Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keskituloinen, lapseton ja yksineläjä. Ei olisi kyllä varaakaan lapsiin. Ei vaikka mulla on sijoitusasunto. Minulla meni 6 vuotta, ennenkuin oli varaa hankkia sähkömies kotiini tekemään sähkötöitä. Minulla ei ole koskaan ollut varaa maksukanaviin, telkkakin on yli 10 vuotta vanha ja kelpaa vielä pitkään. Ei olisi myöskään varaa rahoittaa muiden elämää, vaikka hyvien ihmisten kohdalla halua olisikin. Yksi puolituttu ties kuinka monine lapsineen otti yhteyttä vuosien hiljaiselon jälkeen ja pyysi lainaa että saavat ostettua koiranpennun. Lapsilla jumalattoman kalliit harrastukset, on kalliita rotukissoja- ja koiria ja molemmat vanhemmat työttömiä. Ei tullut mieleenkään antaa rahaa.
Olet siis köyhä, jolla on sijoitusasunto? Jälleen yksi fiktiivinen hahmo ketjuun. :)
Eihän siinä niin lukenut. Eihän hän köyhyyttä valita.
No aika köyhä on minusta, jos ei alle kymppiä löydy kuussa maksukanaviin. :)
Se on sinun tulkinta omien arvojesi mukaan. Tuo kirjoittaja ei väittänyt olevansa köyhä :).
Pointti on se, että joku kehtaa sanoa, että EI OLE VARAA, vaikka ihan hyvin olisi, jos tekisi toisenlaisen valinnan. Eikä kyse ole nyt mistään arvoista, vaan siitä, puhuuko ihminen rehellisesti vai ei. Jos on sijottanut asuntoon, niin ok ja ihan järkivalinta. Mutta jos sen myisi, niin olisi varaa aika hel*etin moneen maksukanavaan. Joo, ei olisi järkevää, mutta henkilö valehtelee sanoessaan, että hänellä ei niihin kanaviin ole varaa.
Onko ihmiset oikeasti niin sokeita, etteivät tällaista asiaa tajua?
Mä ymmärrän, mitä ajat takaa. Mulle "ei ole varaa" tarkoittaa eri asiaa kuin "ei ole rahaa". Jälkimmäinen tarkoittaa, että tili on tyhjä ja lompakon pohjallakin vain jokunen kolikko. "Ei ole varaa" taas tarkoittaa mulle, että rahaa kyllä on, mutta sen haluaa käyttää johonkin muuhun, johonkin järkevämpään tai itselleen tai läheisilleen tärkeämpään. Kuten vaikka asuntolainan maksuun, oman lapsensa harrastukseen jne. Tai haluaa pitää säästötilillä sitä varten, jos sattuisikin joutumaan vaikka pitkälle sairaslomalle, kissa tarvitsisi eläinlääkärissä käyntejä tms. "Ei ole varaa" tarkoittaa mulle siis, että rahat on varattu johonkin muuhun käyttötarkoitukseen. Mä voin hyvin sanoa, että mulla ei olisi nyt varaa lähteä viikoksi Espanjaan, vaikka mulla on muutama kymppitonni säästötilillä. Säästötilin rahat kun on tarkoitus käyttää keittiöremonttiin, ei suinkaan Espanjan lomaan.
Tämä
Olen keskituloinen (ehkä vähän alapäässä). Säästän kaiken rahani lasteni harrastuksiin, esim. SM-tason urheiluun. Tähän sanoisin, että ei ole varaa koska olen suunnitellut käyttäväni kaiken rahani nyt lapsiin, kohta jo aikuisiin. Ajan vanhalla autolla (vm 2006 ja vm 1998), ostan vaatteita vain kun on ihan pakko (nuori totesi, että pitkät alushousuni ovat saman ikäinen kuin hän), olen koko ikäni säästänyt jotta olemme saaneet omistusasunnon Helsingistä, en juuri harrasta mitään lukuunottamatta lasteni urheilun seuraamista. Matkustamiseen käytetyt rahat olen varannut lasteni urheilumatkoihin, oma matkailu rajoittuu vaatimattoman mökin kuistilla istumiseen ja järven ihailuun, Pelastusarmeijaa pyrin tukemaan aika ajoin vaikken uskovainen olekaan.
