Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä varakkaat ja keskituloiset täällä kilvan kertovat etteivät osta mitään turhaa. Ostetaan kaikki mahdollinen käytettynä tai haetaan jostain ilmaiseksi. Eletään siis niin taloudellisesti kuin mahdollista.

Joka ostos harkitaan.

Samoin köyhät neuvotaan samoille tavoille ja närkästytään kun joku köyhä sanoo joskus sortuvansa ostamaan jotain turhaa mitä tekee mieli.

Nyt sitten samat ihmiset kertovat, että kyllä köyhän neulomista villasukista mielellään maksaa montakin kymppiä, itsetehtyjä kortteja ihmiset ostavat pilvin pimein vaikka kaupasta tosiaan vaikka mitä kortteja saa todella halvalla. Satasien villapaitoja saa köyhä myydyksi tuosta vaan, kyllä niitä joku ostaa. Pitäisi tehdä brändituotteita jne.

Siis kuka niitä sitten ostaa? Varakkaat ja keskituloiset ei ainakaan kertomansa mukaan ostaisi ikinä ja köyhät eivät pysty tai ei ole todellakaan mitään järkeä köyhien köyhille jotain brändibisnestä perustaa.

Ja kun köyhienhän juuri on neuvottu olla ostamatta mitään turhaa.

Ja kun kaikki köyhät sitten neulovat itse niitä samoja tuotteita myydäkseen muille.

Vai ostaisivatko nämä varakkaat ja keskituloiset sittenkin (salaa) näitä kalliitakin tuotteita, mutta vaan täällä sanovat, että eivät mitään kallista ja turhaa koskaan osta.

Valehtelevatko he kun se on niin mukavaa täällä köyhille niin uskotella.

En iknä ostaisi monen sadan euron villapaitaa. Elän kuten opetan eli säästeliäästi ja tuhlaamista vältellen.

Itselleni villapaita tai villasukat eivät ole mitään turhaa. Mulla on villasukat ihan koko ajan jalassa. Jopa nukkuessa talvisin. Ja villapaidatkin on hyvin hyödyllisiä koska palelen helposti. Ja ostan mielummin vähän kalliimman ja laadukkaan aidon villapaidan kuin jonkun 40e akryyliluutun, joka on 4 pesun jälkeen roskiskamaa. Niitä ei toki tarvi ostaa usein.

Itsekin olen villasukkaihminen, mutta ikinä en ole ostanut villasukkia. Äidiltä saan joka joulu villasukat, ja jos en, niin ostaisin kyllä varmaan UFFilta sitten. Villasukat kuluvat jatkuvassa käytössä sen verran nopeasti, etten raaskisi maksaa isoja summia.

Itse olen ostanut ihan hyviä villapaitoja Emmauksen kirppikseltä ja UFFiltakin, ja maksanut niistä ehkä jonkun 4-10 euroa.

Kirjoita nyt kuinka et koskaan ole ostanut laukkuakaan, joka maksoi yli kympin ja siltikin aivan lukemattomia firmoja tienaa miljoonia myymällä monen sadan ellei monen tuhannen euron arvoisia laukkuja.

En ole koskaan ostanut mitään kirpparilta, enkä edes UFFilta ja toivottavasti en koskaan myöskään joudu. Jos minulla olisi 5000€ euron tulot, niin ostaisin ilomielin sekä itselleni, että miehelleni 250€ aidon kauniin harmaan värisen villaneuleen. Mielelläni vielä minun mitoilla sopivana ja juuri oikean pituisena, koska myyjä sen olisi minulle tehnyt Suomessa ja käsin.

35 euroa taitaa olla kallein laukku, jonka olen ostanut, jos ei matkalaukkuja ja rinkkaa lasketa. Miksi muuten ajattelet, että toivottavasti et "joudu" ostamaan kirppikseltä? Minusta nimenomaan kirppiksillä on kiva kierrellä ja tehdä löytöjä. Usein valikoima on monipuolisempi kuin kaupassa, ja sen vuoksi löydän sieltä todennäköisemmin omantyylisiä. Ei toki aina löydy mitään. En käy siis itse kirppiksellä siksi, ettei olisi varaa muuhun, vaan tykkään muuten niistä.

Minä taas en tykkää. Minunlaisiakin on vaikka ehkä luulit, että kaikki siellä tykkääkin kierrellä. Minä löydän kanssa kivoja löytöjä, mutta muualta kuin kirpparilta.

Selvä, ei ole sinun juttusi se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsityöihmisenä olen neulonut muutaman villapaidat ja ne on käytössä. Vaikka arvostan aitoa käsityötä, niin en olisi noista maksanut kaupassa edes lankojen hintaa. Villapaidasta on vaikea saada hyvin istuvaa. Täytyy olla taitava, että se onnistuu. Eikä näillä lankojen hinnoilla voi harjoitella. Ja usealla on vaikea ostaa ne ensimmäiset langat, koska ne ei ole ihan halpoja. Niihin menee vähintään 50€.

