Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Riittää. Töiden määrällä ei ole mitään rajaa... Niitä työpaikkoja syntyy ihan kokoajan "tyhjästä", jotkut jopa ihan itse luovat itselleen sen työpaikan. Ei ole mitään maagista "rajaa" työpaikoilla, jonka jälkeen ne on "täynnä", eikä enää yhtään työllistä mahdu...

Ja varsinkaan HAKEMATTA niitä ei saa.

Vedä  v i t t u päähäs!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

Olet oikeassa. Minäkin kyllästyin ja hain ja pääsinkin ulkomaille töihin. Valtio menetti viime vuodelta noin 1/3 suorista veroista minun kohdaltani (noin 15 000) ja tältä vuodelta kaikki. Palkkanikin nousi, varsinkin käteen jäävä palkka paljon kevyemmän verotuksen vuoksi.  Ja en ole ainoa lähtijä. Aivovuoto on ihan tosiasia.

Lisätään vielä. Tämä minun työpaikkani hävisi Suomesta. Kansainvälinen pörssiyhtiö päätti avata tämän vapautuneen position toiseen maahan minun lähdettyäni. Juttelin jokin aika sitten entisten kollegoideni kanssa että mikä on tilanne. Lähinnä siksi juttelin että meillä täällä uudessa firmassa on tarvetta osaaville tekijoille ja tiedän pari kollegaa, jota voisivat olla kiinnostuneita hakemaan. Saisin itse rekrybonuksen jos tulevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joulun alla sain työnantajalta S-ryhmän lahjakortin. Mietin, että antaisinko sen ystävälleni, jolla on taloudellisesti tiukkaa. Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsisi.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää kortin itse, sillä ystäväni "rahattomuus" on aivan hänen oman elämäntyylinsä tuotosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, senkin olisi varmasti ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt "itsensä hemmotteluun", jolla perustelee tilipussin häviämisen heti sen tultua.

Jos tuo kertomasi ihminen on sinun YSTÄVÄSI niin ihmettelen miksi sinun piti pitkään pohtia annatko lahjakortin, joka sinulle ei edes merkinnyt mitään, hänelle.

Minua kylmäsi lukea kun kerroit: Itselleni lahjakortin summa ei merkitse juuri mitään, rahattomalle ystävälleni kyllä merkitsi.

Ja sitten kerroit, että pidit lahjakortin itse, koska "ystävä olisi ruoan ja taloustarpeiden sijaan käyttänyt itsensä hemmotteluun".

Määrittelettekö te hyväosaiset siis jos annatte "ystävällenne" lahjakortin lahjaksi mihin se pitäisi käyttää? Eikö lahjan tarkoitus ole juuri ilahduttaa? Ja että sillä juuri ostetaan jotain muuta kuin ruokaa tai joku arkinen asia.

Lahjakortithan yleensä ovat juuri kylpylään, kampaamoon, kosmetologille jne.

Tai sitten tosiaan avoin lahjakortti jonka saaja saa käyttää kuinka itse haluaa, omaksi ilokseen.

Tuossa tuli juuri hyvin selville asian ydin: köyhälle ystävälle ei voi lahjoittaa mitään, mieluummin pitää itse vaikka ei tarvitse, kun pelkona on, että ystävä hemmottelee itseään tai ostaa jotain kivaa.

Kiitos tiedosta, olipa valaisevaa. Huh huh. Kylmää kyytiä

Oletkohan kuitenkaan oikea ystävä. Ystävät hyväksyvät toisensa ja eivat lahjaa antaessaan mieti hänen elämäntyyliään tai onko ystävä ansainnut lahjansa elämällä lahjan antajan mielen mukaisesti. Lahja on lahja ja elämäntyylin paheksumiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Ja ystävän kouluttamiselle myös.

Tuli vahvasti mielikuva, että tämä ystävä ei ole sen lahjakortin, eikä muunkaan, arvoinen. Mutta älä sitten kutsu häntä ystäväksesi tai anna olettaa, että olet hänen ystäväsi. Parempi niin kummallekin.

Niin, lahjan tarkoitus on yleensä hemmotella saajaa :)

Ajattelisin hemmottelua olevan siinä, että lahjan saaja saisi joulun ruokaostokset ostettua kerjäämättä rahaa muilta. Normaalilla elämänhallinnalla varustettu ihminen olisi enemmän kuin tyytyväinen ja hemmoteltu siitä. Joillakin kaikki oma raha menee ripsiin ja hajuvesiin ja tupakointiin, sitten itkien haetaan seurakunnalta ruokakassia ja rahallista tukea.

Kannattaisiko teidän keksiä vähemmän kliseisiä ja toisaalta vähemmän marginaalisia paheita köyhille? Nuo jatkuvasti täällä esiin otetut ripsien pidennykset kun eivät taida köyhien kohdalla kovin yleisiä olla, kun ne koko väestötasollakaan eivät ole. Hajuvesiäkin tuntuu ostelevan enemmän muut kuin leipäjonossa seisovat. Olisi kiva kuulla, miksi näistä jauhetaan koko ajan täällä?

Nuoremmilla tai nuorekkuudellaan kehuskevilla w tllä näitä on vähintään joka toisella. Elettiinpä tuella tai hanttihommilla. Opiskelijat sentään voi käyttää opintolainaa niihin. Jos sinä et koskaan nää niitä kellään tai et erota kellä on niin se ei tarkoita etteikö ne olisi osalle porukkaa elintärkeitä. Taatusti ei niin pientä paikkakuntaa ole, jossa ei joku raja edestä näitä ripsi-, hiuspitennyksiä ja geelikynsiä rahan edestä asenna toisille.

Asun Helsingissä ja tosi harvoin näitä näkee. Ja toisaalta en kyllä itse osaa ulkonäön perusteella sanoa, onko joku köyhä vai ei, oli jos jollain tekoripset ovatkin, niin en kyllä osaa arvioida elääkö hän tuella vai käykö töissä. Mistä te muut sen näette? Ja miksi muuten aina otetaan esimerkiksi juuri ripset ja kynnet - onko jokin erityinen syy, miksi juuri nämä ärsyttävät ja häiritsevät joitain kirjoittajia? En itsekään sen tylin ja estetiikan ystävä ole, mutta eivät ne minussa mitään tunteita herätä. Useimmiten en edes muista niiden olemassaoloa. Minulle tulee välillä näistä teksteistä mieleen, että osa kirjoittajista miettii ihan liikaa tekoripsien ja geelikynsien paheellisuutta ja oikein haluaa hekumoida siinä ärsytyksessään. Niin kovin usein juuri ne nousevat näissä keskusteluissa esiin.

