Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Missä menee sitten itse kullakin säästäväisyyden ja saituuden raja?

Minulla on eräs ystävä, joka vielä viisikymppisenä puhuu joskus siitä, kun äiti oli niin tarkka taloudenpitäjä, että koskaan ei tarjottu kunnon kokista, vaan äiti laittoi aina lasiin puolet kokista ja puolet vettä. Myös silloin, kun oli kavereita kylässä. Ja niiden kavereiden äideistä kukaan ei lantrannut kokista.

Tällainen voi olla aikuisen mielestä järkevää, jos rahat on tosi tiukilla, mutta lapselle se on kurjaa ja noloa. Tänä päivänä joillekin lapsille voi olla kurjaa ja ja noloa, jos äiti nuukailee Netflixin kanssa, koska kavereiden äidit eivät niin tee.

No eikö se sitten ole noloa kerjätä kavereilta kinkkua?

Maailmassa tulee aina olemaan jotain mitä muilla on ja itsellä ei. Siihen auttaa itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanniii kirjoitti:

On taloudellisesti tiukkaa mutta pitää olla kaksi hbo ja netflix? Pakko olla trolli. Kaikki ylimääräinen pois kunnes rahatilanne sallii ja on vielä puskuria.

Ap onkin trolli, jonka tarkoitus oli nimenomaan saada ihmiset sankoin joukon paheksumaan sitä, jos köyhät katsovat Netflixiä.

Me emme paheksu Netflixin katselua, vaan yli varojen kuluttamista, joka johtaa siihen, että ystäviä on haukuttava, koska he eivät lahjoita ruokaa, koska omat rahat eivät riittäneet sen ostamiseen, koska ne kulutettiin viihteeseen.

Eikös tässä enemmän kritisoida sitä, että annetaan neuvoja ja kuvitellaan ettei toinen tajua tilannettaan? Tullaan sanomaan että säilöin 10 litraa puolukkaa ja kannattaa sinunkin käydä marjametsässä. Käytännössä marjametsä on neuvojan mökin vieressä ja neuvottavalla ei ole oikeasti käytännön mahdollisuutta mennä marjaan. Eli jos toisi ystävälle parilitraa puolukkaa sieltä mökiltä, olisi se oikeasti hienoa. Typerät neuvo ja typerän pitäminen, vain ärsyttää.

Tunnetustihan köyhä ei pysty eikä kykene. Puolukkametsäänkin jonkun pitäisi kuskata ja ämpäri antaa käteen. Tuskinpa sittenkään ämpäriä täyteen saisi.

unohdit että myös poimia puolukat ja myydä ne sille puolukanostajille. Sit ne rahat voi antaa köyhälle... mutta muista laittaa lompakkoon asti. Sehän on liian kova ponnistus itse niitä rahoja sinne laittaa.

Mitä sitä suotta seteliä tuomaan, tule suoraan kaupan kautta. Pakastimeen (ai nii, eihän mulla oo) voit laittaa pakasteet ja jääkaappitavarat jääkaappiin. Oikeastaan kakun voisit paistaa ja lämpimän ruoan laittaa ja tiskata tietysti, että jää pöytä tyhjäksi. KIITOS :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin näitä kokkaamiseen neuvonta.

Eikö Suomessa ole hyvin tarkat säännökset kuka ja miten saa valmistaa ruokaa myyntiin?

Täytyy olla määrätty tila, hygieniapassi ja myytävän ruokaan tarvitaan tarkka tuoteseloste.

Eri asia sitten kun myy pimeänä.

Miten on, jos se naapuri saakin ruokamyrkytyksen tai jonkin reaktion amatööriltä ostamastaan ruoka-annoksesta?

Itse en kyllä ostaisi mitään ruokaa keneltäkään liki tuntemattomalta. Kun en tietäisi miten hygienisesti se on valmistettu.

Kertokaa nyt ketkä nyt annatte näitä ruokamyyntiohjeitanne tarkoitatko siis pimeää myyntiä vai ihan niinkuin verottajan kautta ja yritysmielessä?

Jos ei myy pimeänä niin silloin ihan jo terveystarkastajasta lähtien täytyy selvittää saako alkaa sitä ruokaa valmistaa edes myyntiin.

Ja tosiaan pitää olla hygieniapassi ja selkeät tilat valmistamiseen.

Ei sitä jossain hellankulmalla jokainen köyhä kynnelle kykenevä saa tehdä.

Hauskaa (surkuhupaisaa) näissä nevoissa ja neuvojissa on, että hyvin harvoilla on edes realistista tietoa kuinka Suomessa sääntöjen mukaan toimitaan.

Jos tekee pientäkin liiketoimintaa siihen aina omat sääntönsä. Ja yleensä byrokratia.

Myös pitää huomioida erilaiset verokäytännöt ellei liiketoiminta ole tarpeeksi pientä.

Erilaiset luvat jne.

