimenomaan mikä geeni aiheuttaa köyhyyttä..
Voit aloittaa vaikka tästä linkistä https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
Lopusta löytyy tutkimuslähteitä. Lisää löydät googlaamalla ylisukupolvinen huono-osaisuus tai ylisukupolvinen köyhyys. Ole hyvä!
Katsoin. Ei ollut mitään PERIYTYVYYTEEN liittyvää. Ainoastaan ympäristötekijöitä näytti olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän alentuvaa tekstiä. Oikein lyödään yli ja kunnolla.
En minäkään paljoa arvosta sosiaalituilla eläviä ruikuttajia mutta näillä tiedoilla ap ei ole läheskään pahimmasta päästä. No en kyllä olisi hyvällä katsellut lapseni jäätelönkerjuuta. Mutta kummitätinä olisin kyllä kalliin jäätelön kuitenkin pienelle ostanut.
Ja totta on että pienituloisena jää helposti "etuusloukkoon" ja käsitys keskituloisuudesta vs pienituloisuudesta hämärtyy. Molemmin puolin kaivattaisiin avarakatseisuutta ja kieli keskellä suuta elämistä.
Mitä tulee noihin maksukanavoihin niin 4 lapsen/teinin perheessä tuo on halpa hupi. Vertaapa vaikka tupakoitsijaan, askin parin hinnalla kuukaudeksi hupia 6 hengelle. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kuitenkin lapsiperheiden tuet kohtuulliset, tuo ei summana ole mahdoton.
Ja ajatelkaapa jos totuus olisi tämä mitä nämä kaikki hyvätuloiset minimalistit väittävät, mihinkään ylimääräiseen ei kuluteta senttiäkään. Kukaan ei kävisi ravintolassa tuhlaamassa. Ei ostaisi kirjoja ( nehän saa kirjastosta ilmaiseksi). Teatteriin/musiikkiin tuhlaaminen olisi paheksuttavaa. Kaikki kulkisivat mummon vanhalla pyörällä, tilipäivänä ehkä bussilla. Vaatteet tietysti kierrätetään ja paikataan loppuun asti. Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa? Kukaan ei kuluttaisi? Kuinka paljon tulisi työttömiä ja missä ajassa?
Ja ennen kaikkea, kuinka h*elvetin tylsää ois. Ainakin muilla paitsi näillä puritaaneilla.
Tämä juuri on nyky-yhteiskunnassa vikana. Se perustuu jatkuvaan kulutukseen ja kulutuksen jatkuvaan kasvuun. Ympäristömme ei sitä yksinkertaisesti kestä. Kuitenkin ne arvokkaimmat asiat ovat ilmaisia. Mielenkiintoista ja merkityksellistä elämää voi elää tuhlaamatta kaikenmaailman turhuuteen.
Onko joskus käynyt niin, että hyvätuloinen on auttanut tuttavaansa, jonka rahat ovat aina loppu ja tuo ”köyhä” olisi ollut kiitollinen avusta ja saanut muutettua elämäänsä? Kun nämä jutut päättyvät aina niin, että ylimääräinen menee heti johonkin turhaan ja kuukauden päästä on taas kaikki loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Tästä syystä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Yksin asuvalla kaverillani on jo vuosia ollut vaikea taloudellinen tilanne. Monesti ei ollut koko viikolla muuta syötävää kuin kaurapuuroa ja jokunen kananmuna. Vastoin periaatteitani annoin hänelle kahden kuukauden varsin ruhtinaalliset ruokarahat. Kuvittelin, että hänellä olisi edes pari kuukautta, jolloin ei tarvitsisi stressata, mistä saa ruokaa. Vaan miten kävikään? Koko summa oli käytetty yhdessä viikossa eikä todellakaan kuin parin päivän verran ruokiin. Seuraavalla viikolla oli taas yhtä tiukkaa kuin aina ennenkin. Mikään, mitä hän rahoilla hankki, ei ollut välttämätöntä. Olemme puhuneet asiasta ja hän myöntää itsekin, että oli typerää laittaa rahat heti haisemaan. Olisi edes ostanut kuivakaapit ja pakastimen täyteen ruokaa, mutta eipä käynyt hänellä mielessäkään. Kertoi vain, että oli ihanaa tuntea hetken aikaa olevansa rikas.