Jos ripsipidennykset ja tekokynnet olisivatkin kertainvestointi, mutta kun ne tietääkseni vaativat varsin tiivistä huoltoa, joka taas tulee kalliiksi. Jos siihen on varaa, hyvä niin. Mielestäni on kuitenkin aika harkintakyvytöntä maksaa viimeisillä rahoillaan ripsihuolto ja sitten miettiä, että ei ole rahaa käydä kaupassa.

Onhan se. Aika harkintakyvytöntä olisi sekin, että nipistäisi joka kuukausi perheen elämästä ja/tai laittaisi viimeiset rahansa jonnekin sijoituksiin, joista saa minimaalisen tuoton "sitten joskus". Jos köyhyys on läsnä nyt, on tietenkin järkevää käyttää olemassaolevat rahat perheen elämiseen ja selviytymiseen nyt, eikä miettiä jotain 10 vuoden takana häämöttävää pientä tuottoa, joka on vaatinut sen kymmenen vuoden ajan hiukan niukempaa elämää perheeltä joka kuukausi ja tehnyt mahdottomaksi sen, että se raha olisi pöytälaatikossa, jolloin yllättävän menoerän tullessa sen voisi vaivatomasti ja helposti käyttää.

Se tuotto ei ole MINIMAALINEN ja se ei ole SITTEN JOSKUS. Täälläkin ollut esimerkkejä. Parhaillaan JO SAMAN KUUKAUDEN AIKANA ja heti saa takas parhaillaan jopa 12% vuosituottoa.

Niin, niistä köyhän sijoittamista rahoista se tuotto oli jotain senttejä. Ja edelleen se sijoitettu raha on pois perheen elatuksesta. Toki, jos oikeasti rahaa jää yli, niin voihan sen silloin sijoittaa. Mutta eivät hyvätuloisetkaan viimeisiä rahojaan sijoita - kyllä hekin jotain puskurirahastoa pitävät, jotta yllättävän menon tullessa selviävät siitä. Se sijoittaminenhan on harrastus, mitä tehdään muun elämän ohessa - tai niin sen pitäisi olla. 

Ihmisellä, jolla on puskuri ei ole tarvetta kysellä muilta sitä joulukinkkua.

Varmasti on ihmisistä, joilla ihan kaikki rahat menevät elättämiseen. Mutta he eivät kirjoita teksteissään kahdesta eri suoratoistopalvelusta perheessä. Koska jos katsomme niin HBO 11€/kk ja Netflix 16€/kk maksaa yhteensä 324€ vuodessa. Nämä jos olisi sijoittanut vaikka kultaan olisi sinulla nyt yli 500€ tililläsi.

Sijoittaa voi vaikka mihin. Kuten näemmä, jos olisit sijoittanut öljyyn niin se, että sinulle lähes maksettiin, että suostuit ostamaan olemme päässeet pisteeseen, jossa se on lähes 50 dollaria bariililta.

Mitenkäs olisi, jos olisit sijoittanut suoraan Netflixin osakkeisiin? Se tuli markkinoille 15$ (12.3€)hintaan osakkeelta ja nyt se on 540$ (444€). Eli jos olisit silloin ostanut vaikka ihan vaan 360€:lla niitä, niin nyt sinulla olisi yli 13000€. Ja olit siis luopunut mistä? Vuoden verran Hbo:n ja Netflixin tilauksista ja sijoittanut ne rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmiinpistävää näissä tämänkin palstan köyhyyskeskusteluissa on se, että suurin osa tarjoaa ratkaisuksi ohjeita miten selviydytään köyhänä. Käytännössä tämä tarkoittaa eri tavoilla säästämistä. Aika harva tarjoaa ratkaisuksi sitä, että miten köyhyydestä pääsisi pois. Tässäkään en tarkoita, että köyhän pitäisi 'säästää' itsensä rikkaaksi, vaan sitä, että miten lisätään tuloja. Ainoa varmasti toimiva tie pois köyhyydestä, on tuottaa jotain sellaista lisähyvinvointia yhteiskuntaan josta joku on valmis markkinaehtoisesti maksamaan. Tämä on ainoa keino, joten kannattaisi päättäjiltäkin toivoa sellaisia ratkaisuja, joilla ihmiset voivat työllistyä ja tehdä _jotain_ omien olojensa parantamiseksi, eivätkä olla valtion orjina sosiaalialmuja odotellessa. 

Kaikki tietävät sen keinon jo, ja se on suurimmalle osalle palkkatyön saaminen. Siinä vaan ei ole mitään uutta tietoa - kaikki tietävät jo, että riittävän hyvä palkka auttaa pois köyhyydestä. Nyt on tullut uutena ideana se, että köyhä laittaisi rahojaan mahdollisimman paljon sijoituksiin tinkien jopa lähimmäistensä hyvinvoinnista sen sijoittamisen vuoksi (onhan täällä mainittu turhaksi humputukseksi jopa isovanhemman tapaaminen ja lapsen joululahjat).

Tässä juuri koko toteamukseni pointti. Suurin osa odottaa, että he saavat töitä. Ei sen näin pitäisi mennä, vaan ajattelun pitäisi olla, että mitä minä voin tehdä, että saan enemmän rahaa. Ihan mitä tahansa. Jos tänne pystyy kirjoittelemaan, niin pystyy tekemään jo vaikka mitä nykypäivän työtä.

Ensinnäkin suomalaisia työmarkkinoita säädellään valtavasti AY-liikkeen ja poliitikkojen taholta, tämä rajoittaa työllistymistä todella paljon, ei kannata jäädä muiden armoille. Toiseksi, sosiaalitukijärjestelmä ei ole kovin kannustava. On aivan yleistä, että sanotaan ettei työtä kannata ottaa vastaan, palkalla ei pärjää jne. Miten on mahdollista, että jos tekee töitä, niin siitä jäisi vähemmän rahaa kuin töitä tekemättä. Jossain on vikaa ja pahasti. Lisäarvon tuottaminen ei tarkoita, että täytyy olla työsuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinäkin olisi niin vaikeaa laittaa 10 euroa kuukaudessa sivuun, että jouluna voi sitten itse ostaa sen kinkun ja muut ruoat? Olettaen, että perheellä olisi kuukaudessa 1000 euroa käytössä, niin säästämällä sen 10 euroa rahaa on käytössä 990 kuukaudessa. Sitten vaan asennoituu siihen, että rahaa on se kymppi vähemmän, mutta jouluna onkin 120 e jouluruokiin varattuna.

