Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Osa työpaikoista muutettaisiin siis tällaisiksi ei-palkkatöiksi, joissa työtä tehtäisiin huomattavasti matalammalla tunitipalkalla? Voisikohan kuka tahansa työnantaja päättää itse, haluaako hän maksaa palkkaa, vai haluaako mieluummin työntekijän, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa, koska hän saa tukia?

Tälläkin hetkellä on paljon töitä joista maksetaan alle 2400 euroa kuussa. Nämä sosiaalityöt tulisivat yrityksille kalliimmiksi kuin nykyiset matalapalkkatyöt. 2400 euroa kuussa siis vastaisi noin 14 euron tuntipalkkaa, mutta 600 perustuloa vastaan töitä olisi vain 37,5 tuntia, eli 16 euroa tunnissa. Ei se nyt kovin huono palkka ole.

Mikä tässä olisi pointtina? Eikö työn ideana ole myös se, että henkilö saa sellaisen elintason, jolla hän voi paitsi elättää perheensä, myös ostaa haluamiaan asioita? Kuulostaa omituiselta, että samaa työtä vuorottelisi neljä ihmistä kuukaudessa, joista yksikään ei saisi kunnollista toimeentuloa. Ja muuten palkassahan työnantajalle koituu muitakin kuluja kuin vain se työntekijälle maksettava summa, eli kyllä se sitten kuitenkin olisi niin, että nuo sosiaalityöt tulisivat halvemmiksi. Sitäpaitsi sosiaalitukiahan maksaa Kela, ei työnantaja. Kuukausitasollahan tuo olisi juuri sellainen "palkka", jonka päälle ihmiset edelleen kyselisivät keskustelupalstalla, että miten voisi saada lisätuloja, ja sitten he yrittäisivät kaupitella tuttavilleen niitä joulukortteja ja ikkunanpesua, ja kerjäisivät niitä joulukinkkuja (jos ovat kerjänneet nytkin). Joten mikä järki tuossa olisi? Periaatteessa työnantajalle olisi aina kannattavaa irtisanoa kuukausipalkkaa nauttivat työntekijät ja ottaa tilalle neljä tyyppiä tekemään samat työt sosiaalituilla.

Kannattaisi myös miettiä sitä, millaista yhteiskuntaa tällä tavoitellaan. Nythän sosiaalitukien yksi tarkoitus on estää palkkojen ja työehtojen polkeminen, mutta jos sosiaalituista tulisi vaan erittäin huono kuukausipalkka, tai jos sen myötä luotaisiin sellaiset työmarkkinat, joista osalla ihmisistä olisi "vähän töitä", mutta minimaalinen toimeentulo, niin kenen kannalta tämä olisi hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Siis olisiko tämä 600 euroa siis tukea vai palkkaa?

Jos on tukea niin ei kerry eläkettä eikä ole työntekijällä mitään vakuutusta tapaturmien varalta.

Mielestäni on eriarvoista jos tällä työpaikalla on vakityöläinen joka on oikeassa palkkatyössä ja saa 600 e viikossa eli sen 2400 e/kk.

Samaa työtä tekee viikon tämä toinen, saa 600 euroa tukea, ei palkkaa, ei kerry eläkettä eikä ole vakuutettu. Ei myöskään kerrytä työssäoloehdon päiviä.

Eikä saa työtodistusta, kun ei ole tehnyt työtä. On siis tehnyt työtä, mutta saanut tukea palkaksi, ei palkkaa.

Mikä ihme siinä on, miksei molemmat voi silloin olla oikeaa työtä ja oikealla palkalla?

Jos siinä firmassa kerran töitä on? Miksi halutaan kahden kerroksen väkeä?

Ei sosiaalieduista kerry muutenkaan eläkettä. Eläkettä kertyy kun työllistyy palkkatöihin jossa maksetaan eläkemaksua tai työllistää itsensä ja maksaa oman eläkkeen. Sanotaan että "Sosiaalityö" maksaisi yrityksille sen 600 euroa / viikko + eläkkeet, mutta tarjoaisi joustavan tavan saada kiireapua vähän koulutusta vaativiin töihin. Työvoimaa olisi saatavilla ja työvoiman motivaatio saada jotain työtä olisi huomattavasti nykymallia parempi.