Just, tyhmyys ja köyhyys tuntuvat kulkevan monessa tilanteessa käsi kädessä. Kyllä sietääkin nähdä nälkää jos ei tuon vertaa osaa ajatella viikkoa pidemmälle.
Tämä siinä on ihmeellisintä ettei pystytä katsomaan lainkaan parin viikon päähän kun tuhlataan kaikki heti maksupäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joskus käynyt niin, että hyvätuloinen on auttanut tuttavaansa, jonka rahat ovat aina loppu ja tuo ”köyhä” olisi ollut kiitollinen avusta ja saanut muutettua elämäänsä? Kun nämä jutut päättyvät aina niin, että ylimääräinen menee heti johonkin turhaan ja kuukauden päästä on taas kaikki loppu.
No jos joku on köyhä ja elämä on aina jollain tavalla puutteessa olemista ja stressitaso on korkeampi.. niin ei se muuta elämää mitenkään että saa ylimääräisen kerran vuodessa. Onhan se ihanaa, tuntuu hyvältä, helpottaa hetken, mutta ei tietenkään muuta tai ratkaise tasan mitään.
Jos haluaisi että jollain avulla on tuntuva ja elämää muuttava vaikutus, pitäis varmaan antaa vaikka 300e/kk kahden vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi opettaa niille lapsille parempia ajanviettotapoja. Esim. lukeminen on ilmaista ja lopputulos voisi olla varakkaampi aikuisuus heille. Teidän kasvatuksella tulee ihan viihdezombeja.
AP ei sanonut mitään siitä, miten paljon lapset katselevat kanavia, ja luetaanko yhdessä.
Aika moni perhe on viettänyt joulua katselemalla yhdessä joululeffoja. Ei sen perusteella voi vielä päättää, tuleeko lapsista "viihdezombeja".
Nykyaikana on paljon oikeasti tasokkaita ohjelmia ja suoratoistopalvelussa voi itse valita, mikä on oman ikäisille lapsille sopivaa katsomista. Myös lapsilukot ja aikarajoitukset onnistuu paremmin kuin perus-TV:n katselulla.
Olen huomannut sen, että parhaiten tulen toimeen muiden vähävaraisten kanssa. Kun tilanne on toisella sama, niin sitä rahanpuutteesta valitusta jotenkin ymmärtää ja ymmärtää myös sen, ettei se ole kerjäämistä, vaan halua purkaa tuntojaan. Ja kun rahaa on vähän, niin se on mielessä koko ajan ja aiheuttaa stressiä. Parhaan ystävän kanssa kyllä lainataan/annetaan toisillemme rahaa aina pystyessämme, jos toisella on niin sanotusti tilanne päällä. Olen auttanut kaveria sairaalamaksuissa ja kaveri puolestaan mua silmälasihankinnoissa, mutta nämä perustuvat aina vapaaehtoisuuteen, eli auttaja tarjoaa apua. Oman tilanteen mukaan sitten tarjotaan joko lainaa tai rahaa muuten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joskus käynyt niin, että hyvätuloinen on auttanut tuttavaansa, jonka rahat ovat aina loppu ja tuo ”köyhä” olisi ollut kiitollinen avusta ja saanut muutettua elämäänsä? Kun nämä jutut päättyvät aina niin, että ylimääräinen menee heti johonkin turhaan ja kuukauden päästä on taas kaikki loppu.
Jos sillä rahalla pärjää kokonaisen kuukauden, niin silloinhan se on hyvää rahankäyttöä. Pitäiskö köyhän pistää avustus jonnekin tilille korkoa kasvattamaan, kun tarvitsee ne rahat heti elämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri, mutta tekee mieli vastata. Olen erittäin pienituloinen. En käy "viihteellä", en käytä päihteitä, en polta eikä mulla ole edes niitä paheksuttuja lemmikeitä. Tatskoja inhoan.
Mutta mua ei oikeasti kiinnosta myöskään rikastuminen eli pysyn ihan mielelläni köyhänä. En halua olla edes keskituloinen. Jos mulle jää käteen 1100-1200 €/kk olen onnestä mykkyrässä. Talolainat, kiitos ei. Keskiluokkainen elämä, kiitos ei. En elä täällä lainanmaksua enkä tolkutonta raatamista varten.
