Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Miehen työpaikka myytiin ulkomaille yllättäen vuosi sitten ja minä jäin lomautetuksi huhtikuussa.
Olemme ainoat ystäväpiirissä, joita korona on koskettanut.
Olemme aina viettäneet pikkujoulut tyttöporukalla, tietenkään nyt ei niin tehty.
Vietimme sitten Zoom tapaamisen itsenäisyyspäivänä ja mm yksi ystävistäni sanoi hän etsii jonkun vähävaraisen, jonka joulun kustantaa.
Jokainen kertoi miten menee jne ja kerroin on ollut tosi tiukkaa, ollaan pärjätty, mutta väliä ei ole ylimääräiseen jne. EN MISSÄÄN NIMESSÄ VALITTANUT.
Seuraavana päivänä sanoin ystävälleni jos etsii vähävaraista perhettä, me olemme. Ystäväni vastasi hän etsii oikeasti vähävaraista. Kerroin me olemme oikeasti vähävaraisia.
Vastasi jaa, jotain epämääräistä. Kyllä minulla tuntui pahalta, kun jouluna FB.ssä näkyi kuva, jossa oli ostanut ostoskärryllisen jollekin perheelle. Samaan aikaan meidän perhe syö EU jaossa annettua hernekeittoa.
Me pärjäämme, huonosti, mutta pärjäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useat kyllä ovat kokeneet sen köyhyyden, opiskeluaikana.
Suomessa periytyy juuri ne toimintamallit, hankitaanko itse, vai kerjätäänkö. Ei suhteilla enää saa kuin sen ekan kesäduunin, ihan itse pitää opiskella ja kerätä työkokemusta.
Tietynlainen köyhä vaan luulee, että muut saavat kaiken ilmaiseksi kuten hänkin saa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju osoittaa hyvin sen, miten köyhyyttä on vaikea ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut. Köyhyys ei ole vain rahattomuutta tai varattomuutta vaan se aiheuttaa myös näköalattomuutta ja kokemusta osattomuudesta.
Olen itse kokenut sen ja mielihyvin autan läheisiäni, jotta kenenkään ei tarvitsisi sitä kokea. Rahan käytön opettaminen ei ole minun asiani enkä usko sen auttavan akuutissa tilanteessa, pahimmasta on päästävä yli että on voimia ja mahdollisuus opetella uutta.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mita-on-suomalainen-koyhyys-koyhyyd…
Ketjussa on myös runsaasti vastauksia, joista näkee, että vastaaja ymmärtää kyllä kaiken hinnan mutta ei minkään arvoa. Jos pitäisi valita jäätelötötterö kummilapsen kanssa Kaivopuistossa tai lähimmän alepan etsiminen halvimman tuutin löytämiseksi valitsisin kyllä ensimmäisen ihan jo oman hyvän mielen takia.
Periaatteessa sisällöltään suht ok artikkeli.
Toisaalta vähän karsastan tapaa katsoa köyhyys ja sen kokemus ensisijaisesti köyhän "sisäiseksi ominaisuudeksi".
Kyllähän tuo TV-sarjojen tarjonta on melkoisen heikkoa ilmaisilla kanavilla. Parilla kympillä kuussa saa loputtomasti mielenterveyttä tukevia laatusarjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
⁸
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän alentuvaa tekstiä. Oikein lyödään yli ja kunnolla.
En minäkään paljoa arvosta sosiaalituilla eläviä ruikuttajia mutta näillä tiedoilla ap ei ole läheskään pahimmasta päästä. No en kyllä olisi hyvällä katsellut lapseni jäätelönkerjuuta. Mutta kummitätinä olisin kyllä kalliin jäätelön kuitenkin pienelle ostanut.
Ja totta on että pienituloisena jää helposti "etuusloukkoon" ja käsitys keskituloisuudesta vs pienituloisuudesta hämärtyy. Molemmin puolin kaivattaisiin avarakatseisuutta ja kieli keskellä suuta elämistä.
Mitä tulee noihin maksukanavoihin niin 4 lapsen/teinin perheessä tuo on halpa hupi. Vertaapa vaikka tupakoitsijaan, askin parin hinnalla kuukaudeksi hupia 6 hengelle. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kuitenkin lapsiperheiden tuet kohtuulliset, tuo ei summana ole mahdoton.
