Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Koronakevään tuet otettiin kaikki velaksi. Suomi on muutenkin elänyt koko ajan velkasi vuodesta 2008 lähtien, eli nyt 13 vuotta. Lisäksi nämä Business Finlandin kautta myönnetyt (aika heikosti kohdistuneet) tuet olivat aivan pisara meressä siitä, mitä yritykset tuottavat. Oliko näiden yritysten arvonlisä jotain luokkaa 100 miljardia ja nyt Suomen historiassa ensimmäistä kertaa ikinä annettiin tällaista suoraa apua yrityksille yhden ainoan kerran (kun ensin eduskunta on lailla kieltänyt useita yrityiksiaä harjoittamasta toimeaan) noin 1400 miljoonaa, kun pelkästään työttömyyskorvauksia ja asumistukia annetaan kotona makaamiseen 7000 miljoonaa jokaikinen vuosi.

Olen ollut työpaikassa jossa käytettiin ilmaisia harjoittelijoita. Työvoimatoimisto lähetti ihmisen. Hän oli muutaman viikon tai kuukauden. Ei saanut palkkaa vaan saman korvauksen kuin työttömänäkin. Samasta paikasta, mistä se sitten tulikin.

Ei ollut tarkoituskaan jatkaa heidän työsuhdetta. Kun harjoitteluaika tuli täyteen niin lopetti ja hetken kuluttua tuli uusi harjoittelija tilalle.

En muista oliko työnantajan pakko pitää pieni aika välissä, mutta ei se väli ainakaan mitenkään pitkä ollut.

Näin säästyi rahat yhden työntekijän palkkamenot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Ei vaan pelkkää soppaa. Ei killinkiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Mä käsitin ettei olis saanu muuta palkkaa ku itselleen vastaavat ruoat ku mitä tekee toiselle perheelle.

Kuinka moni menisi huomenna töihin jos työnantaja ei maksaisi rahana vaan antaisi lenkkipaketin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen  kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla?  Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.

Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.

Miksi siitä tekemättömästä hommasta ei sitten luotaisi ihan oikeita työpaikkoja? Joista saisi kokopäiväisen tai edes osapäiväisen työn, palkan, eläkekertymän jne? Vai tarkoitetaanko tässä nyt jotain töitä, joita kukaan ei tee muttei halua maksaa palkkaakaan? Esim. meillä on nyt sotkuiset lastenhuoneet, voisinko siis saada jonkun siivoamaan ne ilmaiseksi kun itseä ei huvita?

Mitä kohtaa et ymmärrä siitä, että yksityinen maksaa siitä 'sosiaalityöstä' kunnalle sen 600 euroa / viikko + eläkkeet siitä työpanoksesta. Jos tällä haluat jonkun moniongelmaisen alkoholistin teille siivoamaan, niin se varmasti onnistuu. Minä ostaisin ihan markkinoilta 100 eurolla 3 tuntia siivousta, josta puolet kotitalousvähennyksellä pois. 3 tunnissa huone varmasti saadaan kiiltäväksi lattiasta kattoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Ei, vaan ehdotin että hän kävisi kaupassa (tai noutaisi tekemäni markettitilauksen) autollani, tulisi meille tekemään näistä maksamistani aineksista useamman ruokalajin kerralla, joista söisi sekä meidän että hänen perheensä seuraavan viikon ajan. Siis pyysin palvelusta, josta hän saisi perheelleen viikon ruoat vastapalvelukseksi. Ehdotin tätä sellaisella viikolla, kun hän oli pyytänyt lainaksi sekä autoa, että ruokarahaa. En ollut tekemässä tästä virallista työsuhdetta, vaan ehdotin tällaista vaihtokauppaa. Teen siis itse useimmilla viikoilla tällaisen meal preppauksen, kun tuntuu että muuten ei arki-ilta riitä kaikkiin pakollisiin asioihin.

No mikä siinä sitten on sinusta niin pöyristyttävää, että hän sanoi "ei"? Hänellä ei nyt ollut aikaa tai kiinnostusta tehdä teille viikon ruokia, mikä kuulostaakin melko isolta hommalta. Jos olisin itse työtön, en minäkään suostuisi tekemään ammattilaisen töitä tutuille ruokapalkalla. Olisi typerää ehdottaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Mä käsitin ettei olis saanu muuta palkkaa ku itselleen vastaavat ruoat ku mitä tekee toiselle perheelle.