Mutta mä hemmottelen itseäni jakuvasti satsaamalla harrastuksiin, jotkaa tuovat mulle valtavasti iloa (ja jollain muullakin). Mulla on niihin myös aikaa ja energiaa, koska en väsytä itseäni enkä kuluta aikaani liikaa töissä. Saa kadehtia ihan vapaasti. :)
Täh? 1100-1200 tuloilla olet mielestäsi erittäin pienituloinen? Minun tulot lapsilisän kanssa 1250 euroa enkä todellakaan pidä itseäni erittäin pienituloisena. Käytän tupakkaa, on lemmikkejä, auto ja omistan puolet osakkeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on riittävästi luksusta nuissa maksullisissa suoratoistopalveluissa, jos ei oo omaa rahaa millä maksaa niin tuon enempää ei tarvi. Kyllä ihan perustoimeentulo täytyy kaikilla olla, harrastuksia ym. lapsille myös voidaan tarjota ilmaiseksi vähävaraisille, MUTTA. Joku raja on oltava. Mitään ekstraa, luksusta ym. ei tarvitse kustantaa kellekään jolla siihen ei ole itsellä vara. Joulukinkku on oikeastaan aika halpaa ruokaa niin jo on ihme jos sitä ei voi jouluna ostaa, alesta viimeistään. Laatikot myös superedullisia tehdä. Hyvin vähällä rahalla saisi jouluruuat hoidettua tarvittaessa. Lasten lahjat eri asia ja niihin on järjestöjä joihin ottaa yhteyttä. Kavereilta ei tarvitse kitistä, mutta toki voi selittää oman tilanteensa ja pyytää, uskoisin että apua moni olisi valmis tarjoamaan. Ehkä kaikista paras olisi itse ehdottaa miksei vaikka Facebookissakin että tekee kaverille joulusiivouksen muutamaa lahjaa vastaan tai jotain. Miksi kotona työttämänä makaavalle pitäisi vain antaa. Itse kun on töissä kiireinen niin olisi vain mukava kun joku kävisi sillä aikaa siivoamassa ja itse saisi keskittyä töiden jälkeen muuhun, kyllä siitä satasen, pari voisi antaa tarpeessa olevalle kaverille. Mutta en ole kyllä kuullut että joku olisi valmis tähän, eivät sitten varmaan ole tarpeeksi köyhiä kuitenkaan.
Jonkun tutkimuksen mukaan jatkuva rahattomuus tai tällainen perusköyhyys ja tuilla eläminen tekee ihmisestä jotenkin lamaantuneen ja näköalattoman. Ihan vaan kun päivittäinen elämä on paljon stressaavampaa, ei voi luottaa elämään, vaikea olla rento ja luovassa tilassa, vaikea unelmoida ja suunnitella tulevaa.
Eli tavallaan toi halventava hokema että köyhä ois tyhmä, sisältää totuudenjyvän. Hyvätuloisen on helpompi olla huoleton, kokeilla, uskaltaa, menestyä.
Sit kun se köyhä saa jonkun 100e ylimääräistä niin ei oo mielessä säästösuunnitelmat ja joku hyödyn maksimointi, kun mielen täyttää se stressaava tarvelista "ruoka, vuokra, kengät, laskut, velka, bussilippu, pipo, hammaslääkäri...". Ymmärtäähän sen, että silloin voi myös kaivata sitä "ihan sama, mä ostan nyt suklaaleivoksen!!!" hetkeä. Irtaantuminen arjesta, pieni hemmottelu.. se voi olla siinä hetkessä tärkeämpää kuin jatkuva järkevä penninvenytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein joskus aloituksen siitä, että joku rikas tuhlari käyttää yli tonnin päivässä. Puolet vastauksista oli tyyliin "jos on itse ansainnut rahansa, saa käyttää ne mihin tykkää".
Varmaan nämä samat ihmiset tässä ketjussa nyt pätemässä, mitä köyhä saa ja ei saa ostaa rahoillaan. Koska ihmiset mieltävät myös köyhien rahat rikkaille kuuluvana, nehän on otettu verorahoista.
