Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa syöpääni.
Kommentit (126)
Minulla on syöpä, enkä todellakaan tätä halunnut. Kaikki lapseni ovat alaikäisiä, ja toivon, että parannun. Kokeilen tuota porkkanaakin. Ihan mitä vaan, että saan olla terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
56 kuvaa juuri sitä mitä olen yrittänyt sanoa.
Ap provoilee, eli tekee itselleen viihdettä asioista, jotka muille ovat surua, pelkoa ja raivoa. Se on hänen oikeutensa, tottakai. Nettihän on avoin. Minun oikeuteni on toivoa, että provoiltaisiin vähän kevyemmillä asioilla kuin kuolemalla.
Jos ap on joillekin tuntematon, kehotan etsimään ketjun "Kurja kesä taas ..." (suunnilleen tuollainen otsikko).
51
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 15:17"]Olen kateellinen ap:lle, itse haluaisin syövän tms jotta kuolen pois. Lapseni ovat jo itsekeskeisiä aikuisia eivätkä piittaa minusta yhtään. Yhtään ystävää minulla ei ole, kukaan ei koskaan soita. Ilahdun jo siitä, jos bussikuski tervehtii, kukaan muu ei puhu kanssani, teen kaiken yksin. Olen täysin turha tässä maailmassa, en pysty tappamaan itseäni, joten syöpä olisi pelastus, pääsisin täältä turhasta ja tyhjästä elämästäni pois.
[/quote]
Ohis mutta miksi sun lapset ei välitä susta? Mun mielestä nuorten aikuisten elämässä on vaihe jossa niitä kiinnostaa kotiväki aika vähän kun rakennetaan omaa elämää. Ei se tarjota välttämättä sitä että mikään olisi pahasti vialla. Onko sulla jotain mt-ongelmia vai miksi olet noin mahdottoman yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.
[/quote]
Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?
[/quote]
Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.
[/quote]
Jos pärjäät taloudellisesti edes jotenkuten niin tuo sun tylsä elämä jossa ei tarvi mennä töihin on monen unelma, esim minun. Ei siellä töissä niin auvoista ole, monet ihmiset stressaantuu ihan tärviölle. Mä en mitään muuta toivoisi kuin että joku sanoisi että kuule, sun ei tarvi tehdä enää päivääkään töitä ja voit tehdä ihan mitä itse haluat.
[/quote]
Eipä meinata pärjätä ilman toisen töitä ja palkaa. Yhtä niukkuutta ja ahtaasti ja vaatimattomasti elämistä tämä on. Tavallaan vaikka palstalaiset ei ehkä tätä ymmärrä tämä on helpotus myös miehelleni kenties hän löytää töissä käyvän naisen jonka kanssa jakaa kulut ja pääsee lapsen kanssa muuttamaan parempikuntoiseen ja tilavampaan kotiin.
[/quote]
Sä voit aivan hyvin erota miehestäsi ja hankkia itsellesi uuden elämän. Ei sun tarvi itseäsi sen takia tappaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:10"]
Ja joka tapauksessa kuolema voi olla tosi kivulias. Esim. useimmat rinta- ja keuhkosyöpäpotilaat hukkuvat, keuhkot täyttyvät nesteestä, tulee tulehduksia, esim. keuhkokuume. Eli se, ettei ota hoitoja, ei takaa "rauhallista ja helppoa kuolemaa". Se kuolema on ihan samanlainen molemmissa tapauksissa. Jos ei hoitaja ota, se tulee vaan aikaisemmin.
[/quote]
Itse ainakin aion ottaa kaiken kivunhoidon, vaikka parantamiseen pyrkivää hoitoa en otakaan. Voi olla että myös lopetan itse elämäni jos tulee tilanne jossa lääkkeellinen kivunhoito ei enää tuota siedettävää oloa. Tosin palliativiisen hoidon lääkärit vakuuttavat että nykyään pystytään saamaan kuolevalle potilaalle siedettävä olo hoidolla, kun silloin ei enää tarvitse murehtia siitä tuleeko kovista kipulääkkeistä riippuvuutta, sisäelinvaurioita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin olen kirjoittanut tuon kurja kesä tulossa taas ja muitakin ketjuja mutta en ole niissä ketjuissa koskaan provoillut vaan kertonut paskasta elämästäni. Kaikillahan tuntuu olevan niin upea elämä ettei tajua että jollakin voi olla tosi huonokin elämä enkä todellakaan provoile syövälläni enkä kuolemalla enkä muillakaan sairauksillani.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[/quote]
Älä nyt hyvä ihminen huuva. Tietenkään lapsettoman elämä ei ole arvottomampaa kuin perheellisen, miten ihmeessä päädyit moiseen ajatukseen. Mutta kun on niin että lapsen tehneen ihmisen elämä vaikuttaa erittäin syvällisesti myös siihen kehittymättömään psyykeen jonka loppuelämällä tässä leikitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.
