Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.
Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla? Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.
Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Osa työpaikoista muutettaisiin siis tällaisiksi ei-palkkatöiksi, joissa työtä tehtäisiin huomattavasti matalammalla tunitipalkalla? Voisikohan kuka tahansa työnantaja päättää itse, haluaako hän maksaa palkkaa, vai haluaako mieluummin työntekijän, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa, koska hän saa tukia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.
Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla? Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.
Onko mukavaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä ettei se työ sosiaalitukia vastaan ole mitään kokoaikaista kuukausityötä. Tietenkin kaikkiin nykyisiin töihin olisi edelleen samat vaatimukset kuin nykyäänkin on ja työn määräkin olisi sama. Ei nykyisiä töitä niin vain korvata millään sosiaalitöillä, mutta on tässä maailmassa paljon tekemätöntä hommaa ja ennemmin näkisin että niitä tehdään kuin maksetaan kotona ryyppäämisestä.
Miksi siitä tekemättömästä hommasta ei sitten luotaisi ihan oikeita työpaikkoja? Joista saisi kokopäiväisen tai edes osapäiväisen työn, palkan, eläkekertymän jne? Vai tarkoitetaanko tässä nyt jotain töitä, joita kukaan ei tee muttei halua maksaa palkkaakaan? Esim. meillä on nyt sotkuiset lastenhuoneet, voisinko siis saada jonkun siivoamaan ne ilmaiseksi kun itseä ei huvita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.
Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.
Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.
Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.
Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?
Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.Ei jumalauta tätä selittelyn määrää.. siis ei saisi pesuvälineistä vähennyksiä kun muutenkin tekee pimeänä. Ensinnäkin kun teet piemeänä, niin 'kaikki tulot' on yhtä vähennystä. Toiseksi, ostaja ei saa kotitalousvähennystä, koska yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä. Eikä sitä nyt varmaan ovikelloa soittamalla heti töitä saa, mutta kun perusta sen firman (60 euroa), tekee nettisivut (muutama kymppi vuodessa) joissa on nimet, naamat ja yhteystiedot. Sitten mainoslappuja postiluukuista (muutama kymppi), niin luulisi sitä muutaman urakan saavan jolla ne pesuvälineet maksaa. Sitä paitsi, pääasiassa kotisiivous toimii asiakkaan omilla välineillä.
Jos olisit tuohtumiseltasi malttanut lukea olisit ymmärtänyt. Ymmärsin kyllä, luulin, että sinäkin, että pimeästi tehdessä ei tietenkään saa välineistä vähennystä. En minä sitä itkenytkään, tollo! MUTTA KÖYHÄ JOUTUU OSTAMAAN OMASTA PUSSISTA NE VÄLINEET.
Jos ei tule keikan keikkaa, niin se on pois niistä jo muutenkin vähistä rahoista. Tai niitä rahoja ostamiseen ei edes ole.
Muutenkin kun rahaa on vähän niin välineet eivät vastaa ammattilaisten välineitä. Jälki on huonoa ja myös voi pimeän ihmisen siivoustaito olla huono.
Eli saa moitteita työn laadusta.
Pimeästä työstä ei pimeän työn ostaja tietenkään saa kotitalousvähennystä.
Siksi oniinkin epätodennäköistä, että kukaan osaa työtä pimeästi kun REKISTERÖITY siivousfirma mahdollistaa sen kotitalousvähennyksen saamisen helposti.
Siivousfirmalla on yleensä, monestakin syystä, hyvät välineet. Koska se on niiden ihmisten ammatti ja se FIRMA saa vähentää välineet verotuksessa.
Kertokaas nyt kun sinäkin olet näköjään niin vihainen kun köyhät eivät ymmärrä: ONKO TEIDÄN MIELESTÄ PIMEÄN TYÖN TEKEMINEN OK VAI EI?
Siksi kysyn jos laitan niitä pimeän työn tarjoamislappuja nyt kuuliaisesti portinpieleen ja ilmoitustaululle niin vannotteko ettette sitten meitä kärytä Kelaan tms?
Kun tosiaan olemme jo muutenkin epärehellisiä loisia jotka huijaavat tukia minkä ehtivät. Ja käyttävät ne luksukseen ja omiin huveihin ja mielitekoihinsa.