Rikkailta ei edellytetä minkäänlaista apua köyhille, ei mitään epäitsekästä. Tuhlaile rahojasi minkä kerkiät, kun olet kerran tehnyt työtä ja ansainnut ne. (Mutta perintö- ja lottovoittorahatkin saa silti tuhlata.) Mutta jos köyhä haluaa laittaa 10 euroa kuussa Netflixiin, niin se on hirveää tuhlausa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huimia hyväntekijöitä on tähän ketjuun sattunut ja tyhmät köyhät vain tuhlaavat kaiken turhuuksiin, voi meitä huikentelevaisia tuhlareita!
Niin, en tahtoisi tukea ja rahoittaa kenenkään suoratoistoja verovaroista. Eikä sekään riitä, kuten huomaamme.
Ei suoratoistoon sen enempää rahaa saa. Tuet ovat tietynsuuruisia, ja idea on, että henkilö itse päättää, mihin ne käyttää. Toimeentulotuki on tarkoituksella mitoitettu niin, että se kattaa myös harrastukset. Jollekin harrastus on suorotoiston katselu, jollekin muulle vaikka lintujen bongailu, joten hän säästää niistä rahoista ja ostaa kiikarit.
Olisit itse ostanut sen jäätelötötterön jos on niin tärkeää ja maksaakin vaan 3e.
Vierailija kirjoitti:
Onko joskus käynyt niin, että hyvätuloinen on auttanut tuttavaansa, jonka rahat ovat aina loppu ja tuo ”köyhä” olisi ollut kiitollinen avusta ja saanut muutettua elämäänsä? Kun nämä jutut päättyvät aina niin, että ylimääräinen menee heti johonkin turhaan ja kuukauden päästä on taas kaikki loppu.
Meillä kävi näin. Ehkä osaksi omaa tyhmyyttämme(opiskelut kesken ja emme tajunneet hakea kaikkia tukia, joita olisimme voineet) olimme syvässä kuopassa ainoan lapsemme ollessa pieni. Raha oli oikeasti todella tiukassa, eikä varaa ollut mihinkään. Paras ystäväni auttoi meitä silloin hädässä monet kerrat. Auttamisen avulla saimme molemmat opiskeltua ja olemme nykyisin hyvissä töissä ja velat parhaalle ystävälleni on maksettu. Ystävä syö ja juo kanssamme aina meidän piikkiin, vaikka auttamisesta on jo vuosia. Ilman hänen apuaan emme olisi koskaan selvinneet siitä ajasta ja päässeet siihen pisteeseen, jossa olemme nyt. Olen ikuisesti kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on riittävästi luksusta nuissa maksullisissa suoratoistopalveluissa, jos ei oo omaa rahaa millä maksaa niin tuon enempää ei tarvi. Kyllä ihan perustoimeentulo täytyy kaikilla olla, harrastuksia ym. lapsille myös voidaan tarjota ilmaiseksi vähävaraisille, MUTTA. Joku raja on oltava. Mitään ekstraa, luksusta ym. ei tarvitse kustantaa kellekään jolla siihen ei ole itsellä vara. Joulukinkku on oikeastaan aika halpaa ruokaa niin jo on ihme jos sitä ei voi jouluna ostaa, alesta viimeistään. Laatikot myös superedullisia tehdä. Hyvin vähällä rahalla saisi jouluruuat hoidettua tarvittaessa. Lasten lahjat eri asia ja niihin on järjestöjä joihin ottaa yhteyttä. Kavereilta ei tarvitse kitistä, mutta toki voi selittää oman tilanteensa ja pyytää, uskoisin että apua moni olisi valmis tarjoamaan. Ehkä kaikista paras olisi itse ehdottaa miksei vaikka Facebookissakin että tekee kaverille joulusiivouksen muutamaa lahjaa vastaan tai jotain. Miksi kotona työttämänä makaavalle pitäisi vain antaa. Itse kun on töissä kiireinen niin olisi vain mukava kun joku kävisi sillä aikaa siivoamassa ja itse saisi keskittyä töiden jälkeen muuhun, kyllä siitä satasen, pari voisi antaa tarpeessa olevalle kaverille. Mutta en ole kyllä kuullut että joku olisi valmis tähän, eivät sitten varmaan ole tarpeeksi köyhiä kuitenkaan.