Kun ei ole sitä kymppiä laittaa sivuun. Yritin säästää viime jouluksi ja tulikin tyttärelle silmälasit hankittavaksi. Sinne meni koko vuoden säästämäni kympit ja jäin vielä velkaakin. Tämän vuoden kympit on jo budjetoitu lapsen henkilökorttiin, jonka tarvitsee saadakseen edes pankkikortin. Sellaista se on, ei ole niitä kymppejä laitella sivuun sitä, tätä ja tuota tarkoitusta varten.

Ihanko oikeasti sanot, että et pysty 10 eurolla kuussa tuottamaan mitään lisäarvoa tähän yhteiskuntaan josta joku olisi valmis maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sinulla ei näytä olevan mitään hajua taloudesta ja mistä työpaikat tulevat, ketä niitä tekee, mistä ja miksi niitä syntyy.

Työnantajat ovat ihmsiä. Eivät robotteja. He ovat jonkun äitejä, isiä, siskoja veljiä. He ovat jopa tänne ketjuun kirjoittavia ihmisiä. He ovat luoneet ensin itselleen sen työpaikan ja sitten jollekin toiselle, kunnes omaa työtä oli liikaa itselle.

Sitten on valtio ja kunnat, joka luo niitä tai joskus poistaa niitä. Mutta niihin vaaditaan pätevyys. Sen tutkinnon, jonka joku muu opiskeli ja johon siksi pystyi hakemaan.

Katso näitä suuria työnantajia. He kaikki aloittivat pienestä. Ensin itse. Sitten ehkä vaimo ja lopulta muutama kaveri jne.

Tiedän ettet sinä tule koskaan olemaan Mark Zuckerberg, et Jeff Bezos, etkä Bill Gates. Et edes joku Herlinin kaltainen tai edes Ville Leino tai Cheek. Et tule olemaan sitä, koska odotat aina, että joku muu tekee. Joku muu antaa, joku muu luo. Sinulle ei tule riittämään työt, eikä rahat. Koska joku muu tekee ne ja vie ne rahat.

Sinä et tunne minua. Sinä et tiedä, mitä olen yrittänyt, mitä tutkintoja minulla on, mitä sairauksia minulla on jne. Joten pälä pälä pälä. Minulle ei tarvitse jauhaa itsestäänselviä asioita.

Ja kyllä, minä loukkannun ja kimpaannun, kun voin rivien välistä lukea, että joidenkin mielestä minulla ei ole lupa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, villasukkia ja kuivakakkuja myymällä ei tuhansien tienesteihin pääse millään. Itse myyn joulun alla silakoita ja silliä, siis sinappisilakoita, valkosipulisilakoita ja lasimestarinsilliä. Lähinnä naapurustolle, koska niiden kuljettelu nostaisi kustannuksia ja vaatisi kylmäsäilytystä. Eipä tässä rikastumaan pääse, viime vuonna sain 65 euroa eli lähinnä työn ilo tuosta käteen jää. Tarjouduin leipomaan myös kuivakakkuja tai gluteenittomia leivonnaisia (minulla on dieettikokin koulutus), mutta ei löytynyt ostajia.

Tämä on se suurin ongelma. Ei se, että tarjontaa ei olisi. Samaan aikaan keskituloiset vinkuvat, että kukaan ei myy heille 2 eurolla sukkia ja kintaita, kyllä hän ostaisi köyhältä tai työttömältä  kun hänellä on niin hyvä sydän. Varmaan siksi, kun langatkin maksaa enemmän, että käykää vaan jatkossakin ostamassa Virosta ne edulliset sukat ja kintaat.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Odottaa seuraavan keskituloisen iloista vinkkiä siitä kuinka edullisesti köyhä pääsisi hakemaan niitä Viron edullisia lankoja itsekin edullisella laivamatkalla ja voisi täten myydä sukat ja kintaat edulliseen 2 euron hintaan :p

Hyvätuloisena ja neulontaa harrastavana en ymmärrä näitä vinkkejä, että neulokaa villasukkia ja -lapasia ja myykää ne, niin saatte hyvät tulot. Minusta tällaiset vinkit lähentelevät vähävaraisten ihmisten halveksuntaa. Ne langat täytyisi saada lähes ilmaiseksi, jotta tällä tavalla saisi oikeasti tuloja. Ajankulua ja mielenvirkistystä siinä tietysti saa, mutta se on eri asia.

Näissä lapas -vinkeissä on yleensä se tarkoitus, että tehkää jotain. Ihan tiedoksi, että Lapin hiihtokeskuksissa on kauppoja, jotka myyvät esim. villapaitoja yli 150 euroa / kappale,  ja kauppa käy kun siimaa. Tiedän erään joka tekee näitä paitoja työpaikallaan kun muita hommia ei ole (pystyy siis hyödyntämään käyttämättömän työajan) ja saa niistä yli 50 euroa kappaleelta kulujen jälkeen. En tiedä paljonko langat maksavat ja paljonko esim. paitoihin menee, mutta koko homman pointti on, että jokainen osaa jotain ja ei kannata jäädä sinne tuleen makaamaan. Jos lapaset eivät kannata, niin sitten tehdään eri tuotteita jotka kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quo⁸te=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sinulla ei näytä olevan mitään hajua taloudesta ja mistä työpaikat tulevat, ketä niitä tekee, mistä ja miksi niitä syntyy.

Työnantajat ovat ihmsiä. Eivät robotteja. He ovat jonkun äitejä, isiä, siskoja veljiä. He ovat jopa tänne ketjuun kirjoittavia ihmisiä. He ovat luoneet ensin itselleen sen työpaikan ja sitten jollekin toiselle, kunnes omaa työtä oli liikaa itselle.

Sitten on valtio ja kunnat, joka luo niitä tai joskus poistaa niitä. Mutta niihin vaaditaan pätevyys. Sen tutkinnon, jonka joku muu opiskeli ja johon siksi pystyi hakemaan.

Katso näitä suuria työnantajia. He kaikki aloittivat pienestä. Ensin itse. Sitten ehkä vaimo ja lopulta muutama kaveri jne.

Tiedän ettet sinä tule koskaan olemaan Mark Zuckerberg, et Jeff Bezos, etkä Bill Gates. Et edes joku Herlinin kaltainen tai edes Ville Leino tai Cheek. Et tule olemaan sitä, koska odotat aina, että joku muu tekee. Joku muu antaa, joku muu luo. Sinulle ei tule riittämään työt, eikä rahat. Koska joku muu tekee ne ja vie ne rahat.

Sinä et tunne minua. Sinä et tiedä, mitä olen yrittänyt, mitä tutkintoja minulla on, mitä sairauksia minulla on jne. Joten pälä pälä pälä. Minulle ei tarvitse jauhaa itsestäänselviä asioita.

Ja kyllä, minä loukkannun ja kimpaannun, kun voin rivien välistä lukea, että joidenkin mielestä minulla ei ole lupa elää.