Se onkin ollut todella hupaisaa, että samaan aikaan kauheasti kannustetaan harmaaseen talouteen ja pimeisiin työkeikkoihin, vaikka samassa ketjussa syytellään tukihuijareiksi ja rikollisiksi, jos ei ilmoita tuenmaksajalle jotain ojanpohjalta löytämään panttitölkkiä tai muutamien eurojen kirppismyyntejä. Ja monet vinkit ovatkin ihan todellisuudesta vieraantuneita, esim. kuvitellaan ihmisten olevan valmiit maksamaan kaikenlaisesta piperryksestä ja epämääräisistä "palveluksista" milloin kenellekin, mutta toisaalta samaan aikaan painotetaan, miten tarkan markan ihmisiä itse ollaan.

Tarkan markan ihmisillä on tässä ketjussa tarkoitettu sitä, että eletään suu säkkiä muiden. Eli, ostat sen mihin sinulla on varaa. Et niin, että ostat vaikka mitä ja ruuat kerjäät ystäviltä ja jos he eivät osta sinulle, niin haukut heidät.

Täällä muuten kukaan ei ole sanonut ruinaavansa keneltäkään mitään. Ap:kin vain AJATTELI MIELESSÄÄN, että olisi kiva, kun joku vähän auttaisi. Tai no joo, tunnusti sen täällä Vauva-palstalla. Mutta edellenkään, hän ei ruinannut keneltäkään

Mihin kipeään kohtaan tämä ihmisillä osuu, kun se saa aikaan tällaista pahennusta ja ryöpytystä? Ei, vastaukseksi ei riitä se, että käydään töissä ja maksetaan veroja, tai se, että on itsekin ollut joskus köyhä opiskelija. Tai että itse tekisi toisin.

Kysymys on aivan taatusti jostain syvemmällä olevasta. Toivottavasti joku edes tutkiskelisi itseään hiukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä köyhyyskeskustelua, mikä on ymmärrettävää, mutta eikö oikeasti kukaan muu ole pöyristynyt tuosta jäätelöasiasta? Toive saada lapselle jotain spesiaalia lahjana läheisiltä on tuttu tunne, mutta eikö jo perustapakasvatukseen kuulu kieltää lapsia kieltää kerjääminen muilta kuin vanhemmilta?

Olisin posket punaisena nolostuksesta, jos lapseni pyytäisi kummiaan tai ketä vain perheen ulkopuolista ostamaan itselleen jotain, edes jäätelöä. Enkä sano tätä kiillottaakseni sädekehää, vaan koska oikeasti se mielestäni olisi röyhkeää ja siksi kiusallista. Luulin kursailua ihan tavalliseksi suomalaiseksi tavaksi, mutta onko tosiaan niin, että lahjanantokulttuuri on muuttunut sitten lapsuusvuosieni? Ehkä näin on, koska olen itsekin saanut viime vuosina kummilasten vanhemmilta joululahjatoiveita lapsilleen - pyytämättä - ja joka kerta niistä on jäänyt vähän tökerö maku suuhun.

Minä taas olen ollut pöyristynyt siitä. että pientä satunnaista pyyntöä kummilta (kun oltiin piknikillä) pidetään niin kamalana ja ylipäätään kerjäämisenä. Jos tuo pyytäminen olisi ihan säännöllistä ja lapsi tekisi sitä kaiken aikaa, se olisi minustakin eri juttu.

Saako nykyisin pyytää edes pientä apua mihinkään enää keneltäkään ilman, että sitä pidetään sopimattomana tai huonona käyttäytymisenä? Tämä kulttuuri on mennyt suoraan sanoen oudon kylmäksi. Ei ihme, että kansainvälisissä empatiakykyä mittaavissa tutkimuksissa suomalaiset ovat olleet hännillä.

Jäikö tämä lapsi ilman jäätelöä? Lahjoja annetaan, ei oleteta saavan ja suututa, jos ei saada juuri sitä kalleinta. Jos ei halunnut sitä halpaa olisi suoraan sanonut ja olisi jäänyt myös ilman sitä.

Jos minulla olisi lapsia, niin opettaisin kyllä rahan arvon, tekisin selväksi että kaikkea haluamaansa ei aina saa, ja että joskus sen kalleimman sijaan pitää tyytyä edullisempaan jne. Opettaisin myös, että ei ole soveliasta pyydellä ihmisiltä kaikenlaista ja että lahjasta pitää olla aina kiitollinen jne.

Mutta tässä oli kysymys MUUTAMAN EURON JÄÄTELÖSTÄ! Ja kummitädistä, jota ei ollut nähnyt puoleen vuoteen. Tapaamista ei siis itara kummitäti voinut juhlistaa edes muutamalla eurolla ja ilahduttaa kummilastaan. Ja tämä on sitten hienoa suurimman osan mielestä täällä?

Joko tämä on tahallista kiusaamista tämä jankkaaminen ap:n ja hänen lapsensa käyttäytymisestä tai sitten monilta on täysin suhteellisuudentaju kadoksissa.