Ja ajatelkaapa jos totuus olisi tämä mitä nämä kaikki hyvätuloiset minimalistit väittävät, mihinkään ylimääräiseen ei kuluteta senttiäkään. Kukaan ei kävisi ravintolassa tuhlaamassa. Ei ostaisi kirjoja ( nehän saa kirjastosta ilmaiseksi). Teatteriin/musiikkiin tuhlaaminen olisi paheksuttavaa. Kaikki kulkisivat mummon vanhalla pyörällä, tilipäivänä ehkä bussilla. Vaatteet tietysti kierrätetään ja paikataan loppuun asti. Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa? Kukaan ei kuluttaisi? Kuinka paljon tulisi työttömiä ja missä ajassa?
Ja ennen kaikkea, kuinka h*elvetin tylsää ois. Ainakin muilla paitsi näillä puritaaneilla.Tyypillinen köyhän kirjoitus, sellaisen joka myös tulee pysymään köyhänä.
Noinhan se selitetään, elämä on kuulemma tylsää ellei pääse vähän viihteelle, saa paria uutta tatskaa, heräteostoksia joka viikko, ja kyllä nyt tupakkaan ainakin pitää olla varaa, tai elämä on tylsää kituuttamista.
Me 'tylsät' vaan lyhennetään talolainaa jne, ja elätetään kokonaan se porukka, joka "nauttii elämästä". Vaan kun sekään ei riitä, pitäisi muiden antaa sekä talo että ne turhuudet, vähempi ei riitä.
Mä olen eri, mutta tekee mieli vastata. Olen erittäin pienituloinen. En käy "viihteellä", en käytä päihteitä, en polta eikä mulla ole edes niitä paheksuttuja lemmikeitä. Tatskoja inhoan.
Mutta mua ei oikeasti kiinnosta myöskään rikastuminen eli pysyn ihan mielelläni köyhänä. En halua olla edes keskituloinen. Jos mulle jää käteen 1100-1200 €/kk olen onnestä mykkyrässä. Talolainat, kiitos ei. Keskiluokkainen elämä, kiitos ei. En elä täällä lainanmaksua enkä tolkutonta raatamista varten.
Mutta mä hemmottelen itseäni jakuvasti satsaamalla harrastuksiin, jotkaa tuovat mulle valtavasti iloa (ja jollain muullakin). Mulla on niihin myös aikaa ja energiaa, koska en väsytä itseäni enkä kuluta aikaani liikaa töissä. Saa kadehtia ihan vapaasti. :)
Mitä kadehdittavaa tuossa on? Jos kerran elät tuloillasi itse kaiken kustantaen, mitä se ketään kaivelisi, että valitset mieluummin harrastukset kun asumisen. Noissa tuloissa ei ole kadehdittavaa.
Joku muu valitsee sen oman talon ja pihan, entä sitten, pitäisikö sinusta kaikkien pakkovalita kuten sinä?
Ehkä olisi syytä kysyä että elääkö todellakin OMILLA tuloillaan vai tulosiirroilla. Kahdetia ei voi kummassakaan tapauksessa, mutta selkeä ero näillä kahdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko suoraan tarjonnut työpanostasi ystäville? Esim. 12€/h siivousta tai pihanhoitoa? Työn tarjoaminen on parasta apua ja silloin kukaan ei ruokaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen työpaikka myytiin ulkomaille yllättäen vuosi sitten ja minä jäin lomautetuksi huhtikuussa.
Olemme ainoat ystäväpiirissä, joita korona on koskettanut.
Olemme aina viettäneet pikkujoulut tyttöporukalla, tietenkään nyt ei niin tehty.
Vietimme sitten Zoom tapaamisen itsenäisyyspäivänä ja mm yksi ystävistäni sanoi hän etsii jonkun vähävaraisen, jonka joulun kustantaa.Jokainen kertoi miten menee jne ja kerroin on ollut tosi tiukkaa, ollaan pärjätty, mutta väliä ei ole ylimääräiseen jne. EN MISSÄÄN NIMESSÄ VALITTANUT.
Seuraavana päivänä sanoin ystävälleni jos etsii vähävaraista perhettä, me olemme. Ystäväni vastasi hän etsii oikeasti vähävaraista. Kerroin me olemme oikeasti vähävaraisia.