Keksit ihan omia rivienvälejäsi. Vai onko se niin, että elämä ei sinusta ole elämää, ellei ole varaa kahteen suoratoistoon ja pitää tyytyä kaupan jätskiin?

Jos sulla olisi ammatti, niin saisit ihan ok sairaseläkettä vaikka olisi mitä kauheita sairauksia. Enempää ei tarvitse tietääkään.

AP:n kaltaisia sosiaalipummeja on Suomessa liikaa. Jatkuvasti ollaan muilta vailla vippejä ja lahjoituksia, kun itse keskitytään kotona oloiluun ja tehdään töitä kun jaksetaan. Työpanos taitaa jäädä vähäiseksi, jos työnantaja ei ole kiinnostunut jatkamaan työsuhdetta. Tässä olisi pohdinnan paikka. Surullisinta on, että jos tänne palstalle itketään kun ei saatu kupattua ylihintaista jäätelöä niin samaa itkentää on varmasti kotona ja näytetään mallia seuraavalle sukupolvelle. Hävetkää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quo⁸te=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

Työhaluttomuus on ongelma tasan siinä vaiheessa kun työhaluton alkaa kupata toisten taskuja. Ei myöhemmin. Jos työhaluton on kotona ja jotenkin itse maksaa sen olemisensa niin ei minua kiinnosta yhtään niin paljon sitten. Jännä että nämä laiskuus on ok keissin puolustajat aina yrittää hämärtää sitä asiaa että toisten vaivannäön kustannuksellahan he elää. Eli kyllä, on ihan kauheaa että joku ei viitsi yhtään itse ja kuppaa toisilta. On kauheaa. Minä en tykkää tulla kupatuksi. Uskon että kaltaisiani on paljon. Jos joku täällä haluaa esittää toisin niin alkaa maksella sitten itse omalta tililtään suoraan eikä vedä muita siihen mukaan.

No jos et halua sen kuppaavan taskujasi, niin hanki sille työpaikka sitten!

Vai haluatko mieluummin sen tap paa? 

Ihmisellä ei siis itsellään ole minkäänlaista velvollisuutta hankkia työpaikkaa?

NO MISTÄ SE HANKKII, JOS NIITÄ TÖITÄ EI OLE KAIKILLE???????????????????????????????????????

SIITÄHÄN TUOSSA JUURI OLI KYSE, ETTÄ TÖITÄ EI RIITÄ KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

MITEN TYHMIÄ IHMISET VOIVAT OLLA!!!????????????????!!!!!!!!!!????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sinulla ei näytä olevan mitään hajua taloudesta ja mistä työpaikat tulevat, ketä niitä tekee, mistä ja miksi niitä syntyy.

Työnantajat ovat ihmsiä. Eivät robotteja. He ovat jonkun äitejä, isiä, siskoja veljiä. He ovat jopa tänne ketjuun kirjoittavia ihmisiä. He ovat luoneet ensin itselleen sen työpaikan ja sitten jollekin toiselle, kunnes omaa työtä oli liikaa itselle.

Sitten on valtio ja kunnat, joka luo niitä tai joskus poistaa niitä. Mutta niihin vaaditaan pätevyys. Sen tutkinnon, jonka joku muu opiskeli ja johon siksi pystyi hakemaan.

Katso näitä suuria työnantajia. He kaikki aloittivat pienestä. Ensin itse. Sitten ehkä vaimo ja lopulta muutama kaveri jne.

Tiedän ettet sinä tule koskaan olemaan Mark Zuckerberg, et Jeff Bezos, etkä Bill Gates. Et edes joku Herlinin kaltainen tai edes Ville Leino tai Cheek. Et tule olemaan sitä, koska odotat aina, että joku muu tekee. Joku muu antaa, joku muu luo. Sinulle ei tule riittämään työt, eikä rahat. Koska joku muu tekee ne ja vie ne rahat.

Sinä et tunne minua. Sinä et tiedä, mitä olen yrittänyt, mitä tutkintoja minulla on, mitä sairauksia minulla on jne. Joten pälä pälä pälä. Minulle ei tarvitse jauhaa itsestäänselviä asioita.

Ja kyllä, minä loukkannun ja kimpaannun, kun voin rivien välistä lukea, että joidenkin mielestä minulla ei ole lupa elää.

Keksit ihan omia rivienvälejäsi. Vai onko se niin, että elämä ei sinusta ole elämää, ellei ole varaa kahteen suoratoistoon ja pitää tyytyä kaupan jätskiin?

Jos sulla olisi ammatti, niin saisit ihan ok sairaseläkettä vaikka olisi mitä kauheita sairauksia. Enempää ei tarvitse tietääkään.

Jaa, mä olen sairaseläkkeellä ja saan vain takuueläkkeen. Ammatteja kaksi. Silpputyöstä ei paljon ehtinyt kertyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, villasukkia ja kuivakakkuja myymällä ei tuhansien tienesteihin pääse millään. Itse myyn joulun alla silakoita ja silliä, siis sinappisilakoita, valkosipulisilakoita ja lasimestarinsilliä. Lähinnä naapurustolle, koska niiden kuljettelu nostaisi kustannuksia ja vaatisi kylmäsäilytystä. Eipä tässä rikastumaan pääse, viime vuonna sain 65 euroa eli lähinnä työn ilo tuosta käteen jää. Tarjouduin leipomaan myös kuivakakkuja tai gluteenittomia leivonnaisia (minulla on dieettikokin koulutus), mutta ei löytynyt ostajia.

Tämä on se suurin ongelma. Ei se, että tarjontaa ei olisi. Samaan aikaan keskituloiset vinkuvat, että kukaan ei myy heille 2 eurolla sukkia ja kintaita, kyllä hän ostaisi köyhältä tai työttömältä  kun hänellä on niin hyvä sydän. Varmaan siksi, kun langatkin maksaa enemmän, että käykää vaan jatkossakin ostamassa Virosta ne edulliset sukat ja kintaat.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Odottaa seuraavan keskituloisen iloista vinkkiä siitä kuinka edullisesti köyhä pääsisi hakemaan niitä Viron edullisia lankoja itsekin edullisella laivamatkalla ja voisi täten myydä sukat ja kintaat edulliseen 2 euron hintaan :p

Hyvätuloisena ja neulontaa harrastavana en ymmärrä näitä vinkkejä, että neulokaa villasukkia ja -lapasia ja myykää ne, niin saatte hyvät tulot. Minusta tällaiset vinkit lähentelevät vähävaraisten ihmisten halveksuntaa. Ne langat täytyisi saada lähes ilmaiseksi, jotta tällä tavalla saisi oikeasti tuloja. Ajankulua ja mielenvirkistystä siinä tietysti saa, mutta se on eri asia.

