Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Kummutätijuttu oli minusta kyllä vähän outo.
Joskus on hyvä hemmotella itseään, mutta jotkut eivät näytä sitä ymmärtävän.
Toisaalta, voipa olla, että kummitäti vain halusi opettaa lasta säästäväisyyteen.
Itselläni oli kerran niin pihi tuttava, että kun kesällä tarjouduin ostamaan kioskista jäätelötötteröt, hän vaati, että menisimme lähimpään markettiin ostamaan halpisjäätelöt.
Minun ideani oli juuri nauttia siitä hetkestä ulkona siinä, missä se jäätelökioski oli. Ja minulla olisi kyllä silloin ollut varaa pariin tuuttiin.
Ei halunnut jäädä kiitoksenvelkaan, mitä pahaa tuossa on. Sulle 6e jädestä ei ole paljon, hänelle ehkä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
1. Ap olisi voinut sanoa lapselleen, että ostaa itse tälle artesaanijäätelön, jos haluaa lapsensa saavan sellaisen.
2. Lapsi olisi voinut sanoa kiitos ei halpisjäätelölle, jos ei kerran halua sellaista.
3. Täti olisi voinut sanoa ostavansa halppisjäätelön ja jättää saarnat rahankäytöstä
4. Täti olisi voinut sanoa, ettei halua ostaa jäätelöä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Tämä on ihan sama psykologinen ilmiö kuin laihduttajilla. Kun joutuu keskittämään hirveästi energiaa jonkun asian kanssa sinnittelyyn, syntyy kaikenlaisia mielitekoja ja tarpeita sen asian suhteen.
Joku on luonnostaan tai pienellä vaivalla normaalipainossaan, jollain taas vaatii isojakin ponnisteluja tai onnistuu juuri ja juuri saamaan torjuntavoittoja.
Kun rahaa tulee helposti tai sitä on riittävästi, ei siihen tarvitse keskittyä yhtään, ei sen hallintaan eikä tuhlaamiseen. Sain pari vuotta sitten 100 000 euroa ja siellä ne ovat edelleen, käyttämättä ne rahat.
Älä anna kerjäläiselle kalaa, vaan opeta se kalastamaan. Eikö se sanonta niin mene. Muutenhan olet joka vuosi kerjäämässä kinkkua sen sijaan että opit säästämään sen kinkun verran. Koita oppia pärjäämään omillasi.
Tää on varmaan provo, mut kyllä tollasia ihmisiä kuin ap on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Omat lapset on aina vähän eri.
Sitä voi kyllä hemmotella silloin tällöin lapsikavereitaan, vaikka kotona olisikin tiukemmat rajat. Toki vanhempien toiveita kunnioittaen.
Ei se lapsi siitä mene pilalle.
Hemmottelu on eri asia silloin, kun se tapahtuu hemmottelijan omasta aloitteesta eikä toisen pyynnöstä. Tuo jätskigatekin olisi voinut päättyä toisin, jos lapsi olisi joko pyytänyt jätskiä äidiltään tai äiti olisi ainakin sanonut, että nyt äidillä ei ole varaa ostaa jätskiä tai ehdottanut lapselle, että mennään ostamaan jätskiä kaupasta (äiti tietysti itse maksajana). Tällöin kummitäti olisi voinut tarjoutua ostamaan kalliimman jätskin lapselle. Nyt sekä ap:n että hänen lapsensa oletus oli, että kummitädin kuuluu ostaa lapselle juuri se jäätelö, minkä lapsi haluaa. Asenneongelma.
Ap;n ongelma taisi olla se, että jäätelö vaihtui kummitädin toimesta Pirkka-tuuttiin "koulutusmielessä", eikä varsinaisesti se, ettei lapsi saanut mitä halusi tai että tädillä olisi ollut varaa kallimpaankin.
Muutenhan asiassa ei olisi sen kummempaa ongelmaa.
1. Ap olisi voinut sanoa lapselleen, että ostaa itse tälle artesaanijäätelön, jos haluaa lapsensa saavan sellaisen.
2. Lapsi olisi voinut sanoa kiitos ei halpisjäätelölle, jos ei kerran halua sellaista.
3. Täti olisi voinut sanoa ostavansa halppisjäätelön ja jättää saarnat rahankäytöstä
4. Täti olisi voinut sanoa, ettei halua ostaa jäätelöä
Tätihän halusi ostaa jäätelön, mutta erilaisen. Emme koskaan saa tietää, olisiko täti ostanut jäätelön kioskista, jos lapsi ei olisi sitä pyytänyt. Jos jonkun lapsi tulee niin lähelle, että pyytää ostamaan jotain, ollaan riittävän lähellä myös kuuntelemaan saarna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Tässä on paljon asiaa.