Vastasi jaa, jotain epämääräistä. Kyllä minulla tuntui pahalta, kun jouluna FB.ssä näkyi kuva, jossa oli ostanut ostoskärryllisen jollekin perheelle. Samaan aikaan meidän perhe syö EU jaossa annettua hernekeittoa.Me pärjäämme, huonosti, mutta pärjäämme.
Oletteko te niitä, jotka osti hyvinä aikoina saatanan ison omakotitalon ja hienot autot velalla, "kun pitää olla"? Jos olette, niin ette te mitään köyhiä ole. Myy talosi senkin elvistelijä!
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti etuoikeutettu, koska tällä hetkellä ei ole rahasta pulaa, ja siinä mielessä joku kokee asiat toisin. Ei minunkaan rahoilla loputtomiin juhlita, vaikkei ole huolia sen suhteen, jos joutuisin olemaan työttömänä vuoden tms.
Yritän hankkia sellaisia asioita, joita itse haluan ja joihin olen tyytyväinen ja joihin minulla on mahdollisuus. Sama ajatus on ollut jo silloin, kun lähdin nollasta joskus nuorena liikkeelle.
Minulta ei puutu rahaa eikä kaunista kotia tai hyvää autoa tai artesaanijäätelöä, mutta minulta puuttuu perhe. Ja huomaan tulevani todella onnettomaksi, jos vertailen itseäni siihen, miten perheet lomailevat keskenään ja viettävät joulua jne. miten jollain on rakastava puoliso ja lapsia. Parasta siis yrittää keskittyä siihen, mikä on hyvin ja tavoitella sellaisia asioita, jotka ovat mahdollisella ponnistelulla saavutettavissa.
Miten olisi joku perheiden tai lasten parissa tehtävä vapaaehtoistyö? Vaikutat sivistyneeltä ja voisit olla vaikka jossain läksykerhossa tms. tai joskus vaikka toimia lastenhoitajana. Varmaan moni perhe arvostaisi. Tsemppiä!
Selkeä provo taas kerran. On se aina yhtä kiva vitsailla huono-osaisten kustannuksella. Jatkakaa huvejanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useat kyllä ovat kokeneet sen köyhyyden, opiskeluaikana.
Suomessa periytyy juuri ne toimintamallit, hankitaanko itse, vai kerjätäänkö. Ei suhteilla enää saa kuin sen ekan kesäduunin, ihan itse pitää opiskella ja kerätä työkokemusta.
Tietynlainen köyhä vaan luulee, että muut saavat kaiken ilmaiseksi kuten hänkin saa.
Ensimmäiset työpaikat ovat usein niitä ratkaisevia tulevaisuuden kannalta. En vähättelisi.
Samoin opiskelijoiden köyhyydessä on eroa.
On niitä, jotka käyvät töissä opintojen ohessa pärjätäkseen ja niitä, joilla ei ole mahdollisuutta työhön opintojen ohella (esim. Ajokortti voi olla ratkaiseva).
Niitä joita vanhemmat tukevat taloudellisesti, niitä joita ei. Ja ne joilla on aina tukiverkko, johon voi turvallisesti pudota silloin kun ei enää pärjää itse.
Tosi monet eivät vain näe etuoikeutettua asemaansa.
Köyhät ei osaa käyttää rahaa, joku hyvin kirjoitti miten kaikki pidemmän aikavälin suunnittelu puuttuu. Kun rahaa tulee, tuhlataan se heti johonkin tarpeettomaan kuten kahteen suoratoistoon, koska "joskus" "pitää saada jotakin spessua ".
Se joskus vaan on jatkuvasti, eikä taatusti pysähdytä laskemaan paljonko menee hukkaan kaikkeen tarpeettomaan. Kun kuulemma mielenterveyskin on siitä shoppailusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ajatelkaapa jos totuus olisi tämä mitä nämä kaikki hyvätuloiset minimalistit väittävät, mihinkään ylimääräiseen ei kuluteta senttiäkään. Kukaan ei kävisi ravintolassa tuhlaamassa. Ei ostaisi kirjoja ( nehän saa kirjastosta ilmaiseksi). Teatteriin/musiikkiin tuhlaaminen olisi paheksuttavaa. Kaikki kulkisivat mummon vanhalla pyörällä, tilipäivänä ehkä bussilla. Vaatteet tietysti kierrätetään ja paikataan loppuun asti. Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa? Kukaan ei kuluttaisi? Kuinka paljon tulisi työttömiä ja missä ajassa?