Miten pullopantit ja kirpparit pitää ilmoittaa rehellisesti verottajalle? Mutta pimeää siivousta tai ikkunanpesua tms. ei tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?
Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.
Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?
Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Osa työpaikoista muutettaisiin siis tällaisiksi ei-palkkatöiksi, joissa työtä tehtäisiin huomattavasti matalammalla tunitipalkalla? Voisikohan kuka tahansa työnantaja päättää itse, haluaako hän maksaa palkkaa, vai haluaako mieluummin työntekijän, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa, koska hän saa tukia?
Tälläkin hetkellä on paljon töitä joista maksetaan alle 2400 euroa kuussa. Nämä sosiaalityöt tulisivat yrityksille kalliimmiksi kuin nykyiset matalapalkkatyöt. 2400 euroa kuussa siis vastaisi noin 14 euron tuntipalkkaa, mutta 600 perustuloa vastaan töitä olisi vain 37,5 tuntia, eli 16 euroa tunnissa. Ei se nyt kovin huono palkka ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitteli laatikoiden tekemisen kalliutta ja vaikeutta, kun ei ole sitä eikä tätä ja sitten ei jaksa samaa syödä. Onko muuten tullut valittajille mieleen, että sitä laatikkoa ei tarvitse tehdä mitään stanallista mälliä vaan raaka-aineista saa tehtyä muutakin, eikä tarvitse aina olla kaikkia raaka-aineita tai mausteita, ja silti tulee ihan syötävää. Annanpa pienen esimerkin.
Tarvikkeet:
2 kg porkkanoita - 1 e
1 pkt puuroriisiä 1 e
1 litra maitoa - 0,7 e
1 kg sipulia – 1 e
2 kg vehnäjauhoja - 0,8 e
1 pkt hiivaa – 0,20 e
12 kpl kananmunia - 1 e
500 g voita – 2 e
400g linssejä – 1 e
400g tomaattimurska -0,5 e
Ostosten kokonaissumma noin 10 e. Jos kaapista löytyy jotain, niin kaikkea voi höystää tai maustaa sen mukaan mitä löytyy.
Kokkailut:
A. Tee 2 dl puuroriisistä ja litrasta maitoa puuro. Tästä voit syödä puolet puurona. Ateria tai aamupala 2 hengelle voinokareen kera.
B. Keitä ja soseuta 500g porkkanoita, sotke puuronjämiin yhden kananmunan kanssa. Paista uunissa = porkkanalaatikko. Saa maustaa toki suolalla. = porkkanalaatikko josta ei tarvitse kärsiä puolta vuotta.
C. Raasta 1,5 kg porkkanoita. Käytä seuraaviin:
500 g porkkanasämpylöihin, joihin hiivaa, 10 dl jauhoja, vettä, suolaa, voisulaa. Tulee ainakin 20 sämpylää.
500 g raastetta, linssit ja tomaattimurska sekä sipuli = isohko satsi linssikeittoa
500 g raastetta, pari raastettua sipulia, kananmunia, jauhoja = kasvispihvit jonka oheen voi keittää riisilisäkkeen jäljellä olevasta puuroriisistä.
Lisäksi vielä taisi jäädä sipulia, jota voi vaikka paistaa leivän tai kasvispihvin päälle, muutamia kananmunia, jotka voi paistaa tai keittää tai tehdä munakkaan ja loput vehnäjauhot, josta toki voi voin ja sipulin kanssa tehdä kelpo kastikkeen tai leipoa lisää leipää. Riisistäkin voi vielä tehdä vaikka lisää puuroa.
On nimittäin tullut köyhäiltyä, ennen kuin tulotaso nousi. Luovuutta se vaan vaatii, ettei tarvitse kärsiä samasta päivä toisensa jälkeen.
En ole ikinä nähnyt kananmunia eurolla, missä myydään? Tomaattimurskakin on 0,89e halvin täällä. Linssejä ei todellakaan saa eurolla. Heh heh vehnäjauhot 2 kg maksaa tarjouksessa 1,59, olet ihan pimeä.
Olet VALEPUKKI!
