Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä kavereillasikaan ei ole niin paljoa ylimääräistä rahaa? Asuntolainat ym. on yleensä mitoitettu sen mukaan miten monta maksajaa sille on. Jollain sairaanhoitajan palkoilla nyt ei ostella jatkuvasti luksusta, vaan he luultavasti joutuvat itsekin pitämään kukkaron nyörejä tiukalla. Silloin sitä luksusta ei makseta myöskään kaltaisillesi kerjäläisille.
Mitenköhän tää keskustelu on kääntynyt siihen, että mä olen joku kerjäläinen? En ole ikinä pyytänyt kavereilta tai keneltäkään mitään! Jos kaverit ITSE haluaisivat auttaa kun näkevät että meillä on tiukkaa, niin se olisi eri. Jos mulla ja miehellä olisi molemmilla joku 3500€/kk palkka ja nähtäisiin että kavereilla on tiukkaa niin varmasti voitaisiin jeesata sen sijaan että luennoitsijan punajuurten olevan edullisia.
Lisäksi toi, että mun 7-vuotiasta syytetään kerjäämistä niin Haloo?!? Jos lapsi näkee jätskikiskan niin kuka EI kysyisi että saako jäätelöä?
ApNiin, lapsi kysyy asiaa äidiltään ja äiti vastaa, että käydään ostamassa kaupasta. Kummitätiä ei olisi tarvinnut sotkea koko asiaan.
Ei, kun äiti ei voinut vastata kieltävästi, ettei lapselle tule paha mieli. Parempi antaa kummitädin kieltää ja saada lapselle käsitys, että kyllähän äiti olisi ostanut ja antanut, mutta kun on tuo kummitäti niin visu... Samanlaista se on uusioperheissä. Äiti- ja isäpuoliin henkilöityy kielteiset asiat, kun ei biologinen vanhempi henno kieltää.
Tuosta minulla on hyvä esimerkki. Lapseni isä oli ostanut uuden puhelimen lapselle. Siinä kävi kuitenkin niin, että muksu hajotti ties kuinka monennen kerran vanhan puhelimensa - jotkut niistä tuhoutuivat vahingossa, toiset tahallaan. Päätin pistää stopin tälle ja totesin, että uusi puhelin tulee käyttöön kunhan rikkoutuneesta on maksettu tietty osuus. Sillä aikaa lapsi saisi olla peruspuhelimen varassa.
Tästäkös lapsen isällä repesi riemu - jos hän ostaa lahjan, se myös otetaan käyttöön heti. Keskeytin sen mäikäämisen alkuunsa ja sanoin, että lahja on nyt meidän omaisuutta ja minä opetan lapselle vastuunkantoa. Hän saisi räyhätä vapaasti mitä haluaisi - en välittäisi vähääkään, vaikka minusta ajateltaisiin mitä. Olen lapseni äiti, en miellyttäjä.
Luuriahan sieltä tuli korvaan ja lapsen isä tyypilliseen tapaansa oletti, että soittelisin perään ja jatkaisin rähinää. Enpä niin tehnyt, vaan lompsin kauppaan kaikessa rauhassa. Hetken päästä lapsen isä soitti nöyränä ja pyysi anteeksi. Sanoin, että asia ok, mutta josko tästä alkaen hänkin voisi käyttäytyä kuten aikuinen. Anteeksi, jos meni ohi aiheen.
En myöskään itse kehtaisi alkaa lapsen kummitädiltä vaatimaan yhtään mitään. Hän asuu pitkän matkan päässä, ja tyttö käy siellä kesäisin. Maksan toki junaliput ja annan käyttörahaa mukaan - olen tarjoutunut aina maksamaan ruuistakin. Olen tuntenut tämän kummitädin kohta 30 vuotta ja tiedän, että hän on hyvin säästäväinen. Aina on kuitenkin muistanut lasta merkkipäivinä. Jos kummitäti päättäisi ostaa halvemmat jätskit kaupasta pehmisten sijaan, ei tulisi mieleenkään alkaa valittaa.