Stressi vaikuttaa ruokahaluun ja siihen, millaista ruokaa elimistö haluaisi. Ehkä stressi vaikuttaa myös rahankäyttöön ja taloudenhallintaan negatiivisesti (?). Ja köyhällä nyt ainakin on päällä jatkuva jonkinasteinen stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin alkupäätä ja en tiedä mitä sotaa tässä on ehditty jo kommenteissa käydä, mutta kommentoimpa tänne häntäpäähän silti:
Olen jeesinyt yhtä kaveria tässä taajaan, koska korona on vienyt häneltä työt. Mikään järin varakas hän ei ollut aiemminkaan, mutta nyt oli todellakin köyhä. Mutta jotenkin vähän alkoi karista auttamisen halut, kun bensoihin tarkoitut rahat menikin yhtäkkiä puolen litran huoltikselta ostettuihin limppareihin ja sämpylöihin. Tai sitten ulkona syömiseen. Tai sitten alettiin vaan käydä päämäärättömästi ajelulla siellä täällä. Mitä enemmän rahaa sille tyypille syyti, sitä vähemmän se käytti harkintaa sen kuluttamisessa. Ja oli edelleen vain yhtä köyhä, loppujen lopuksi.
Mielenkiintoinen ketju ja haluan itsekkin siihen osallistua kertomalla oman mielipiteeni.
Luulen, että monilla vähävaraisilla/köyhillä on todella vääristynyt kuva siitä miten paljon rahaa keski/hyvätuloisilla on Suomessa käytettävissä. Keski/hyvätuloisena, toisin kuin pienituloisena, joutuu oikeesti kustantamaan kaiken omasta pussista. Kukaan ei anna rahaa asumiseen, työttömyystukia ja päivähoitomaksutkin menee maksimin mukaan. Kun joutuu maksamaan itse kaiken, itse tienatuilla rahoilla, sitä muuttuu melko hintatietoiseksi ja pihiksikin.
Kuulutaan mieheni kanssa johonkin top 20% tienaaviin. Ollaan aiemmin autettu rahallisestikkin paria ystävää, mutta ei enää. Toinen tuhlasi rahansa ostamalla todella tyhmän tuotteen Klarnan osamaksulla. Jätti maksut maksamatta ja joutui ulosottoon. Toinen oli yh-äiti, jolle annettiin vähän joululahjarahaa. Seuraavan kerran kun nähtiin niin olalla roikkui 2500€ maksava designer laukku. Oltiin aika pöyristyneitä näistä kahdesta tapauksesta. Enää ei anneta penniäkään minnekkään.
Päätettiin, että jos meiltä kerjätään niin annetaan mielellämme rahatonta ja aineetonta apua. Työskentelemme molemmat alalla, jonka tietotaitoa voi hyödyntää esimerkiksi auttamalla ihmisiä työnhaussa, sparraamalla opiskeluissa, olemme jonkin verran perillä monista laki/veroasioista, sijoittamisesta, velkaneuvonnasta tms. Voidaan helposti myös vahtia lapsia tai auttaa joissakin kodin asioissa, mutta rahaa ei enää anneta. Opetetaan mielellämme ihmiset kalastamaan eikä aina odottamaan, että kala tuodaan pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin alkupäätä ja en tiedä mitä sotaa tässä on ehditty jo kommenteissa käydä, mutta kommentoimpa tänne häntäpäähän silti:
Olen jeesinyt yhtä kaveria tässä taajaan, koska korona on vienyt häneltä työt. Mikään järin varakas hän ei ollut aiemminkaan, mutta nyt oli todellakin köyhä. Mutta jotenkin vähän alkoi karista auttamisen halut, kun bensoihin tarkoitut rahat menikin yhtäkkiä puolen litran huoltikselta ostettuihin limppareihin ja sämpylöihin. Tai sitten ulkona syömiseen. Tai sitten alettiin vaan käydä päämäärättömästi ajelulla siellä täällä. Mitä enemmän rahaa sille tyypille syyti, sitä vähemmän se käytti harkintaa sen kuluttamisessa. Ja oli edelleen vain yhtä köyhä, loppujen lopuksi.
