En aio hoitaa syöpääni.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]

Ei jumalauta! Joku oikeasti kertoo syövän paranevan porkkanalla :D

Työnnä se porkkana perseeseesi.

[/quote]

Tämä on oikeasti tapahtunut vähintään yhdelle ihmiselle, sen takia ehdotin. Luulen että jos on tarpeeksi tahtoa ja yritystä elää niin silloin kokeilee kaikkea - minä ainakin tekisin niin. Joten älä teilaa asioita joista et ole 100% varma äläkä ota minua henkilökohtaisesti. Vai muuttuisiko ääni kellossa jos kerron olevani lääkäri.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:07"]

Voimia teille toivotan koko sydämestäni!

[/quote]

Tämän minäkin halusin sanoa.

Velalle rautalankaa, otetaan kaksi itsemurhakandidaattia, toisella on koira ja toisella ei. Jos nyt sitten joku kirjoittaa että koiranomistaja ei voi tuosta vaan hetken mielijohteesta vetää itseään kaulakiikkuun jonain synkkänä hetkenä koska koira joutuu kuolemaan nälkään, niin tarkoittaako tämä automaattisesti sitä että koirattoman elämää pidetään arvottomana? Velat on just näin rasittavalla minäminä-logiikalla varustettuja.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:31"]Nro 71; ei kukaan syöpälääkäri antaisi ennustetta, että kuinka potilas siitä selviää.

Naurattaakin toi sun ajatus, että jos olisi helposti hoidettavissa, niin ottaisit hoidot, muutoin et.

Ei kukaan lääkäri voi luvata helppoa syöpää.

Nyt en enää viitsi rintasyöpäpotilaana tähän ketjuun mitään enää kirjoittaa, koska näköjään kaikki muut kuin minä tällä palstalla ovat tämän asian asiantuntijoita.

[/quote]

Eikö maksasyöpä ole yleensä ärhäkämpi kuin esim. kohdunkaulansyöpä? Onko kuolleisuus suurempi maksasyövässä? Jos kohdunkaulansyöpä havaitaan ajoissa niin mahdollisuus selvitä taitaa olla 90% luokkaa? Silloin voisin ottaa hoidon vastaan.

Eikö lääkäri osaa sanoa milloin _mahdollisesti_ menehdyt syöpään? Ei osaa sanoa ennustetta?

Hohoijaa, anteeksi nyt mutta jos niitä lapsia hankkii niistä ollaan myös vastuussa.

Ei lapset määritä kenenkään arvokkuuta ihmisenä, mutta lapset määrittää vastuun jonka olet vapaaehtoisesti valinnut kantamaan koko elämän.

Jos sinulla ei ole lapsia et ole vastuussa kenenkään elämästä ja hyvinvoinnista, ellet tahdo. Aina voi erota puolisostaan,katkaista välit perheeseensä ja erakoitua.

Se että olet vanhempi ei tarkoita ettet oisi mitään muuta, että pitäisi uhrata koko elämä vain lapsille. Ei todellakaan, äidiksi tai isäksi tuleminen kasvattaa ja saa näkemään ettei ole vain yhtä roolia tähän näytelmään jota elämäksi kutsutaan.

Mutta se tarkoittaa vastuuta ja sitä että olet valinnut lapset elämääsi,he eivät valinneet sinua tai sinun ongelmiasi.

Ja kyllä lapset näkevät kuolemaa ja se on luonnollista  eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta vanhemman menettäminen on yksi pahimmista traumoista mitä lapsi voi saada, oli se sitten kuolema tai että vanhempi hylkää lapsen. Se tulee vaikuttamaan lapsen koko elämään.

Minä pudotin kurkun lattialle, nostin sen ennen kuin oli ollut siellä 5 sekuntia, mutta laiton roskiin! Ja nyt huono omatunto piinaa! :( lippis

Nro 80 miksi luulet etti lapsen isä pärjäisi yksin lapsen kanssa? lisäksi en todellakaan usko että jää loppuelämäksi yksin vaan varmasti aika äkkiä löytää uuden naisen ja lapselle äitipuolen.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.

Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja. 

Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.

[/quote]

Mutta kaikkia ei kiinnosta taistella. Ja semmoisen ei todellakaan tarvitse olla yksinäinen, lapseton tms.

Ja tämä, että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista mutta lapsellinen ei, on jotenkin kamalan kapea katseista. Ihan kuin näiden lapsettomien elämä olisi arvotonta lapsellisten elämään verrattuna!!!!!!

Ihminen kuin ihminen on arvokas, olipa sillä lapsia tai ei!! Kamalia ihmisiä täällä todellakin pyörii!!! Ihan kuvottaa ajatella josko joku näistä "hyvää" tarkoittavista olisi tuttuni!!! Ihan hirveää sontaa jotkut täällä kirjoittaakin.

Ja se miten aloittajan toivotaan olevan provo!!!! Siis hei haloo ihmiset, aloittajan tilanne voi myös olla oikea!! Ja te haluatte peittää silmänne elämän kovalta realiteetiltä vain siksi, ettette kestä ajatusta orvosta lapsesta joka jäisi isänsä hoiviin!!!

HIRVEITÄ IHMISIÄ OLETTE!!!

[/quote]

Aika kärkevää ja pieleenmennyttä analyysiä tekstistäni.

En sanonut että lapseton saisi kieltäytyä hoidoista, mutta lapsellinen ei. Tai että lapseton ei olisi arvokas siinä missä lapsellinen. Kerroin vain oman kantani, joka sattui tällä kertaa olemaan syöpää sairastavan henkilön tyttären näkökulmasta. Itsehän jokainen päätöksensä tekee. En tosin ole ymmärtänyt niitä useaa läheistänikään, jotka ovat oman käden kautta täältä lähteneet. Mistä voit tietää millainen elämäsi tulisi olemaan 5 tai 10 vuoden kuluttua?

Lisäksi, olen samaa mieltä no 70 kanssa siitä, ettei syöpiä taistelemalla voiteta. Syöpään kuolleet läheiseni kyllä taistelivat ja ottivat kaiken hoidon ja avun vastaan, eivätkä siltikään selvinneet. Sillehän ei sitten mitään voi, jos näin on käydäkseen. Mutta sille voi, lähteekö edes kokeilemaan olisiko hoidoista jotain hyötyä vai jättääkö mahdollisuuden käyttämättä.

Ja vielä. Olen nähnyt läheltä millaisia hoidot ovat. Ne voivat olla rankkoja tai sitten ei. Nämä ovat yksilöllisiä asioita ja ovat monen eri tekijän summa.

Syöpähoidoissa käyvä isäni on tällä hetkellä hyvin tyytyväinen sekä itse hoitoihin että elämäänsä ylipäätään. Hänellä on aikaa puuhata omia juttuja ja tehdä asioita joihin aikoinaan ei ollut aikaa. Lisäksi hoidot ovat helpottaneet hänen kipujaan, jotka tästä pitkälle levinneestä syövästä ovat johtuneet. Ennen kaikkea hoidot ovat valaneet häneen (ja myös meihin läheisiin) toivoa tässä synkässä ja surullisessa tilanteessa. Joskus siis näinkin päin.

 
T: 57

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:58"]Nro 80 miksi luulet etti lapsen isä pärjäisi yksin lapsen kanssa? lisäksi en todellakaan usko että jää loppuelämäksi yksin vaan varmasti aika äkkiä löytää uuden naisen ja lapselle äitipuolen.

[/quote]

Jos sulla ei ole mitään kykyä asettua lapsen asemaan niin turha tätä asiaa on sulle selittää. Puhut lapsesta kuin jostain esineestä.

Nro 81 voisitko ystävällisesti lukea tekstini uudestaan.

Puhuin vanhemmista en äidistä. Eli oli se kumman tahansa vanhemman kuolema/ hylkääminen se vaikuttaa lapseen..pysyvästi.