Mutta millä oikeudella sitten esimerkiksi sinun työsi kerryttäisi eläkettä, mutta työttömän työ ei? Mihin piirretään raja? Onko realistista luoda oikeudenmukaiset rajat? Eli, jos satut jäämään työttömäksi, niin olet velvoitettu saman tien menemään töihin, saat siiitä korvauksen, mutta et muita työntekijälle tällä hetkellä kuuluvia etuja. Vai voidaanko luoda esittämäsi täysin epäreilu systeemi? Halutaanko sitä?

Minusta on halveksivaa koko aika tuoda esille, että työttömät ryyppää ja makaa kotona.

On sanottu jo monta kertaa, että on kyllä ongelmatyöttömiä.

Mutta on myös paljon, varmaan enemmän, ihan tavallisia ihmisiä jotka haluaisivat töitä eivätkä ryyppää päivät pitkät.

Saattaa olla jopa ihan raittiitakin.

En tiedä mistä kumpuaa tuo ylenkatse. Nämä ihmiset ovat varmaan ihan hirveitä työpaikoillaankin.

Joskus tuntuu, että ihan väärillä ihmisillä on töitä ja jotkut työttömät ansaitsisivat työpaikan paljon enemmän.

Olisivat paljon ahkerampia ja mukavampia ihmisinä työpaikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen  kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla?  Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.

Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.

Kaikki aina hokevat, että maailmassa on paljon tekemätöntä hommaa, mutta mitä se oikein on? Tai siis on minullakin täällä kotona tekemättömiä kotitöitä, kaappien siivousta yms aika paljonkin, mutta tuskin tarkoitat kuitenkaan tällaista? Jos idea on se, että näiden töiden ei kuuluisi korvata palkkatöitä, niin mitähän ne sitten oikein olisivat - jos pointti on se, että korvataan ilmaistyöllä vaan niitä töitä, joista kyllä nytkin voisi maksaa palkkaa, mutta jokin taho ei halua tai voi maksaa palkkaa, niin se on huono syy. Joillain aloilla on jo nyt ongelmana se, että alan ammattilaiset ovat työttöminä, koska liian iso osa alan duuneista teetetään ilmaisilla harjoittelijoilla. En oikein näe järkevänä sitä, että kaikista tulee lopulta tällaisia ilmaisia harjoittelijoita. Joten anna konkreettisia esimerkkejä tekemättömästä työstä, josta ei pitäisi maksaa palkkaa, mutta joka kuitenkin pitäisi tehdä!

Lopettakaa noiden jättilainauksien tekeminen!!!! Eikö pointtia voi esittää ilman tuota jatkuvaa rimpsua roikkumassa mukana!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Mä käsitin ettei olis saanu muuta palkkaa ku itselleen vastaavat ruoat ku mitä tekee toiselle perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen  kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla?  Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.

Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.

Tästä kyllä löytyy ihan dataa edellisistä kokeiluista. Kunta ja Valtio mielellään ottaa koulutettuja työttömiä tekemään työt ilmaiseksi. Aina uusi "työharjoittelija" edellisen perään samaa työtä tekemään. Tämän ovat edelliset sukupolvet jo kokeneet eri muodoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on halveksivaa koko aika tuoda esille, että työttömät ryyppää ja makaa kotona.

On sanottu jo monta kertaa, että on kyllä ongelmatyöttömiä.

Mutta on myös paljon, varmaan enemmän, ihan tavallisia ihmisiä jotka haluaisivat töitä eivätkä ryyppää päivät pitkät.

Saattaa olla jopa ihan raittiitakin.

En tiedä mistä kumpuaa tuo ylenkatse. Nämä ihmiset ovat varmaan ihan hirveitä työpaikoillaankin.

Joskus tuntuu, että ihan väärillä ihmisillä on töitä ja jotkut työttömät ansaitsisivat työpaikan paljon enemmän.

Olisivat paljon ahkerampia ja mukavampia ihmisinä työpaikoillaan.