[/quote]
Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?
[/quote]
Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.
[/quote]
Jos pärjäät taloudellisesti edes jotenkuten niin tuo sun tylsä elämä jossa ei tarvi mennä töihin on monen unelma, esim minun. Ei siellä töissä niin auvoista ole, monet ihmiset stressaantuu ihan tärviölle. Mä en mitään muuta toivoisi kuin että joku sanoisi että kuule, sun ei tarvi tehdä enää päivääkään töitä ja voit tehdä ihan mitä itse haluat.
[/quote]
Eipä meinata pärjätä ilman toisen töitä ja palkaa. Yhtä niukkuutta ja ahtaasti ja vaatimattomasti elämistä tämä on. Tavallaan vaikka palstalaiset ei ehkä tätä ymmärrä tämä on helpotus myös miehelleni kenties hän löytää töissä käyvän naisen jonka kanssa jakaa kulut ja pääsee lapsen kanssa muuttamaan parempikuntoiseen ja tilavampaan kotiin.
[/quote]
Sä voit aivan hyvin erota miehestäsi ja hankkia itsellesi uuden elämän. Ei sun tarvi itseäsi sen takia tappaa.
[/quote]
Enhän mä mitää itsemurhaa ole tekemässä vaan kuolen tuohon syöpään toki otan kivunlievityksen mutta en muita hoitoja.
Ettekö vieläkään tajua: syöpää ei voiteta taistelemalla.
Se on lääketiedettä, biologiaa ja kemiaa. Siinä ei ole omalla tahdolla mitään tekemistä! T: Rintasyöpäpotilas, joka halusi kuolla, mutta jäi silti hoitojen jälkeen henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein miettinyt tätä, että hoitaisinko syöpääni. En hoitaisi. En halua käydä rankkoja hoitoja läpi, jos kuitenkin kuolisin. Toki jos syöpä on ns. helppohoitoinen niin sitten asia on eri. En koe eläväni miestäni ja lastani varten, joten mielestäni saan päättää hoidetaanko minua vai ei. Olen seurannut läheltä erään sukulaiseni taistelua syöpää vastaan. Ne hoidot...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.
[/quote]
Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?
[/quote]
Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.
[/quote]
Jos pärjäät taloudellisesti edes jotenkuten niin tuo sun tylsä elämä jossa ei tarvi mennä töihin on monen unelma, esim minun. Ei siellä töissä niin auvoista ole, monet ihmiset stressaantuu ihan tärviölle. Mä en mitään muuta toivoisi kuin että joku sanoisi että kuule, sun ei tarvi tehdä enää päivääkään töitä ja voit tehdä ihan mitä itse haluat.
[/quote]
Eipä meinata pärjätä ilman toisen töitä ja palkaa. Yhtä niukkuutta ja ahtaasti ja vaatimattomasti elämistä tämä on. Tavallaan vaikka palstalaiset ei ehkä tätä ymmärrä tämä on helpotus myös miehelleni kenties hän löytää töissä käyvän naisen jonka kanssa jakaa kulut ja pääsee lapsen kanssa muuttamaan parempikuntoiseen ja tilavampaan kotiin.
[/quote]
Sä voit aivan hyvin erota miehestäsi ja hankkia itsellesi uuden elämän. Ei sun tarvi itseäsi sen takia tappaa.
[/quote]
Enhän mä mitää itsemurhaa ole tekemässä vaan kuolen tuohon syöpään toki otan kivunlievityksen mutta en muita hoitoja.