Just näin. Etävanhempi ei uskalla kieltää, vaan keskittyy miellyttämään ja lähiviikonloppuina sirkustelemaan. Arjen realismi ja kieltäminen jää lähivanhemmalle, joka kieltäessään onkin sitten se inhottavampi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä kavereillasikaan ei ole niin paljoa ylimääräistä rahaa? Asuntolainat ym. on yleensä mitoitettu sen mukaan miten monta maksajaa sille on. Jollain sairaanhoitajan palkoilla nyt ei ostella jatkuvasti luksusta, vaan he luultavasti joutuvat itsekin pitämään kukkaron nyörejä tiukalla. Silloin sitä luksusta ei makseta myöskään kaltaisillesi kerjäläisille.
Mitenköhän tää keskustelu on kääntynyt siihen, että mä olen joku kerjäläinen? En ole ikinä pyytänyt kavereilta tai keneltäkään mitään! Jos kaverit ITSE haluaisivat auttaa kun näkevät että meillä on tiukkaa, niin se olisi eri. Jos mulla ja miehellä olisi molemmilla joku 3500€/kk palkka ja nähtäisiin että kavereilla on tiukkaa niin varmasti voitaisiin jeesata sen sijaan että luennoitsijan punajuurten olevan edullisia.
Lisäksi toi, että mun 7-vuotiasta syytetään kerjäämistä niin Haloo?!? Jos lapsi näkee jätskikiskan niin kuka EI kysyisi että saako jäätelöä?
ApNiin, lapsi kysyy asiaa äidiltään ja äiti vastaa, että käydään ostamassa kaupasta. Kummitätiä ei olisi tarvinnut sotkea koko asiaan.
Ei, kun äiti ei voinut vastata kieltävästi, ettei lapselle tule paha mieli. Parempi antaa kummitädin kieltää ja saada lapselle käsitys, että kyllähän äiti olisi ostanut ja antanut, mutta kun on tuo kummitäti niin visu... Samanlaista se on uusioperheissä. Äiti- ja isäpuoliin henkilöityy kielteiset asiat, kun ei biologinen vanhempi henno kieltää.
Tuosta minulla on hyvä esimerkki. Lapseni isä oli ostanut uuden puhelimen lapselle. Siinä kävi kuitenkin niin, että muksu hajotti ties kuinka monennen kerran vanhan puhelimensa - jotkut niistä tuhoutuivat vahingossa, toiset tahallaan. Päätin pistää stopin tälle ja totesin, että uusi puhelin tulee käyttöön kunhan rikkoutuneesta on maksettu tietty osuus. Sillä aikaa lapsi saisi olla peruspuhelimen varassa.
Tästäkös lapsen isällä repesi riemu - jos hän ostaa lahjan, se myös otetaan käyttöön heti. Keskeytin sen mäikäämisen alkuunsa ja sanoin, että lahja on nyt meidän omaisuutta ja minä opetan lapselle vastuunkantoa. Hän saisi räyhätä vapaasti mitä haluaisi - en välittäisi vähääkään, vaikka minusta ajateltaisiin mitä. Olen lapseni äiti, en miellyttäjä.
Luuriahan sieltä tuli korvaan ja lapsen isä tyypilliseen tapaansa oletti, että soittelisin perään ja jatkaisin rähinää. Enpä niin tehnyt, vaan lompsin kauppaan kaikessa rauhassa. Hetken päästä lapsen isä soitti nöyränä ja pyysi anteeksi. Sanoin, että asia ok, mutta josko tästä alkaen hänkin voisi käyttäytyä kuten aikuinen. Anteeksi, jos meni ohi aiheen.