No miksi sitten vastustat ajatusta, että nykyistä työttömyyskorvausta vastaan pitäisi tehdä jotain työtä, jos ne työttömät kerta haluaa tehdä töitä? Ongelmatapauksilta voidaan sitten leikata tukia ja kaikki on hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen  kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla?  Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.

Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.

Miksi siitä tekemättömästä hommasta ei sitten luotaisi ihan oikeita työpaikkoja? Joista saisi kokopäiväisen tai edes osapäiväisen työn, palkan, eläkekertymän jne? Vai tarkoitetaanko tässä nyt jotain töitä, joita kukaan ei tee muttei halua maksaa palkkaakaan? Esim. meillä on nyt sotkuiset lastenhuoneet, voisinko siis saada jonkun siivoamaan ne ilmaiseksi kun itseä ei huvita?

Siellä sinä vaan kotona makaat tekemättä hommiasi. Ei tietenkään tulisi toimimaan niin, että herätettäisiin piika-orjasysteemi henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Ei, vaan ehdotin että hän kävisi kaupassa (tai noutaisi tekemäni markettitilauksen) autollani, tulisi meille tekemään näistä maksamistani aineksista useamman ruokalajin kerralla, joista söisi sekä meidän että hänen perheensä seuraavan viikon ajan. Siis pyysin palvelusta, josta hän saisi perheelleen viikon ruoat vastapalvelukseksi. Ehdotin tätä sellaisella viikolla, kun hän oli pyytänyt lainaksi sekä autoa, että ruokarahaa. En ollut tekemässä tästä virallista työsuhdetta, vaan ehdotin tällaista vaihtokauppaa. Teen siis itse useimmilla viikoilla tällaisen meal preppauksen, kun tuntuu että muuten ei arki-ilta riitä kaikkiin pakollisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Ai jai, ajattele tämänkin ketjun mammoja kun pääsisivät vähän työtöntä kotonaan muiluuttamaan, ruoska vaan heiluisi selkänahassa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Kyllä, juuri sitä olen tekemässä. Sen sijaan että yhteiskunta maksaa vuosittain yli 7000 miljoonaa sosiaalitukia ja asumistukia, niin käyttäisin ainnakin osan näistä rahoista vanhusten palveluihin palkkaamalla ihmisiä sinne, mutta kun tämä ei kuulemma nyt käy.

Lisäksi aiemmin oli puhetta, että tuotetta x ei kannata valmistaa jos ei siitä olla valmiita maksamaan. Ei vanhuksilla ole varaa maksaa siitä, että joku käy heidän kanssaan ulkona kävelemässä ja kantaa painavat ostokset kotiin, ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tällaiselle palvelulle olisi kysynytää. Sama juttu katujen siivouksen kanssa. Niitä siivotaan vain juuri ja juuri sen verran kuin kunnan budjetissa on varaa siihen käyttää. Sen sijaan kadut voisivat näyttää siltä, miltä ne näyttää Dubaissa, Malesiassa tai Australiassa. Kaikki on siitiä ja kiiltää. Missä menee se raja 'kannattaako' paikkoja siivota? Mielestäni niitä kannattaa ennemmin siivota, kuin maata kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.

Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.

Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.

Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.

Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.

Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.

Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?

Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?

Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.

Ei jumalauta tätä selittelyn määrää.. siis ei saisi pesuvälineistä vähennyksiä kun muutenkin tekee pimeänä. Ensinnäkin kun teet piemeänä, niin 'kaikki tulot' on yhtä vähennystä. Toiseksi, ostaja ei saa kotitalousvähennystä, koska yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä. Eikä sitä nyt varmaan ovikelloa soittamalla heti töitä saa, mutta kun perusta sen firman (60 euroa), tekee nettisivut (muutama kymppi vuodessa) joissa on nimet, naamat ja yhteystiedot. Sitten mainoslappuja postiluukuista (muutama kymppi), niin luulisi sitä muutaman urakan saavan jolla ne pesuvälineet maksaa. Sitä paitsi, pääasiassa kotisiivous toimii asiakkaan omilla välineillä.

