En aio hoitaa syöpääni.

Kaikesta kertomastasi huolimatta, minä sinuna ottaisin tarjolla olevat hoidot.

Pointtini: ei sinun tarvitse "taistella" yhtään mitään. Sinun ei siis henkisesti tarvitse olla millään lailla vahvakaan.

Eikä ne hoidot ole mitenkään kamalia. Kyllä niiden kanssa pärjää.

Olen ateisti ja agnostikko ja aikanaan rintasyöpään sairastuttuani mietin näitä samoja asioita, kuin sinäkin nyt. Syöpä ja sen hoito on lääketiedettä, kemiaa ja biologiaa, ei mitään vitun taistelutahtoa.

Ota hoidot vastaan ja katso mitä niistä seuraa. Vaikka olisit valmis kuolemaankin.

Sulla pienet lapsetkin... Tsemppiä!

Siinä vaiheessa, kun oma lapsi ei enää riitä antamaan yhtään mitään iloa tai sisältöä elämään, kyse taitaa enemmänkin olla masennuksesta kuin syövästä. Totta kai myös diagnoosiin liittyy erilaisia tunteita; voimattomuutta, surua, ehkä pelkoa, huolta läheisistä, masentuneisuutta.

Olen tällaisen vanhemman lapsi. Isäni ei tahtonut hoitoja, vaikka ne olisivatkin auttaneet. Minä, silloin 15-vuotias teini, tunsin taas itseni riittämättömäksi. Miksei isä halunnut jatkaa elämäänsä minun kanssani, miksei hän suostunut hoitoihin.

Kuten kuka tahansa muukin vanhempansa menettänyt, olen käynyt läpi vaikean vaiheen elämässä, surrut lähes joka päivä, itkenyt jouluisin ja kaivannut. Minulla on suuri aukko sydämessäni.

Tästä on jo monia monia vuosia, mutta joka päivä ajattelen isääni.

Teille joillekin syöpä näyttää olevan vain tekosyy lopettaa elämänne, niin ettette joudu sitä itse tekemään. Jos oikeasti olisi valmis luovuttamaan elämässä, olisit jo luovuttanut.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:28"]

Tämä on minusta kummallista, että väitetään automaattisesti masentuneeksi siksi, jos on sitä mieltä ettei halua jatkaa enää elämistä. Kyllä sellaisen päätöksen voi ihminen tehdä ihan ilman mitään masennustakin, ihan täysissä sielunvoimissaan.

[/quote]

No ei kyllä voi. Ja ap:n tapauksessa merkit on ilmiselvät jollei tää ole provo. Mieskään ei välitä vaikka kuolen (en usko) ja kyllä lapset saa sitten uuden äidin blaa blaa. Tuo on just sitä masentuneen maailmankuvaa. Kaikilla olisi parempi olla ilman minua jne jne.

[/quote]

Mitä sitten jos paranisin? ei mun elämäni siitä paremmaksi muuttuisi mä haluan päättää omasta elämästä ja sen mä saan tehdä.

[/quote]

Sä olet niiiiin masentunut. Ei mun elämäni siitä paremmaksi muuttuisi, varppina ei, se on täysin mahdotonta.... Noh, anna sitten syövän tappaa itsesi ja jätä lapsillesi toksinen perintö jonka kanssa ne taistelee hyvässä lykyssä loppuelämänsä, koska jossain vaiheessa niille kuitenkin selviää sun petos.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:28"]

Tämä on minusta kummallista, että väitetään automaattisesti masentuneeksi siksi, jos on sitä mieltä ettei halua jatkaa enää elämistä. Kyllä sellaisen päätöksen voi ihminen tehdä ihan ilman mitään masennustakin, ihan täysissä sielunvoimissaan.

[/quote]

No ei kyllä voi. Ja ap:n tapauksessa merkit on ilmiselvät jollei tää ole provo. Mieskään ei välitä vaikka kuolen (en usko) ja kyllä lapset saa sitten uuden äidin blaa blaa. Tuo on just sitä masentuneen maailmankuvaa. Kaikilla olisi parempi olla ilman minua jne jne.

[/quote]

Vaikka olen eri mieltä tuosta voiko päätöstä tehdä ilman masennusta, niin myönnän kyllä tuon että nuo jutut siitä ettei miestä kiinnosta ja että lapsellekin olisi parempi uusi äiti, kuulostavat minustakin ihan masentuneen puheelta.