Onko suoratoistopalvelu jonkun mielestä LUKSUSTA? Kumma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Tästä syystä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Yksin asuvalla kaverillani on jo vuosia ollut vaikea taloudellinen tilanne. Monesti ei ollut koko viikolla muuta syötävää kuin kaurapuuroa ja jokunen kananmuna. Vastoin periaatteitani annoin hänelle kahden kuukauden varsin ruhtinaalliset ruokarahat. Kuvittelin, että hänellä olisi edes pari kuukautta, jolloin ei tarvitsisi stressata, mistä saa ruokaa. Vaan miten kävikään? Koko summa oli käytetty yhdessä viikossa eikä todellakaan kuin parin päivän verran ruokiin. Seuraavalla viikolla oli taas yhtä tiukkaa kuin aina ennenkin. Mikään, mitä hän rahoilla hankki, ei ollut välttämätöntä. Olemme puhuneet asiasta ja hän myöntää itsekin, että oli typerää laittaa rahat heti haisemaan. Olisi edes ostanut kuivakaapit ja pakastimen täyteen ruokaa, mutta eipä käynyt hänellä mielessäkään. Kertoi vain, että oli ihanaa tuntea hetken aikaa olevansa rikas.
Just, tyhmyys ja köyhyys tuntuvat kulkevan monessa tilanteessa käsi kädessä. Kyllä sietääkin nähdä nälkää jos ei tuon vertaa osaa ajatella viikkoa pidemmälle.
Tämä siinä on ihmeellisintä ettei pystytä katsomaan lainkaan parin viikon päähän kun tuhlataan kaikki heti maksupäivänä.
Maksupäivänä pitää maksaa vuokra, sähköt, netti, puhelimet, mahdolliset luottojen ja lainojen lyhennykset, jne.
Eri kyllä maksupäivänä heti menee iso osa rahoista. Jos sen rahan säästäisi ruokaostoksiin, kaikki menisi perintään ja se vasta tulisi kalliiksi.
Asia on katsos niin, että köyhälle ei jää hirveästi käteen pakollisten menojen jälkeen.
Me tienataan miehen kanssa hieman keskivertoa paremmin ja kyllä raha vaikuttaa surullisen paljon kaverisuhteisiin. Sellasta ihme häpeää ja vaivaantumista sekä meillä, että vähemmän tienaavilla kavereilla. Pari kaveria on jääneet matkan varrelle kun elämä on vienyt eri suuntiin ja mietin joskus onko syynä puhtaasti raha..
Esim oli yksi erittäin huonotuloinen ja vähän syrjääntynyt kaveri, joka oli ihana tyyppi. Mutta hän joutui pari kertaa pyytämään lainaa laskujen maksamiseen ja me annettiin. Rahoja ei koskaan kuulunut takaisin ja ei niitä kehdattu kysyä, kun oli aika selvää ettei maksukykyä ole. Sitten kun velkaa oli jo useita satasia ja kaveri pyysi jouluksi rahaa, jotta saa lapselle lahjoja, kieltäydyttiin. Kaveri suuttui ja ymmärrän että hänen silmissä oltiin kylmäsydämisiä törppöjä jotka pilasi lapsen joulun.. ja sen jälkeen välit on olleet vuosia todella kylmät, hän ei vastaa jos soittaa, ei laita viestiä tai muutenkaan suostu yhteyksiin. Suren tätä, koska meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja ystävyydessä oli niin paljon muutakin kuin noi himputin rahajutut ja velat.
Toisen ystävän kanssa pitää olla äärivarovainen mitä sanoo. Kaikki rahaan viittaava provosoi häntä ja suututtaa. En voi sanoa "ärsyttää kun auto hajosi tänään kesken matkan ja myöhästyin töistä. Pomo suuttui ja itkin vessassa". Kaveri sanoo takas "no sulla on sentään auto ja varaa mennä vaikka taksilla, miettisit vähän!".
Ja tämäkin on oikeesti hyvä tyyppi.. tai ollut.. en tiedä.. kauheen vaikeeta sekin on kun rakas ihminen on äkkiä katkera ja piikittelevä ja mun ongelmat on vain jotain "porvarien pskaa".
En kyllä itsekään oo hyvä raha-asioiden kanssa. Kotoa en oo oppinut järkevää rahankäyttöä tai säästämistä. Velkoja ei oo kauheesti, mutta raha ylipäänsä aiheuttaa lähinnä häpeää, pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta. Tosin menetin nyt työnikin niin tunnelmat on synkät ja varmaan vaikuttaa tähän tekstiini.