Kyse ei ole siitä ettei toinen vanhempi pärjäisi,tässä tapauksessa isä. Aivan varmasti pärjää ja varmasti tekee kaikensa että lapsi saa hyvän elämän. Tämä ei kuitenkaan tule koskaan korvaamaan menetystä.

T.nro 80

Huhuh..

Oma äitini sairasti pari vuotta, hirveissä kivuissa. Joka päivä hän pyysi, että hankkisin jotain ainetta, jolla hän pääsisi pois. Olisin halunnut auttaa, mutta keinoja ei ollut. Lopulta hän pyysi, että painaisin sairaalan tyynyn hänen kasvoilleen. Kuulostaa todella kamalalta, mutta keskustelimme asiasta kuin säästä. Sanoin, etten siihen pystyisi eikä hänkään, jos tilanne olisi toisinpäin. Jos silloin olisi ollut menossa joku hoito, jonka olisi voinut lopettaa, olisin antanut lopettaa sen ilomielin.

ap, ajatuksesi siitä, että miehesi ja lapsesi elämä ilman sinua yht'äkkiä muuttuisi auvoisaksi, rikkaaksi ja ihanaksi on kyllä todella naurettava. Jos mies ei tällä hetkellä tienaa riittävästi vaikka painaa h-vetisti duunia, miksi hän tienaisi enemmän ilman sinua? Miksi hän löytäisi ns. paremman naisen sitten, jollei hän nyt löydä (ihminen on vapaa eroamaan koska vain...)? miten hän hoitaa lapsenne, kun sinä et olisi siinä piikomassa ja hän on aina vaan siellä töissään? Jos joutuu hoitamaan lastakin, tulot tippunevat entisestään???

Jos olette oikeasti olemassa, sekä sinä että miehesi olette molemmat mielenterveysongelmaisia ja tarvitsisitte apua! Kertomasi mukaan mies ei halua viettää kanssanne aikaa, vaikka tietää että sinulla on kuolemaan johtava syöpä (?) Tekee ympäripyöreää päivää, vaikka tienaa sillä niin vähän että asutte jossain pienessä paskaloukossa (?) Hänelle on ihan se ja sama, ottaajo vaimo syöpähoidot vastaan vai kuoleeko pois (?) -> miksette eroa ihan heti, eihän toi ole normaalia?

ps. etkö sä pari vkoa sitten kirjoittanut ketjun, jossa kerroit että löysit kesätyön ja poika voisi olla päiväkodissa kesän, miksei tämä toteudu? Sehän olisi teille molemmille paljon mukavampi kesä... tee niin, oli lymfooma tai ei. Vai tuliko se viikossa yht'äkkiä se lymfooma tietoosi sekä niin kivuliaaksi, ettet pystykään kesätyöhön (?)

jos olet joku provoilija-kirjailija, niin lopeta jo, kirjoita mieluummin vaikka kirja... 

Jos olet oikea ihminen, hakeudu terapiaan sekä syöpähoitoihin, voit vielä parantua ja tarjota lapsellesi normaalin elämän... Sen lisäksi teidän pitäisi kenties ottaa avioero... suhteenne on ihan seko.  ps. Kirjoitustesi perusteella et todellakaan ole heikkolahjainen

Lukekaa Anita Moorjanin kirja nimeltä Kuolema antoi minulle elämän. Tosi kertomus syöpään kuolemaisillaan olevasta ihmisestä, joka kävi rajan toisella puolella...ja parantui ja kirjoitti kokemuksestaan kirjan. Ihana kertomus, suosittelen kaikille!

Kiitos kirjavinkistä, mutta tämän ketjun ap on se tämän palstan heikkolahjainen ikivalittaja, joka nyt paranikin tästä syövästä. Ihmeparantumiseen meni kaksi viikkoa. Kuvottava trollaaja koko tyyppi. On kirjoitellut täällä monta vuotta ja hyvin sekavaa ja ristiriitaista tarinaa. En tiedä kuka hän on tai mitä tästä saa, mutta noiden tarinoiden perusteella ei voi olla todellinen henkilö. Aloittaa jonkun valitusketjun ja provosoi sen hirveään liekkiin ja häipyy sen jälkeen paikalta. Seuraavana päivänä sama uudestaan. Melko äkkiä oppii tunnistamaan hänen avauksensa.