Kuinka moni menisi huomenna töihin jos työnantaja ei maksaisi rahana vaan antaisi lenkkipaketin?

Jos työ vastaisi sitä, että menen kauppaan jos ostan sen lenkkipaketin ja valmistan sen itselle, niin saisin sen ilmaiseksi, niin pitäisi tätä ihan kohtuu hyvänä korvauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Mä käsitin ettei olis saanu muuta palkkaa ku itselleen vastaavat ruoat ku mitä tekee toiselle perheelle.

Kuinka moni menisi huomenna töihin jos työnantaja ei maksaisi rahana vaan antaisi lenkkipaketin?

Jos työ vastaisi sitä, että menen kauppaan jos ostan sen lenkkipaketin ja valmistan sen itselle, niin saisin sen ilmaiseksi, niin pitäisi tätä ihan kohtuu hyvänä korvauksena.

Vähensit siitä jo heti tuon toisen osan, eli ruoat myös toiselle eri paketista + toisen ihmisen keittiön siivoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Kyllä, juuri sitä olen tekemässä. Sen sijaan että yhteiskunta maksaa vuosittain yli 7000 miljoonaa sosiaalitukia ja asumistukia, niin käyttäisin ainnakin osan näistä rahoista vanhusten palveluihin palkkaamalla ihmisiä sinne, mutta kun tämä ei kuulemma nyt käy.

Lisäksi aiemmin oli puhetta, että tuotetta x ei kannata valmistaa jos ei siitä olla valmiita maksamaan. Ei vanhuksilla ole varaa maksaa siitä, että joku käy heidän kanssaan ulkona kävelemässä ja kantaa painavat ostokset kotiin, ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tällaiselle palvelulle olisi kysynytää. Sama juttu katujen siivouksen kanssa. Niitä siivotaan vain juuri ja juuri sen verran kuin kunnan budjetissa on varaa siihen käyttää. Sen sijaan kadut voisivat näyttää siltä, miltä ne näyttää Dubaissa, Malesiassa tai Australiassa. Kaikki on siitiä ja kiiltää. Missä menee se raja 'kannattaako' paikkoja siivota? Mielestäni niitä kannattaa ennemmin siivota, kuin maata kotona.

Australiasta en tiedä, mutta Malesiassa ja Dubaissa on käytännössä orjia, jotka tekevät näitä töitä, siivoavat katuja, rakentavat, siivoavat etc.. En toivoisi Suomeen sellaista järjestelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Ei, vaan ehdotin että hän kävisi kaupassa (tai noutaisi tekemäni markettitilauksen) autollani, tulisi meille tekemään näistä maksamistani aineksista useamman ruokalajin kerralla, joista söisi sekä meidän että hänen perheensä seuraavan viikon ajan. Siis pyysin palvelusta, josta hän saisi perheelleen viikon ruoat vastapalvelukseksi. Ehdotin tätä sellaisella viikolla, kun hän oli pyytänyt lainaksi sekä autoa, että ruokarahaa. En ollut tekemässä tästä virallista työsuhdetta, vaan ehdotin tällaista vaihtokauppaa. Teen siis itse useimmilla viikoilla tällaisen meal preppauksen, kun tuntuu että muuten ei arki-ilta riitä kaikkiin pakollisiin asioihin.

Eikö tuo "meal preppaus" ole ihan vaan ruoanlaittoa suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään pimeänä.. Onko se oman yrityksen perustaminen nyt sitten niin vaikeaa? Minä maksan omistani sen 60 euroa jos joku täällä haluaa työllistää itsensä yrittäjänä.

On se kyllä vähän vaikeaa. Yritys kannattaa perustaa toki, jos on hyvä tai edes lupaava yritysidea, jonkinlainen alkupääoma SEKÄ jonkinlainen elatus itselle sen aikaa, ennen kuin yritys lähtee tuottamaan rahaa. Koska yrittäjäksi ryhtyminen tarkoittaa samalla ihan täysin omilleen heittäytymistä. Kun yritys menestyy, se tietenkin on kannattavaa heittäytymistä. Mutta jos ei menesty, on sitten aika tyhjän päällä.