Täällä pyöristetään aina nuukailuvinkeissä niin paljon alaspäin, että annetut summat voi huoletta kertoa kolmella, ja silti saattaa olla alakanttiin.
ostan 2 kiloa vehnäjauhoja hintaan 0,79
10 kpl kananmunia eurolla (tarjouksesta, niitä on usein)
500g tomaattimurskaa 0,59
litra maitoa hintaan 0,59
jouluksi tilasin ruoan hävikkikaupasta 5 kiloa kanakeittoa hintaan 10 euroa, aika halpaa, ei tarvitse kuin lämmityksen. toisesta nettikaupasta tilasin 10 pakettia tomaattimurskaa hintaan 3 euroa, noin 400g/pakkaus, päiväys oli joskus tammikuun puolessavälissä, joten laitoin kaikki ne paketit pakastimeen, joita ei tule käytettyä tammikuussa - meillä ei tomaattimurskaa käytetä kovinkaan paljon, mutta nyt sitten enemmän, kun kerran halvalla saatiin.
jokainen voi myös itse vertailla kauppojen hintoja ja katsoa millä hinnalla naapurikauppa mitäkin käyttämäänsä elintarviketta myy ja ostaa sitten sieltä mistä halvimmalla saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.
Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.
Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.
Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.
Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?
Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.Ei jumalauta tätä selittelyn määrää.. siis ei saisi pesuvälineistä vähennyksiä kun muutenkin tekee pimeänä. Ensinnäkin kun teet piemeänä, niin 'kaikki tulot' on yhtä vähennystä. Toiseksi, ostaja ei saa kotitalousvähennystä, koska yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä. Eikä sitä nyt varmaan ovikelloa soittamalla heti töitä saa, mutta kun perusta sen firman (60 euroa), tekee nettisivut (muutama kymppi vuodessa) joissa on nimet, naamat ja yhteystiedot. Sitten mainoslappuja postiluukuista (muutama kymppi), niin luulisi sitä muutaman urakan saavan jolla ne pesuvälineet maksaa. Sitä paitsi, pääasiassa kotisiivous toimii asiakkaan omilla välineillä.
Jos olisit tuohtumiseltasi malttanut lukea olisit ymmärtänyt. Ymmärsin kyllä, luulin, että sinäkin, että pimeästi tehdessä ei tietenkään saa välineistä vähennystä. En minä sitä itkenytkään, tollo! MUTTA KÖYHÄ JOUTUU OSTAMAAN OMASTA PUSSISTA NE VÄLINEET.
Jos ei tule keikan keikkaa, niin se on pois niistä jo muutenkin vähistä rahoista. Tai niitä rahoja ostamiseen ei edes ole.
Muutenkin kun rahaa on vähän niin välineet eivät vastaa ammattilaisten välineitä. Jälki on huonoa ja myös voi pimeän ihmisen siivoustaito olla huono.
Eli saa moitteita työn laadusta.Pimeästä työstä ei pimeän työn ostaja tietenkään saa kotitalousvähennystä.
Siksi oniinkin epätodennäköistä, että kukaan osaa työtä pimeästi kun REKISTERÖITY siivousfirma mahdollistaa sen kotitalousvähennyksen saamisen helposti.
Siivousfirmalla on yleensä, monestakin syystä, hyvät välineet. Koska se on niiden ihmisten ammatti ja se FIRMA saa vähentää välineet verotuksessa.Kertokaas nyt kun sinäkin olet näköjään niin vihainen kun köyhät eivät ymmärrä: ONKO TEIDÄN MIELESTÄ PIMEÄN TYÖN TEKEMINEN OK VAI EI?
Siksi kysyn jos laitan niitä pimeän työn tarjoamislappuja nyt kuuliaisesti portinpieleen ja ilmoitustaululle niin vannotteko ettette sitten meitä kärytä Kelaan tms?Kun tosiaan olemme jo muutenkin epärehellisiä loisia jotka huijaavat tukia minkä ehtivät. Ja käyttävät ne luksukseen ja omiin huveihin ja mielitekoihinsa.
Miten pullopantit ja kirpparit pitää ilmoittaa rehellisesti verottajalle? Mutta pimeää siivousta tai ikkunanpesua tms. ei tarvitse?