Ja kiitos jo etukäteen kaikista alapeukuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanniii kirjoitti:

On taloudellisesti tiukkaa mutta pitää olla kaksi hbo ja netflix? Pakko olla trolli. Kaikki ylimääräinen pois kunnes rahatilanne sallii ja on vielä puskuria.

Ap onkin trolli, jonka tarkoitus oli nimenomaan saada ihmiset sankoin joukon paheksumaan sitä, jos köyhät katsovat Netflixiä.

Me emme paheksu Netflixin katselua, vaan yli varojen kuluttamista, joka johtaa siihen, että ystäviä on haukuttava, koska he eivät lahjoita ruokaa, koska omat rahat eivät riittäneet sen ostamiseen, koska ne kulutettiin viihteeseen.

Eikös tässä enemmän kritisoida sitä, että annetaan neuvoja ja kuvitellaan ettei toinen tajua tilannettaan? Tullaan sanomaan että säilöin 10 litraa puolukkaa ja kannattaa sinunkin käydä marjametsässä. Käytännössä marjametsä on neuvojan mökin vieressä ja neuvottavalla ei ole oikeasti käytännön mahdollisuutta mennä marjaan. Eli jos toisi ystävälle parilitraa puolukkaa sieltä mökiltä, olisi se oikeasti hienoa. Typerät neuvo ja typerän pitäminen, vain ärsyttää.

Tunnetustihan köyhä ei pysty eikä kykene. Puolukkametsäänkin jonkun pitäisi kuskata ja ämpäri antaa käteen. Tuskinpa sittenkään ämpäriä täyteen saisi.

Miksi et tekisi Youtubeen opetusvideota köyhille? Otat 2 ämpäriä ja kävelet 10 kilometriä metsään. Poimit ämpärit täyteen ja kävelet takaisin jatkomyymään ne. Kuvaat minuutti minuutilta koko homman ja annat vinkkejä eväistä ja pukeutumisesta.

Ja minun opetusvideo varakkaille on? Otat kaksi ämpäriä. Menet autollesi, jonka osamaksulla maksat vielä. Käyt tankkaamassa ja ajat mökillesi, jonka maksamiseen sinulla meni palkastasi 400€ kuukaudessa 10 vuoden ajan. Sitten lähdet sinne metsään ja poimit ne puolukat ystävällesi ja ajat ystäväsi luokse ja annat ne marjat hänelle. Hän vastaa, että ”olisit voinut antaa samalla ne pakastinpussit, koska minulla ei sellaisia ole ja pakastin on rikki, joten voisitko antaa senkin minulle. Sen lisäksi olisit voinut putsata ne marjat, koska lapset ei tykkää ja muutenkin pelkään ötököitä ja niissä saattaa olla sellaisia.”

Sinä otat marjat, putsaat ne kotona ja pussitat ne ja samalla haet hänelle myös uuden pakastimen ja kuskaat kaikki autollasi hänen luokseen. Hän ei tarjoa edes kahveja kiitokseksi.

Keväällä kysyt onko marjat jo syöty, johon hän vastaa, että heitti ne pois, koska hänen lapsensa ei tykkää puolukoista ja pakastimeen piti laittaa lollipopjäätelöitä ja miehen kaverit tulivat kylään ja kaljat piti saada kylmiksi nopeaan, eivätkä kaljat ja marjat mahtuneet samaan aikaan sinne pakkaseen.

Ensi kesänä hän ehdottaa sinulle voisitko poimia mustikoita hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä köyhyyskeskustelua, mikä on ymmärrettävää, mutta eikö oikeasti kukaan muu ole pöyristynyt tuosta jäätelöasiasta? Toive saada lapselle jotain spesiaalia lahjana läheisiltä on tuttu tunne, mutta eikö jo perustapakasvatukseen kuulu kieltää lapsia kieltää kerjääminen muilta kuin vanhemmilta?

Olisin posket punaisena nolostuksesta, jos lapseni pyytäisi kummiaan tai ketä vain perheen ulkopuolista ostamaan itselleen jotain, edes jäätelöä. Enkä sano tätä kiillottaakseni sädekehää, vaan koska oikeasti se mielestäni olisi röyhkeää ja siksi kiusallista. Luulin kursailua ihan tavalliseksi suomalaiseksi tavaksi, mutta onko tosiaan niin, että lahjanantokulttuuri on muuttunut sitten lapsuusvuosieni? Ehkä näin on, koska olen itsekin saanut viime vuosina kummilasten vanhemmilta joululahjatoiveita lapsilleen - pyytämättä - ja joka kerta niistä on jäänyt vähän tökerö maku suuhun.

Minä taas olen ollut pöyristynyt siitä. että pientä satunnaista pyyntöä kummilta (kun oltiin piknikillä) pidetään niin kamalana ja ylipäätään kerjäämisenä. Jos tuo pyytäminen olisi ihan säännöllistä ja lapsi tekisi sitä kaiken aikaa, se olisi minustakin eri juttu.