Jos olisit tuohtumiseltasi malttanut lukea olisit ymmärtänyt. Ymmärsin kyllä, luulin, että sinäkin, että pimeästi tehdessä ei tietenkään saa välineistä vähennystä. En minä sitä itkenytkään, tollo! MUTTA KÖYHÄ JOUTUU OSTAMAAN OMASTA PUSSISTA NE VÄLINEET.

Jos ei tule keikan keikkaa, niin se on pois niistä jo muutenkin vähistä rahoista. Tai niitä rahoja ostamiseen ei edes ole.

Muutenkin kun rahaa on vähän niin välineet eivät vastaa ammattilaisten välineitä. Jälki on huonoa ja myös voi pimeän ihmisen siivoustaito olla huono.

Eli saa moitteita työn laadusta.

Pimeästä työstä ei pimeän työn ostaja tietenkään saa kotitalousvähennystä.

Siksi oniinkin epätodennäköistä, että kukaan osaa työtä pimeästi kun REKISTERÖITY siivousfirma mahdollistaa sen kotitalousvähennyksen saamisen helposti.

Siivousfirmalla on yleensä, monestakin syystä, hyvät välineet. Koska se on niiden ihmisten ammatti ja se FIRMA saa vähentää välineet verotuksessa.

Kertokaas nyt kun sinäkin olet näköjään niin vihainen kun köyhät eivät ymmärrä: ONKO TEIDÄN MIELESTÄ PIMEÄN TYÖN TEKEMINEN OK VAI EI?

Siksi kysyn jos laitan niitä pimeän työn tarjoamislappuja nyt kuuliaisesti portinpieleen ja ilmoitustaululle niin vannotteko ettette sitten meitä kärytä Kelaan tms?

Kun tosiaan olemme jo muutenkin epärehellisiä loisia jotka huijaavat tukia minkä ehtivät. Ja käyttävät ne luksukseen ja omiin huveihin ja mielitekoihinsa.

Miten pullopantit ja kirpparit pitää ilmoittaa rehellisesti verottajalle? Mutta pimeää siivousta tai ikkunanpesua tms. ei tarvitse?

Ei pimeästi vaan verokortilla. Laitat ilmoituksen, että siivousta tarjolla 14e/h (verokortilla): kaupan seinälle, facebook-sivuillesi ja johonkin ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

Voisit vähän itse miettiä tekisitkö töitäsi vain ruokapalkalla. Ilman, että saisit käteistä ollenkaan. Voisi aika äkkiä loppua työmotivaatio. Ehdotuksesi oli törkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että tämä pohjoismainen malli luo kaikkein eniten sekä taloudellista että muuta hyvinvointia. Malli on myös kansainvälisesti katsottuna kaikkein edistyksellisin.

Miksi siis huonontaa parasta ja taantua edistyksellisestä kehittymättömämpään systeemiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Mutta eikö se sitten olisi parempi, että kunnat/valtio palkkaisivat ihmisiä tekemään näitä töitä? En vain näe oikeudenmukaisena sitä, että toinen työntekijä saisi työstään palkan etuineen, toinen ei. Ja jos taas työtä tehtäisiin minimi eli tukien suuruinen summa, vaikka viikko kuukaudessa, niin se ei elättäisi ketään.

En tunne Saksan systeemiä, mutta oletan, että Saksan talous ei ole vanhusten ulkoiluttajien varassa tai mistä minä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.

Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.

Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.

Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.

Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.

Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.

Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?

Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?

Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.

Ei jumalauta tätä selittelyn määrää.. siis ei saisi pesuvälineistä vähennyksiä kun muutenkin tekee pimeänä. Ensinnäkin kun teet piemeänä, niin 'kaikki tulot' on yhtä vähennystä. Toiseksi, ostaja ei saa kotitalousvähennystä, koska yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä. Eikä sitä nyt varmaan ovikelloa soittamalla heti töitä saa, mutta kun perusta sen firman (60 euroa), tekee nettisivut (muutama kymppi vuodessa) joissa on nimet, naamat ja yhteystiedot. Sitten mainoslappuja postiluukuista (muutama kymppi), niin luulisi sitä muutaman urakan saavan jolla ne pesuvälineet maksaa. Sitä paitsi, pääasiassa kotisiivous toimii asiakkaan omilla välineillä.