Jos esim. nyt työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elävä perustaisi yrityksen tai ottaisi itselleen toiminimen ja alkaisi esim. markkinoida noita ketjussa ehdotettuja siivouskeikkoja, hänen työttömyyskorvauksensa ja toimeentulotukensa loppuisivat hyvin pian. Työkkärissä hänen katsottaisiin "työllistyvän omassa työssään" ja toimeentulotuessa todennäköisesti katsottaisiin, ettei tuen ole tarkoitus tukea kannattamatonta yritysideaa. Joten jos henkilö saisi muutamalta tutulta muutaman kympin siivouskeikan kuukaudessa tai vaikka viikossakin, hän olisi aikamoisessa taloudellisessa kusessa "yrityksensä" kanssa. Silloin toki yritys kannattaisi perustaa, jos sitä keikkaa ihan oikeasti pukkaisi niin, että tuolla "pesen tuttujen ikkunoita" -idealla pystyy elättämään itsensä. Mutta niin kauan kuin se on vain epätodennäköistä toiveajattelua, en suosittele persaukiselle työttömälle yrityksen perustamista ilman kantavaa yritysideaa.

Silloinhan yrityksen perustaminen tietenkään ei olisi vaikeaa, jos yrittäjyys ei olisi este työttömyyskorvaukselle ja toimeentulotuelle. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi työkkärin käytäntöjen vuoksi esim. tehdä häihin soittokeikkoja tai kirjoittaa lehtiin artikkeleita, koska heille on aiemmin vastaavasta tullut ongelmia työvoimatoimiston kanssa. Yhdellä lähti tuet katkolle tuollaisen keikan vuoksi, kunnes hän sai työkkärin vakuutettua, että on ihan varmasti lopettanut moiset itse hankitut pienet työkeikat eikä siis ole ainakaan enää yrittäjänkaltainen epäilyttävä henkilö. Ikävä juttu tietenkin, koska ne keikat olisivat voineet olla paitsi lisätuloa, myös auttaa jatkossa työllistymisessä, mutta työvoimatoimiston linja oli, että tuontyyppiset työt saatetaan katsoa yrittäjyydeksi, joten niiden tekeminen on riski toimeentulon kannalta. Tuttavani olisi jäänyt täysin rahatta, koska ei ollut toimeentulotukeenkaan oikeutettu, jos työkkäri olisi katsonut hänet yrittäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Kyllä, juuri sitä olen tekemässä. Sen sijaan että yhteiskunta maksaa vuosittain yli 7000 miljoonaa sosiaalitukia ja asumistukia, niin käyttäisin ainnakin osan näistä rahoista vanhusten palveluihin palkkaamalla ihmisiä sinne, mutta kun tämä ei kuulemma nyt käy.

Lisäksi aiemmin oli puhetta, että tuotetta x ei kannata valmistaa jos ei siitä olla valmiita maksamaan. Ei vanhuksilla ole varaa maksaa siitä, että joku käy heidän kanssaan ulkona kävelemässä ja kantaa painavat ostokset kotiin, ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tällaiselle palvelulle olisi kysynytää. Sama juttu katujen siivouksen kanssa. Niitä siivotaan vain juuri ja juuri sen verran kuin kunnan budjetissa on varaa siihen käyttää. Sen sijaan kadut voisivat näyttää siltä, miltä ne näyttää Dubaissa, Malesiassa tai Australiassa. Kaikki on siitiä ja kiiltää. Missä menee se raja 'kannattaako' paikkoja siivota? Mielestäni niitä kannattaa ennemmin siivota, kuin maata kotona.

Australiasta en tiedä, mutta Malesiassa ja Dubaissa on käytännössä orjia, jotka tekevät näitä töitä, siivoavat katuja, rakentavat, siivoavat etc.. En toivoisi Suomeen sellaista järjestelmää.

Jos näissä kunnan töissä palkkataso olisi 2400 euroa kuussa, eikä niitä ole edes pako ottaa vastaan, niin vastaako tämä käsitystäsi orjasta? Ei ihme, ettei työt maistu.. aina löytyy selitys, vaikka toiselta puolelta maapalloa jos ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään pimeänä.. Onko se oman yrityksen perustaminen nyt sitten niin vaikeaa? Minä maksan omistani sen 60 euroa jos joku täällä haluaa työllistää itsensä yrittäjänä.

On se kyllä vähän vaikeaa. Yritys kannattaa perustaa toki, jos on hyvä tai edes lupaava yritysidea, jonkinlainen alkupääoma SEKÄ jonkinlainen elatus itselle sen aikaa, ennen kuin yritys lähtee tuottamaan rahaa. Koska yrittäjäksi ryhtyminen tarkoittaa samalla ihan täysin omilleen heittäytymistä. Kun yritys menestyy, se tietenkin on kannattavaa heittäytymistä. Mutta jos ei menesty, on sitten aika tyhjän päällä.