Saako nykyisin pyytää edes pientä apua mihinkään enää keneltäkään ilman, että sitä pidetään sopimattomana tai huonona käyttäytymisenä? Tämä kulttuuri on mennyt suoraan sanoen oudon kylmäksi. Ei ihme, että kansainvälisissä empatiakykyä mittaavissa tutkimuksissa suomalaiset ovat olleet hännillä.

Jäikö tämä lapsi ilman jäätelöä? Lahjoja annetaan, ei oleteta saavan ja suututa, jos ei saada juuri sitä kalleinta. Jos ei halunnut sitä halpaa olisi suoraan sanonut ja olisi jäänyt myös ilman sitä.

Jos minulla olisi lapsia, niin opettaisin kyllä rahan arvon, tekisin selväksi että kaikkea haluamaansa ei aina saa, ja että joskus sen kalleimman sijaan pitää tyytyä edullisempaan jne. Opettaisin myös, että ei ole soveliasta pyydellä ihmisiltä kaikenlaista ja että lahjasta pitää olla aina kiitollinen jne.

Mutta tässä oli kysymys MUUTAMAN EURON JÄÄTELÖSTÄ! Ja kummitädistä, jota ei ollut nähnyt puoleen vuoteen. Tapaamista ei siis itara kummitäti voinut juhlistaa edes muutamalla eurolla ja ilahduttaa kummilastaan. Ja tämä on sitten hienoa suurimman osan mielestä täällä?

Joko tämä on tahallista kiusaamista tämä jankkaaminen ap:n ja hänen lapsensa käyttäytymisestä tai sitten monilta on täysin suhteellisuudentaju kadoksissa.

Ja kiitos jo etukäteen kaikista alapeukuista.

Onko kummitäti lahja-automaatti? Eikö hänen seuransa kelpaa ilman lahjoja? Eikö tavisjäätelötuutti ole tarpeeksi? Tämä kummitäti ei syönyt itse jotain erikoisjäätelöä, mutta muille sitten ne pitää ostaa ja antaa.

Kyse ei ole euroista, vaan periaatteesta. Tosten lompakolla on aina helppo käydä. Miksei tämä kummityttö ostanut tädilleen jäätelöä? Eikö hän muka ansaitse lahjoja? Miksei häntä juhlistettu?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.

Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.

Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.

Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.

Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.

Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.

Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?

Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?

Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.

Ei jumalauta tätä selittelyn määrää.. siis ei saisi pesuvälineistä vähennyksiä kun muutenkin tekee pimeänä. Ensinnäkin kun teet piemeänä, niin 'kaikki tulot' on yhtä vähennystä. Toiseksi, ostaja ei saa kotitalousvähennystä, koska yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä. Eikä sitä nyt varmaan ovikelloa soittamalla heti töitä saa, mutta kun perusta sen firman (60 euroa), tekee nettisivut (muutama kymppi vuodessa) joissa on nimet, naamat ja yhteystiedot. Sitten mainoslappuja postiluukuista (muutama kymppi), niin luulisi sitä muutaman urakan saavan jolla ne pesuvälineet maksaa. Sitä paitsi, pääasiassa kotisiivous toimii asiakkaan omilla välineillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanniii kirjoitti:

On taloudellisesti tiukkaa mutta pitää olla kaksi hbo ja netflix? Pakko olla trolli. Kaikki ylimääräinen pois kunnes rahatilanne sallii ja on vielä puskuria.

Ap onkin trolli, jonka tarkoitus oli nimenomaan saada ihmiset sankoin joukon paheksumaan sitä, jos köyhät katsovat Netflixiä.

Me emme paheksu Netflixin katselua, vaan yli varojen kuluttamista, joka johtaa siihen, että ystäviä on haukuttava, koska he eivät lahjoita ruokaa, koska omat rahat eivät riittäneet sen ostamiseen, koska ne kulutettiin viihteeseen.

Eikös tässä enemmän kritisoida sitä, että annetaan neuvoja ja kuvitellaan ettei toinen tajua tilannettaan? Tullaan sanomaan että säilöin 10 litraa puolukkaa ja kannattaa sinunkin käydä marjametsässä. Käytännössä marjametsä on neuvojan mökin vieressä ja neuvottavalla ei ole oikeasti käytännön mahdollisuutta mennä marjaan. Eli jos toisi ystävälle parilitraa puolukkaa sieltä mökiltä, olisi se oikeasti hienoa. Typerät neuvo ja typerän pitäminen, vain ärsyttää.

Tunnetustihan köyhä ei pysty eikä kykene. Puolukkametsäänkin jonkun pitäisi kuskata ja ämpäri antaa käteen. Tuskinpa sittenkään ämpäriä täyteen saisi.