No ei tietenkään pimeänä.. Onko se oman yrityksen perustaminen nyt sitten niin vaikeaa? Minä maksan omistani sen 60 euroa jos joku täällä haluaa työllistää itsensä yrittäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Siis olisiko tämä 600 euroa siis tukea vai palkkaa?
Jos on tukea niin ei kerry eläkettä eikä ole työntekijällä mitään vakuutusta tapaturmien varalta.
Mielestäni on eriarvoista jos tällä työpaikalla on vakityöläinen joka on oikeassa palkkatyössä ja saa 600 e viikossa eli sen 2400 e/kk.
Samaa työtä tekee viikon tämä toinen, saa 600 euroa tukea, ei palkkaa, ei kerry eläkettä eikä ole vakuutettu. Ei myöskään kerrytä työssäoloehdon päiviä.
Eikä saa työtodistusta, kun ei ole tehnyt työtä. On siis tehnyt työtä, mutta saanut tukea palkaksi, ei palkkaa.
Mikä ihme siinä on, miksei molemmat voi silloin olla oikeaa työtä ja oikealla palkalla?
Jos siinä firmassa kerran töitä on? Miksi halutaan kahden kerroksen väkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoojan tuntipalkalla sen yhden ökyjätskin eteen pitää ahkeroida 40 min.
Kuinka moni palstan köyhistä olisi siihen valmis? Ei kukaan, heille ksikki työ on nöyryytystä ja ilkeilyä.
Kun ei kerjää, ei ne ihmiset ala neuvomaankaan. Kun ei useimmilla muillakaan ole mitään suoratoistoja, miksi juuri köyhän lapsella niitä pitää olla kaksi, tai kiusataan? Selityksiä piisaa.
Ei siisvoojien palkka sentään ihan noin huono ole. Olen muuten tehnyt monenlaista siivoushommaa, mutta nyt ei kroppa kestä sitä duunia enää.
Mutta edellisessä työssä, jota tein oli tuntipalkka jotain parisen euroa (en osaa tarkemmin sanoa, koska palkan määräytymisperusteena ei ollut aika). Olisin tehnyt sitä ilmaiseksikin, koska se oli niin kivaa. Ja pieni lisä tukien päälle oli totta kai iso plussa sekin.
Mutta epämieluisaa työtä en tuolla palkalla tekisi, se on selvä.
Miksi tätä on alapeukutettu? Siivoojalla on huono palkka, mutta eikö se tuntipalkka nyt sentään jotain 10 euron paikkeilla ole? Ja matalapalkka-aloilla veroprosentti on myös alhainen. Joten olisiko puolisen tuntia ennemminkin kuin 40 min.? Ja kyllä, minä siivoaisin puoli tuntia (jopa tällä kipeällä kropalla) kerran pari vuodessa, jos se olisi tehtävä sen eteen, että saan kerran pari vuodessa sen herkullisen jäätelötötterön "sekundajäätelön" sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoojan tuntipalkalla sen yhden ökyjätskin eteen pitää ahkeroida 40 min.
Kuinka moni palstan köyhistä olisi siihen valmis? Ei kukaan, heille ksikki työ on nöyryytystä ja ilkeilyä.
Kun ei kerjää, ei ne ihmiset ala neuvomaankaan. Kun ei useimmilla muillakaan ole mitään suoratoistoja, miksi juuri köyhän lapsella niitä pitää olla kaksi, tai kiusataan? Selityksiä piisaa.
Ei siisvoojien palkka sentään ihan noin huono ole. Olen muuten tehnyt monenlaista siivoushommaa, mutta nyt ei kroppa kestä sitä duunia enää.
Mutta edellisessä työssä, jota tein oli tuntipalkka jotain parisen euroa (en osaa tarkemmin sanoa, koska palkan määräytymisperusteena ei ollut aika). Olisin tehnyt sitä ilmaiseksikin, koska se oli niin kivaa. Ja pieni lisä tukien päälle oli totta kai iso plussa sekin.
Mutta epämieluisaa työtä en tuolla palkalla tekisi, se on selvä.