Ja ennen kaikkea, kuinka h*elvetin tylsää ois. Ainakin muilla paitsi näillä puritaaneilla.Minä en käy ravintoloissa syömässä. Taitaa olla kymmenen vuotta edellisestä ravintolakäynnistä. Työnantajan pikkujouluissa tms. olen muutaman kerran käynyt syömässä. Kahviloissa tai leffoissakaan en käy.
En osta kirjoja, koska kirjastot ovat tosiaan olemassa. Teatterista en ilmaisumuotona pidä ja musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi YouTubesta tai vanhoilta levyiltä. En suostu maksamaan digitaalisesta musiikista, jota et "omista" kuten fyysistä levyä. Kuljen yli kymmenvuotiaalla autolla, koska asun syrjässä. Vaatteita ostan erittäin harvoin, kun ostan, ostan kestäviä ja laadukkaita.Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa? Ainakin energiaa ja ympäristöä säätyisi ihan hemmetisti, kun turha kulutus jäisi pois.
Elämäni ei ole lainkaan tylsää. En kaipaa kulutukseen keskittyvää elämäntapaa lainkaan.
Entä työpaikat? Mitäs niille kävis? Monen leipä on kiinni siinä, että joku toinen kuluttaa rahojaan...
Eipä juuri kiinnosta, kuinka monta kahvilaa, ravintolaa, baaria, pikamuotiliikettä tms. on tai ei ole.
Minä pyrin ostamaan vain sitä, mitä tarvitsen, En sitä mikä olisi kivaa saada tai kokea.
Olen 70-luvun lapsi ja silloinkin elettiin onnellista elämää vaikka kaikkia turhia palveluja tai romuja ei ollutkaan saatavana. Tällainen rahan kierrätys toisillemme kahvia keittäen ja paitoja pesten ja turhia hilavitkuttimia myyden on suurta ajan ja resurssien ja luonnon tuhlausta.Ok. Oletetaan nyt kuitenkin, että yhteiskunnan takia on oleellista, että ihmiset käyvät töissä. Mistä näitä uusia työpaikkoja syntyisi sinun ideaalimaailmassa, jos kaikki turha karsitaan pois? Ymmärrätkö yhtään sitä perusasiaa, että sinä et lainaa yhtäkään kirjaa ilmaiseksi kirjastosta, jos verotuloja ei tule? Helppoa on aina nurista ja kritisoida ja esittää parempaa kuin muut. Vaikeampaa on keksiä ratkaisuja. Jään odottamaan!
Olet siis sitä mieltä, että yhteiskuntavastuun nimissä minun pitäisi tuhlata kaikki rahani? Olen suuri yhteiskunnan vihollinen, kun haluan säästää pahan päivän varalle?
Sen sijaan, että olisimme puolisoni kanssa pikkuhiljaa makselleet pois vanhuuden turvaksi hankkimaamme sijoitusasuntomme lainoja, meidän olisi nekin rahat pitänyt tuhlata tavaraan ja palveluihin, joita emme tarvitse emmekä halua? Samalla olisimme tuominneet lapsemme aikanaan jonnekin opiskelija-asuntoon sen sijaan, että irtisanomme vuokralaisemme ja lapsemme pääsee asumaan tilavasti ja edullisesti kerrostalokolmioon?
Noinko sanoin? En. Lue, ymmärrä ja vastaa kysymykseen. Itse moralisoit muita. Mutta mieti hetki, jos kaikki eläis kuin sinä. Mitä siitä seuraisi? Et osaa tähän vastata. Osaat valittaa turhasta tuhlailusta kyllä ja nostaa itseäsi jalustalle.
Suosittelen tutustumaan toiseen todellisuuteen kirjallisuuden kautta lukemalla esim. Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20.