Hyvätuloiset vanhempani harrastavat kesämökin viereisessä metsässä marjojen poimintaa, ja vaikka tuntevat hyvät mustikka- ja mansikkapaikat, niin ovat hekin vajaitten ämpäreiden kanssa sieltä usein tulleet. Vaikka täysinäisen olisivat halunneet. Ei ole aina itse tilattavissa ne marjatkaan poimittavaksi.

PS. Miksi muuten tammikuun alussa edes puhutaan marjojen keräämisestä? Seuraavaan marja-aikaan on  yli puoli vuotta aikaa. Pitäkää peukkuja, että tulee hyvä marjavuosi. 

No mutta he olisivat voineet myydä nuo marjat hyvään hintaan. Joku olisi varmaan vaihtanut kultaharkkoon. Mutta elämä on valintoja ja vanhempasi nyt sattuivat valitsemaan mökkinsä väärältä marja-alueelta.

T. Humble braggaava varakas pariskunta, joilla on mökki oikealla alueella ja pakastimessa 1000 kiloa marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä menee sitten itse kullakin säästäväisyyden ja saituuden raja?

Minulla on eräs ystävä, joka vielä viisikymppisenä puhuu joskus siitä, kun äiti oli niin tarkka taloudenpitäjä, että koskaan ei tarjottu kunnon kokista, vaan äiti laittoi aina lasiin puolet kokista ja puolet vettä. Myös silloin, kun oli kavereita kylässä. Ja niiden kavereiden äideistä kukaan ei lantrannut kokista.

Tällainen voi olla aikuisen mielestä järkevää, jos rahat on tosi tiukilla, mutta lapselle se on kurjaa ja noloa. Tänä päivänä joillekin lapsille voi olla kurjaa ja ja noloa, jos äiti nuukailee Netflixin kanssa, koska kavereiden äidit eivät niin tee.

No eikö se sitten ole noloa kerjätä kavereilta kinkkua?

Maailmassa tulee aina olemaan jotain mitä muilla on ja itsellä ei. Siihen auttaa itsetunto.

Ja pohja sille itsetunnolle rakennetaan juurikin lapsuudessa. Jos lapsi kokee jatkuvasti huonommuutta ja ulkopuolisuutta, ja häntä mahdollisesti myös kiusataan, niin miten luulet sen vaikuttavan itsetunnon kehittymiseen?

Köyhän kodin lapsia on aina (koulu)kiusattu. Ei tietenkään kaikkia, mutta köyhyys on yksi yleinen syy siihen, miksi joku joutuu kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä köyhyyskeskustelua, mikä on ymmärrettävää, mutta eikö oikeasti kukaan muu ole pöyristynyt tuosta jäätelöasiasta? Toive saada lapselle jotain spesiaalia lahjana läheisiltä on tuttu tunne, mutta eikö jo perustapakasvatukseen kuulu kieltää lapsia kieltää kerjääminen muilta kuin vanhemmilta?

Olisin posket punaisena nolostuksesta, jos lapseni pyytäisi kummiaan tai ketä vain perheen ulkopuolista ostamaan itselleen jotain, edes jäätelöä. Enkä sano tätä kiillottaakseni sädekehää, vaan koska oikeasti se mielestäni olisi röyhkeää ja siksi kiusallista. Luulin kursailua ihan tavalliseksi suomalaiseksi tavaksi, mutta onko tosiaan niin, että lahjanantokulttuuri on muuttunut sitten lapsuusvuosieni? Ehkä näin on, koska olen itsekin saanut viime vuosina kummilasten vanhemmilta joululahjatoiveita lapsilleen - pyytämättä - ja joka kerta niistä on jäänyt vähän tökerö maku suuhun.

Minä taas olen ollut pöyristynyt siitä. että pientä satunnaista pyyntöä kummilta (kun oltiin piknikillä) pidetään niin kamalana ja ylipäätään kerjäämisenä. Jos tuo pyytäminen olisi ihan säännöllistä ja lapsi tekisi sitä kaiken aikaa, se olisi minustakin eri juttu.

Saako nykyisin pyytää edes pientä apua mihinkään enää keneltäkään ilman, että sitä pidetään sopimattomana tai huonona käyttäytymisenä? Tämä kulttuuri on mennyt suoraan sanoen oudon kylmäksi. Ei ihme, että kansainvälisissä empatiakykyä mittaavissa tutkimuksissa suomalaiset ovat olleet hännillä.

Jäikö tämä lapsi ilman jäätelöä? Lahjoja annetaan, ei oleteta saavan ja suututa, jos ei saada juuri sitä kalleinta. Jos ei halunnut sitä halpaa olisi suoraan sanonut ja olisi jäänyt myös ilman sitä.

Jos minulla olisi lapsia, niin opettaisin kyllä rahan arvon, tekisin selväksi että kaikkea haluamaansa ei aina saa, ja että joskus sen kalleimman sijaan pitää tyytyä edullisempaan jne. Opettaisin myös, että ei ole soveliasta pyydellä ihmisiltä kaikenlaista ja että lahjasta pitää olla aina kiitollinen jne.