En myöskään itse kehtaisi alkaa lapsen kummitädiltä vaatimaan yhtään mitään. Hän asuu pitkän matkan päässä, ja tyttö käy siellä kesäisin. Maksan toki junaliput ja annan käyttörahaa mukaan - olen tarjoutunut aina maksamaan ruuistakin. Olen tuntenut tämän kummitädin kohta 30 vuotta ja tiedän, että hän on hyvin säästäväinen. Aina on kuitenkin muistanut lasta merkkipäivinä. Jos kummitäti päättäisi ostaa halvemmat jätskit kaupasta pehmisten sijaan, ei tulisi mieleenkään alkaa valittaa.
Just näin. Etävanhempi ei uskalla kieltää, vaan keskittyy miellyttämään ja lähiviikonloppuina sirkustelemaan. Arjen realismi ja kieltäminen jää lähivanhemmalle, joka kieltäessään onkin sitten se inhottavampi vanhempi.
Jep, meillä se on aina mennyt näin. Meillä on kuitenkin lapsen kanssa läheiset välit, vaikka varsinkin nyt murrosiässä ollaan jatkuvasti tilanteissa, missä on pitänyt laittaa kova kovaa vasten. Mieluummin minä kuitenkin näen lapseni aikuisena siten, että hän on oppinut elämän pelisäännöt, käytöstavat ja sen, että teoilla on aina seurauksensa. Muuten yhteiskunta asettaa nämä rajat ja sitten ei olekaan enää niillä asioilla leikkiminen.
En yhtään ap ihmettele että olet saanut noin paljon alaklikkejä. Sinulla on 100 kertaa isompi 'tude kuin lompakko. Ei ole kaunista.
Mitä tarkoittaa humble brag? En jaksa googlettaa enkä lukea koko v**un pitkää ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Niin kauan kuin meidän systeemi on näin kontrolloiva ja byrokraattinen, niin ne keinot ovat aika rajatut (kuten täällä on jo kerrottu moneen kertaan). Se on yllättävän usein niin, että kun yrität ratkaista yhden ongelman, siitä seuraa toinen ongelma, ja siitä taas kolmas jne. Joko taloudellinen tai joku muu. Ja lopulta voi olla jo niin väsynyt tai jopa lamaantunut, että ei välttämättä pysty tekemään mitään millekään enää.
Parhaat ratkaisut:
1. Luodaan uusia työpaikkoja, jotta työttömät pääsevät töihin. Osatyökykyisille, vajaakuntoisille osa-aikaisia matalan kynnyksen työpaikkoja.
2. Päästetään työkyvyttömät työkyvyttömyyseläkkeelle pois roikkumasta TE-toimistosta. Eläkkeellähän saa tehdä sitten sellaista lisätienestiäkin, mitä työtön ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä kavereillasikaan ei ole niin paljoa ylimääräistä rahaa? Asuntolainat ym. on yleensä mitoitettu sen mukaan miten monta maksajaa sille on. Jollain sairaanhoitajan palkoilla nyt ei ostella jatkuvasti luksusta, vaan he luultavasti joutuvat itsekin pitämään kukkaron nyörejä tiukalla. Silloin sitä luksusta ei makseta myöskään kaltaisillesi kerjäläisille.
Mitenköhän tää keskustelu on kääntynyt siihen, että mä olen joku kerjäläinen? En ole ikinä pyytänyt kavereilta tai keneltäkään mitään! Jos kaverit ITSE haluaisivat auttaa kun näkevät että meillä on tiukkaa, niin se olisi eri. Jos mulla ja miehellä olisi molemmilla joku 3500€/kk palkka ja nähtäisiin että kavereilla on tiukkaa niin varmasti voitaisiin jeesata sen sijaan että luennoitsijan punajuurten olevan edullisia.
Lisäksi toi, että mun 7-vuotiasta syytetään kerjäämistä niin Haloo?!? Jos lapsi näkee jätskikiskan niin kuka EI kysyisi että saako jäätelöä?
ApNiin, lapsi kysyy asiaa äidiltään ja äiti vastaa, että käydään ostamassa kaupasta. Kummitätiä ei olisi tarvinnut sotkea koko asiaan.