Mikä siinä istuvuudessa on vaikeaa jos itselleen tekee? Siitähän voi tehdä juuri sen levyisen kun haluaa ja sen pituisen kun tykkää ja hihatkin voi kutoa juuri oikean mittaisiksi ja kauluksenkin voi tehdä niin laajaksi tai pieneksi kun haluaa.

Itsetehtynä voit päättää sen mallin juuri sellaiseksi kun haluat. Kaupan tuotteet ovat ne mitä ovat ja siihen on tyytyminen.

Ei olekaan varmaan vaikeaa, jos oikeasti osaa tehdä. Mutta kun joku aloittelija tai vähemmän taitava alkaa neuloa, niin siitä voi tulla joko kapea putki tai hirveä teltta, vaikka kuinka yrittäisi tehdä mittojen mukaan. 

Niin ja kun ei mitään koskaan yritäkään, niin pysyy aina aloittelijana, osaamattomana ja köyhänä.

Tuo asenne on se mikä on pielessä, ei edes yritetä mitään, ollaan ja möllötetään, ja sitten vaaditaan muilta.

Ja työkyvyttömyydestä: kyllä se voi kohdata ketä vaan. Mutta jos on ammatti ja työpaikka ollut, se korvaus on ihan ok, minulla oli 2600e/kk kun viimeksi katsoin. Kun ei koko elämä ole mennyt valittamisessa, että miksi muut ei ahkeroi puolestani. Ilman vanhempien tukea olen ammattini opiskellut, ihan sillä koululaitoksella ja opintotuella kun ihan joka ikinen Suomessa saa, jos vaivautuu.

Mikä tässä onkin se juuriongelma, ap:n kaltaiset eivät koskaan vaivaudu. Mennään miten helpoimmalla päästään, ja sitten ihmellään että miksi ollaan köyhiä, vaikka mitään ei koskaan ole tosissaan edes yritetty.

En usko, että ansiosidonnaisella eläminen kenellekään on ongelma. Tosin kaikki eivät saa ansiosidonnaista, vaikka koulutus ja työhistoriaa olisikin. Työttömyyden pitkittyessä se loppuu myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Niin, niistä köyhän sijoittamista rahoista se tuotto oli jotain senttejä. Ja edelleen se sijoitettu raha on pois perheen elatuksesta. Toki, jos oikeasti rahaa jää yli, niin voihan sen silloin sijoittaa. Mutta eivät hyvätuloisetkaan viimeisiä rahojaan sijoita - kyllä hekin jotain puskurirahastoa pitävät, jotta yllättävän menon tullessa selviävät siitä. Se sijoittaminenhan on harrastus, mitä tehdään muun elämän ohessa - tai niin sen pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Jos sijoitan tässä kuussa kympin, kuinka paljon tuottoa saan "jo tämän kuun aikana" tai esim. ensi kuussa? Jos kerran tuotto ei ole minimaalinen, niin millainen se sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Vierailija kirjoitti:

Mä autan konkreettisesti joka kuukausi antamalla 35% mun tuloista teille. Saa luvan riittää. 

Tuskin sinä niitä vapaaehtoisesti annat, vaan ne otetaan sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

Olet oikeassa. Minäkin kyllästyin ja hain ja pääsinkin ulkomaille töihin. Valtio menetti viime vuodelta noin 1/3 suorista veroista minun kohdaltani (noin 15 000) ja tältä vuodelta kaikki. Palkkanikin nousi, varsinkin käteen jäävä palkka paljon kevyemmän verotuksen vuoksi.  Ja en ole ainoa lähtijä. Aivovuoto on ihan tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Niin, niistä köyhän sijoittamista rahoista se tuotto oli jotain senttejä. Ja edelleen se sijoitettu raha on pois perheen elatuksesta. Toki, jos oikeasti rahaa jää yli, niin voihan sen silloin sijoittaa. Mutta eivät hyvätuloisetkaan viimeisiä rahojaan sijoita - kyllä hekin jotain puskurirahastoa pitävät, jotta yllättävän menon tullessa selviävät siitä. Se sijoittaminenhan on harrastus, mitä tehdään muun elämän ohessa - tai niin sen pitäisi olla. 

Ja streamauspalveluihin "sijoittamalla" se ei olisi? Ja se TUOTTOKO ei sitten ole käytettävissä perheen elatukseen, kun se tilille tipahtaa?

Ja pienistä puroista se joki kasvaa. Ensin tulee, joitakin senttejä, pian jo joitakin euroja, sitten kymppejä, jossain vaiheessa satasia..... Juuri tätä on tolkutettu että sitä pitää rakentaa. mutta ei.. ei pysty kun ei tule miljonääriksi ja sijoitusten arvo SAATTAA laskea ja unohdetaan että todennäköisemmin pitkällä aikavälillä NOUSEE eikä laske....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä autan konkreettisesti joka kuukausi antamalla 35% mun tuloista teille. Saa luvan riittää. 