Mutta tässä oli kysymys MUUTAMAN EURON JÄÄTELÖSTÄ! Ja kummitädistä, jota ei ollut nähnyt puoleen vuoteen. Tapaamista ei siis itara kummitäti voinut juhlistaa edes muutamalla eurolla ja ilahduttaa kummilastaan. Ja tämä on sitten hienoa suurimman osan mielestä täällä?

Joko tämä on tahallista kiusaamista tämä jankkaaminen ap:n ja hänen lapsensa käyttäytymisestä tai sitten monilta on täysin suhteellisuudentaju kadoksissa.

Ja kiitos jo etukäteen kaikista alapeukuista.

Onko kummitäti lahja-automaatti? Eikö hänen seuransa kelpaa ilman lahjoja? Eikö tavisjäätelötuutti ole tarpeeksi? Tämä kummitäti ei syönyt itse jotain erikoisjäätelöä, mutta muille sitten ne pitää ostaa ja antaa.

Kyse ei ole euroista, vaan periaatteesta. Tosten lompakolla on aina helppo käydä. Miksei tämä kummityttö ostanut tädilleen jäätelöä? Eikö hän muka ansaitse lahjoja? Miksei häntä juhlistettu?

Älä viitsi oikeasti.

Ehkä minä nyt jonkinlaisena loppukaneettina totean, että mitä ilmeisimmin sairaalloinen nuukuus on paljon yleisempää kuin olen ajatellut.

Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanniii kirjoitti:

On taloudellisesti tiukkaa mutta pitää olla kaksi hbo ja netflix? Pakko olla trolli. Kaikki ylimääräinen pois kunnes rahatilanne sallii ja on vielä puskuria.

Ap onkin trolli, jonka tarkoitus oli nimenomaan saada ihmiset sankoin joukon paheksumaan sitä, jos köyhät katsovat Netflixiä.

Me emme paheksu Netflixin katselua, vaan yli varojen kuluttamista, joka johtaa siihen, että ystäviä on haukuttava, koska he eivät lahjoita ruokaa, koska omat rahat eivät riittäneet sen ostamiseen, koska ne kulutettiin viihteeseen.

Eikös tässä enemmän kritisoida sitä, että annetaan neuvoja ja kuvitellaan ettei toinen tajua tilannettaan? Tullaan sanomaan että säilöin 10 litraa puolukkaa ja kannattaa sinunkin käydä marjametsässä. Käytännössä marjametsä on neuvojan mökin vieressä ja neuvottavalla ei ole oikeasti käytännön mahdollisuutta mennä marjaan. Eli jos toisi ystävälle parilitraa puolukkaa sieltä mökiltä, olisi se oikeasti hienoa. Typerät neuvo ja typerän pitäminen, vain ärsyttää.

Tunnetustihan köyhä ei pysty eikä kykene. Puolukkametsäänkin jonkun pitäisi kuskata ja ämpäri antaa käteen. Tuskinpa sittenkään ämpäriä täyteen saisi.

Hyvätuloiset vanhempani harrastavat kesämökin viereisessä metsässä marjojen poimintaa, ja vaikka tuntevat hyvät mustikka- ja mansikkapaikat, niin ovat hekin vajaitten ämpäreiden kanssa sieltä usein tulleet. Vaikka täysinäisen olisivat halunneet. Ei ole aina itse tilattavissa ne marjatkaan poimittavaksi.

PS. Miksi muuten tammikuun alussa edes puhutaan marjojen keräämisestä? Seuraavaan marja-aikaan on  yli puoli vuotta aikaa. Pitäkää peukkuja, että tulee hyvä marjavuosi. 

No mutta he olisivat voineet myydä nuo marjat hyvään hintaan. Joku olisi varmaan vaihtanut kultaharkkoon. Mutta elämä on valintoja ja vanhempasi nyt sattuivat valitsemaan mökkinsä väärältä marja-alueelta.

T. Humble braggaava varakas pariskunta, joilla on mökki oikealla alueella ja pakastimessa 1000 kiloa marjoja.

:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Annoin yläpeukun sillä oletuksella, että viesti on sarkasmia.

Siivoojan tuntipalkalla sen yhden ökyjätskin eteen pitää ahkeroida 40 min.

Kuinka moni palstan köyhistä olisi siihen valmis? Ei kukaan, heille ksikki työ on nöyryytystä ja ilkeilyä.

Kun ei kerjää, ei ne ihmiset ala neuvomaankaan. Kun ei useimmilla muillakaan ole mitään suoratoistoja, miksi juuri köyhän lapsella niitä pitää olla kaksi, tai kiusataan? Selityksiä piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

No kun se työpaikkojen syntyminen on vähän monimutkaisempi prosessi kuin "töitä tarjolla". Työpaikkojen syntyminen riippuu paljolti onko työlle markkinaehtoista kysyntää. Suomen noin 65 prosentin verokiilalla ja kustannusrakenteella, aika harvalla on enää varaa 'työllistää' ketään. Yhdenlaista tasapainoilua juuri käydään sen välillä, että onko se ihmisoikeus elää toisten ihmisten rahoilla, vai pitäisikö veroja laskea ja tukia poistaa tai muokata siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi tehdä jotain niiden tukien vastineeksi. Työ luo työtä.