Tätä se tuntuu monella olevan, valitettavasti. Se on se ja sama annatko 10 euroa vai 10000 euroa, lopputulos on sama. Köyhä pysyy köyhänä. Ehkä ihan järkevä luento tuolta kummitädiltä, jos edes lasten päähän saisi järkeä kun vanhemmat taitaa olla sen tavoittamattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Tässä on paljon asiaa.
Siinä oli myös paljon luuloja ja uskomuksia.
Voin sanoa, että "suurperheestä" tulleena meillä on kaikilla erilainen suhde myös rahaan, vaikka sama kasvatus.
Voin myös kertoa, että se miten helposti aikuinen lapsi turvautuu vanhempiensa apuun liittyy enemmän mm. luonteeseen, kasvatukseen, väleihin ja turvallisuuden tunteseen- kuin niinkään avun tarpeseen.
Olen nähnyt sivusta, sekä itse kokenut nuorena ettei aina vanhemmilta yksinkertaisesti pyydetä apua, oli tarve tai ei. Tämä siitä huolimatta, että ko. Vanhemmat omani mukaan lukien ovat kokeneet suhteensa lapsiinsa lämpimiksi ja avoimiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju ja haluan itsekkin siihen osallistua kertomalla oman mielipiteeni.
Luulen, että monilla vähävaraisilla/köyhillä on todella vääristynyt kuva siitä miten paljon rahaa keski/hyvätuloisilla on Suomessa käytettävissä. Keski/hyvätuloisena, toisin kuin pienituloisena, joutuu oikeesti kustantamaan kaiken omasta pussista. Kukaan ei anna rahaa asumiseen, työttömyystukia ja päivähoitomaksutkin menee maksimin mukaan. Kun joutuu maksamaan itse kaiken, itse tienatuilla rahoilla, sitä muuttuu melko hintatietoiseksi ja pihiksikin.
Kuulutaan mieheni kanssa johonkin top 20% tienaaviin. Ollaan aiemmin autettu rahallisestikkin paria ystävää, mutta ei enää. Toinen tuhlasi rahansa ostamalla todella tyhmän tuotteen Klarnan osamaksulla. Jätti maksut maksamatta ja joutui ulosottoon. Toinen oli yh-äiti, jolle annettiin vähän joululahjarahaa. Seuraavan kerran kun nähtiin niin olalla roikkui 2500€ maksava designer laukku. Oltiin aika pöyristyneitä näistä kahdesta tapauksesta. Enää ei anneta penniäkään minnekkään.
Päätettiin, että jos meiltä kerjätään niin annetaan mielellämme rahatonta ja aineetonta apua. Työskentelemme molemmat alalla, jonka tietotaitoa voi hyödyntää esimerkiksi auttamalla ihmisiä työnhaussa, sparraamalla opiskeluissa, olemme jonkin verran perillä monista laki/veroasioista, sijoittamisesta, velkaneuvonnasta tms. Voidaan helposti myös vahtia lapsia tai auttaa joissakin kodin asioissa, mutta rahaa ei enää anneta. Opetetaan mielellämme ihmiset kalastamaan eikä aina odottamaan, että kala tuodaan pöytään.
Juuri tämän takia ei kiinnosta avustaa yhtäkään "köyhää". Ollaan kouluttauduttu tukiperheeksi juuri tämän takia että voidaan konkreettisesti auttaa lapsiperheitä tarjoamalla lapsille mukavan viikonlopun kerran kuussa ja vanhemmille hengähdystauko. Valitettavasti muunlaiseen hyväntekeväisyyteen on minultakin mennyt usko näiden uskomattoman röyhkeiden rahan ja tavaran vonkaajien vuoksi. Valehdellaan suut ja silmät täyteen ja vingutaan muilta sitä ja tätä ja tuota. Olen samaa mieltä siinä että työtä voi tarjota, mielelläni maksaisin ikkunanpesusta ym. Mutta eihän näillä monilla kiinnostusta siihen ole, kouraan sohvannurkkaan pitäisi vuittonit ja iPhone tuoda.
Kun joku sanoi että köyhällä on stressiä koko ajan, niin mikä köyhää stressaa? Ei työpaineet, ei liika kiire ja kotityöt ainakaan.