En valita, itse olen valintanut tehnyt mutta kovin paljon enempää en ole valmis rahojani pistämään sosiaaliturvaan, m@@h@n muuttoon taika kehitysapuun.
Elän hyvin samalla tavalla, ja arvostaisin muuten kommenttiasi, mutta kilpaurheiluharrastus on vastenmielistä, ja maa han muuton vastustamiseen yhdistettynä kuulostaa kovasti persuilulta.
Ollakseen säästäväinen ja "humputtelematon" ei tarvitse olla mikään persu natzzi.
t. vihreä säästäväinen kaupunkilainen kulttuuriharrastaja
Miksi kenenkään tarvitsis kiinnostua siitä mitä sinä arvostat toisen kommentissa ja mitä et? Säälittävä olet. Tai sitten tuo oli jotain todella epäonnistunutta sarkasmia.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat kyllä ovat kokeneet sen köyhyyden, opiskeluaikana.
Suomessa periytyy juuri ne toimintamallit, hankitaanko itse, vai kerjätäänkö. Ei suhteilla enää saa kuin sen ekan kesäduunin, ihan itse pitää opiskella ja kerätä työkokemusta.
Tietynlainen köyhä vaan luulee, että muut saavat kaiken ilmaiseksi kuten hänkin saa.
Ensimmäiset työpaikat ovat usein niitä ratkaisevia tulevaisuuden kannalta. En vähättelisi.
Samoin opiskelijoiden köyhyydessä on eroa.
On niitä, jotka käyvät töissä opintojen ohessa pärjätäkseen ja niitä, joilla ei ole mahdollisuutta työhön opintojen ohella (esim. Ajokortti voi olla ratkaiseva).
Niitä joita vanhemmat tukevat taloudellisesti, niitä joita ei. Ja ne joilla on aina tukiverkko, johon voi turvallisesti pudota silloin kun ei enää pärjää itse.Tosi monet eivät vain näe etuoikeutettua asemaansa.
Höpö ja höpö, ei se eka työ mitään ratkaise. Se ratkaisee, tajuaako mennä jo nuorena töihin ja opiskella ammatin.
Ja harva köyhän lapsi tajuaa, vaan ottaa mallin niistä kotona venyvistä vanhemmista, jotka vielä opettavat kerjäämään ja vaatimaan kaikkea ilmaiseksi.
Miksi ap:n lapset menisi töihin, eihän ap:kaan mene. Se kodin rahankäyttömalli ja elämäntapa periytyy, ei raha enää nykymaailmassa. Tai kun rahallista perintöä saa, on jo itsekin 70 v vanha, silloin ei enää mitään elämää rakenneta.
Opiskella voi ilman sponsoreitakin, niin minäkin opiskelin. Joo ei ollut varaa latteen eikä merkkivaatteisiin, mutta opintoihin oli, ja sillä oli merkitystä työllistyessä.
Täysin samaa mieltä. Kotoa saadaan malli työhönhakeutumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ei osaa käyttää rahaa, joku hyvin kirjoitti miten kaikki pidemmän aikavälin suunnittelu puuttuu. Kun rahaa tulee, tuhlataan se heti johonkin tarpeettomaan kuten kahteen suoratoistoon, koska "joskus" "pitää saada jotakin spessua ".
Se joskus vaan on jatkuvasti, eikä taatusti pysähdytä laskemaan paljonko menee hukkaan kaikkeen tarpeettomaan. Kun kuulemma mielenterveyskin on siitä shoppailusta kiinni.
Se yksi oli tuhlannut yllättävän rahantulon heti ja täysin päättömiin kohteisiin,velat jäi maksamatta.
"Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun."
Rikkaat opettavat itse lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Ihan pienestä pitäen.