Miksi tätä on alapeukutettu? Siivoojalla on huono palkka, mutta eikö se tuntipalkka nyt sentään jotain 10 euron paikkeilla ole? Ja matalapalkka-aloilla veroprosentti on myös alhainen. Joten olisiko puolisen tuntia ennemminkin kuin 40 min.? Ja kyllä, minä siivoaisin puoli tuntia (jopa tällä kipeällä kropalla) kerran pari vuodessa, jos se olisi tehtävä sen eteen, että saan kerran pari vuodessa sen herkullisen jäätelötötterön "sekundajäätelön" sijaan.
Lisäys: Ja samalla sitten vaikka sen 40 min., jos se on siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?
Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.
Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?
Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.
Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku valitteli laatikoiden tekemisen kalliutta ja vaikeutta, kun ei ole sitä eikä tätä ja sitten ei jaksa samaa syödä. Onko muuten tullut valittajille mieleen, että sitä laatikkoa ei tarvitse tehdä mitään stanallista mälliä vaan raaka-aineista saa tehtyä muutakin, eikä tarvitse aina olla kaikkia raaka-aineita tai mausteita, ja silti tulee ihan syötävää. Annanpa pienen esimerkin.
Tarvikkeet:
2 kg porkkanoita - 1 e
1 pkt puuroriisiä 1 e
1 litra maitoa - 0,7 e
1 kg sipulia – 1 e
2 kg vehnäjauhoja - 0,8 e
1 pkt hiivaa – 0,20 e
12 kpl kananmunia - 1 e
500 g voita – 2 e
400g linssejä – 1 e
400g tomaattimurska -0,5 e
Ostosten kokonaissumma noin 10 e. Jos kaapista löytyy jotain, niin kaikkea voi höystää tai maustaa sen mukaan mitä löytyy.
Kokkailut:
A. Tee 2 dl puuroriisistä ja litrasta maitoa puuro. Tästä voit syödä puolet puurona. Ateria tai aamupala 2 hengelle voinokareen kera.
B. Keitä ja soseuta 500g porkkanoita, sotke puuronjämiin yhden kananmunan kanssa. Paista uunissa = porkkanalaatikko. Saa maustaa toki suolalla. = porkkanalaatikko josta ei tarvitse kärsiä puolta vuotta.
C. Raasta 1,5 kg porkkanoita. Käytä seuraaviin:
500 g porkkanasämpylöihin, joihin hiivaa, 10 dl jauhoja, vettä, suolaa, voisulaa. Tulee ainakin 20 sämpylää.
500 g raastetta, linssit ja tomaattimurska sekä sipuli = isohko satsi linssikeittoa
500 g raastetta, pari raastettua sipulia, kananmunia, jauhoja = kasvispihvit jonka oheen voi keittää riisilisäkkeen jäljellä olevasta puuroriisistä.
Lisäksi vielä taisi jäädä sipulia, jota voi vaikka paistaa leivän tai kasvispihvin päälle, muutamia kananmunia, jotka voi paistaa tai keittää tai tehdä munakkaan ja loput vehnäjauhot, josta toki voi voin ja sipulin kanssa tehdä kelpo kastikkeen tai leipoa lisää leipää. Riisistäkin voi vielä tehdä vaikka lisää puuroa.
On nimittäin tullut köyhäiltyä, ennen kuin tulotaso nousi. Luovuutta se vaan vaatii, ettei tarvitse kärsiä samasta päivä toisensa jälkeen.
En ole ikinä nähnyt kananmunia eurolla, missä myydään? Tomaattimurskakin on 0,89e halvin täällä. Linssejä ei todellakaan saa eurolla. Heh heh vehnäjauhot 2 kg maksaa tarjouksessa 1,59, olet ihan pimeä.
Olet VALEPUKKI!
Täällä pyöristetään aina nuukailuvinkeissä niin paljon alaspäin, että annetut summat voi huoletta kertoa kolmella, ja silti saattaa olla alakanttiin.
ostan 2 kiloa vehnäjauhoja hintaan 0,79
10 kpl kananmunia eurolla (tarjouksesta, niitä on usein)
500g tomaattimurskaa 0,59
litra maitoa hintaan 0,59
jouluksi tilasin ruoan hävikkikaupasta 5 kiloa kanakeittoa hintaan 10 euroa, aika halpaa, ei tarvitse kuin lämmityksen. toisesta nettikaupasta tilasin 10 pakettia tomaattimurskaa hintaan 3 euroa, noin 400g/pakkaus, päiväys oli joskus tammikuun puolessavälissä, joten laitoin kaikki ne paketit pakastimeen, joita ei tule käytettyä tammikuussa - meillä ei tomaattimurskaa käytetä kovinkaan paljon, mutta nyt sitten enemmän, kun kerran halvalla saatiin.
jokainen voi myös itse vertailla kauppojen hintoja ja katsoa millä hinnalla naapurikauppa mitäkin käyttämäänsä elintarviketta myy ja ostaa sitten sieltä mistä halvimmalla saa.