Ei, kun äiti ei voinut vastata kieltävästi, ettei lapselle tule paha mieli. Parempi antaa kummitädin kieltää ja saada lapselle käsitys, että kyllähän äiti olisi ostanut ja antanut, mutta kun on tuo kummitäti niin visu... Samanlaista se on uusioperheissä. Äiti- ja isäpuoliin henkilöityy kielteiset asiat, kun ei biologinen vanhempi henno kieltää.
Tuosta minulla on hyvä esimerkki. Lapseni isä oli ostanut uuden puhelimen lapselle. Siinä kävi kuitenkin niin, että muksu hajotti ties kuinka monennen kerran vanhan puhelimensa - jotkut niistä tuhoutuivat vahingossa, toiset tahallaan. Päätin pistää stopin tälle ja totesin, että uusi puhelin tulee käyttöön kunhan rikkoutuneesta on maksettu tietty osuus. Sillä aikaa lapsi saisi olla peruspuhelimen varassa.
Tästäkös lapsen isällä repesi riemu - jos hän ostaa lahjan, se myös otetaan käyttöön heti. Keskeytin sen mäikäämisen alkuunsa ja sanoin, että lahja on nyt meidän omaisuutta ja minä opetan lapselle vastuunkantoa. Hän saisi räyhätä vapaasti mitä haluaisi - en välittäisi vähääkään, vaikka minusta ajateltaisiin mitä. Olen lapseni äiti, en miellyttäjä.
Luuriahan sieltä tuli korvaan ja lapsen isä tyypilliseen tapaansa oletti, että soittelisin perään ja jatkaisin rähinää. Enpä niin tehnyt, vaan lompsin kauppaan kaikessa rauhassa. Hetken päästä lapsen isä soitti nöyränä ja pyysi anteeksi. Sanoin, että asia ok, mutta josko tästä alkaen hänkin voisi käyttäytyä kuten aikuinen. Anteeksi, jos meni ohi aiheen.
En myöskään itse kehtaisi alkaa lapsen kummitädiltä vaatimaan yhtään mitään. Hän asuu pitkän matkan päässä, ja tyttö käy siellä kesäisin. Maksan toki junaliput ja annan käyttörahaa mukaan - olen tarjoutunut aina maksamaan ruuistakin. Olen tuntenut tämän kummitädin kohta 30 vuotta ja tiedän, että hän on hyvin säästäväinen. Aina on kuitenkin muistanut lasta merkkipäivinä. Jos kummitäti päättäisi ostaa halvemmat jätskit kaupasta pehmisten sijaan, ei tulisi mieleenkään alkaa valittaa.
Just näin. Etävanhempi ei uskalla kieltää, vaan keskittyy miellyttämään ja lähiviikonloppuina sirkustelemaan. Arjen realismi ja kieltäminen jää lähivanhemmalle, joka kieltäessään onkin sitten se inhottavampi vanhempi.
Jep, meillä se on aina mennyt näin. Meillä on kuitenkin lapsen kanssa läheiset välit, vaikka varsinkin nyt murrosiässä ollaan jatkuvasti tilanteissa, missä on pitänyt laittaa kova kovaa vasten. Mieluummin minä kuitenkin näen lapseni aikuisena siten, että hän on oppinut elämän pelisäännöt, käytöstavat ja sen, että teoilla on aina seurauksensa. Muuten yhteiskunta asettaa nämä rajat ja sitten ei olekaan enää niillä asioilla leikkiminen.
Totta. Elämässä tulee myös väistämättä eteen tilanteita, että aina ei vain saa kaikkea haluamaansa. Tällainen tilanne voikin olla sitten raju pettymys, jos tätä ei ole yhtään oppinut lapsesta lähtien, vaan aina on joku siloitellut tietä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa humble brag? En jaksa googlettaa enkä lukea koko v**un pitkää ketjua.
Ap:ta ärsyttää, kun ystävät kehuvat auttavansa köyhiä, eivätkä sitten auta häntä suoraan rahallisesti.