Mutta olen itse tuntenut ihmisen joka teki vastaavan päätöksen ihan mielestäni järjissään ja ilman masennusta. Hänellä todettiin jo etäpesäkkeitä tehnyt syöpä, ja harkittuaan hän valitsi että ei lähde rankkoihin hoitoihin, vaikka jonkinlaiset paranemisen mahdollisuudet olisivat olllet olemassa, ja hyvät mahdollisuudet että loppuelämä ainakin olisi hoitojen avulla vähän pidempi. Hänellä oli mies ja 2 alle kouluikäistä lasta. Yhdessä miehen kanssa keskustelivat ja mieskin lopulta hyväksyi sen että vaimollaan on oikeus päätökseensä, ja hänellä ei ole oikeutta vaatia "kiduttamaan" itseään raskailla hoidoilla lisäajan toivossa. Loppuaika heillä oli haikeankaunis, mies hyväksyi sen kuoleman ja itse syöpäsairas järjesteli kaiken parhaansa mukaan niin että lasten ja miehen olisi helpompi jatkaa ilman häntä.

t. 40

Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]

Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[/quote]

Jos sulle tulee uutena tietona se että olet masentunut niin silloin et tosiaankaan ole edes aloittanut elämäsi tekemistä paremmaksi.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[/quote]

Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?

Joskus ihminen sairastuu vakavasti, oli se masennus syöpä tai masennus tai molemmat. Ja kun on tarpeeksi sairas, voi jossain vaiheessa joutua tekemään päätööksen, ettei ota hoitoja vastaan, koska ne eivät paranna, ainoastaan pitkittävät kärsimystä. Oikeus siihen pitää jokaisella olla.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[/quote]

Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?

[/quote]

Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.

Vaikka ap onkin provo ("heikkolahjainen ikivalittaja"), kannattaisi muotoilla aika tarkkaan viestinsä, koska ketjussa on myös oikeasti syöpäsairaita, joista kukin on tehnyt omat ratkaisunsa. Niin kannattaa tehdä varsinkin, jos ei ole omassa elämässään kohdannut oman kuoleman mahdollisuutta tai läheisen ennenaikaista kuolemaa vaikeaan sairauteen. 

Jos fyysisesti terve ihminen haluaa tehdä itsemurhan, sen voi tehdä, ihan vapaasti. Sen voi järjestää niin, että lähipiiri ei johdu kohtuuttomiin tilanteisiin.

Jos sairastaa parantumatonta syöpää, jolle ei ole kuin palleatiivista hoitoa, leikkaus on mahdoton ja esim sytostaattihoito ei tuo edes helpotusta tilanteeseen, niin syöpä päättää kuolemasta, ei potilas itse. 

Palstalla on monta ketjua - esim. naisten ulkonäkö ja lihavuus - joista voi hakea itselleen huvia. 

Ap aikoo lähteä Kuomat jalassa.

Ihme diagnooseja vedellään kirjoitusten perusteella. Kamalia ihmisiä!!!

En usko aloittajan olevan masentunut, vaan hän on vakaasti päättänyt olla ottamatta hoitoja. Miksi? Se on hänen oma valintansa ja sitä pitää kunnioittaa! Ei se ole masennusta jos päättää luonnon antaa hoitaa hommansa. Ei kaikki halua olla terveydenhuollon koekaniineja hoitojen kanssa. Ja mikään ei takaa, että hoidot auttaisi.

Koittakaa nyt ihmiset ymmärtää, että jokainen meistä on kuoleva. Aikaa ja paikkaa harva valitsee itse, mutta kun se mahdollisuua annetaan niin annetaan myös mahdollisuus ihmiselle itselleen päättä se asia!

Miten jotkut voikaan olla noin itsekkäitä, että alkavat tekemään täysin naurettavia diagnooseja ja päättämään mikä olisi aloittajalle muka hyväksi? Ei teistä kukaan muu elä aloittajan elämää ja koe sitä kaikkea mitä aloittaja on jo kokenut. Teistä ei myös yksikään voi sanoa, mikä olisi aloittajalle oikea ratkaisu. Hyvin kyllä huomaa miten täälläkin kuolema on tabu. Syöpähoidoista kieltäytymistä pidetään pyhäin häväistyksenä ja kamalana tekona. Vaikka totuus on, ettei kukaan täällä elä ikuisesti.

Annetaanko nyt aloittajan kirjoittaa miten haluaa, ilman että aletaan diagnosoimaan, haukkumaan provoksi tai mitään muutakaan? Aloittajan päätöstä on kunnioitettava vaikka miten teitä muita asia harmittaakin, niin te ette elä aloittajan saappaissa ja talsi tätä elämän polkua! Teistä yksikään ei tiedä totuutta asiaan, en minäkään. Silti minusta aloittaja on tehnyt oman päätöksensä ja sitä kunnioitan ja toivon vain parasta mahdollista loppuaikaa hänelle. Elämä jatkuu hänen kuoltuaankin, vaikka alku olisikin omaisille vaikeaa.

Ihmiset koittakaa nyt tajuta, ettette ole yhtään parempia haukkuessanne aloittajaa!!! Olette vain peloissanne, kun ette ymmärrä toisten haluja kieltäytyä hoidoista!