Oletetaan, että työttömyysturvaa saadakseen pitäisi tehdä työtä. Kuulostaisi reilulta, että tunteja pitäisi tehdä sen verran, että ansaitsisi sen viisisatasensa, vai mitä se nykyään on. Entäs sitten asumistuki? Pitäisikö sitäkin saadakseen työskennellä? Ok, senkin eteen pitäisi tehdä työtä. Ja toimeentulotuen? Ok. Sittenhän koko työttömyysongelmaa ei enää olisi, mutta kuka sen palkan maksaisi? Kun ei niitä työpaikkoja riitä nytkään kaikille. Palkat (tällaisessa tapauksessa voitaneen jo puhua palkasta) jäisivät pieniksi, eikä ihmisillä olisi kuitenkaan rahaa kuluttaa enemmän. Koko järjestelmä pitäisi uudistaa. Hmm... Tulee mieleen muinainen Neuvostoliitto. Sinällään kaunis ajatus, mutta eihän sellainen voi toimia. Vai miten tämä pitäisi järjestää?

Ajatus onkin se, että työtön saisi tuosta työstä sentin tunnilta. Normaalia palkaahan sille luuserille ei kukkaan ala maksamaan, mokoma elämänsä sössinyt häpeäpilkku.

Jos osa tekee töitä sosiaalitukia vastaan, niin miksi kukaan haluaisi enää maksaa palkkaa? Miksi esim. kunta maksaisi työntekijöilleen  kallista palkkaa, kun kunnalla tulisi halvemmaksi kuitata korvaus työstä sosiaalituilla?  Voitaisiin siis pikkuhiljaa siirtyä yhteiskuntaan, jossa kaikkien palkka olisi toimeentulotuki, ja kaikilla olisi töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin näitä kokkaamiseen neuvonta.

Eikö Suomessa ole hyvin tarkat säännökset kuka ja miten saa valmistaa ruokaa myyntiin?

Täytyy olla määrätty tila, hygieniapassi ja myytävän ruokaan tarvitaan tarkka tuoteseloste.

Eri asia sitten kun myy pimeänä.

Miten on, jos se naapuri saakin ruokamyrkytyksen tai jonkin reaktion amatööriltä ostamastaan ruoka-annoksesta?

Itse en kyllä ostaisi mitään ruokaa keneltäkään liki tuntemattomalta. Kun en tietäisi miten hygienisesti se on valmistettu.

Kertokaa nyt ketkä nyt annatte näitä ruokamyyntiohjeitanne tarkoitatko siis pimeää myyntiä vai ihan niinkuin verottajan kautta ja yritysmielessä?

Jos ei myy pimeänä niin silloin ihan jo terveystarkastajasta lähtien täytyy selvittää saako alkaa sitä ruokaa valmistaa edes myyntiin.

Ja tosiaan pitää olla hygieniapassi ja selkeät tilat valmistamiseen.

Ei sitä jossain hellankulmalla jokainen köyhä kynnelle kykenevä saa tehdä.

Hauskaa (surkuhupaisaa) näissä nevoissa ja neuvojissa on, että hyvin harvoilla on edes realistista tietoa kuinka Suomessa sääntöjen mukaan toimitaan.

Jos tekee pientäkin liiketoimintaa siihen aina omat sääntönsä. Ja yleensä byrokratia.

Myös pitää huomioida erilaiset verokäytännöt ellei liiketoiminta ole tarpeeksi pientä.

Erilaiset luvat jne.

Se onkin ollut todella hupaisaa, että samaan aikaan kauheasti kannustetaan harmaaseen talouteen ja pimeisiin työkeikkoihin, vaikka samassa ketjussa syytellään tukihuijareiksi ja rikollisiksi, jos ei ilmoita tuenmaksajalle jotain ojanpohjalta löytämään panttitölkkiä tai muutamien eurojen kirppismyyntejä. Ja monet vinkit ovatkin ihan todellisuudesta vieraantuneita, esim. kuvitellaan ihmisten olevan valmiit maksamaan kaikenlaisesta piperryksestä ja epämääräisistä "palveluksista" milloin kenellekin, mutta toisaalta samaan aikaan painotetaan, miten tarkan markan ihmisiä itse ollaan.

Tarkan markan ihmisillä on tässä ketjussa tarkoitettu sitä, että eletään suu säkkiä muiden. Eli, ostat sen mihin sinulla on varaa. Et niin, että ostat vaikka mitä ja ruuat kerjäät ystäviltä ja jos he eivät osta sinulle, niin haukut heidät.

