Helmivauvat 2015

Hei!

Huolitteko meikäläisenkin mukaan? Mulla olisi laskettuaika 10.2.2015 jos kaikki menee hyvin. Yksi kohdunulkoinen taustalla vuosia sitten, joten se on varhaisultralla jo selvitetty, että raskaus on kohdussa ja 26.6 sydänkin siellä sykki. On aika vaikeaa taustoja teille kertoa, etten säikäytä mutta siis meillä on 3-vuotias poika ja tytär olisi 9kk mutta valitettavasti emme saaneet häntä synnytyssairaalasta kotiin tuoda, vaan hän lähti meidän perheen enkeliksi.

Toivottavasti tälläinenkin tapaus kuitenkin huolitaan ryhmään mukaan.

seepra, tottakai olet tervetullut joukkoon :) Otan osaa menetykseenne <3

Täällä la tarkentui yksityisessä varhaisultrassa (165e, iik) 6.2.15  eli tänään vk 8+6. Väsymys ei ota laantuakseen, voisin nukkua koko ajan. Vielä viikko töissä ja sitten loma! 

Eka kunnallinen ultra on vasta 28.7 en malta odottaa. Koko ajan miettii, onko alkio enää elossa. Ahdistavaa.

Ainiin ja kuulin siellä yksityisellä sydänäänet, viikkoja oli vasta 6+5, mutta hyvin kuului ja ihana tunne <3

Voi kun muakin polttelis tosi kovasti käydä yksityisellä varhaisultrassa, että näkis, onko siellä ketään! Tänään käytiin neuvolassa ja kun aikani huokailin ja pyytelin, niin neuvolatäti suostui kokeilemaan, josko masusta kuuluisi jo sydänäänet. No ei sieltä kuulunut vielä mitään (8+4), vaikkakin hän sanoi, että monitorilla käväisi nopea 150 syke. Voi miten hermoja raastavaa tämä odottaminen (siis tiedon odottaminen, ei itse odottaminen ;)).

Linnee; Ihan totta, ennemmin vähillä oireilla kuin kaameilla olotiloilla, ehdottomasti!

Miten muuten muilla, onko mielialat vaihdelleet? Mulla on nyt tällä viikolla ruvennut välillä kiehuttamaan oikein kunnolla milloin mikäkin asia, huhhei... :D

Heippa kaimat.

Veren HCG-näytti eilen lukua 10 235. Vielä pitää huomenna käydä uudelleen jolloin todetaan se tuplaantuuko arvo kahden päivän aikana? Jos sen on tehnyt niin melko varma raskaus sitten onkin =). Ja viikon päähän ovat ultran varanneet jo automaattisesti. Hyvää ainakin lupailee.

Mielialat heiluu laidasta laitaan ja lujaa. Yksi esimerkki, tehtiin yhtenä iltana pitsaa ja onnistuin polttamaan omani (ei edes pahasti, vähän ruskeampi, mitä yleensä), no sain aivan järkyttävän itkukohtauksen, n. 1/2h itkin hysteerisenä pitsaani, lopulta rauhotuin ja olin, kuin mitään ei olis tapahtunut :D 

Sitten myös kilahtelen ja pillitän koko ajan ja joka asiasta.

Hahahh :D Mulla tippu eilen leivän päältä paprikasiivu lattialle ja oli lähellä, etten alkanut parkumaan. Mielenkiinnolla sitä kunnon hormonimyrskyä odotellessa.. ;)

Täällä 23-vuotias esikoisen odottaja, LA alustavasti 15.2. Tuntuu, että ne elämän isot muutokset tulevat nyt ryppäässä, menemme armaan avokkini kanssa ensi viikolla naimisiin, ostimme juuri rivarinpätkän ja tosiaan, pieni nyytti saattaa vaikuttaa elämään myös jollain lailla :)

Olen pari kertaa töissä purskahtanut spontaanisti itkemään, kun radiosta on tullut kaunis tai surullinen kappale, onneksi teen yksin töitä niin ei tarvitse kelleen selitellä. Toivottavasti koko raskausaika ei ole yhtä mielialojen vuoristorataa, tämä on mulle aika uusi juttu että asiat alkavat yhtäkkiä itkettää holtittomasti.