Jos köyhä ei kykene alkeellisia asioita opettamaan, on hyvä, että kummitäti edes yrittää avata lapselle toisenlaista mahdollisuutta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miksi köyhillä on käsitys, että parempituloisilla on ”varaa kaikkeen”. Oma mieheni on elänyt köyhän lapsuuden ja edelleen tuntuu kuvittelevan, että ne ihmiset, joilla on vaikka iso talo, hieno auto jne. olisivat niin rikkaita, että niillä on varaa kaikkeen eikä tarvitse miettiä miten käyttää rahansa. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä joutuu priorisoimaan rahansa. Meillä mies jäi Koronan takia työttömäksi ja olemme eläneet lähinnä minun tuloilla(jotka on kyllä keskitulo+) myimme auton keväällä ja olemme olleet ilman, jotta lapsen kallis harrastus saadaan maksettua eikä tarvitse Koronan takia lopettaa, kun tilanne kuitenkin todennäköisesti paranee jossain vaiheessa. Kesällä jouduimme sanomaan lapselle monesta asiasta ei, sillä menoja piti priorisoida. Lapsi sopeutui ja ymmärsi, että nyt ei käytetä rahaa sellaiseen, koska halutaan pystyä harrastamaan. On myös 7-vuotias niin kuin ap:n lapsi. Nyt jouluna olisi halunnut lahjaksi Nintendo Switchin, mutta juttelimme siitä kuinka paljon se maksaa ja kuinka se ei ole tässä tilanteessa mahdollista tai järkevää.
Toki meillä olisi ollut siihen rahaa, niin kuin moneen muuhunkin asiaan, jos haluaisimme kuluttaa tilin nollille joka kuukausi. Mutta emme halua. Jotain pitää aina jäädä pahan päivän varalle, vaikka nytkin on päällä sellainen. Lisäksi tämä on oiva tilaisuus opettaa lapselle, kuinka kulutus sopeutetaan tuloihin niiden muuttuessa.
Ja mitä opettaa lapselle se, että hänen kallis harrastuksensa menee kaiken muun edelle? Oletteko varma, ettette kasvata aikuista, jonka kalliit kalastusvälineet tai kynnet/kulmat/hiuslisäkkeet mene peheen muiden kulujen edelle?
Harrastus on satsaus tulevaisuuteen. Yleensä nämä harrastukseen jo nuorena sitoutuneet eivät roiku kaupungilla tai elä muuten levotonta elämää teininä. He oppivat vastuuta ja heistä tulee yleensä menestyneitä muillakin elämän aloilla ja pärjäävät työelämässä.
Omat vanhempani laittoivat meidän harrastukset aina tiukoissakin paikoissa muun edelle. Kukaan meistä ei päätynyt puistoon ryyppäämään teini-ikäisenä, vaikka sillon se olisi ollut ihan tavallista. Meistä jokaisesta kasvoi elämässä menestyviä aikuisia, jotka tajuaa harrastuksen merkityksen tulevaisuudelle ja jotka ovat valmiita pistämään lapsensa harrastuksen muiden asioiden edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasten pummien pitäis pysyä "OMIENSA "joukossa , jossa tyhmyys ja ahneus , röyhkeys tiivistyy.
Tässäkin suurin ongelma on tuo valtava lapsien määrä. Miksei ihmiset ymmärrä, että neljään lapseen tarvitaan kummaltakin vanhemmalta vähintään viiden tonnin bruttotulot!? Ei ole köyhien hommaa tuollaisen lapsilauman hankkiminen!
Ap:n kuvailemaan taloustilanteeseen hankitaan ihan max yksi lapsi. No jos kaksoset tulee ekalla yrityksellä, niin sillehän ei voi mitään. Mutta on ihan hulluutta hankkia tuollaiseen kuvioon väkisellä kaksi, saati useampia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
Brava! itse kyllä toisinaan jaan sellaisia opetuksia kuinka parhaiten pakata matkalaukku tai millä Keski-Euroopan lentokentällä kannattaa vaihtaa johonkin tiettyyn suuntan mennessä... mutta minun kanssani vietettyinä hetkinä on tarkoitus saada mukavia kokemuksia, hassutellaja syödä oman pään kokoisia korvapuusteja. Toki elämästä noin yleensä sopii myös keskustella - lähinnä vanhin kummityttö alkaa jo olla myös siinä iässä että sitä aletaan tehdä jo useammin - vanhin on jo niin vanha että käymme mieluusti esimerkiksi cocktaileilla kunhan korona sen taas sallii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat kyllä ovat kokeneet sen köyhyyden, opiskeluaikana.
Suomessa periytyy juuri ne toimintamallit, hankitaanko itse, vai kerjätäänkö. Ei suhteilla enää saa kuin sen ekan kesäduunin, ihan itse pitää opiskella ja kerätä työkokemusta.