Kaikilla on stressiä, ihan varmasti stressaa laskea millä asuntolaina maksetaan kun ollaan lomautettuna, noin esimerkiksi.
Eli ei se stressikään selitä, miksi raha polttaa taskussa eikä edes haluta mitään järkevää taloudenpitoa oppia. Vaan vaaditaan vaan lisää, tietenkin vastikkeetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Tästä syystä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Yksin asuvalla kaverillani on jo vuosia ollut vaikea taloudellinen tilanne. Monesti ei ollut koko viikolla muuta syötävää kuin kaurapuuroa ja jokunen kananmuna. Vastoin periaatteitani annoin hänelle kahden kuukauden varsin ruhtinaalliset ruokarahat. Kuvittelin, että hänellä olisi edes pari kuukautta, jolloin ei tarvitsisi stressata, mistä saa ruokaa. Vaan miten kävikään? Koko summa oli käytetty yhdessä viikossa eikä todellakaan kuin parin päivän verran ruokiin. Seuraavalla viikolla oli taas yhtä tiukkaa kuin aina ennenkin. Mikään, mitä hän rahoilla hankki, ei ollut välttämätöntä. Olemme puhuneet asiasta ja hän myöntää itsekin, että oli typerää laittaa rahat heti haisemaan. Olisi edes ostanut kuivakaapit ja pakastimen täyteen ruokaa, mutta eipä käynyt hänellä mielessäkään. Kertoi vain, että oli ihanaa tuntea hetken aikaa olevansa rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin köyhänä voin sen tunnustaa, että raha polttelee taskuissa, jos sitä joskus sattuu ylimääräistä olemaan. Kun joutuu koko ajan kieltämään itseltään kaikenlaista, niin sitä haluaa yleensä heti ostaa jotakin. Ja kun tarvelista on loppumaton, tarvitsisin pari mattoa, uusia lakanoita (vanhat on ex-anopin 20 vuotta sitten ostamia), käsipyyhkeitä, toisen takin, talvikengät, ulkoiluhousut, rintaliivit, alushousuja, sukkia, uuden paistinpannun jne. Omista tarpeistani tingin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa, mutta eihän tämä kivaa ole. Emme matkustele, meillä ei ole autoa, syömme vaatimattomasti, ei ole suoratoistopalveluja tai pelikoneita. Joten kyllä; jos minulla on ylimääräistä niin sijoitan sen välittömästi johonkin tarpeelliseen tai vähemmän tarpeelliseen.
Tästä syystä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Yksin asuvalla kaverillani on jo vuosia ollut vaikea taloudellinen tilanne. Monesti ei ollut koko viikolla muuta syötävää kuin kaurapuuroa ja jokunen kananmuna. Vastoin periaatteitani annoin hänelle kahden kuukauden varsin ruhtinaalliset ruokarahat. Kuvittelin, että hänellä olisi edes pari kuukautta, jolloin ei tarvitsisi stressata, mistä saa ruokaa. Vaan miten kävikään? Koko summa oli käytetty yhdessä viikossa eikä todellakaan kuin parin päivän verran ruokiin. Seuraavalla viikolla oli taas yhtä tiukkaa kuin aina ennenkin. Mikään, mitä hän rahoilla hankki, ei ollut välttämätöntä. Olemme puhuneet asiasta ja hän myöntää itsekin, että oli typerää laittaa rahat heti haisemaan. Olisi edes ostanut kuivakaapit ja pakastimen täyteen ruokaa, mutta eipä käynyt hänellä mielessäkään. Kertoi vain, että oli ihanaa tuntea hetken aikaa olevansa rikas.
Just, tyhmyys ja köyhyys tuntuvat kulkevan monessa tilanteessa käsi kädessä. Kyllä sietääkin nähdä nälkää jos ei tuon vertaa osaa ajatella viikkoa pidemmälle.
Huimia hyväntekijöitä on tähän ketjuun sattunut ja tyhmät köyhät vain tuhlaavat kaiken turhuuksiin, voi meitä huikentelevaisia tuhlareita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen s-tanan tötterön olisi voinut KUMMI-täti ostaa,juma lauta. Ajatelkaas nyt 2-3e.tuutti liikaa pyydetty HYVÄ-tuloiselta KUMMILTA......
