Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Hyvin toimeentulevat kilvan todistelevat, että elävät vähintään yhtä säästeliäästi kuin köyhät, lapset eivät saa mitään ikinä, missään ei käydä ja mitään ei osteta. Jatkakaa!
Me käydään kyllä ja ostetaan, mutta miksi minun pitäisi tarjota sama myös kaverin lapsille?
Miksi kokoajan hoette että "miksi pitää", kun ei ole pakko. Huolimatta ap:n provokatiivisesta aloituksesta, se on paljastanut aika paljon ihmisluonteesta.
Ei mitään hätää, ei ole mikään pakko.
Kyllä. Hyvin moni ketjuun vastanneista on varmasti törmännyt joskus elämässään aloittajan kaltaisiin lokkeilijoihin. Ap:lla on ollut joulukinkkurahat, mutta hän on halunnut käyttää ne rahat johonkin muuhun. Ei silloin voi odottaa, että kaverit ostaisivat joulukinkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä kavereillasikaan ei ole niin paljoa ylimääräistä rahaa? Asuntolainat ym. on yleensä mitoitettu sen mukaan miten monta maksajaa sille on. Jollain sairaanhoitajan palkoilla nyt ei ostella jatkuvasti luksusta, vaan he luultavasti joutuvat itsekin pitämään kukkaron nyörejä tiukalla. Silloin sitä luksusta ei makseta myöskään kaltaisillesi kerjäläisille.
Mitenköhän tää keskustelu on kääntynyt siihen, että mä olen joku kerjäläinen? En ole ikinä pyytänyt kavereilta tai keneltäkään mitään! Jos kaverit ITSE haluaisivat auttaa kun näkevät että meillä on tiukkaa, niin se olisi eri. Jos mulla ja miehellä olisi molemmilla joku 3500€/kk palkka ja nähtäisiin että kavereilla on tiukkaa niin varmasti voitaisiin jeesata sen sijaan että luennoitsijan punajuurten olevan edullisia.
Lisäksi toi, että mun 7-vuotiasta syytetään kerjäämistä niin Haloo?!? Jos lapsi näkee jätskikiskan niin kuka EI kysyisi että saako jäätelöä?
Ap
Et pyydä, mutta selität täällä, että kavereiden kuuluisi auttaa. Ei kuulu. Miksi muuten edes otat asian puheeksi ellet tavallaan mangu tukea epäsuorasti? Siitä 3500 euronkin palkasta jää yllättävän vähän ylimääräistä kun maksaa verot, asumisen joko vapaiden markkinoiden vuokratasolla tai asuntolainan lyhennykset ja muut asumiskulut, päivähoitomaksut korkeimmassa maksuluokassa, ruoat, lyhentää opintolainaa jne. ja säästää pahan päivän varalle. Ja vastaus kysymykseesi: hyvin kasvatettu lapsi. Oma lapseni ei olisi enää 7-vuotiaana kehdannut pyytää kuin meiltä vanhemmilta.
Toivottavasti saatte työasianne kuntoon ja nuoret kesätöitä. Kannustakaa heitä kouluttautumaan, että saavat taloudellisesti turvatumman tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Hyvin toimeentulevat kilvan todistelevat, että elävät vähintään yhtä säästeliäästi kuin köyhät, lapset eivät saa mitään ikinä, missään ei käydä ja mitään ei osteta. Jatkakaa!
Me käydään kyllä ja ostetaan, mutta miksi minun pitäisi tarjota sama myös kaverin lapsille?
Miksi kokoajan hoette että "miksi pitää", kun ei ole pakko. Huolimatta ap:n provokatiivisesta aloituksesta, se on paljastanut aika paljon ihmisluonteesta.
Ei mitään hätää, ei ole mikään pakko.
Kyllä. Hyvin moni ketjuun vastanneista on varmasti törmännyt joskus elämässään aloittajan kaltaisiin lokkeilijoihin. Ap:lla on ollut joulukinkkurahat, mutta hän on halunnut käyttää ne rahat johonkin muuhun. Ei silloin voi odottaa, että kaverit ostaisivat joulukinkun.
Lokkeilijoiden ja ylemmyydentuntoisten väliin mahtuu paljon muutakin variaatiota.
Btw. Pahimmat tietämäni lokkeilijat ovat huomattavan varakkaita. Tsiisus vieläkin puistattaa ne tappelut illanvieton kulujen maksuista, ravintolalaskujen tasaamisesta yms. 😅
Mut joo, köyhiäkin lokkeilijoita löytyy. Tosin näissä usein taustalla on jonkunlainen tarve, vaikka se tuntuisikin muista järjettömälle.