Tietynlainen köyhä vaan luulee, että muut saavat kaiken ilmaiseksi kuten hänkin saa.
Ensimmäiset työpaikat ovat usein niitä ratkaisevia tulevaisuuden kannalta. En vähättelisi.
Samoin opiskelijoiden köyhyydessä on eroa.
On niitä, jotka käyvät töissä opintojen ohessa pärjätäkseen ja niitä, joilla ei ole mahdollisuutta työhön opintojen ohella (esim. Ajokortti voi olla ratkaiseva).
Niitä joita vanhemmat tukevat taloudellisesti, niitä joita ei. Ja ne joilla on aina tukiverkko, johon voi turvallisesti pudota silloin kun ei enää pärjää itse.Tosi monet eivät vain näe etuoikeutettua asemaansa.
Höpö ja höpö, ei se eka työ mitään ratkaise. Se ratkaisee, tajuaako mennä jo nuorena töihin ja opiskella ammatin.
Ja harva köyhän lapsi tajuaa, vaan ottaa mallin niistä kotona venyvistä vanhemmista, jotka vielä opettavat kerjäämään ja vaatimaan kaikkea ilmaiseksi.
Miksi ap:n lapset menisi töihin, eihän ap:kaan mene. Se kodin rahankäyttömalli ja elämäntapa periytyy, ei raha enää nykymaailmassa. Tai kun rahallista perintöä saa, on jo itsekin 70 v vanha, silloin ei enää mitään elämää rakenneta.
Opiskella voi ilman sponsoreitakin, niin minäkin opiskelin. Joo ei ollut varaa latteen eikä merkkivaatteisiin, mutta opintoihin oli, ja sillä oli merkitystä työllistyessä.
Tietysti voi. Ei ollut kyse sponssoreista, vaan siitä miten erilaisena köyhyyskin voi näyttäytyä.
Mietin, että miten matalakäsitys teillä on itsestänne kun uskotte "kodin mallin" olevan ratkaisevin tekijä tulevaisuuden kannalta?
Uskotteko vakavasti siihen, että vanhempienne työttömyys olisi opettanut teille, ettei kannata työskennellä vai uskotteko siihen vain työttömien lasten kohdalla?
Että oma älykkyys olisi kyllä riittänyt, muttei muiden?
Asiat eivät nyt yleensä ole ihan niin yksioikoisia, useimmilla ihmisillä on kuitenkin kyky vartuessaan arvioida ja kyseenalaistaa "oppimansa", sekä omat yksilölliset vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo kirjoittamassa pitkää vastausta, mutta kesken teksin iskikin stoppi. Tajusin, että en voi vastata tähän mitenkään muuten kuin:
L O L
Vierailija kirjoitti:
"Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun."
Rikkaat opettavat itse lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Ihan pienestä pitäen.
Jos köyhä ei kykene alkeellisia asioita opettamaan, on hyvä, että kummitäti edes yrittää avata lapselle toisenlaista mahdollisuutta elämään.
Jos haluat opettaa köyhälle lapselle rahan käyttöä, niin tehokkainta lienee antaa lapselle rahaa. Rahan käyttämättömyyttä on köyhässä perheessä luultavasti harjoiteltu jo riittämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
Brava! itse kyllä toisinaan jaan sellaisia opetuksia kuinka parhaiten pakata matkalaukku tai millä Keski-Euroopan lentokentällä kannattaa vaihtaa johonkin tiettyyn suuntan mennessä... mutta minun kanssani vietettyinä hetkinä on tarkoitus saada mukavia kokemuksia, hassutellaja syödä oman pään kokoisia korvapuusteja. Toki elämästä noin yleensä sopii myös keskustella - lähinnä vanhin kummityttö alkaa jo olla myös siinä iässä että sitä aletaan tehdä jo useammin - vanhin on jo niin vanha että käymme mieluusti esimerkiksi cocktaileilla kunhan korona sen taas sallii.
Jep, näin sen pitäisi mennäkkin. Kuulostat kivalle tädille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun."
Rikkaat opettavat itse lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Ihan pienestä pitäen.