Jos olisit tuohtumiseltasi malttanut lukea olisit ymmärtänyt. Ymmärsin kyllä, luulin, että sinäkin, että pimeästi tehdessä ei tietenkään saa välineistä vähennystä. En minä sitä itkenytkään, tollo! MUTTA KÖYHÄ JOUTUU OSTAMAAN OMASTA PUSSISTA NE VÄLINEET.

Jos ei tule keikan keikkaa, niin se on pois niistä jo muutenkin vähistä rahoista. Tai niitä rahoja ostamiseen ei edes ole.

Muutenkin kun rahaa on vähän niin välineet eivät vastaa ammattilaisten välineitä. Jälki on huonoa ja myös voi pimeän ihmisen siivoustaito olla huono.

Eli saa moitteita työn laadusta.

Pimeästä työstä ei pimeän työn ostaja tietenkään saa kotitalousvähennystä.

Siksi oniinkin epätodennäköistä, että kukaan osaa työtä pimeästi kun REKISTERÖITY siivousfirma mahdollistaa sen kotitalousvähennyksen saamisen helposti.

Siivousfirmalla on yleensä, monestakin syystä, hyvät välineet. Koska se on niiden ihmisten ammatti ja se FIRMA saa vähentää välineet verotuksessa.

Kertokaas nyt kun sinäkin olet näköjään niin vihainen kun köyhät eivät ymmärrä: ONKO TEIDÄN MIELESTÄ PIMEÄN TYÖN TEKEMINEN OK VAI EI?

Siksi kysyn jos laitan niitä pimeän työn tarjoamislappuja nyt kuuliaisesti portinpieleen ja ilmoitustaululle niin vannotteko ettette sitten meitä kärytä Kelaan tms?

Kun tosiaan olemme jo muutenkin epärehellisiä loisia jotka huijaavat tukia minkä ehtivät. Ja käyttävät ne luksukseen ja omiin huveihin ja mielitekoihinsa.

Miten pullopantit ja kirpparit pitää ilmoittaa rehellisesti verottajalle? Mutta pimeää siivousta tai ikkunanpesua tms. ei tarvitse?

No ei tietenkään pimeänä.. Onko se oman yrityksen perustaminen nyt sitten niin vaikeaa? Minä maksan omistani sen 60 euroa jos joku täällä haluaa työllistää itsensä yrittäjänä.

Tuntuu, että juuri kukaan ei ole ottanut asioista selvää, on vain ennakkokäsityksiä. Toimeentulotuesta en tiedä mitään, sitä en ole koskaan hakenut. kerron nyt osa-aikatyössä käyvän yh-äidin kannalta.

Kevytyrittäjyys on yksi vaihtoehto. Ja omaa Te-keskusta täytyy konsultoida tietysti ennen minkään aloittamista. Vastaavat nopeasti yhteydenottopyyntöön, ei tarvitse soittaa. Ei tarvita heti myöskään omaa toiminimeä. Veroilmoituksessa on kohta ”muut tulot”. Tätä voi hyödyntää omatunnon mukaan. Kuitit talteen jos tarkistetaan. Kyllä, olen kysynyt verottajalta, miten toimin, kun kaveri pyysi hanttihommiin ja menin.

Mielestäni Suomessa pitäisi sosiaaliturvaa kehittää kohti perustuloa ja kevytyrittäjyyttä. Nyt jo mielestäni systeemi on hyvä ja tulorekisteri helpotti paljon asioita. Kun tekee jonkun homman, niin se vaikuttaa tukiin siinä kuussa kuin palkka tulee. Mikään tuki ei katoa yhtäkkiä mihinkään. Itselläni nämä vakituiset, mutta pienet tulot mahdollistivat esim. asuntolainan ja sitä kautta vaurastumisen.

Itse otan tosi tyytyväisenä vastaan kaikki mahdolliset pikkuhommat ja myyn netissä eurosta alkaen kaikkea meille tarpeetonta. Kyllä se euron, parin myyty tavara päivässä on aina kotiinpäin.