Harva haluaa osallistua tuntemansa, mutta kuitenkin vieraan perheen elättämiseen. Hyväntekeväisyys itse valitulla summalla ja itse valitulla ajankohtana näkymättömästi on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa humble brag? En jaksa googlettaa enkä lukea koko v**un pitkää ketjua.
Jaksoit kuitenkin kirjoittaa kysymyksen tänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Veikkaan, että köyhät ovat jo järkeistäneet kulutustaan, joten jäljellejääneet huvitukset ovat sitten aika harvoja ja halpoja, harkittuja huvituksia. Ehkä tästä syystä ei jakseta sellaista "karsi kaikki kiva elämästäsi" -tyylisiä vinkkejä. Ja sijoituksistahan täällä on jo selitettykin, miksi miltei nollatuotolla ei viimeisten rahojen sijoittaminen ole järkevää. Fiksumpaa säästää ne pöytälaatikkoon yllättäviä menoja varten. Se hyödyttää todennäköisemmin nimenomaan köyhän ihmisen arjessa.
niin onkin, kuten pitävät VAIN kahta suoratoistopalvelua yhtäaikaa läpi vuoden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.
Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.
Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".
Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.
Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.
Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.
Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä
Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.
Ja ystävän kouluttamiselle myös.Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.
Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)
Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.
Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?
Mielestäni tuossa nimenomaan on kyse elämänhallintaongelmasta eikä mistään, mitä oikeasti voi kutsua köyhyydeksi. Mutta kulutusesimerkit ihan aidosti ystävästäni, eivät keksittyjä. Mikäli ihmisellä aidosti olisi pienet tulot ja edes yritystä hallita talouttaan, tottakai auttaisin aina kun voisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Veikkaan, että köyhät ovat jo järkeistäneet kulutustaan, joten jäljellejääneet huvitukset ovat sitten aika harvoja ja halpoja, harkittuja huvituksia. Ehkä tästä syystä ei jakseta sellaista "karsi kaikki kiva elämästäsi" -tyylisiä vinkkejä. Ja sijoituksistahan täällä on jo selitettykin, miksi miltei nollatuotolla ei viimeisten rahojen sijoittaminen ole järkevää. Fiksumpaa säästää ne pöytälaatikkoon yllättäviä menoja varten. Se hyödyttää todennäköisemmin nimenomaan köyhän ihmisen arjessa.
niin onkin, kuten pitävät VAIN kahta suoratoistopalvelua yhtäaikaa läpi vuoden...
No varmaan aika harva pitää, varsinkaan jos ei ole lapsia.
Ja ehkä tuolle on ihan järkevätkin perustelut joissain lapsiperheissä. Me emme tiedä, millaista elämä missäkin perheessä oikeasti on.
Ja sitä paitsi jokaisella on omat heikkoutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.
Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.
Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".
Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.
Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.
Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.
Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä
Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.
Ja ystävän kouluttamiselle myös.Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.
Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)
Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.
Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?
Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.
Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.
Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Niin kauan kuin meidän systeemi on näin kontrolloiva ja byrokraattinen, niin ne keinot ovat aika rajatut (kuten täällä on jo kerrottu moneen kertaan). Se on yllättävän usein niin, että kun yrität ratkaista yhden ongelman, siitä seuraa toinen ongelma, ja siitä taas kolmas jne. Joko taloudellinen tai joku muu. Ja lopulta voi olla jo niin väsynyt tai jopa lamaantunut, että ei välttämättä pysty tekemään mitään millekään enää.
Parhaat ratkaisut:
1. Luodaan uusia työpaikkoja, jotta työttömät pääsevät töihin. Osatyökykyisille, vajaakuntoisille osa-aikaisia matalan kynnyksen työpaikkoja.
2. Päästetään työkyvyttömät työkyvyttömyyseläkkeelle pois roikkumasta TE-toimistosta. Eläkkeellähän saa tehdä sitten sellaista lisätienestiäkin, mitä työtön ei saa.