Eikö noista nettitilauksista mene minkäänlaisia käsittely- tai toimitusmaksuja?
Sitä tukea saa kun töitä ei riitä kaikille. Siksi sitä maksetaan kotiin.
Kun joku sitten sanoo, että se voi tulla tekemään tänne jotain töitä, niin silloin tuki lakkaa ja se ihminen saa palkkaa. Vieraalle tehdystä työstä maksetaan palkkaa. Se työtön on silloin palkansaaja jolla on työpaikka.
Ei se ole silloin työttömyystukea vaan palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Siis olisiko tämä 600 euroa siis tukea vai palkkaa?
Jos on tukea niin ei kerry eläkettä eikä ole työntekijällä mitään vakuutusta tapaturmien varalta.
Mielestäni on eriarvoista jos tällä työpaikalla on vakityöläinen joka on oikeassa palkkatyössä ja saa 600 e viikossa eli sen 2400 e/kk.
Samaa työtä tekee viikon tämä toinen, saa 600 euroa tukea, ei palkkaa, ei kerry eläkettä eikä ole vakuutettu. Ei myöskään kerrytä työssäoloehdon päiviä.
Eikä saa työtodistusta, kun ei ole tehnyt työtä. On siis tehnyt työtä, mutta saanut tukea palkaksi, ei palkkaa.
Mikä ihme siinä on, miksei molemmat voi silloin olla oikeaa työtä ja oikealla palkalla?
Jos siinä firmassa kerran töitä on? Miksi halutaan kahden kerroksen väkeä?
Ei sosiaalieduista kerry muutenkaan eläkettä. Eläkettä kertyy kun työllistyy palkkatöihin jossa maksetaan eläkemaksua tai työllistää itsensä ja maksaa oman eläkkeen. Sanotaan että "Sosiaalityö" maksaisi yrityksille sen 600 euroa / viikko + eläkkeet, mutta tarjoaisi joustavan tavan saada kiireapua vähän koulutusta vaativiin töihin. Työvoimaa olisi saatavilla ja työvoiman motivaatio saada jotain työtä olisi huomattavasti nykymallia parempi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tukea saa kun töitä ei riitä kaikille. Siksi sitä maksetaan kotiin.
Kun joku sitten sanoo, että se voi tulla tekemään tänne jotain töitä, niin silloin tuki lakkaa ja se ihminen saa palkkaa. Vieraalle tehdystä työstä maksetaan palkkaa. Se työtön on silloin palkansaaja jolla on työpaikka.Ei se ole silloin työttömyystukea vaan palkkaa.
Jos työttömyystuen kutsuminen jollain toisella nimiellä tekee elämästäsi helpomman, niin se ei ole tässä ongelma. Kutsutaan sitä nyt vaikka perustyöturvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?
Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.
TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....
Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin! Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.
Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja?
No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.
Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?
Kutsutaan sitä tukea nyt sitten vaikka perusturvaksi. Terveillä ja työkykyisillä olisi noin viikon työvelvoite kuukaudessa 600 euron korvausta vastaan. Tämä vastaisi 2400 euron kuukausipalkkaa. Ei minusta mikään ihan mahdoton vaatimus ja kyllä asumistukea vastaankin saisi ehkä tehdä lisää töitä. Näinhän pienipalkkaisetkin toimivat, eli tekevät töitä käytännössä sen saman rahan eteen joka annetaan kotiin kannettuna.
Tämän järjestelyn erona nykyiseen olisi se, että sillä saataisiin kaikki se lisähyvinvointi joka nyt jää tekemättä, kun ihmisille maksetaan rahaa kotona pysymisestä. Nämä työt voisivat olla joko kunnan tarjoamia tai sitten yksityisen sektorin, sillä erotuksella, että yksityinen maksaisi työstä kunnalle/valtiolle sen tuen verran + veroja. Tämän lisäksi peruskorvauksen päälle saisi toki neuvotella isompaa korvausta.