Jos esim. nyt työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elävä perustaisi yrityksen tai ottaisi itselleen toiminimen ja alkaisi esim. markkinoida noita ketjussa ehdotettuja siivouskeikkoja, hänen työttömyyskorvauksensa ja toimeentulotukensa loppuisivat hyvin pian. Työkkärissä hänen katsottaisiin "työllistyvän omassa työssään" ja toimeentulotuessa todennäköisesti katsottaisiin, ettei tuen ole tarkoitus tukea kannattamatonta yritysideaa. Joten jos henkilö saisi muutamalta tutulta muutaman kympin siivouskeikan kuukaudessa tai vaikka viikossakin, hän olisi aikamoisessa taloudellisessa kusessa "yrityksensä" kanssa. Silloin toki yritys kannattaisi perustaa, jos sitä keikkaa ihan oikeasti pukkaisi niin, että tuolla "pesen tuttujen ikkunoita" -idealla pystyy elättämään itsensä. Mutta niin kauan kuin se on vain epätodennäköistä toiveajattelua, en suosittele persaukiselle työttömälle yrityksen perustamista ilman kantavaa yritysideaa.

Silloinhan yrityksen perustaminen tietenkään ei olisi vaikeaa, jos yrittäjyys ei olisi este työttömyyskorvaukselle ja toimeentulotuelle. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi työkkärin käytäntöjen vuoksi esim. tehdä häihin soittokeikkoja tai kirjoittaa lehtiin artikkeleita, koska heille on aiemmin vastaavasta tullut ongelmia työvoimatoimiston kanssa. Yhdellä lähti tuet katkolle tuollaisen keikan vuoksi, kunnes hän sai työkkärin vakuutettua, että on ihan varmasti lopettanut moiset itse hankitut pienet työkeikat eikä siis ole ainakaan enää yrittäjänkaltainen epäilyttävä henkilö. Ikävä juttu tietenkin, koska ne keikat olisivat voineet olla paitsi lisätuloa, myös auttaa jatkossa työllistymisessä, mutta työvoimatoimiston linja oli, että tuontyyppiset työt saatetaan katsoa yrittäjyydeksi, joten niiden tekeminen on riski toimeentulon kannalta. Tuttavani olisi jäänyt täysin rahatta, koska ei ollut toimeentulotukeenkaan oikeutettu, jos työkkäri olisi katsonut hänet yrittäjäksi.

Mitään riskiä ei ole, jos palkka maksetaan verokortilla palkkana. Ei silloin mitään yrittäjäksi tulkitsimisia tule. Ja eikö sen 150€ saa tienata ilman, että tt-tukeen vaikuttaa? Kymmenen tuntia kuussa a 14€/h töitä ei ketään liikaa rasita ja tuet pysyvät samoina. Käteen tuosta jäänee joku 130€, jolla jo kinkut ja jäätelöt ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään pimeänä.. Onko se oman yrityksen perustaminen nyt sitten niin vaikeaa? Minä maksan omistani sen 60 euroa jos joku täällä haluaa työllistää itsensä yrittäjänä.

On se kyllä vähän vaikeaa. Yritys kannattaa perustaa toki, jos on hyvä tai edes lupaava yritysidea, jonkinlainen alkupääoma SEKÄ jonkinlainen elatus itselle sen aikaa, ennen kuin yritys lähtee tuottamaan rahaa. Koska yrittäjäksi ryhtyminen tarkoittaa samalla ihan täysin omilleen heittäytymistä. Kun yritys menestyy, se tietenkin on kannattavaa heittäytymistä. Mutta jos ei menesty, on sitten aika tyhjän päällä.