Kirja kannattaa lisätä myös lasten joululomalukemistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin erikoinen näkökulma aloittajalla. Teillä menee nyt huonosti, se on tietysti ikävää, varmasti myös kavereistasi ja jos pyytäisit apua uskon että kaverisi sitä mielellään tarjoaisivat. Tämä kuulostaa lähinnä siltä että kavereidesi pitäisi itse tajuta tarjota apuaan, eivät hekään ajatuksia lue ja joillakin ihmisillä on tapana liioitella asioita ja valittaa jatkuvasti. Joten jos kuulut muutenkin näihin valittajiin niin voi olla että kaverisi eivät aidosti ymmärrä kuinka huonosti teillä meneekään. Ymmärrän kyllä ystäviäsi, en itsekään halua jaella rahojani ympärilleni sillä oma talous on mitoitettu tuloille ja ylimääräisen haluan käyttää pääsääntöisesti omiin lapsiini., mutta auttaisin kyllä jos jollakin kaverillani olisi aidosti hätä. Itselläkin valitettavasti enemmän kokemusta vain itse aiheutetusta "köyhyydestä", jolle en korviani loksauta enää. Yksi kaverini on teinistä asti valittanut että ei oo rahaa, ei oo rahaa, silti hänellä itsellään oli ina hienot tavarat ja myöhemmin autot ja omistusasunnot ja kaikkea kallista merkkituotetta. Eli täysin itseaiheutettua köyhyyttä. Se ärsytti sillä itse ostin kaiken harkiten ja siksi pärjäsin hyvin opiskelijan tuloillanikin. Näiden kokemuksien perusteella en välttämättä huomaisi edes aitoa avuntarvetta, ja itseasiassa tekstisi perusteella en kyllä ehkä uskoisi sinuakaan. Ei vaikuta vilpittömältä tekstisi vaan juuri tältä kaverini tyyppiseltä vedätykseltä. Anteeksi vaan, mutta olen PALJON joutunut sitä kuuntelemaan. Monista hyväntekeväisyysjutuistakin paljastunut näitä vedättäjiä, jotka saavat näkemään punaista kun haluaisi että apu menisi vain sitä oikeasti tarvitseville.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ei osaa käyttää rahaa, joku hyvin kirjoitti miten kaikki pidemmän aikavälin suunnittelu puuttuu. Kun rahaa tulee, tuhlataan se heti johonkin tarpeettomaan kuten kahteen suoratoistoon, koska "joskus" "pitää saada jotakin spessua ".
Se joskus vaan on jatkuvasti, eikä taatusti pysähdytä laskemaan paljonko menee hukkaan kaikkeen tarpeettomaan. Kun kuulemma mielenterveyskin on siitä shoppailusta kiinni.
Luulisi, että viimeistään korona olisi opettanut sen, etteivät ihmiset ylipäätään- edes varakkaat osaa käyttää rahaa ja miettiä tulevaisuuttaan. Sen verran paljon itkua oli lehtien palstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miksi köyhillä on käsitys, että parempituloisilla on ”varaa kaikkeen”. Oma mieheni on elänyt köyhän lapsuuden ja edelleen tuntuu kuvittelevan, että ne ihmiset, joilla on vaikka iso talo, hieno auto jne. olisivat niin rikkaita, että niillä on varaa kaikkeen eikä tarvitse miettiä miten käyttää rahansa. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä joutuu priorisoimaan rahansa. Meillä mies jäi Koronan takia työttömäksi ja olemme eläneet lähinnä minun tuloilla(jotka on kyllä keskitulo+) myimme auton keväällä ja olemme olleet ilman, jotta lapsen kallis harrastus saadaan maksettua eikä tarvitse Koronan takia lopettaa, kun tilanne kuitenkin todennäköisesti paranee jossain vaiheessa. Kesällä jouduimme sanomaan lapselle monesta asiasta ei, sillä menoja piti priorisoida. Lapsi sopeutui ja ymmärsi, että nyt ei käytetä rahaa sellaiseen, koska halutaan pystyä harrastamaan. On myös 7-vuotias niin kuin ap:n lapsi. Nyt jouluna olisi halunnut lahjaksi Nintendo Switchin, mutta juttelimme siitä kuinka paljon se maksaa ja kuinka se ei ole tässä tilanteessa mahdollista tai järkevää.
Toki meillä olisi ollut siihen rahaa, niin kuin moneen muuhunkin asiaan, jos haluaisimme kuluttaa tilin nollille joka kuukausi. Mutta emme halua. Jotain pitää aina jäädä pahan päivän varalle, vaikka nytkin on päällä sellainen. Lisäksi tämä on oiva tilaisuus opettaa lapselle, kuinka kulutus sopeutetaan tuloihin niiden muuttuessa.