Mitä sontaa. "Luodaan" työpaikkoja. Ei niitä "luoda" vaan ne syntyvät jos ihmiset tarpeeksi ostavat jotain asiaa. Jos haluat lisää työpaikkoja, osta lisää asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Ketju nyt kuitenkin lähti liikkeelle siitä, että on varaa 2 suoratoistopalveluun joka kk, muttei joulukinkkuun. Ei siitä, että absoluuttisesti ei ole varaa kaurapuuroonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Niin kauan kuin meidän systeemi on näin kontrolloiva ja byrokraattinen, niin ne keinot ovat aika rajatut (kuten täällä on jo kerrottu moneen kertaan). Se on yllättävän usein niin, että kun yrität ratkaista yhden ongelman, siitä seuraa toinen ongelma, ja siitä taas kolmas jne. Joko taloudellinen tai joku muu. Ja lopulta voi olla jo niin väsynyt tai jopa lamaantunut, että ei välttämättä pysty tekemään mitään millekään enää.
Parhaat ratkaisut:
1. Luodaan uusia työpaikkoja, jotta työttömät pääsevät töihin. Osatyökykyisille, vajaakuntoisille osa-aikaisia matalan kynnyksen työpaikkoja.
2. Päästetään työkyvyttömät työkyvyttömyyseläkkeelle pois roikkumasta TE-toimistosta. Eläkkeellähän saa tehdä sitten sellaista lisätienestiäkin, mitä työtön ei saa.
Mitä sontaa. "Luodaan" työpaikkoja. Ei niitä "luoda" vaan ne syntyvät jos ihmiset tarpeeksi ostavat jotain asiaa. Jos haluat lisää työpaikkoja, osta lisää asioita.
Eli nyt kehotat köyhiä kuluttamaan? Elämään yli varojensa? Minne se kulutuksen järkeistäminen jäi?
Ja työttömien pitää mennä töihin, vaikka töitä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhdelläkään toimeentulotuen saajalla heittää ilmoille ideoita, joilla omaa tilannetta pystyisi parantamaan? Lisää tukea valtiolta? Onko edes koronatuki jäänyt säästöön, kun se on ylimääräinen entiseen summaan verrattuna? Kiinnostaisi vielä tietää, että mikä siinä on niin kauheaa, että saisi palkkaa vaikka 500e ja tuki pienenisi sen verran? Jos tuo tilanne mahdollistaisi esim. pärjäämisen pelkän sovitellun työttömyyskorvauksen kanssa. Sittenhän olisi jo paljon helpompi miettiä lisätienestejä, kun ihan joka senttiä ei tarvitsisi miettiä? Sovitellussa ja asunistuessahan on paljonkin liikkumavaraa ennen kuin lisätulo vaikuttaa tuen määrään.
Ylipäätään näiltä köyhiltä olisi hyvä kuulla että no miten itse voisivat parantaa asemaansa, ei vain ttt:n nauttijoilta.
-kulutuksen järkeistäminen ei käy, koska "saahan heilläkin hupia olla".
-sekalaisten hommien tekeminen ei käy koska "vie aikaa eikä kuitenkaan kannata".
-sijoittaminen eikäy koska "ei tule miljonääriksi".
Kun nämä kaikki 3 ovat oikeasti ainoat keinot joilla sitä liikkumavaraa saa edes vähäsen. Tietenkin oikeiden töiden löytyminenkin auttaa, mutta sillävälin kun sitä oikeaa työtä hakee...
Onko muka ainoa mitä voi tehdä "lisää tukia" ja "avustuksia" tutuilta ja tuntemattomilta, mielellään sänkyyn kannettuna?
Veikkaan, että köyhät ovat jo järkeistäneet kulutustaan, joten jäljellejääneet huvitukset ovat sitten aika harvoja ja halpoja, harkittuja huvituksia. Ehkä tästä syystä ei jakseta sellaista "karsi kaikki kiva elämästäsi" -tyylisiä vinkkejä. Ja sijoituksistahan täällä on jo selitettykin, miksi miltei nollatuotolla ei viimeisten rahojen sijoittaminen ole järkevää. Fiksumpaa säästää ne pöytälaatikkoon yllättäviä menoja varten. Se hyödyttää todennäköisemmin nimenomaan köyhän ihmisen arjessa.
niin onkin, kuten pitävät VAIN kahta suoratoistopalvelua yhtäaikaa läpi vuoden...