Jos esim. nyt työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elävä perustaisi yrityksen tai ottaisi itselleen toiminimen ja alkaisi esim. markkinoida noita ketjussa ehdotettuja siivouskeikkoja, hänen työttömyyskorvauksensa ja toimeentulotukensa loppuisivat hyvin pian. Työkkärissä hänen katsottaisiin "työllistyvän omassa työssään" ja toimeentulotuessa todennäköisesti katsottaisiin, ettei tuen ole tarkoitus tukea kannattamatonta yritysideaa. Joten jos henkilö saisi muutamalta tutulta muutaman kympin siivouskeikan kuukaudessa tai vaikka viikossakin, hän olisi aikamoisessa taloudellisessa kusessa "yrityksensä" kanssa. Silloin toki yritys kannattaisi perustaa, jos sitä keikkaa ihan oikeasti pukkaisi niin, että tuolla "pesen tuttujen ikkunoita" -idealla pystyy elättämään itsensä. Mutta niin kauan kuin se on vain epätodennäköistä toiveajattelua, en suosittele persaukiselle työttömälle yrityksen perustamista ilman kantavaa yritysideaa.

Silloinhan yrityksen perustaminen tietenkään ei olisi vaikeaa, jos yrittäjyys ei olisi este työttömyyskorvaukselle ja toimeentulotuelle. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi työkkärin käytäntöjen vuoksi esim. tehdä häihin soittokeikkoja tai kirjoittaa lehtiin artikkeleita, koska heille on aiemmin vastaavasta tullut ongelmia työvoimatoimiston kanssa. Yhdellä lähti tuet katkolle tuollaisen keikan vuoksi, kunnes hän sai työkkärin vakuutettua, että on ihan varmasti lopettanut moiset itse hankitut pienet työkeikat eikä siis ole ainakaan enää yrittäjänkaltainen epäilyttävä henkilö. Ikävä juttu tietenkin, koska ne keikat olisivat voineet olla paitsi lisätuloa, myös auttaa jatkossa työllistymisessä, mutta työvoimatoimiston linja oli, että tuontyyppiset työt saatetaan katsoa yrittäjyydeksi, joten niiden tekeminen on riski toimeentulon kannalta. Tuttavani olisi jäänyt täysin rahatta, koska ei ollut toimeentulotukeenkaan oikeutettu, jos työkkäri olisi katsonut hänet yrittäjäksi.

Minulla on ollu toiminimi jo 14 vuotta ja osuus osakeyhtiöstäkin 12 vuotta. Ei ole ollut mitään vaikutusta työttömyyskorvaukseen ja tilanne on vaan parantunut viime vuosina. Nykyään saa 6kk yrittää, ennen kuin työkkäri arvioi onko yritys kannattava ja onko henkilö työllistynyt siihen. Työkkäri ei arvio tuloja, vaan käytettyä aikaa. Jos on esim. normaaleissa palkallisessa päivätyössä ja jää siitä työttömäksi, niin ei nuo yritykset vaikuta mitään, koska työkkäri katsoo että voit ottaa vastaan kokoaikaisen uuden työn, kuten aiemminkin.

Olet oikeassa noiden tulkintojen kanssa, tämän takia kannattaisi suosia jatkossa mallia jossa jokaisen pitää tehdä jotain, niin ei ole ongelmaa sen kanssa, että saako tehdä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

En nyt ihan tajua. Tarjositko siis hänelle työtä viikoksi, olisitko siis maksanut ihan virallista palkkaa vai pimeästi palkan? Mietin vaan, että jos pimeästi, niin kaikki eivät uskalla ryhtyä sellaiseen. Mutta jos se olisi ollut virallinen työ, josta olisi maksettu palkka ihan verokortilla, silloin en itsekään ymmärrä. Ainakaan, jos palkka olisi ollut ihan asiallinen, eikä mikään kolme euroa tunnissa.

Mä käsitin ettei olis saanu muuta palkkaa ku itselleen vastaavat ruoat ku mitä tekee toiselle perheelle.

Kuinka moni menisi huomenna töihin jos työnantaja ei maksaisi rahana vaan antaisi lenkkipaketin?

Mä ainakin menisin pariksi-kolmeksi tunniksi jos saisin palkinnoksi koko viikon ruuat ja vielä tuota esiteltyä tasoa. Menisin nytkin mutta mieluummin viikonloppuna kun pitää mennä huomenna niihin oikeisiin palkkatöihin.

Toki makkarasorminen "vaativia asiantuntijatöitä" tehnyt työtön mamma ei liikahda sohvalta mihinkään ilman 88e+/hh+avl korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työpaikassa jossa käytettiin ilmaisia harjoittelijoita. Työvoimatoimisto lähetti ihmisen. Hän oli muutaman viikon tai kuukauden. Ei saanut palkkaa vaan saman korvauksen kuin työttömänäkin. Samasta paikasta, mistä se sitten tulikin.