Keskiviikkona kävin neuvolassa, uudella terkkarilla. Eipä siinä hirveesti uutta infoa tullut. Ei tullut lähetettä sokerirasitukseen. Ultraan pääsen 24.7 sit sen jälkeen vuorossa on eka lääkärikäynti. Kyllä tää odotus tästä alkuun lähtee. Odottavan aika ei ole oikeastaan vielä ehtinyt käydä pitkäks. Johtuu varmaan osittain siitä et vähä pelonsekaisin tuntein ajattelee, tulevaa työntäyteistä arkea. Kotona tiedän selviäväni mutta entäs kauppareissut ja muut? Mutta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan, asioilla on tapana järjestyä. Mahakin on pulpahtanut esiin, tuntuu et se erottuu jo selvästi. Taidan kuitenkin vaan kuvitella. Kerran olen joutunut oksentamaan, ja päivitäin pientä etovaa oloa, väsymystä unohtamatta. Eli aika helpolla olen tähän mennessä päässyt. 

Täällä vielä yksi matti myöhänen ilmottautuu mukaan. Laskettu aika olisi 4.2.15. Toista täällä odotellaan. esikoinen nyt 8,5kk.

pahoinvoinnista kärsitty nyt jo kuukauden verran, samoin kauheasta väsymyksestä. Esikoisen päikkäriajat täällä myös omaan nukkumiseen käytössä. ekassa neuvolassa käyty jo, eikä sellä kyllä terkka alkanut edes kuuntelemaan. Kotoolta löytyy dopleri, mutta vielä ei ainakaan ole sydänääniä kuulunut

Kiitos kovasti ANNIE89!

Mabnis  Mulla ei myöskään oireita juuri ole, älytön väsymys ja lievä iltaetominen vaan. Todella vaikea uskoa että siellä ketään olisi, vaikka se on kertaalleen ultrassa nähty.Jja kun mä odotan kolmatta, niin tulee automaattisesti verrattua edellisiin raskauksiin.

Mä olen toistaiseksi saanut pidettyä koko raskauden muutenkin niin taka-alalla, juuri ajattelematta koko juttua. Viime kertaisen vuoksi en edes uskalla mitään ajatella. Aiemmat raskaudet olen myös kertonut läheisimmilleni jo aika alkuvaiheessa, mutta toiveena olisi pitää tällä kertaa salaisuutena niin pitkään kun vaan mahdollista. Vaan pari ihmistä tietää, että saan välillä puhua mieltä painavista asioista. Oletteko te muut ajatelleet kertoa milloin, tai oletteko jo kertoneet?

Mä oon kertonu vasta kahelle hyvälle ystävälle, ja tarkoituksena on kertoa pian vielä kolmannelle (samoin mies on kertonut parille kaverilleen), mutta muille oon aatellu kertoa vähitellen vasta joskus varsinaisen ultran jälkeen (johon tosin on enää alle kaks viikkoa!)...

Täällä tunteet on pysyny suht hyvin kurissa, vaikka saatan olla ilman raskauttakin aika tempperamenttinen tyyppi. Ehkä tää oireettomuus helpottaa siinä mielessä sitä henkistäkin puolta, että oon suht hyvällä tuulella. =)

Mies tokaisi eilen et, kyllä ton sun mahan erottaa jo selvästi. Mä vastasin, et miks mä nyt en vois lihoo vähä vatsan seudulta. Tuskin ulkopuoliset heti raskautta epäilee. Vastaus kuului, et lihoaminen näkyy vähä toisella lailla. Että näin, ei sit vissiin tarvi erikseen ihmisille kertoa. Lähimmille ollaan jo kyllä kerrottu. Odotan mielenkiinnolla, josko tässäkin raskaudessa olis selvät sukupuolimerkit. Pojasta maha kasvoi vain eteenpäin ja sykkeet pyöri neuvolassa 120-130 kieppeillä. Tyttären sykkeet kävi  usein160:ssa ja maha kasvoi kun mikäkin pelastusrengas.