Eikö sekin ole kerjäämistä, että tyrkyttää maksullisia palveluksia, jotain koiran ulkoilutusta, ikkunanpesua ja lastenhoitoa, tai tyrkyttää jotain askartelemiaan kortteja, joista pitäisi maksaa? Se on vain näennäisesti kaupankäyntiä, mutta pohjimmiltaanhan siinä on kyse siitä, että halutaan tuttujen antavan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

[q

uote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin näitä kokkaamiseen neuvonta.

Eikö Suomessa ole hyvin tarkat säännökset kuka ja miten saa valmistaa ruokaa myyntiin?

Täytyy olla määrätty tila, hygieniapassi ja myytävän ruokaan tarvitaan tarkka tuoteseloste.

Eri asia sitten kun myy pimeänä.

Miten on, jos se naapuri saakin ruokamyrkytyksen tai jonkin reaktion amatööriltä ostamastaan ruoka-annoksesta?

Itse en kyllä ostaisi mitään ruokaa keneltäkään liki tuntemattomalta. Kun en tietäisi miten hygienisesti se on valmistettu.

Kertokaa nyt ketkä nyt annatte näitä ruokamyyntiohjeitanne tarkoitatko siis pimeää myyntiä vai ihan niinkuin verottajan kautta ja yritysmielessä?

Jos ei myy pimeänä niin silloin ihan jo terveystarkastajasta lähtien täytyy selvittää saako alkaa sitä ruokaa valmistaa edes myyntiin.

Ja tosiaan pitää olla hygieniapassi ja selkeät tilat valmistamiseen.

Ei sitä jossain hellankulmalla jokainen köyhä kynnelle kykenevä saa tehdä.

Hauskaa (surkuhupaisaa) näissä nevoissa ja neuvojissa on, että hyvin harvoilla on edes realistista tietoa kuinka Suomessa sääntöjen mukaan toimitaan.

Jos tekee pientäkin liiketoimintaa siihen aina omat sääntönsä. Ja yleensä byrokratia.

Myös pitää huomioida erilaiset verokäytännöt ellei liiketoiminta ole tarpeeksi pientä.

Erilaiset luvat jne.

Se onkin ollut todella hupaisaa, että samaan aikaan kauheasti kannustetaan harmaaseen talouteen ja pimeisiin työkeikkoihin, vaikka samassa ketjussa syytellään tukihuijareiksi ja rikollisiksi, jos ei ilmoita tuenmaksajalle jotain ojanpohjalta löytämään panttitölkkiä tai muutamien eurojen kirppismyyntejä. Ja monet vinkit ovatkin ihan todellisuudesta vieraantuneita, esim. kuvitellaan ihmisten olevan valmiit maksamaan kaikenlaisesta piperryksestä ja epämääräisistä "palveluksista" milloin kenellekin, mutta toisaalta samaan aikaan painotetaan, miten tarkan markan ihmisiä itse ollaan.

Tarkan markan ihmisillä on tässä ketjussa tarkoitettu sitä, että eletään suu säkkiä muiden. Eli, ostat sen mihin sinulla on varaa. Et niin, että ostat vaikka mitä ja ruuat kerjäät ystäviltä ja jos he eivät osta sinulle, niin haukut heidät.

Eikö sekin ole kerjäämistä, että tyrkyttää maksullisia palveluksia, jotain koiran ulkoilutusta, ikkunanpesua ja lastenhoitoa, tai tyrkyttää jotain askartelemiaan kortteja, joista pitäisi maksaa? Se on vain näennäisesti kaupankäyntiä, mutta pohjimmiltaanhan siinä on kyse siitä, että halutaan tuttujen antavan rahaa.

Se on työtarjous tai ainakin eri juttu kuin pyytää rahaa tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan tuntipalkalla sen yhden ökyjätskin eteen pitää ahkeroida 40 min.

Kuinka moni palstan köyhistä olisi siihen valmis? Ei kukaan, heille ksikki työ on nöyryytystä ja ilkeilyä.

Kun ei kerjää, ei ne ihmiset ala neuvomaankaan. Kun ei useimmilla muillakaan ole mitään suoratoistoja, miksi juuri köyhän lapsella niitä pitää olla kaksi, tai kiusataan? Selityksiä piisaa.

Ei siisvoojien palkka sentään ihan noin huono ole. Olen muuten tehnyt monenlaista siivoushommaa, mutta nyt ei kroppa kestä sitä duunia enää.

Mutta edellisessä työssä, jota tein oli tuntipalkka jotain parisen euroa (en osaa tarkemmin sanoa, koska palkan määräytymisperusteena ei ollut aika). Olisin tehnyt sitä ilmaiseksikin, koska se oli niin kivaa. Ja pieni lisä tukien päälle oli totta kai iso plussa sekin.

Mutta epämieluisaa työtä en tuolla palkalla tekisi, se on selvä.