Ei ollut tarkoituskaan jatkaa heidän työsuhdetta. Kun harjoitteluaika tuli täyteen niin lopetti ja hetken kuluttua tuli uusi harjoittelija tilalle.

En muista oliko työnantajan pakko pitää pieni aika välissä, mutta ei se väli ainakaan mitenkään pitkä ollut.

Näin säästyi rahat yhden työntekijän palkkamenot.

Noniin, eikö se 600 euroa / viikko + sivukulut olisi aika hemmetisti parempi systeemi kuin tämä harjoittelijoiden kyykyttäminen?

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.

Tässä oli selkeästi se, että tarjottu korvaus ei ollut hänelle tarpeeksi houkutteleva suhteessa vaivannäköön. Tuotahan ei voi rinnastaa työtarjoukseen, vaan naapuriapuaan, jossa vaihdetaan jokin palvelus päittäin. Ilmeisesti sinulle tuo olisi ollut hyvä diili, mutta hänelle ei. Sellaista se on sen naapuriavun kanssa - toiselle ei aina käy se, mitä itse ehdottaa.

Koko viikon ruokien teko toiselle perheelle on kyllä aika iso homma, ja on vaikea kuvitella, että kukaan olisi erityisen motivoitunut sellaista tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Kyllä, juuri sitä olen tekemässä. Sen sijaan että yhteiskunta maksaa vuosittain yli 7000 miljoonaa sosiaalitukia ja asumistukia, niin käyttäisin ainnakin osan näistä rahoista vanhusten palveluihin palkkaamalla ihmisiä sinne, mutta kun tämä ei kuulemma nyt käy.

Lisäksi aiemmin oli puhetta, että tuotetta x ei kannata valmistaa jos ei siitä olla valmiita maksamaan. Ei vanhuksilla ole varaa maksaa siitä, että joku käy heidän kanssaan ulkona kävelemässä ja kantaa painavat ostokset kotiin, ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tällaiselle palvelulle olisi kysynytää. Sama juttu katujen siivouksen kanssa. Niitä siivotaan vain juuri ja juuri sen verran kuin kunnan budjetissa on varaa siihen käyttää. Sen sijaan kadut voisivat näyttää siltä, miltä ne näyttää Dubaissa, Malesiassa tai Australiassa. Kaikki on siitiä ja kiiltää. Missä menee se raja 'kannattaako' paikkoja siivota? Mielestäni niitä kannattaa ennemmin siivota, kuin maata kotona.

Australiasta en tiedä, mutta Malesiassa ja Dubaissa on käytännössä orjia, jotka tekevät näitä töitä, siivoavat katuja, rakentavat, siivoavat etc.. En toivoisi Suomeen sellaista järjestelmää.

Jos näissä kunnan töissä palkkataso olisi 2400 euroa kuussa, eikä niitä ole edes pako ottaa vastaan, niin vastaako tämä käsitystäsi orjasta? Ei ihme, ettei työt maistu.. aina löytyy selitys, vaikka toiselta puolelta maapalloa jos ei muuta.

Mistä tähän 2400 euron palkka tupsahti? Jos sen maksat vaikka siivoamisesta, niin aivan varmasti löydät työntekijöitä.

Tämä ahkerien työtä tekevien ja yrittävien verotus on karannut käsistä. Menoja lisätään ilman järkeä ja samalla luodaan polarisaatiota yhteiskuntaan. Paras olisi jos kaikki verot pois ja jokainen maksaa tekemisistään ihan itse. Myös tuet pois niin varmasti näkisimme ihmeitä joissa terveet ihmiset alkaisivat tekemään työtä josta maksetaan oikeaa palkkaa. Siinä saattaisi kadota muutaman somevaikuttajat jotka eivät oikeasti ole sellaisia mutta hekin voisivat tehdä jotakin hyödyllisempää.

Pelottavaa on että hallituksessa idealismi on tärkeämpää kuin realismi. Tällä tiellä olemme matkalla tuhoon. Tämä näkyy jo yrittäjien uupumisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.

Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.

Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?

Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.

Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?

Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.

Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.

Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.

Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?

No kannattaako esim. katuja siivota tai vanhuksia ulkoiluttaa? Entä pitää vanhuksille seuraa, käydä kaupassa, kun ei näistä palveluista kukaan ole halukas maksamaan? Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, mutta meillä on aika iso työllistymisen kynnys, kun ihmisille maksetaan siitä, että hei eivät käy töissä.. ennen kuin tämä muuttuu, niin aina on satoja tuhansia jotka makaavat kotona. 