Ja mitä opettaa lapselle se, että hänen kallis harrastuksensa menee kaiken muun edelle? Oletteko varma, ettette kasvata aikuista, jonka kalliit kalastusvälineet tai kynnet/kulmat/hiuslisäkkeet mene peheen muiden kulujen edelle?
Kuvittelin todella pitkään, että yksi kaverini on todella köyhä. Ei ollut koskaan varaa mennä mihinkään maksullisiin juttuihin lasten kanssa. Siis maauimala, johon alle kouluikäiset pääsee ilmaiseksi ja mukaan voi ottaa omat eväät, oli liikaa. Opiskeltiin yhdessä ja tuntui ihan loogiselta, että perheellisellä opiskelijalla oli tiukkaa. Vaikka opiskelijan uinti maksoi kyllä vaan 3€. Tarjouduin pari kertaa maksamaan heidänkin uimisen ja otin enemmän eväitä. Annoin välillä oman lapsen vanhoja vaatteita, kun tämän lapset olivat omaani pienempiä.
Sitten menin käymään tämän kaverin luona. Hirsitalo, pihalla palju, uima-allas ja päältä ajettava ruohonleikkuri. Lapsilla oli huoneellinen krääsälelua. Ihan kuin olisi ostettu jokainen lelu, jonka perään lapsi henkäisee. Kaapit pursusivat halpahallien vaatteita. Olkkarissa oli puolapuut ja voimistelurenkaat ja keittiö viimeisen päälle remontoitu. Tuli aika paska fiilis, että olin ajatellut auttavani heitä. Enkä tiedä miten kaveri on kehdannut edes ottaa minulta näitä palveluksia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat kyllä ovat kokeneet sen köyhyyden, opiskeluaikana.
Suomessa periytyy juuri ne toimintamallit, hankitaanko itse, vai kerjätäänkö. Ei suhteilla enää saa kuin sen ekan kesäduunin, ihan itse pitää opiskella ja kerätä työkokemusta.
Tietynlainen köyhä vaan luulee, että muut saavat kaiken ilmaiseksi kuten hänkin saa.
Ensimmäiset työpaikat ovat usein niitä ratkaisevia tulevaisuuden kannalta. En vähättelisi.
Samoin opiskelijoiden köyhyydessä on eroa.
On niitä, jotka käyvät töissä opintojen ohessa pärjätäkseen ja niitä, joilla ei ole mahdollisuutta työhön opintojen ohella (esim. Ajokortti voi olla ratkaiseva).
Niitä joita vanhemmat tukevat taloudellisesti, niitä joita ei. Ja ne joilla on aina tukiverkko, johon voi turvallisesti pudota silloin kun ei enää pärjää itse.Tosi monet eivät vain näe etuoikeutettua asemaansa.
Höpö ja höpö, ei se eka työ mitään ratkaise. Se ratkaisee, tajuaako mennä jo nuorena töihin ja opiskella ammatin.
Ja harva köyhän lapsi tajuaa, vaan ottaa mallin niistä kotona venyvistä vanhemmista, jotka vielä opettavat kerjäämään ja vaatimaan kaikkea ilmaiseksi.
Miksi ap:n lapset menisi töihin, eihän ap:kaan mene. Se kodin rahankäyttömalli ja elämäntapa periytyy, ei raha enää nykymaailmassa. Tai kun rahallista perintöä saa, on jo itsekin 70 v vanha, silloin ei enää mitään elämää rakenneta.
Opiskella voi ilman sponsoreitakin, niin minäkin opiskelin. Joo ei ollut varaa latteen eikä merkkivaatteisiin, mutta opintoihin oli, ja sillä oli merkitystä työllistyessä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tutustumaan toiseen todellisuuteen kirjallisuuden kautta lukemalla esim. Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20.
Kirja kannattaa lisätä myös lasten joululomalukemistoon.
Miten olisi Ossi Nymanin röyhkeys?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/05/kirjabloggarit-vuotta-2017-kuv…
Alue: Aihe vapaa
Tekstin luettuani ymmärsin vain miksi ette tule toimeen. Sinulla on köyhän ihmisen ajattelutapa. Laiska vaan odottaa että kinkut raahataan teille mutta muut tietävät että jos siihen leikkiin lähtevät, ette koskaan opi omavaraisiksi. Paska provo.