Jos köyhä ei kykene alkeellisia asioita opettamaan, on hyvä, että kummitäti edes yrittää avata lapselle toisenlaista mahdollisuutta elämään.Jos haluat opettaa köyhälle lapselle rahan käyttöä, niin tehokkainta lienee antaa lapselle rahaa. Rahan käyttämättömyyttä on köyhässä perheessä luultavasti harjoiteltu jo riittämiin.
Tehokkainta on antaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä víțuń takia sitä hełvetiń englantia täytyy tunkea suomenkieliseen tekstiin????? Niin noloa!!
Me ollaan aika hyvätuloinen perhe ja meillä on yksi lapsi, jolle on parhaamme mukaan opetettu rahan arvoa. Hänellä on bestis, jonka äiti on pitkäaikaistyötön yh ja heillä on jatkuvasti niukkaa. Opiskelujensa ensimmäisenä vuotena meidän tytär kävi meillä viikon tai parin välein siivoamassa ja sai siitä itselleen vähän rahaa, jolla pystyi paikkaamaan pientä opintotukea. Kun ensimmäisen vuoden keväänä hän löysi osa-aikaisen työpaikan, siihen loppui hänen siivouskeikkailunsa meillä.
Tytön bestis ei ole edes missään opiskelemassa ja koska ei ole hakenut opiskelupaikkaa, ei ole oikeutettu mihinkään tukiin. Minusta tämä on kohtuuton taakka työttömälle yksinhuoltajalle. Ja meiltä ei oikein siivous suju, tarvittaisiin sellaista patistusta, mikä saatiin kun tytär kävi siivoamassa. Siivottiin itse aina samaan aikaan ja saatiin yhdessä koti siistiksi parissa tunnissa. Minä ehdotin tälle tyttären bestikselle, että me voisimme tarjota hänelle siivoustyötä, kun hänellä ei mitään muutakaan ole. Hän vain naurahti!
Tämä olisi minusta ollut sellaista ihan konkreettista apua, mitä pienituloiselle perheelle voisi tarjota. Että antaisi niille teineille mahdollisuuden tienata rahaa omiin tarpeisiinsa. Mutta ei kelvannut!
Seuraavan kerran, kun ap juttelet niiden parempituloisten ystäviesi kanssa, niin kysy heiltä olisiko heillä tarjota sinulle jotain ikkunoiden pesua tai muuta askaretta, jonka voisit korvausta vastaan tehdä! Voi olla että moneltakin löytyisi jotain pientä hommaa jota eivät itse saa aikaiseksi, tai teettävät mieluummin jollain muulla. Ja opeta ne lapsesi tekemään kotitöitä sen varalta, että tällaisia tienestimahdollisuuksia osuu heidän kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun."
Rikkaat opettavat itse lapsilleen järkevää rahankäyttöä. Ihan pienestä pitäen.
Jos köyhä ei kykene alkeellisia asioita opettamaan, on hyvä, että kummitäti edes yrittää avata lapselle toisenlaista mahdollisuutta elämään.Jos haluat opettaa köyhälle lapselle rahan käyttöä, niin tehokkainta lienee antaa lapselle rahaa. Rahan käyttämättömyyttä on köyhässä perheessä luultavasti harjoiteltu jo riittämiin.
Tehokkainta on antaa työtä.
Noh, kaikelle on aikansa ja paikkansa.
En saanut peheestäni tukea auton hankintaan tai ylläpitoon, mutta molemmat kummit pystyivät tarjoamaan työtä opintojeni oheen ja niillä ansioilla sitten sain auton ylläpidettyä ja säästettyä hieman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumaliste sentään, aikuiset ihmiset 😅
On asia erikseen sponssata köyhiä tai jättää kokonaan ilman, mutta luoja tuota ylemmyskompleksia ja suuruuskuvitelmia.
Tässä ei ole muusta kyse kuin haluttomuudesta ja oikeutuksesta kouluttaa itseään alempia, vain siksi että on muutama lantti enemmän.
Pitää olla pikkaisen vajaa, jos todellisuudessa uskoo näihin "olen varakas siksi että jätän latet ostamatta" kliseisiin.
Tai meidän perheessä luetaan kirjoja ja haetaan vaatteet kirpparilta.
Koska millään näistä ei todellisuudessa ole väliä. Oikeasti.
Kyse on yksinkertaisesti siinä haluaako auttaa vai eikö (ja onko siihen resursseja).