Ei 2400 euroa kuussa + sivukulut loisi mitään halpatyömarkkinoita. Tämän lisäksi nämä työt loisivat lisää ihan oikeaa työtä ja alentaisi työttömyyskuluja jo ihan sellaisenaan. Vastaavasti tämä voitaisiin jyvittää tuloveronalennuksina, jolloin se nostaisi ostovoimaa. Pohjoismaita ja muutamaa euroopan maata lukuunottamatta, tällaista kotiin maksettavaa lokoilurahajärjestelmää ei ole missään muualla maailmassa ja hyvin niissäkin pärjätään. Esimerkiksi Saksassa ei ole meidän kaltaista järjestelmää, vaan enemmänkin kuvailemani juttu jossa näitä minijobeja on otettava vastaan, jotta on oikeutettu työttömyysetuihin. Saksalla menee aika hemmetin paljon paremmin kuin meillä.

Katujen siivous ja vanhusten hoito on nykyisin ihan oikeita palkkatöitä. Jos kyseisillä aloilla on pulaa työntekijöistä, niin sinne pitäisi palkata lisää ihmisiä - luoda työpaikkoja. Niitä työpaikkoja voisi luoda myös valtion tai muiden instanssien tuella. Nyt koronakeväänä nähtiin, että aika isoja summia myönnettiin esim. bloggarille, joka sitten suunnitteli sillä jotain lihapullia (vai mitä nyt olikaan). Ihan yhtä lailla vastaavia summia voitaisiin myöntää siihen, että palkattaisiin vanhuspalveluihin lisää osaavia ja motivoituneita palkkatyöläisiä.

Kyllä, juuri sitä olen tekemässä. Sen sijaan että yhteiskunta maksaa vuosittain yli 7000 miljoonaa sosiaalitukia ja asumistukia, niin käyttäisin ainnakin osan näistä rahoista vanhusten palveluihin palkkaamalla ihmisiä sinne, mutta kun tämä ei kuulemma nyt käy.

Lisäksi aiemmin oli puhetta, että tuotetta x ei kannata valmistaa jos ei siitä olla valmiita maksamaan. Ei vanhuksilla ole varaa maksaa siitä, että joku käy heidän kanssaan ulkona kävelemässä ja kantaa painavat ostokset kotiin, ei se kuitenkaan tarkoita etteikö tällaiselle palvelulle olisi kysynytää. Sama juttu katujen siivouksen kanssa. Niitä siivotaan vain juuri ja juuri sen verran kuin kunnan budjetissa on varaa siihen käyttää. Sen sijaan kadut voisivat näyttää siltä, miltä ne näyttää Dubaissa, Malesiassa tai Australiassa. Kaikki on siitiä ja kiiltää. Missä menee se raja 'kannattaako' paikkoja siivota? Mielestäni niitä kannattaa ennemmin siivota, kuin maata kotona.

Australiasta en tiedä, mutta Malesiassa ja Dubaissa on käytännössä orjia, jotka tekevät näitä töitä, siivoavat katuja, rakentavat, siivoavat etc.. En toivoisi Suomeen sellaista järjestelmää.

Jos näissä kunnan töissä palkkataso olisi 2400 euroa kuussa, eikä niitä ole edes pako ottaa vastaan, niin vastaako tämä käsitystäsi orjasta? Ei ihme, ettei työt maistu.. aina löytyy selitys, vaikka toiselta puolelta maapalloa jos ei muuta.

Mistä tähän 2400 euron palkka tupsahti? Jos sen maksat vaikka siivoamisesta, niin aivan varmasti löydät työntekijöitä.

No siitä, että 600 euron nykyistä työttömyyskorvausta vastaan pitäisi tehdä viikko mitä tahansa töitä, joita esim. kunta esittää tai voi työn tehdä yksityiselläkin puolella, jolloin yksityinen maksaisi tästä kunnalle 600 euroa / viikko + sivukulut. Tällöin palkkataso vastaisi 2400 euroa kuussa, eikä se olisi mitään orjatyötä todellakaan, vaikka kunta sanoisi että käyt ulkouluttamassa ja pitämässä seuraa vanhuksille tai siivoat jotain kadunpätkää.