Nrolle 86 firma johon minun piti kesällä mennä töihin meni konkurssiin,tottakai olisin töihin mennyt jos ei niin olisi käynyt muuhun en jaksa kommentoida yhtään mitään.

No ilmoittaudu sitten vapaaehtoiseksi koekaniiniksi syöpälääkityksen kehittämisen edistämiseksi. Jos kuolet kokeellisessa hoidossa, voit olla tyytyväinen. Jos sinut parannetaan ja se auttaa muita, voit edelleen hypätä laiturin päästä tiiliskivi taskussa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:20"]

Oma äitini sairasti pari vuotta, hirveissä kivuissa. Joka päivä hän pyysi, että hankkisin jotain ainetta, jolla hän pääsisi pois. Olisin halunnut auttaa, mutta keinoja ei ollut. Lopulta hän pyysi, että painaisin sairaalan tyynyn hänen kasvoilleen. Kuulostaa todella kamalalta, mutta keskustelimme asiasta kuin säästä. Sanoin, etten siihen pystyisi eikä hänkään, jos tilanne olisi toisinpäin. Jos silloin olisi ollut menossa joku hoito, jonka olisi voinut lopettaa, olisin antanut lopettaa sen ilomielin.

[/quote]

Noh, ap:llä saattaa olla edessä tämä ja sen olisi voinut lopettaa alkunsa ottamalla vastaan hoidot ja paranemalla.

Eiköhän tämä ole provo mutta samaa mieltä ylläolevan kanssa että jos ap on oikeasti heikkolahjainen mitä minäkään en usko, todennäköisesti hänen miehensä on vastaava Tarkki II, varsinkin jos vaimon syöpäkuolema ei meinaa hänelle muuta kuin tilaisuutta parempaan naiseen ja isompaan asuntoon. Ja jos tää kaikki surkeus on oikeasti totta, niin kyllähän sille lapselle on todennäköisesti tulossa miehen tasoa vastaava Laamanen II äitipuoleksi eikä mikään ihana pullantuoksuinen mamma joka parantaa lapsen haavat. Äälkää ihmiset pliis provoilko tällaisilla asioilla, jotain rajaa nyt tähän mulla on tylsää -paskaankin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:38"]

Eiköhän tämä ole provo mutta samaa mieltä ylläolevan kanssa että jos ap on oikeasti heikkolahjainen mitä minäkään en usko, todennäköisesti hänen miehensä on vastaava Tarkki II, varsinkin jos vaimon syöpäkuolema ei meinaa hänelle muuta kuin tilaisuutta parempaan naiseen ja isompaan asuntoon. Ja jos tää kaikki surkeus on oikeasti totta, niin kyllähän sille lapselle on todennäköisesti tulossa miehen tasoa vastaava Laamanen II äitipuoleksi eikä mikään ihana pullantuoksuinen mamma joka parantaa lapsen haavat. Äälkää ihmiset pliis provoilko tällaisilla asioilla, jotain rajaa nyt tähän mulla on tylsää -paskaankin.

[/quote]

Taas täällä käsitetään kaikki väärin enkä ole provoillut tällä asialla ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:03"]

Ei jumalauta! Joku oikeasti kertoo syövän paranevan porkkanalla :D

Työnnä se porkkana perseeseesi.

[/quote]

Tämä on oikeasti tapahtunut vähintään yhdelle ihmiselle, sen takia ehdotin. Luulen että jos on tarpeeksi tahtoa ja yritystä elää niin silloin kokeilee kaikkea - minä ainakin tekisin niin. Joten älä teilaa asioita joista et ole 100% varma äläkä ota minua henkilökohtaisesti. Vai muuttuisiko ääni kellossa jos kerron olevani lääkäri.

[/quote]

Ei muuttuisi. Eivät kaikki lääkäritkään täysillä käy.