Ei itsekkyys ja haluttomuus muutu kullaksi vain siksi että se tarjoillaan vessapaperiin käärittynä. Ja joo, on ihan ok olla auttamatta, mutta älkää aliarvioiko muita typerillä valheillanne.
On kummitädin vastuukin yrittää opettaa lapselle järkevää elämäntapaa, kun tämän vanhemmat ei siihen selvästi pysty. Se on apua jota ap:n lapsi oikeasti tarvitsisi, ap:n kohdalla on jo myöhäistä.
Irl sivusta seuranneena, on tosi ikävä katsoa voimattomana kun lapsesta josta voisi tulla ahkera ja onnellinen, kasvatetaan uutta köyhää ja kroonisesti tyytymätöntä. Köyhyys periytyy, ne tyhmät mallit opitaan kotoa ja jo varhain.
Eikä ole. Kummitädin tehtävä on olla kiva ja turvallinen aikuinen kummilapselleen.
Ei lyödä huonommuuden leimoja jo pienestä pitäen vaan valaa itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.Ei ole mitään järkevää syytä ylentää itseään opettajan asemaan silloin kun et sitä ole. Yksinkertaisesti sanoen, et ole yhtään mitään, eikä sinulla ei ole mitään syytä kuvitella olevasi yhtään mitään. Se että luulet olevasi oikeutettu ja ylennetty jakamaan toisille "opetuksia" ja jopa velvollinen tähän ilman mitään kuvitelmiasi suurempia meriittejä, kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin kohteestasi.
No ei ole myöskään sinunkaan tekstissäsi kummitädin oltava aikuinen, joka ostelee niitä juttuja, joita perhe ei osta.
Olen itse valinnut olla sellainen kummitäti kummilapselleni, joka ostelee juttuja. Yritän löytää siinä sellaisen kultaisen keskitien, etten mene överiksi ja aiheuta sitä kautta pahennusta vanhemmissa/sisaruksissa/pistä muita kummeja täysin eriarvoiseen asemaan, mutta että lapsi saisi myös hemmottelukokemuksia. Tässäkin on selkeää mallioppimista, oma kummitätini osteli minulle hyviä lahjoja.
Sanoinko niin? Sanoin ettei kummitädin kuulu olla yksi rankaisija lisää, en että pitäisi ostaa kaikkea.
Jos kaupan jäätelö on rankaisua, niin toki voi olla kokonaankin ilman.
Mun oikeasti käy sääliksi köyhien lapsia. Ei siksi että näiltä puuttuisi materiaa Suomessa, vaan siksi että vanhemmat yleensä opettavat näille sellaisen ajattelutyylin, joka periyttää sen köyhyyden ja osattomuuden kokemuksen.
Fiksu vanhempi opettaisi että se kaupan jätski on ihan ok, ja tärkeää olisi tavata kummitätiä. Eikä vihjailla ja kerjätä, kun "omat" rahat on ensin humputeltu turhuuteen.
Tietysti voi. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kyse oli ainoastaan siitä, että velvollisuutesi ei ole opettaa kenellekkään yhtään mitään, kaikkein viimeiseksi vieraiden lapsille.
Jos et halua ostaa kallista jäätelöä se on ok. Jos mielestäsi halvemman jäätelön ostaminen on järkevää, se on ok. Samoin kuin jättää kokonaan ostamatta.
Jos ajatukseen sisältyy kuitenkin "kouluttaminen" tai "opetuksen antaminen" on syytä katsoa peiliin.
Monet eivät näytä myöskään ymmärtävän, että jos perhe on vaikeasti päihdeongelmainen (kuten köyhät perheet yleisen näkemyksen mukaan ovat) kaikki rahat menevät sillon joka tapauksessa alkoholiin ja tupakkaan, ainoa ero minkä voit vaikka jouluruokia ostamalla tehdä on se, että perheellä ylipäätään on jouluruokaa.
Kukaan ei opi antamattomuudestasi yhtään mitään, vähiten lapset.
Tämä ei kuitenkaan velvoita ketään yhtään mihinkään.
Jos kummitäti on ihan vieras kuten sinä sanot, miksi ihmeessä hänen pitäisi lapselle kustantaa yhtään mitään?