3500 e/ kk on just ja just keskipalkkainen. Ei köyhä muttei varakaskaan. Sinänsä omituista olettaa että kummin tehtävä olisi ostaa luksustuotteita kummilapselleen.
:D:D:D Tää ketju on kyllä parasta huumoria aikoihin. Muutaman euron jäätelö = luksustuote?
Oletteko te ihmiset jotain fiktiivisiä hahmoja? Ette te voi olla todellisia! :D:D:D:D
Kyllä noita normituloisia tai jopa varakkaita penninvenyttäjiä valitettavasti on ihan oikeasti. Monta kertaa on joutunut kirjaimellisesti suu auki hämmästelemään millaisiin suorituksiin venyvät ”säästääkseen” euron tai jopa alle sen. Kyse lienee jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstä, ei sitä oikein muutenkaan voi selittää.
Meinaatkos, että normituloilla voi tyydyttää kaikki mielihalut ja impulssiostokset? Että ei kannata miettiä eroa tarpeella ja halulla?
Jos joka päivä säästät yhden euron jättämällä turhan ostamatta, on sinulla vuoden kuluttua 365 euroa säästyneenä. Kympillä päivässä säästät vuodessa jo 3650 euroa. Kymmenessä vuodessa puhutaan jo 36500 eurosta sukanvarressa, jos onnistut vähentämään menojasi kympillä päivässä hintoja vertailemalla.Meillä on puolisoni kanssa kolme tonnia nettotulot yhteensä. Silti me olemme onnistuneet maksamaan velattomaksi kerrostalokolmion sijoitusasunnoksi omakotitalomme rinnalle.
Emme osta turhuuksia, kuten artesaanijäätelöä jätskikioskilta tai maksa kahta suoratoistopalvelua, koska lapsella on joku sarja kesken.
Rahaa ei tule paljoa sisään, mutta koska säännöstelemme myös sen kulumista pidättäytymällä turhasta, pääsemme joka vuosi pariksi viikoksi kaukomatkalle, eikä meidän tarvitse pelätä jonkun kodinkoneen tai talotekniikan hajoamista, koska rahaa on säästössä pankkitilillä hieman toistakymmentä tuhatta euroa pahan päivän varalle. Autot ovat yli kymmenvuotiaita, mutta niillä pääsee 500 euron vuotuisilla huolto/korjauskuluilla eteenpäin. Telkkarikin on 12-vuotias, vain 42 tuumainen vanha laite ilman Wifiä ja muita kotkotuksia.Kyllä rahaa saa menemään vaikka miljoonia jos sitä pistää menemään, Vaikkapa joku Johnny Depp joka on menettänyt kaiken typerällä taloudenpidollaan.
On hieman eroa onko se mielihalu irtojäätelö kerran kesässä vai uusi Ferrari. Jos edes pieniä asioita ei pysty koskaan ostamaan vaikka mieli tekisi ja varaa olisi, on kyse lähinnä mielenterveyden häiriöstä.
Jos tähtäin on siinä Ferrarissa/ talossa/ sijoituksessa/ matkassa tai missä tahansa itselle tärkeässä asiassa, silloin mieli tekee niitä eikä ikakalliita jäätelöitä ja montaa toistopalvelua. Mielihyvää ei koe turhasta kuluttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Huimia hyväntekijöitä on tähän ketjuun sattunut ja tyhmät köyhät vain tuhlaavat kaiken turhuuksiin, voi meitä huikentelevaisia tuhlareita!
Sellaisia valitettavasti on, paljon. Omallekin kohdalle sattunut pari ja voin sanoa että sen jälkeen auttamishalu on nollassa kun asia paljastuu. Jos rahallisesti auttamallani tyypillä on uusi iPhone ja itsellä 3 vuotta vanha Huawei niin ei paljon naurata enää siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Huimia hyväntekijöitä on tähän ketjuun sattunut ja tyhmät köyhät vain tuhlaavat kaiken turhuuksiin, voi meitä huikentelevaisia tuhlareita!
Niin, en tahtoisi tukea ja rahoittaa kenenkään suoratoistoja verovaroista. Eikä sekään riitä, kuten huomaamme.
Tai sanottiin, että "Mielenterveysongelmien ylisukupolvisella periytymisellä on osittain geneettinen ja biologinen perusta,-"
Tämä ei nyt kuitenkaan ollut homman ydin, eikä kerro vielä mistään.