Moi kaikki! minäkin ilmoittaudun mukaan vasta nyt, kun olen ollut netin ulottumattomissa. Meidän tarina on sellainen, että vauvaa olen haaveillut yli viisi vuotta, mutta mieheni halusi odottaa häihin. No nyt mentiin toukokuussa naimisiin ja heti tulin raskaaksi <3 Nyt on mieskin aivan innoissaan, joten kannatti odotella. laskujeni mukaan la on 19.2. ja esikoista siis odotellaan. Viikkoja kai nyt 7+4. Eka neuvola viikon päästä. Oireina mulla on jatkuva pissahätä (etenkin yöllä), kamala vatsan turvotus, ummetus ja tällä viikolla alkanut myös heikottaa. Toivon suuresti, että pahempaa kuvotusta ei tulisi. Maha on pullahtanut näkyviin jo enkä tiedä, miten sitä piilottelisi. Kukaan muu ei vielä tiedä kuin minä ja mieheni, mutta innolla odotan, että pääsee kertomaan sitten kun vielä vähän jaksaa odotella. Kiva saada vertaisseuraa täältä!! 

Kylläpä täällä on hiljaista! Monet varmaan viettävät kesälomiaan ja nauttivat kesäisestä säästä. Olen tässä miettinyt että löytyiskö kiinnostusta, jos facebookiin perustais suljetun helmivauvat ryhmän. Siihen vois liittyä kaikki halukkaat, jotka haluavat esiintyä omalla nimellä. 

Kyllähän tuota voisi facebookissakin kirjoitella. Itselläni np-ultra on vasta tulossa, joten tällä hetkellä ei kauheasti kirjoiteltavaa, kuin että rinnat ovat aivan sairaan kipeet. Ryhmän pitäisi olla vaan sitten niin salainen, että se ei näy facebook-kavereille.

Tää sanoo heipat... Keskenmeno todettu tänään 8+6 viikolla. =(

Huh hellettä! Ei uskoisi, että näin alussa jo vaikuttaa, mutta kyllä.

Plussauksen aikoihin nukutti hyvin, mutta nyt kärsitään unettomuudesta. Saatteko te muut hyvin nukuttua? Huomenna 7+0.

Heii, täälläkin yksi myöhäinen mukaan ilmoittautuja! La 24.2 15 ja tänään ultrattu 7+1 kokoinen vauvelinalku sykkeineen. Huippu tunne kyllä! :) varsinkin keväisen tuulimunaraskauden jälkeen. 

Ennestään meiltä löytyy 2.5 v tyttönen. Ikää mulla 24 vuotta ja naimissa ollaan. 

Pahoittelut keskenmenon saaneille ja tsempit kaikille muille pahoinvoinnista helteellä kärsiville ! 

Täällä alkaa totisesti olla pahat olot takanapäin. Kunhan vaan muistaa useamman kerran päivässä syödä niin hyvin menee. Eilen oli lääkärineuvola, eikä siellä ihmeitä. Sydänäänet kuului taustakohinan läpi, mutta niin vaimeina ettei saanut lukua. Selvästi kuitenkin kuului ja hyvinkin tasainen oli. Sitten oli neuvolaan 3 kk sitten hankittu uusi ultralaite ja sillä pääsin pikkusta vielä kurkkimaankin. Ensin pikkunen hyppäs ja sitten aloitti kuperkeikat. On siellä nyt tilaa tehdä vaikka mitä :D Myös sydänlyönnit näkyi ruudulla. 21.7. sitten np-ultra seuraavaksi. 

Me on nyt omien lasten lisäksi kerrott mun äidille ja isälle (jotka on kyllä eronneet aikoja sitten). Mies ei halua omilleen vielä kertoa sen "eiks vähempi olis riittänyt"-kommentin "pelossa".  Tässä pikkuhiljaa varmaan kertoillaan suuntaan jos toiseenkin, vaikka osittain aiotaan kyllä yrittää pitää salassakin vielä hetki.