Lapsi ainakin on opin tarpeessa, aikuisen kohdalla on jo armotta liian myöhäistä, kun vihjaillaan että kinkku ja mikä milloinkin pitäisi ostaa.
Vielä kerran, kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään yhtään mitään. Siis yhtään mitään, kenellekkään. Osa kuitenkin haluaa.
Ainoa mitä sanoin, ettei köyhän lapsi eroa rikkaan lapsesta. Lapsia yhtä kaikki.
Köyhän lapsia ei tarvitse kouluttaa yhtään enempää kuin rikkaidenkaan. Toisin sanoen vanhempien varallisuuden ei tulisi vaikuttaa lasten kohteluun.
Jos kieltäydyt ostamasta jäätelöä lapselle vain siksi, että tämän perhe on köyhä, niin syytä muuttaa ajattelua. Jos kieltäytyisit, joka tapauksessa lapsen vanhempien tulotasosta riippumatta, niin tämä on ok.
Lapsi tai aikuinenkaan ei ole itseäsi huonompi vain pienempien tulojen tähden.
Suurin osa onneksi ymmärtää tämän, vaikka ketjun perusteella ei uskoisi.
Paino sanalla enempää. Suomessa jo 100 000 € vuosituloilla pääsee ylimpään tulodesiiliin ja se kertoo, että Suomessa on hyvin vähän sellaisia rikkaita, joiden lapsille voitaisiin opettaa, että saa mitä ikinä vaan keksii pyytää. Normaaleissa perheissä varallisuustasosta riippumatta lapsile opetetaan, että kaikkea haluamaansa ei voi saada ja lisäksi fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen myös järkevää rahankäyttöä. Ja lapselle se voi olla juuri sitä, että kalliin jäätelön sjasta ostetaan edullisempi jäätelö.
On tietysti totta, että kummitädin tehtävänä ei ehkä olisi ollut opettaa tätä asiaa. Tehtävähän on lapsen vanhempien. Kummitäti olisi vain voinut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä. Tai pikemminkin äidin tehtävä olisi ollut sanoa, että nyt ei osteta jäätelöä, koska koko kysymys olisi pitänyt esittää äidille eikä kummitädille.
Omat lapseni olisivat aikoinaan voineet pyytää kaikenlaista ja mulla olisi ollut mahdollisuus ne pyynnöt toteuttaakin. En kuitenkaan toteuttanut heidän kaikkia toiveitaan, koska osa kasvatustani on ollut se, että kaikkea nyt vaan ei voi saada. Mulla on yksi ystävä, jonka lapselle oli nuorena aikuisena todella vaikea hyväksyä, ettei omat tulot riittäneetkään kaikkeen, mitä olisi halunnut. Lapsuudenkodissaan kun sai aina kaiken haluamansa ja vieläpä heti eli ei tarvinnut odottaa edes syntymäpäivää tai joulua, jolloin olisi voinut saada haluamansa lahjaksi. On otettu velkaa, tehty pikavippejä ja osteltu osamaksuilla. Vähän sinne, vähän tuonne ja lopulta kuukaudessa kaikkien laskujen, velkojen ja osamaksujen jälkeen käytettävissä oleva raha on varsin pieni, jolloin käy pyytämässä rahaa vanhemmiltaan. Ja vanhemmat antavat, jotta nuorelta ei menisi luottotiedot. Omilla lapsillani taas ei ole muuta velkaa kuin asuntolaina. Ei ole koskaan ollutkaan. Ovat osanneet elää nuukasti silloin, kun tulot olivat pienet. Eikä ole tarvinnut aikuisena juosta äidin lompakollakaan.
Toisen ystäväni lapselle taas ostettiin aivan kaikkea, kun oli rahaa. Sitten, kun ei loppukuusta ollut enää rahaa, ei ostettu. Näistä lapsista tuli myös "raha polttaa taskussa" -ihmisiä. Ei puhettakaan, että pystyisivät säästämään asuntolainaa varten. Tulot kyllä riittäisivät asuntolainan saamiseenkin, mutta kärsivällisyys ei riitä tarvittavan summan säästämiseen.
Fear of lack is more dangerous than lack itself.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n tilanne ei ole akuutti. Hänellä on varaa 2 suoratoistopalveluun, muttei kuitenkaan kinkkuun jouluna tai jäätelöön kesäkuumalla.