Tämähän on siis sama systeemi, joka on jo tavallaan käytössä osa-aikatyön muodossa. Silti työtä ei riitä kaikille, vai olisiko työ jotain "kaiva kuoppa ja täytä se" - työtä?
Ongelmaksi muodostuisi sekin, että työmarkkinoilla olisi yhtäkkiä valtava määrä työvoimaa, joka olisi velvoitettu työhön samoilla ehdoilla. Palkat laskisivat ja tämän järjestelmän ylläpitämiseen tarvittaisiin lisää byrokratiaa.
Työttömät olisivat siis velvoitettuja työntekoon. Olisiko heillä liittoja, jotka huolehtisivat työehdoista yms. asioista vai olisiko oikein, että työttöminä olleita saisi kohdella mielivaltaisesti?
Monimutkaisista asioista ei saa yksinkertaisia.
Työn 'riittäminen' riippuu siitä mitä kannattaa tuottaa. Kun tukia vähennetään, niin töitä alkaa riittämään. Tämä on nyt juuri se keskustelu mikä tässä yhteiskunnassa pitää käydä. Onko ihmisoikeus maata kotona ryyppäämässä toisten rahoilla, vai pitääkö niitä vastaan tehdä jotain.
Siinähän se työttömyyden pointti onkin. Ei kannata tuottaa tuotetta x, koska sille ei ole menekkiä. Tuotteen x tuottaminen ei kannata, ei vaikka sitä värkkäisi tuhansia halpistyöntekijöitä. Ja jos halutaan pitää Suomi oikeudenmukaisena, niin tällaisia halpatyömarkkinoita ei voi luoda. Emme pysty kuitenkaan kilpailemaan vaikkapa Kiinan kanssa, ihan jo johtuen väestömäärästä. Ja halpatyömarkkinat laskisivat palkkoja kautta linjan, ollaanko siihen valmiita.
Tuntuu, että työttömän oletettu alkoholinkäyttö on tässä se suurin ongelma ja kateutta tuottava asia, vai miksi sitä täytyy tuoda esille?
Mä ehdotin työttömälle tutulle, että jos hän tekisi meille viikon meal-preppaukset, niin hän saisi siinä ohella saman menun omalle perheelle ja periaatteessa samalla vaivalla. Siis, että kävisi kaupassa ostamassa tarvikkeet, tekisi muutaman vuokaruoan, yhden keiton, pari salaattia, suolaisia muffinseja ja sämpylöitä ja pakkaisi/pakastaisi ja siistisi keittiön. Ajatuksena siis, että meidän auto ja keittiö käyttöön, että ei kulu kuin aikaa. Tällä henkilöllä oli keittiöalan kokemusta. Ei käynyt. Kuulosti työläältä. Ei siis ollut viikon ruokien arvoinen vaivannäkö. En kuitenkaan tarjoutunut maksamaan viikon ruokia ilman mitään vastapalvelusta. Varmaan huonosti tehty minulta.
Milloin näitä keskituloisia autetaan? Heiltä vain otetaan ja otetaan ja pyydetään vielä lisää. Maksaako joku heille sen joulukinkun, sen jälkeen kun he ovat ostaneet käsilaukun tai käyneet lomamatkalla viihymässä? Ostaako joku heille sitä gourmetjäätelöä? Milloin luulet, että varakkaille on viimeeksi edes tarjottu se halpisjäätelötuutti?
Tuo osuu ja uppoaa, juuri siksi, ettei keskituloista yleensä auta yhtään kukaan. Ei tule puolukkaämpäreitä kerättynä ovelle. Ei tule gourmetjäätelöitä kummilapsen vanhemmilta. Eikä heille kaverit osta kinkkuja. He tekevät kaiken itse ja toisin kuin monen köyhän kohdalla he eivät saa tukia. Ei tule ilmaista rahaa tilille koskaan.
Auta jos haluat, mutta älä pakota muita siihen, ellet itse ole ensin näitä joilta pyydät auttanut.