Näissä lapas -vinkeissä on yleensä se tarkoitus, että tehkää jotain. Ihan tiedoksi, että Lapin hiihtokeskuksissa on kauppoja, jotka myyvät esim. villapaitoja yli 150 euroa / kappale,  ja kauppa käy kun siimaa. Tiedän erään joka tekee näitä paitoja työpaikallaan kun muita hommia ei ole (pystyy siis hyödyntämään käyttämättömän työajan) ja saa niistä yli 50 euroa kappaleelta kulujen jälkeen. En tiedä paljonko langat maksavat ja paljonko esim. paitoihin menee, mutta koko homman pointti on, että jokainen osaa jotain ja ei kannata jäädä sinne tuleen makaamaan. Jos lapaset eivät kannata, niin sitten tehdään eri tuotteita jotka kannattaa.

Niin ja joissain ravintoloissa maksetaan ruoka-annoksesta useita kymppejä. Sitähän voisi siis perheelle kokatessa tehdä vähän isomman satsin ja myydä naapureille vaikka 30 euron annoshintaan. Ja jotkut maksavat ooppera-, baletti- tai teatterilipusta satasen, joten sitähän voisi tehdä jonkun oman esityksen ja myydä siihen  satasella lippuja. Tuolla lailla saisi helposti kuukaudessa vaikka pari tonniakin ylimääräistä ihan pienellä satsauksella. Esim. jos tämän viikonlopun aikana miettii esityksen, niin ensi viikolla voi jo alkaa takoa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, villasukkia ja kuivakakkuja myymällä ei tuhansien tienesteihin pääse millään. Itse myyn joulun alla silakoita ja silliä, siis sinappisilakoita, valkosipulisilakoita ja lasimestarinsilliä. Lähinnä naapurustolle, koska niiden kuljettelu nostaisi kustannuksia ja vaatisi kylmäsäilytystä. Eipä tässä rikastumaan pääse, viime vuonna sain 65 euroa eli lähinnä työn ilo tuosta käteen jää. Tarjouduin leipomaan myös kuivakakkuja tai gluteenittomia leivonnaisia (minulla on dieettikokin koulutus), mutta ei löytynyt ostajia.

Tämä on se suurin ongelma. Ei se, että tarjontaa ei olisi. Samaan aikaan keskituloiset vinkuvat, että kukaan ei myy heille 2 eurolla sukkia ja kintaita, kyllä hän ostaisi köyhältä tai työttömältä  kun hänellä on niin hyvä sydän. Varmaan siksi, kun langatkin maksaa enemmän, että käykää vaan jatkossakin ostamassa Virosta ne edulliset sukat ja kintaat.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Odottaa seuraavan keskituloisen iloista vinkkiä siitä kuinka edullisesti köyhä pääsisi hakemaan niitä Viron edullisia lankoja itsekin edullisella laivamatkalla ja voisi täten myydä sukat ja kintaat edulliseen 2 euron hintaan :p

Hyvätuloisena ja neulontaa harrastavana en ymmärrä näitä vinkkejä, että neulokaa villasukkia ja -lapasia ja myykää ne, niin saatte hyvät tulot. Minusta tällaiset vinkit lähentelevät vähävaraisten ihmisten halveksuntaa. Ne langat täytyisi saada lähes ilmaiseksi, jotta tällä tavalla saisi oikeasti tuloja. Ajankulua ja mielenvirkistystä siinä tietysti saa, mutta se on eri asia.

Näissä lapas -vinkeissä on yleensä se tarkoitus, että tehkää jotain. Ihan tiedoksi, että Lapin hiihtokeskuksissa on kauppoja, jotka myyvät esim. villapaitoja yli 150 euroa / kappale,  ja kauppa käy kun siimaa. Tiedän erään joka tekee näitä paitoja työpaikallaan kun muita hommia ei ole (pystyy siis hyödyntämään käyttämättömän työajan) ja saa niistä yli 50 euroa kappaleelta kulujen jälkeen. En tiedä paljonko langat maksavat ja paljonko esim. paitoihin menee, mutta koko homman pointti on, että jokainen osaa jotain ja ei kannata jäädä sinne tuleen makaamaan. Jos lapaset eivät kannata, niin sitten tehdään eri tuotteita jotka kannattaa.

Niin ja joissain ravintoloissa maksetaan ruoka-annoksesta useita kymppejä. Sitähän voisi siis perheelle kokatessa tehdä vähän isomman satsin ja myydä naapureille vaikka 30 euron annoshintaan. Ja jotkut maksavat ooppera-, baletti- tai teatterilipusta satasen, joten sitähän voisi tehdä jonkun oman esityksen ja myydä siihen  satasella lippuja. Tuolla lailla saisi helposti kuukaudessa vaikka pari tonniakin ylimääräistä ihan pienellä satsauksella. Esim. jos tämän viikonlopun aikana miettii esityksen, niin ensi viikolla voi jo alkaa takoa rahaa.

Aika ääliö sinun täytyy olla jos kritisoit että ooppera- tai balettilippu maksaa muutaman kympin...

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä, minä loukkannun ja kimpaannun, kun voin rivien välistä lukea, että joidenkin mielestä minulla ei ole lupa elää.

Tuon tulkinnan olet keksinyt ihan itse. Muut ovat vain yrittäneet kertoa että yhteiskunnan tarjoamien tukiverkkojen antamalla tuella pitää tulla toimeen. Jos haluaa enemmän, pitää sinun itse tehdä asian eteen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, villasukkia ja kuivakakkuja myymällä ei tuhansien tienesteihin pääse millään. Itse myyn joulun alla silakoita ja silliä, siis sinappisilakoita, valkosipulisilakoita ja lasimestarinsilliä. Lähinnä naapurustolle, koska niiden kuljettelu nostaisi kustannuksia ja vaatisi kylmäsäilytystä. Eipä tässä rikastumaan pääse, viime vuonna sain 65 euroa eli lähinnä työn ilo tuosta käteen jää. Tarjouduin leipomaan myös kuivakakkuja tai gluteenittomia leivonnaisia (minulla on dieettikokin koulutus), mutta ei löytynyt ostajia.