Ketjun perusteella sanoisin, että huolimatta tulotasosta monilla on sairas suhde rahaan ja sen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ei ole taloudellisesti tiukkaa juuri sen vuoksi että haetaan ne pirkkajätskit kiskan jätskipsllojen sijaan.
Jos kaverin kk-tulot on 3500 e (tiedän) niin turha kuvitella, että kerran vuoteen ostettu jäätelö tötterö kaataisi budjetin! Mutta joo, ette selvästi halunneet tajuta mun pointtia kaikista alapeukuista päätellen
ApYmmärtäisin harmisi jos kaveri olisi ostanut kioskista tötterön itselleen ja teille marketista pirkat. Miksi kaverisi olisi teille pitänyt ostaa jotain jota ei koe järkeväksi ostokseksi edes itselleen?
Mä nauran ääneen tälle. Siis kummilapsi, joka ei ole nähnyt kummitätiä puoleen vuoteen, pyytää kesäretkellä tädiltä jäätelön. Kummitädin pakka 3500 EUROA ja kokee tuossa tilanteessa tarpeelliseksi alkaa säästämään PARI EUROA! Eikö kukaan muu pidä tuota ihan järjettömänä!?!
Ap
Vaikka kummi tienaisi miljoonan kuussa, on hänellä oikeus päättää omista rahoistsan ja niiden käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
Noh eihän nyt liioitella.
Aivan suurin osa "keskiluokasta" vielä yksi sukupolvi sitten pinnisti köyhyydestä. Meidän isovanhempien kodit olivat suurimmaksi osaksi vielä vaatimattomia pieniä maapalstoja tai 'kellarihuoneistoja' - se pieni ero nykyaikaan on se, että tuolloin lapset kasvatettiin pääsääntöisesti siihen tajuun, että sinä itse määrittelet tulevaisuutesi... koulutus, koulutus, ahkera työnteko ja säästäväisyys. Sun tulevaisuus on susta itsestäsi kiinni jne.
Nykyäänhän tietyssä segmentissä pääosin kasvatetaan "sulla on oikeus ihan samaan kuin muillakin, näin keräät hyvän tukipotin" -ajatuksella.
Jos on kaksi keskituloista/perustuella elävää, ja toinen elää kohtuullisesti eikä ökyile. Niin miksi hänen pitäisi maksaa impulssihäiriöiselle lokkeilijalle omistaan? Vaikka tulot on samat, lokki ei pidä menojaan kurissa. Vihaa sitten niitä jotka saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
Jos perityy niin sinulla on varmaan sanoa muutama geeni jotka vaikuttaa nimenomaan siihen että JÄÄ köyhäksi... Ei siis mitään jotka aiheuttavat tarkkaavaisuushäiriöitä tms vaan nimenomaan mikä geeni aiheuttaa köyhyyttä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
kuinka tämä on todettu että periytyy. Onko siis adoptoidut lapsetkin tuomittu köyhyyteen perintötekijöidensä takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin todella pitkään, että yksi kaverini on todella köyhä. Ei ollut koskaan varaa mennä mihinkään maksullisiin juttuihin lasten kanssa. Siis maauimala, johon alle kouluikäiset pääsee ilmaiseksi ja mukaan voi ottaa omat eväät, oli liikaa. Opiskeltiin yhdessä ja tuntui ihan loogiselta, että perheellisellä opiskelijalla oli tiukkaa. Vaikka opiskelijan uinti maksoi kyllä vaan 3€. Tarjouduin pari kertaa maksamaan heidänkin uimisen ja otin enemmän eväitä. Annoin välillä oman lapsen vanhoja vaatteita, kun tämän lapset olivat omaani pienempiä.
Sitten menin käymään tämän kaverin luona. Hirsitalo, pihalla palju, uima-allas ja päältä ajettava ruohonleikkuri. Lapsilla oli huoneellinen krääsälelua. Ihan kuin olisi ostettu jokainen lelu, jonka perään lapsi henkäisee. Kaapit pursusivat halpahallien vaatteita. Olkkarissa oli puolapuut ja voimistelurenkaat ja keittiö viimeisen päälle remontoitu. Tuli aika paska fiilis, että olin ajatellut auttavani heitä. Enkä tiedä miten kaveri on kehdannut edes ottaa minulta näitä palveluksia vastaan.