[/quote]
Jos et ota hoitoja valitset kuolevasi. Se on itsemurha vaikka miten yrität itsellesi kaunistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[/quote]
Älä nyt hyvä ihminen huuva. Tietenkään lapsettoman elämä ei ole arvottomampaa kuin perheellisen, miten ihmeessä päädyit moiseen ajatukseen. Mutta kun on niin että lapsen tehneen ihmisen elämä vaikuttaa erittäin syvällisesti myös siihen kehittymättömään psyykeen jonka loppuelämällä tässä leikitään.
[/quote]
No kovastipa tulee teksteistä esiin tämä, että lapsettoman elämä on arvottomampaa. Jos näin ei ole ei sitä kannata kirjoittaakaan.
Ja lapset näkee kuolemaa kyllä, se miten se niihin vaikuttaa on jokaisella oma. Ei lapsia voi suojella kuolemalta ja elämän loppumiselta. Se on ikävää, mutta kyllä lapsellisellakin on ihan yhtä suuri oikeus luovuttaa syövän kanssa ja kieltäytyä hoidoista siinä missä lapsettomallakin.
On turha itkeä sitä miten lapsen kehittyminen häiriintyy kun äiti kuolee syöpään. Se on osa elämää ja sen kanssa on opittava elämään. Lapset kyllä oppivat elämään ilman biologista äitiä. Eikä ne hoidotkaan takaa sitä, että äiti parantuisi.
Lapselle voi olla jopa rankempaa nähdä äidin kärsivän vuosia, jos syöpää ei onnistuta parantamaan. Muutenkin ihminen joka ei halua elää ei välttämättä ole sopiva kasvataamaan lastaaan...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[/quote]
Älä nyt hyvä ihminen huuva. Tietenkään lapsettoman elämä ei ole arvottomampaa kuin perheellisen, miten ihmeessä päädyit moiseen ajatukseen. Mutta kun on niin että lapsen tehneen ihmisen elämä vaikuttaa erittäin syvällisesti myös siihen kehittymättömään psyykeen jonka loppuelämällä tässä leikitään.
[/quote]
No kovastipa tulee teksteistä esiin tämä, että lapsettoman elämä on arvottomampaa. Jos näin ei ole ei sitä kannata kirjoittaakaan.
Ja lapset näkee kuolemaa kyllä, se miten se niihin vaikuttaa on jokaisella oma. Ei lapsia voi suojella kuolemalta ja elämän loppumiselta. Se on ikävää, mutta kyllä lapsellisellakin on ihan yhtä suuri oikeus luovuttaa syövän kanssa ja kieltäytyä hoidoista siinä missä lapsettomallakin.
On turha itkeä sitä miten lapsen kehittyminen häiriintyy kun äiti kuolee syöpään. Se on osa elämää ja sen kanssa on opittava elämään. Lapset kyllä oppivat elämään ilman biologista äitiä. Eikä ne hoidotkaan takaa sitä, että äiti parantuisi.
[/quote]
Velojen ei oikeasti kannattaisi ryhtyä asiantuntijoiksi kysymyksissä joista ne ei mitään tajua. Ja tuo on ihan sataprosenttisesti omassa päässäsi että joku olisi tässä ketjussa väittänyt lapsettoman elämän olevan arvottomampaa. Siinä projisoit ihan omiasi.
Nro 71; ei kukaan syöpälääkäri antaisi ennustetta, että kuinka potilas siitä selviää.
Naurattaakin toi sun ajatus, että jos olisi helposti hoidettavissa, niin ottaisit hoidot, muutoin et.
Ei kukaan lääkäri voi luvata helppoa syöpää.
Nyt en enää viitsi rintasyöpäpotilaana tähän ketjuun mitään enää kirjoittaa, koska näköjään kaikki muut kuin minä tällä palstalla ovat tämän asian asiantuntijoita.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:36"]
Siinä vaiheessa, kun oma lapsi ei enää riitä antamaan yhtään mitään iloa tai sisältöä elämään, kyse taitaa enemmänkin olla masennuksesta kuin syövästä. Totta kai myös diagnoosiin liittyy erilaisia tunteita; voimattomuutta, surua, ehkä pelkoa, huolta läheisistä, masentuneisuutta.