Tämä on se suurin ongelma. Ei se, että tarjontaa ei olisi. Samaan aikaan keskituloiset vinkuvat, että kukaan ei myy heille 2 eurolla sukkia ja kintaita, kyllä hän ostaisi köyhältä tai työttömältä  kun hänellä on niin hyvä sydän. Varmaan siksi, kun langatkin maksaa enemmän, että käykää vaan jatkossakin ostamassa Virosta ne edulliset sukat ja kintaat.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Odottaa seuraavan keskituloisen iloista vinkkiä siitä kuinka edullisesti köyhä pääsisi hakemaan niitä Viron edullisia lankoja itsekin edullisella laivamatkalla ja voisi täten myydä sukat ja kintaat edulliseen 2 euron hintaan :p

Hyvätuloisena ja neulontaa harrastavana en ymmärrä näitä vinkkejä, että neulokaa villasukkia ja -lapasia ja myykää ne, niin saatte hyvät tulot. Minusta tällaiset vinkit lähentelevät vähävaraisten ihmisten halveksuntaa. Ne langat täytyisi saada lähes ilmaiseksi, jotta tällä tavalla saisi oikeasti tuloja. Ajankulua ja mielenvirkistystä siinä tietysti saa, mutta se on eri asia.

Näissä lapas -vinkeissä on yleensä se tarkoitus, että tehkää jotain. Ihan tiedoksi, että Lapin hiihtokeskuksissa on kauppoja, jotka myyvät esim. villapaitoja yli 150 euroa / kappale,  ja kauppa käy kun siimaa. Tiedän erään joka tekee näitä paitoja työpaikallaan kun muita hommia ei ole (pystyy siis hyödyntämään käyttämättömän työajan) ja saa niistä yli 50 euroa kappaleelta kulujen jälkeen. En tiedä paljonko langat maksavat ja paljonko esim. paitoihin menee, mutta koko homman pointti on, että jokainen osaa jotain ja ei kannata jäädä sinne tuleen makaamaan. Jos lapaset eivät kannata, niin sitten tehdään eri tuotteita jotka kannattaa.

Kyllähän me köyhät tämä "vihje" hyvin ymmärretään. Ei se siitä ole kiinni.

Mutta kun täällä ei toistuvasti kerrottuna ymmärretä, että on tilanteita joissa tämä lapasten neulominen, korttien väkertely, käpyjen tuunaaminen EI ole kannattavaa, ei lisää vaan puolestaan saattaa heikentää tuloja. Jopa lopettaa tulot tyystin.

Ja vielä saa byrokratian niskaansa ja joutuu oikomaan tai odottamaan monesti hyvinkin kohtuuttomia päätöksiä.

Jos "tekee jotakin" esimerkiksi ollessaan hyvällä eläkkeellä, johon ei tarvitse tukia, on työelämässä, on vaikka puoliso jonka tulot takaavat edes kohtuullisen toimeentulon tai on rahaa muuten riittävästi puskurissa niin silloin voi ottaa sen riskin. Ja on riittävästi voimia niin fyysisesti kuin henkisesti käyttää siihen "jonkin tekemiseen".

Joku kertoi eläkeläisestä joka teki myyntiin kaikenlaista ja sai lisärahaa. Eläkeläisiäkin on eri tilanteissa. Jos eläke on riittävä niin voi tehdä mitä vaan eläkkeen lisäksi. Mutta jos on pieni eläke ja hakee tukia ei voi riskeerata elämäänsä menettämällä tuet ja sitten ei saakaan myytyä. Tukien uudestaan hakeminen kestää ja niitä jo ensin tulleita tuloja voidaan kuitenkin käyttää uutta tukea hakiessa ja uusi tulo onkin pienempi.

Esimerkiksi asumistukea ei lasketa joka kuukaudel tulon mukaan vaan puolen vuoden keskitulon kukaan.

On siis tilanteita ja tilanteita. Jos ihminen on elänyt minimituloilla ja juuri ja juuri pärjää niin ei oikeasti ja ihan järkevästi kin ajatellen riskeeraa mitään mikä vielä pudottaisi sitä tuloa ja aiheuttaisi lisää sählinkiä byrokratian vuoksi.

Tässä on se ristiriita: hyvätuloiset sanovat, ettköyhä on tyhmä ja saamaton kun ei edes kokeile tehdä jotakin pientä.

Köyhä taas ajattelee, että on järkevää olla heikentämättä elämäntilannettaan ja riskeerata tai katkaista sitä heikkoa lankaa millä koko ajan tasapainottelevat.

Köyhällä ei ole varaa ottaa sitä riskiä jonka paremmassa asemassa voivat ottaa. Myöskin monesti on myös henkisesti hyvin väsynyt.

Varakkaammat tai ne jotka eivät hae tukia eivät joudu pelkäämään, että mitään jokapäiväiseen elämään tarvittavaa (ruoka, sähkö, asuminen jne.) otetaan heiltä pois vaikka ostelevatkin niitä tarvikkeita ja yrittävät myydä valmistamiaan tuotteita.

Heille joka sentti ON plussaa. Ja se väkertely on ehkä kiva harrastus. Mutta elämänlaatu ei muutu yhtään vaikka tulos olisikin hiukan miinusta ja ne tarvikkeet olisivatkin turha ostos.

Muutama kymmenen, sata euroa on tililtä pois, mutta se ei heilauta heitä mihinkään. Ainakaan pitemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, villasukkia ja kuivakakkuja myymällä ei tuhansien tienesteihin pääse millään. Itse myyn joulun alla silakoita ja silliä, siis sinappisilakoita, valkosipulisilakoita ja lasimestarinsilliä. Lähinnä naapurustolle, koska niiden kuljettelu nostaisi kustannuksia ja vaatisi kylmäsäilytystä. Eipä tässä rikastumaan pääse, viime vuonna sain 65 euroa eli lähinnä työn ilo tuosta käteen jää. Tarjouduin leipomaan myös kuivakakkuja tai gluteenittomia leivonnaisia (minulla on dieettikokin koulutus), mutta ei löytynyt ostajia.

Tämä on se suurin ongelma. Ei se, että tarjontaa ei olisi. Samaan aikaan keskituloiset vinkuvat, että kukaan ei myy heille 2 eurolla sukkia ja kintaita, kyllä hän ostaisi köyhältä tai työttömältä  kun hänellä on niin hyvä sydän. Varmaan siksi, kun langatkin maksaa enemmän, että käykää vaan jatkossakin ostamassa Virosta ne edulliset sukat ja kintaat.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Odottaa seuraavan keskituloisen iloista vinkkiä siitä kuinka edullisesti köyhä pääsisi hakemaan niitä Viron edullisia lankoja itsekin edullisella laivamatkalla ja voisi täten myydä sukat ja kintaat edulliseen 2 euron hintaan :p

Hyvätuloisena ja neulontaa harrastavana en ymmärrä näitä vinkkejä, että neulokaa villasukkia ja -lapasia ja myykää ne, niin saatte hyvät tulot. Minusta tällaiset vinkit lähentelevät vähävaraisten ihmisten halveksuntaa. Ne langat täytyisi saada lähes ilmaiseksi, jotta tällä tavalla saisi oikeasti tuloja. Ajankulua ja mielenvirkistystä siinä tietysti saa, mutta se on eri asia.