Kaikki köyhätkö pitävät? Ja toisaalta, esim. Netflix maksaa halvimmillaan alle 8 eur/kk, joten jos kahteen tuonhintaiseen on kuukausittain varaa läpi vuoden, niin liekö se silloin mikään ongelma - silloin se voi mahtua järkeistetyn kuluttamisen piiriin, jos niille jatkuvaa käyttöä on. Suurin osa kuitenkin luultavasti pitää suoratoistoissa välillä taukoa tai vuorottelee niitä. Keskustelupalstalle tietenkin kannattaa kirjoittaa aina siitä, miten köyhillä menee "satoja euroa kuukaudessa suoratoistoihin", koska miksi ei kärjistelisi ja liioittelisi, kun kerran voi tehdä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.
Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta. Häpeäisit.
Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.
Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa, vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan. En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.
Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.
Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin. Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä. Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan. Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä, että valtaosa käyttäisi sitä väärin.
Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää. Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.
Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy. Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa. On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.
Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".
Kun täällä valitetaan, että köyhä ei ole sama kuin tyhmä, niin siinä vaiheessa kyllä on, jos alkaa ystävälleen valittaa rahatilannettaan taka-ajatuksena, että ystävä ostaa ja kustantaa. Mun paras ystäväni tienaa 3 kertaa sen mitä minä tällä hetkellä ja en todellakaan oleta, että maksaisi minulle yhtään mitään. Suu säkkiä myöten on lapsesta saakka opetettu eli elinkustannukset mitoitetaan tulojen mukaan. Köyhälle ei todellakaan kuulu kaikki samat asiat kuin parempi tuloisille.
Tuosta minulla on hyvä esimerkki. Lapseni isä oli ostanut uuden puhelimen lapselle. Siinä kävi kuitenkin niin, että muksu hajotti ties kuinka monennen kerran vanhan puhelimensa - jotkut niistä tuhoutuivat vahingossa, toiset tahallaan. Päätin pistää stopin tälle ja totesin, että uusi puhelin tulee käyttöön kunhan rikkoutuneesta on maksettu tietty osuus. Sillä aikaa lapsi saisi olla peruspuhelimen varassa.
Tästäkös lapsen isällä repesi riemu - jos hän ostaa lahjan, se myös otetaan käyttöön heti. Keskeytin sen mäikäämisen alkuunsa ja sanoin, että lahja on nyt meidän omaisuutta ja minä opetan lapselle vastuunkantoa. Hän saisi räyhätä vapaasti mitä haluaisi - en välittäisi vähääkään, vaikka minusta ajateltaisiin mitä. Olen lapseni äiti, en miellyttäjä.
Luuriahan sieltä tuli korvaan ja lapsen isä tyypilliseen tapaansa oletti, että soittelisin perään ja jatkaisin rähinää. Enpä niin tehnyt, vaan lompsin kauppaan kaikessa rauhassa. Hetken päästä lapsen isä soitti nöyränä ja pyysi anteeksi. Sanoin, että asia ok, mutta josko tästä alkaen hänkin voisi käyttäytyä kuten aikuinen. Anteeksi, jos meni ohi aiheen.
En myöskään itse kehtaisi alkaa lapsen kummitädiltä vaatimaan yhtään mitään. Hän asuu pitkän matkan päässä, ja tyttö käy siellä kesäisin. Maksan toki junaliput ja annan käyttörahaa mukaan - olen tarjoutunut aina maksamaan ruuistakin. Olen tuntenut tämän kummitädin kohta 30 vuotta ja tiedän, että hän on hyvin säästäväinen. Aina on kuitenkin muistanut lasta merkkipäivinä. Jos kummitäti päättäisi ostaa halvemmat jätskit kaupasta pehmisten sijaan, ei tulisi mieleenkään alkaa valittaa.