Et sinä pelkästään muille anna. Itsellesi myös. Maksat tieverkostosta, koululaitoksesta, terveydenhuollosta jne, siitä että saat elää rauhassa ja turvassa eikä tarvitse eristäytyä muurien taakse.

Kaikki veronmaksajat eivät ole sairaalahoidossa vuosittain, joten siinä maksavat turhasta. Minäkään en ole moneen vuoteen käynyt lääkärillä, sillä olen terve. Tieverkostosta nyt on turha puhua, sillä tieverkostoa ei korjata tarpeeksi, vaikka autoilijoiltakin imetään monenlaista maksua. Nekin rahat tarvitaan johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Jos sijoitan tässä kuussa kympin, kuinka paljon tuottoa saan "jo tämän kuun aikana" tai esim. ensi kuussa? Jos kerran tuotto ei ole minimaalinen, niin millainen se sitten on?

sellainen 4-12% p.a.+arvonmuutos. Arvonmuutoksen tosin saa vasta "sitten joskus" kun luopuu sijoituksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

Olet oikeassa. Minäkin kyllästyin ja hain ja pääsinkin ulkomaille töihin. Valtio menetti viime vuodelta noin 1/3 suorista veroista minun kohdaltani (noin 15 000) ja tältä vuodelta kaikki. Palkkanikin nousi, varsinkin käteen jäävä palkka paljon kevyemmän verotuksen vuoksi.  Ja en ole ainoa lähtijä. Aivovuoto on ihan tosiasia.

Kerrankin positiivisia kokemuksia jollakin. Ei tätä ahneutta kannatakaan enempäänsä tukea, minulle kelpaisi vallan hyvin vaikka osa palkastani kirjekuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään sellaiset ihmiset jotka pesettävät ikkunoitaan tai käyttävät siivouspalveluja ottavat ne jonkin firman kautta. Saavat siitä kotitalousvähennykset ja firmalla on pelit ja vehkeet. Laskutus pelaa.

Samoin on mökkitalkkarit lumenluontiin ja nurmikonleikkuuseen pikkuremppaan jne.

Kuka ottaa jonkun tuntemattoman ihmisen kotiinsa? Kun vain joku köyhä menee soittamaan ovikelloa ja kysyy saanko pestä teidän ikkunat? Saanko silittää teidän verhot? Tuskin.

Nykyisin ikkunat ovat tosi isoja ja korkeita, täytyisi olla kunnon pesuvälineet. Ja jäljen pitää olla hyvä. Ainakin minulla ei olisi sellaisia välineitä Ensin täytyisi omalla rahallaan ostaa välineet ja niistä ei edes saisi mitään vähennystä. Kun pimeänä tekisin. Ja saisinko sitten edes keikkaa.

Nyt eletään vuotta 2021, ei ole sellaista mentaliteettia, että otetaan joku outo hminen tekeen kotiin jotain askareita ja sitten mietitään mitäs sille pitäisi maksaa.

Muutenkin ihmiset ovat arkoja päästämään kotiinsa vierasta ihmistä, ihan järkevää.

Kuka ottaisi hoitamaan lapsiaan kadulta sisään kävelevää outoa ihmistä joka tarjoaa lastenhoitoapua?

Ja miten on vakuutukset? Jos näille ihmisille, jotka tekevät pimeästi ja ilman mitään ammattitaitoa sattuisi jotain? Putoaisi ikkunoita pestessäån, löisi kirveellä jalkaansa, putoaisi katolta?

Ja miten tämä apuihminen puolustautuisi jos perhe alkaisi syyttää, että on varastanut jotain kodista? Vaikka ei ole.

Tota, eihän sen firman kautta tullut ihminen ole yhtään tutumpi, päinvastoin. Silloin ei tiedä ollenkaan kuka sieltä tulee. Itse palkatessa tiedät ihmisen sotua myöden. Ja virallisesti palkan maksaessa on vakuutukset voimassa. Ja tässä on puhuttu juurikin tutuille siivoamisesta ja sitä kautta rahan saamisesta almujen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Riittää. Töiden määrällä ei ole mitään rajaa... Niitä työpaikkoja syntyy ihan kokoajan "tyhjästä", jotkut jopa ihan itse luovat itselleen sen työpaikan. Ei ole mitään maagista "rajaa" työpaikoilla, jonka jälkeen ne on "täynnä", eikä enää yhtään työllistä mahdu...

Ja varsinkaan HAKEMATTA niitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Minun pitää etsiä hänelle työpaikka? Anteeksi, miten kovaa löit pääsi lapsena?