Näissä lapas -vinkeissä on yleensä se tarkoitus, että tehkää jotain. Ihan tiedoksi, että Lapin hiihtokeskuksissa on kauppoja, jotka myyvät esim. villapaitoja yli 150 euroa / kappale,  ja kauppa käy kun siimaa. Tiedän erään joka tekee näitä paitoja työpaikallaan kun muita hommia ei ole (pystyy siis hyödyntämään käyttämättömän työajan) ja saa niistä yli 50 euroa kappaleelta kulujen jälkeen. En tiedä paljonko langat maksavat ja paljonko esim. paitoihin menee, mutta koko homman pointti on, että jokainen osaa jotain ja ei kannata jäädä sinne tuleen makaamaan. Jos lapaset eivät kannata, niin sitten tehdään eri tuotteita jotka kannattaa.

Niin ja joissain ravintoloissa maksetaan ruoka-annoksesta useita kymppejä. Sitähän voisi siis perheelle kokatessa tehdä vähän isomman satsin ja myydä naapureille vaikka 30 euron annoshintaan. Ja jotkut maksavat ooppera-, baletti- tai teatterilipusta satasen, joten sitähän voisi tehdä jonkun oman esityksen ja myydä siihen  satasella lippuja. Tuolla lailla saisi helposti kuukaudessa vaikka pari tonniakin ylimääräistä ihan pienellä satsauksella. Esim. jos tämän viikonlopun aikana miettii esityksen, niin ensi viikolla voi jo alkaa takoa rahaa.

Aika ääliö sinun täytyy olla jos kritisoit että ooppera- tai balettilippu maksaa muutaman kympin...

Ja sinun luetun ymmärtäminen on... millä tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

Entä jos tämä työnvieruksuja on se ainoa puutarhurin työhön kykenevä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä, minä loukkannun ja kimpaannun, kun voin rivien välistä lukea, että joidenkin mielestä minulla ei ole lupa elää.

Tuon tulkinnan olet keksinyt ihan itse. Muut ovat vain yrittäneet kertoa että yhteiskunnan tarjoamien tukiverkkojen antamalla tuella pitää tulla toimeen. Jos haluaa enemmän, pitää sinun itse tehdä asian eteen jotain.

Anteeksi vain, mutta tämä eräs henkilö teki selväksi, että hänen taskuilleen ei tulla, eli ei halua maksaa sosiaaliturvasta. Ja jos töitä ei ole tai ainakaan sellaisia joita kykenee tekemään, niin mitä sitten? Rikokset ei houkuta, mieluummin päätän päiväni sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä autan konkreettisesti joka kuukausi antamalla 35% mun tuloista teille. Saa luvan riittää. 

Et sinä pelkästään muille anna. Itsellesi myös. Maksat tieverkostosta, koululaitoksesta, terveydenhuollosta jne, siitä että saat elää rauhassa ja turvassa eikä tarvitse eristäytyä muurien taakse.

Kaikki veronmaksajat eivät ole sairaalahoidossa vuosittain, joten siinä maksavat turhasta. Minäkään en ole moneen vuoteen käynyt lääkärillä, sillä olen terve. Tieverkostosta nyt on turha puhua, sillä tieverkostoa ei korjata tarpeeksi, vaikka autoilijoiltakin imetään monenlaista maksua. Nekin rahat tarvitaan johonkin muuhun.

Toimiva yhteiskunta on muutakin kuin sairaalat ja tiet. Iso osa sitä on sellaista, mitä ei näe eikä tule ajatelleeksi. Nyt koronan aikana kävi ilmi, mikä merkitys on toimivalla, luottamukseen perustavalla yhteiskunnalla. Esimerkiksi sosiaaliturvan merkitys on sekin, että koronaepäilyssä pystyi jäämään sairaslomalle, eikä tarvinnut mennä bussilla töihin tartuttamaan muita. Ei ole sattumaa, että Suomessa on muihin maihin verrattuna pienet koronaluvut. Toki siihen muitakin syitä on, kuten tapakulttuuri ja pieni väestöntiheys, mutta tästä oli juuri lehdessä juttua, että iso osa on myös sillä, minkälainen Suomi on yhteiskuntana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meilläpäin kyllä myydään myyjäisissä villasukkia ja kirppispöydiltä löytää hyvin. Hinnat kympistä kahteen eli ei kannata lähteä kilpailemaan. Vaikka olenkin sairaseläkkeellä, niin mulla on muutakin elämää kuin antautua villasukkabisnekseen. Villasukkien tuottaminen vain on niin aikaavievää, ettei siitä ole juuri mitään taloudellista apua. Mä arvotan aikaani. Ja niin tekevät työssäkäyvätkin.

Sinä, yhteiskunnan armopalojen varassa elävä, arvotat aikaasi kuin joku kuningas, jonka ei tarvitse osallistua mihinkään, mutta muilla on velvollisuus kannatella sinua. Me työssäkäyvät joudumme 50% työajastamme käyttämään sinunlaistesi elättämiseen, ja sinä koet, että et halua tuhlata edes tuntia päivässä siihen, että itse voisit jotain tehdä oman elämäsi eteen. Tämä minua nettomaksajana ehkä kaikkein eniten tässä kuviossa ällöttää. Minä uhraan suurimman osan elämästäni ja vapaa-ajastani siihen, että sinä saat ruoan, terveydenhoidon ja muun tekemättä mitään ja kehtaat vielä valittaa, kun en kustanna sinulle siihen päälle vielä lisäluksusta.  Häpeäisit.

Höpsis, sinäkin hyödyt itse yhteiskunnan palveluista. Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuta väittää. Aikahan on oikeastaan ainoa resurssi mitä mellä on. Sinä käyt työssä, olet siis tehnyt vaihtokaupan ajastasi työnantajasi kanssa. Se, että miten yhteiskunnassa varallisuutta jaetaan ei ole minun päätökseni, mutta en kai ole niin hullu, että jättäisin mahdollisuuteni selvitä hengissä käyttämättä? Enkä ole vaatimassa luksusta itselleni. Koen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta näen myös, että väliinputoakia on. Olen työkyvytön tahtomattani.