Olen tällaisen vanhemman lapsi. Isäni ei tahtonut hoitoja, vaikka ne olisivatkin auttaneet. Minä, silloin 15-vuotias teini, tunsin taas itseni riittämättömäksi. Miksei isä halunnut jatkaa elämäänsä minun kanssani, miksei hän suostunut hoitoihin.
Kuten kuka tahansa muukin vanhempansa menettänyt, olen käynyt läpi vaikean vaiheen elämässä, surrut lähes joka päivä, itkenyt jouluisin ja kaivannut. Minulla on suuri aukko sydämessäni.
Tästä on jo monia monia vuosia, mutta joka päivä ajattelen isääni.
Teille joillekin syöpä näyttää olevan vain tekosyy lopettaa elämänne, niin ettette joudu sitä itse tekemään. Jos oikeasti olisi valmis luovuttamaan elämässä, olisit jo luovuttanut.
[/quote]
Eivät lapset omista vanhempiaan. Kumma että toisinpäin sitä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta samaa oikeutta ei anneta vanhemmille. Kukaan ei omista toista ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:30"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.
Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja.
Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.
[/quote]
Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.
Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!
Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.
Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!
HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!
[/quote]
Älä nyt hyvä ihminen huuva. Tietenkään lapsettoman elämä ei ole arvottomampaa kuin perheellisen, miten ihmeessä päädyit moiseen ajatukseen. Mutta kun on niin että lapsen tehneen ihmisen elämä vaikuttaa erittäin syvällisesti myös siihen kehittymättömään psyykeen jonka loppuelämällä tässä leikitään.
[/quote]
No kovastipa tulee teksteistä esiin tämä, että lapsettoman elämä on arvottomampaa. Jos näin ei ole ei sitä kannata kirjoittaakaan.
Ja lapset näkee kuolemaa kyllä, se miten se niihin vaikuttaa on jokaisella oma. Ei lapsia voi suojella kuolemalta ja elämän loppumiselta. Se on ikävää, mutta kyllä lapsellisellakin on ihan yhtä suuri oikeus luovuttaa syövän kanssa ja kieltäytyä hoidoista siinä missä lapsettomallakin.
On turha itkeä sitä miten lapsen kehittyminen häiriintyy kun äiti kuolee syöpään. Se on osa elämää ja sen kanssa on opittava elämään. Lapset kyllä oppivat elämään ilman biologista äitiä. Eikä ne hoidotkaan takaa sitä, että äiti parantuisi.
[/quote]
Velojen ei oikeasti kannattaisi ryhtyä asiantuntijoiksi kysymyksissä joista ne ei mitään tajua. Ja tuo on ihan sataprosenttisesti omassa päässäsi että joku olisi tässä ketjussa väittänyt lapsettoman elämän olevan arvottomampaa. Siinä projisoit ihan omiasi.
[/quote]
Väitätkö nyt sitten vielä minua tyhmäksikin? :D
Missä.kohtaa olen väittänytkään olevani vela? Kerrotko?
Ja joskus näyttäisi velat jopa tietävän enemmän kuin lapsilla aivonsa sumentaneet ihmiset. ;)
Syöpähoidot eivät ole yhtään niin kamalaa "kiduttamista", kuin mistä täällä puhutaan. Hoitoja on erilaisia ja potilaiden kokemat sivuvaikutukset ovat erilaisia.
Joku pääsee tosi helpolla ja joku toinen on tosi huonossa kunnossa. Osa paranee, osa ei.
Mutta sitä minä en ymmärrä, ettei hoitoja oteta siitä syystä, kun "ne on niin rankkoja". Ei ne välttämättä ole, ja se hoitoaika on kuitenkin rajallinen. Ei sitä ikuisuuteen kestä.
Ja joka tapauksessa kuolema voi olla tosi kivulias. Esim. useimmat rinta- ja keuhkosyöpäpotilaat hukkuvat, keuhkot täyttyvät nesteestä, tulee tulehduksia, esim. keuhkokuume. Eli se, ettei ota hoitoja, ei takaa "rauhallista ja helppoa kuolemaa". Se kuolema on ihan samanlainen molemmissa tapauksissa. Jos ei hoitaja ota, se tulee vaan aikaisemmin.