Juuri tämä, älyttömän törkeää kaveriltasi! Inhottaa tällaiset ihmiset. Sanon itsekin monesti että nyt ei oo varaa, mutta yleensä se tarkoittaa silloin että en halua käyttää rahaan juuri siihen sillä hetkellä. Eli rahaa siis olisi mutta ei niin paljon ylimääräistä että käyttäisin juuri siihen asiaan. Silti, ikinä en tällaisessa tilanteessa kehtaisi antaa kaverini maksaa vaan jos tarjoutuisi maksamaan niin tietysti kieltäytyisin. Tuossa tilanteessa saattoi olla jotain samaa mutta oli törkeää ottaa sinun tarjouksesi vastaan. Mutta näitä lokkeilijoita valitettavasti riittää ja tekee ihmisiin luottamisen hyvin vaikeaksi. Sieltä seasta on hankala huomata ne oikeasti avuntarpeessa olijat joten hankalaksi menee tällainen hyväntahdon osoittaminen jossa vaaditaan rahallista panostusta. Monesti joutuu vain toteamaan että menipä helmiä sioille, taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
Jos perityy niin sinulla on varmaan sanoa muutama geeni jotka vaikuttaa nimenomaan siihen että JÄÄ köyhäksi... Ei siis mitään jotka aiheuttavat tarkkaavaisuushäiriöitä tms vaan nimenomaan mikä geeni aiheuttaa köyhyyttä..
Voit aloittaa vaikka tästä linkistä https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
Lopusta löytyy tutkimuslähteitä. Lisää löydät googlaamalla ylisukupolvinen huono-osaisuus tai ylisukupolvinen köyhyys. Ole hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
kuinka tämä on todettu että periytyy. Onko siis adoptoidut lapsetkin tuomittu köyhyyteen perintötekijöidensä takia?
Mielenkiintoinen esimerkki lapsille kun molemmat vanhemmat vain odottavat tuenmaksu-päiviä ja silti on maksukanavat ja uudet älypuhelimet kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
Ap:n oikea ongelma oli, että hän ei reagoinut tilanteessa kuten hänen äitinä olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Kyllä se työttömyys ja huono-osaisuus YLEENSÄ periytyy. Onhan niitäkin, että huonoista oloista on ponnistettu korkealle, mutta harvassa ovat. Työttömien lapsilla ei ole juurikaan kunnianhimoa. Siksi on mielestäni tärkeää kertoa miten maailma oikeasti pyörii. En ota kantaa nyt tuohon jäätelön ostoon, mutta tarkoitan, että lasta pitää esim. kannustaa enemmän opiskelemaan kuin sitä työttömän lasta.
Jos perityy niin sinulla on varmaan sanoa muutama geeni jotka vaikuttaa nimenomaan siihen että JÄÄ köyhäksi... Ei siis mitään jotka aiheuttavat tarkkaavaisuushäiriöitä tms vaan nimenomaan mikä geeni aiheuttaa köyhyyttä..
Voit aloittaa vaikka tästä linkistä https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
Lopusta löytyy tutkimuslähteitä. Lisää löydät googlaamalla ylisukupolvinen huono-osaisuus tai ylisukupolvinen köyhyys. Ole hyvä!
En ole kenelle vastasit, mutta tuossakaan ei puhuttu geeneistä mitään.
Kummutätijuttu oli minusta kyllä vähän outo.
Joskus on hyvä hemmotella itseään, mutta jotkut eivät näytä sitä ymmärtävän.
Toisaalta, voipa olla, että kummitäti vain halusi opettaa lasta säästäväisyyteen.
Itselläni oli kerran niin pihi tuttava, että kun kesällä tarjouduin ostamaan kioskista jäätelötötteröt, hän vaati, että menisimme lähimpään markettiin ostamaan halpisjäätelöt.
Minun ideani oli juuri nauttia siitä hetkestä ulkona siinä, missä se jäätelökioski oli. Ja minulla olisi kyllä silloin ollut varaa pariin tuuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
Ap:n oikea ongelma oli, että hän ei reagoinut tilanteessa kuten hänen äitinä olisi pitänyt.
Ei aloituksessa selvinnyt ap:n reaktiota?
Aloituksesta tulee mieleen että joskus köyhyys on omaa syytä, tai lähinnä mielentila (joskus! ei aina tietenkään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
1. Ap olisi voinut sanoa lapselleen, että ostaa itse tälle artesaanijäätelön, jos haluaa lapsensa saavan sellaisen.
2. Lapsi olisi voinut sanoa kiitos ei halpisjäätelölle, jos ei kerran halua sellaista.
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.