Miten tätä kommenttia on voitu alapeukuttaa? En vaan käsitä. Kun työkyky menee, niin se ei ole mikään pieni kevyt juttu tai oma valinta. Kun työkyvyn on menettänyt niin usein on kyseessä ihan oikeita vaikeita elämää vaikeuttavia sairauksia. Ei se ole lomaa. Ei työkyvyttömänä ole kivaa,  vaan voi olla usein hyvin ankeaa. Itse (olen siis työkyvytyön) olisin paljon mielummin työkykyinen ja työelämässä. Sairaus ei lupaa kysynyt ja tässä ollaan.  En vaan totu enkä tykkää. Mutta kun en muuta voi kuin yrittää tottua ja rakentaa elämää näillä uusilla korteilla. Olen todella kiitollinen, että Suomessa minulla on mahdollisuus jotakuinkin inhimilliseen elämään, monella on paljon huonommin.

Tämä kannattaa muistaa kaikkien tässä kamalassa ketjussa ties mitä kortti- yms. askartelubisneksien opettajien. Työkyvyttömyys voi olla sellainen, että ihan arjesta selviäminen on kova homma. Jos kadehdit tätä tai muuta rakenteellista tai ei-omista-syistä -aiheutunutta köyhyyttä, niin sitä voi lähteä sitten elämään niin. Jätä keski- tai hyväpalkkainen työsi ja osaketulosi taaksesi ja siitä sitten eteenpäin. Tulet huomaamaan, ettei kannata huudella, ennen kuin on toisen kengissä kävellyt. Niin kuin en minäkään tiedä hyvätuloisen elämästä ja sen paineista yms. koska en ole sellaista elänyt.

Ja pikkuisen rajaa sille 5 euron/kk säästöneuvoille. Mitäpä jos ajattelisit asiaa niin, että jos neuvot asiaa omista lähtökohdistasi ihmiselle joka elää ihan erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, niin ehkä neuvot väärin.  Ja - kenties tahtomattasi - vaikutat ylimieliseltä.  Koska jos elämä on sellainen, ettei alunperinkään ole tuloja kattamaan ihan asiallisia menoja, niin sitten tuollaiset neuvot ovat vain loukkaavia. Kukaan tuskin on köyhä omasta halustaan.  Tähän jos vastaat jotain ölinää systeemin väärinkäyttäjistä, niin näytäpä minulle systeemi, mitä joku ei käytä väärin. Se, että "olet lukenut tai kuullut jostain" että sosiaaliturvaa käytetään väärin ei tarkoita sitä,  että valtaosa käyttäisi sitä väärin.

Olen lukenut tätä raivoketjua aina muutaman sivun sieltä ja täältä. En voi käsittää vihan ja ymmärtämättömyyden määrää.   Kannattaa toivoa, ettei sairastu niin, ettei kykene töihin tai menetä työpaikkaansa tai jotain muuta ikävää. Elämä voi olla arvaamaton, vaikka olisi mielestään kaikkeen varautunut.

Ahneutta ja toisten taloudellista hyväksikäyttöä en minäkään hyväksy.  Rahataitoja ei kaikilla ole, huutamisen sijaan niitä pitäisi opettaa.  On ihan mahdollista oppia käyttämään rahaa järkevämmin, tämä tosin edellyttää, että sitä on käytössä edes jotakuinkin riittävä määrä, näin kun ei ikävä kyllä aina ole.

 

Nykyinen tukijärjestelmä kyllä mahdollistaa niiden jatkuvan hyväksikäytön jotka viitsivät yrittää tehdä jotain elämällään. Toivottavasti järjestelmä ei jatku enää kauan koska minusta on tosi epäreilua niitä kohtaan jotka yrittää edes parantaa asemiaan eikä jää vain lepäilemään sohvalle kun elämä on niin "rankkaa".

Jos paikkakunnalla olisi vaikka 10 työtöntä ja 5 mahdollista työpaikkaa, niin kuin noista 10 työttömästä työllistyy niihin 5, niin mitä väliä sillä oikeastaan yhteiskunnan kannalta on, kuinka moni viidestä jäljellejääneestä työttömästä on työttömiä mielellään? Jos töitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Ja jos joku heistä on sellainen, jota kukaan työnantaja ei edes haluaisi palkata, niin miksi on niin kauheaa, jos hän sattuukin viihtymään työttömänä? Olisiko jotenkin parempi, jos hän olisi masentunut tilanteestaan?

Työhaluttomuus muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, jos työntekijöistä on pulaa. Mutta niin kauan kuin työttömiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, on kuitenkin jonkun osan väestöstä oltava työttömänä. Ja kyllähän se silloin on kaikkien kannalta parempi, että työttömänä ovat ne, jotka eivät edes halua töihin, ja työpaikan (ja sitä kautta paremman elintason) saavat ne, jotka eivät halua olla työttömiä. Joitain työttömyys ja sen mukanaan tuoma rahattomuus stressaa todella paljon, ja kyllä minä ainakin soisin heille ensisijassa palkkatyön tuoman turvan, sen sijaan että sinne töihin pakotetaan ne, jotka eivät osaa sitä arvostaa.

TÖiden määrä EI ole vakio, kun nuo 5 menee töihin, ei heillä enää olekaan aikaa hoitaa esimerkiksi pihaansa, He tarvitsevatkin siihen palveluita +1 työpaikka puutarhurille. Eli meillä onkin syntynyt yksi työpaikka lisää... enää onkin 4 työtöntä. Ja kun näiden 6 tulot paranevat haluavat he käydä keskenään kahvilassa kahvilapalveluiden kysyntä lisääntyy +1 kahvilatyöntekijän paikka. Oho ei olekaan enää kuin 3 työtöntä.....

Mahtavaa, että yksi viidestä työllistyneestä sai niin hyväpalkkaisen työn, että pystyy täysipäiväisesti työllistämään puutarhurin!  Mutta totta, noinhan se tietenkin menee, että työpaikkoja myös muodostuu lisää. Mutta nyt kun on kolme työtöntä lisää, niin miksi on ongelma, jos joku heistä viihtyykin työttömänä? Niin kauan kuin hänelle ei edelleenkään ole tarjolla töitä, lienee aika sama, vaikka hän viihtyisikin. Ja esim. jos se puutarhuriksi päässyt halusikin töitä, on minusta parempi, että juuri hän sai sen kokopäiväisen puutarhurintyön.

Sittenhän toki, jos työpaikkoja syntyisikin ajan mittaan niin paljon, että myös ne kolme viimeistä pääsisivät/joutuisivat myös töihin, kävisi niin, että se työhalutonkin työllistyisi, eikä hän enää olisi tyytyväinen. Mutta niin kauan kuin töitä ei ole kaikille, niin miksi ei silloin voisi tehdä niin, että ensin työllistetään motivoituneet ja vasta viimeisenä se työnvieroksuja? 

Entä jos tämä työnvieruksuja on se ainoa puutarhurin työhön kykenevä?

Kaipa työkkäri sitten olisi hänet pakottanut puutarhurinhommiin.