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 15:17"]

Olen kateellinen ap:lle, itse haluaisin syövän tms jotta kuolen pois. Lapseni ovat jo itsekeskeisiä aikuisia eivätkä piittaa minusta yhtään. Yhtään ystävää minulla ei ole, kukaan ei koskaan soita. Ilahdun jo siitä, jos bussikuski tervehtii, kukaan muu ei puhu kanssani, teen kaiken yksin. Olen täysin turha tässä maailmassa, en pysty tappamaan itseäni, joten syöpä olisi pelastus, pääsisin täältä turhasta ja tyhjästä elämästäni pois.

[/quote]

Syövän kokeneena minusta sinun kaltaiset "toivon itselleni syövän"- tyypit ovat raivostuttavaa porukkaa. Vähättelet niiden kärsimystä, joilla syöpä OIKEASTI on. Mieti uudestaan mitä toivot. Kukaan syöpää sairastava ei ole valinnut sairauttansa ja tuo vähättely oikeasti suututtaa.

Ok niille jotka jättävät syövän hoitamatta itsemurhan toivossa; mutta eikö siihenkin voisi löytyä kivuttomampi vaihtoehto. Jos joku haluaa kuitenkin kokeilla erästä luonnonmukaista syöpä hoitoa, niin ryhdy syömään Paljon porkkanaa(olisi kiinnostavaa tietää kuinka monella tämä toimii). Minä en muista kauan siinä meni eräällä tuttavallani, mutta se etäpesäke kuitenkin koteloitui porkkanansyönnin seurauksena ja pikkuhiljaa kutistui pois. Aikaa kuitenkin vaati. Toinen juttu on positiivisuus - teikäläisten syövän eteneminen saattaa olla myös yhteydessä mielentilaan ja negatiivinen maailmankuva ruokkii kaikkia sairauksia. Minun ymmärtääkseni stressi on sellainen asia joka kaataa kaikki puolustusmuurit. Näille asioillehan ei varmaan aina voi mitään, mutta kunhan mainitsen.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[/quote]

Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?

[/quote]

Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.

[/quote]

Jos pärjäät taloudellisesti edes jotenkuten niin tuo sun tylsä elämä jossa ei tarvi mennä töihin on monen unelma, esim minun. Ei siellä töissä niin auvoista ole, monet ihmiset stressaantuu ihan tärviölle. Mä en mitään muuta toivoisi kuin että joku sanoisi että kuule, sun ei tarvi tehdä enää päivääkään töitä ja voit tehdä ihan mitä itse haluat.

Voin kertoa että se on kamalaa seurata rakkaan läheisen kuolemaa.

Kyseessä haimasyöpä, hoitoja tarjottiin ja kokeiltiin...mutta ennusteet oli jo niin huonot joten niistä Luovuttiin. Niin paljon kipua ettei läheiseni enää jaksanut,elää hän halusi mutta sille ei ollut enää mahdollisuuksia.

Ymmärrän jos huonoilla ennusteilla vahna tai lapseton/yksinäinen haluaa jo päästä rauhaan mutta että jos on lapsia...

Se että näet toisen pohjattoman kivun mihin morfiinikaan ei auta kuin hetkeksi, heikenemisen ja laihtumisen...tuskaa, sellaista tuskaa ettei sitä unohda koskaan.Olin itse 17v, joten ymmärsin jo kuinka asiat ovat, mutta että pienen lapsen pitäisi ymmärtää että äiti tai isä vain luovutti?

Mitä helkuttia?! Ja se joka puhui että täällä on liikaa ihmisiä, olisi voinut miettiä sitä ennen kuin teki ne lapset. Todella itsekästä ja perkuleen pelkurimaista.

Tiedätkö annat sellaisen kuvan ettet lapsiasi edes koskaan rakastanut, ajanvietettä hetkeksi ja sitten jätät ne selviytymään kaikesta hirveästä paskasta itsekseen kun olet kuollut.

Mitä jos lapsesi kertoisi että nyt kuolen koska olen liian peloissani /en halua yrittää muuta..? Ja lapselta tuon vielä ymmärtäisi.

Toivon että olet provo!

Kuluneen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheistäni syövälle. Lisäksi isäni sairastaa syöpää, josta selviytymisennusteet ovat lähes olemattomat. En voi sanoin kuvailla kuinka vihainen olisin ollut isälleni, jos hän olisi päättänyt jättää hoidot vastaanottamatta. Me kaikki tiedämme ettei hoidoista ole välttämättä mitään hyötyä, mutta silti isäni lähti urheasti kokeilemaan, josko syöpä olisi päihitettävissä. Tämän hän teki toki itsensä, mutta ennen kaikkea meidän läheisten vuoksi. Ja tästä olen hänelle kiitollinen, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas enkä halua häntä missään tapauksessa vielä menettää.

Näin syöpääsairastavan vanhemman tyttärenä sanon, että on sydäntäsärkevää lukea näitä teidän keskusteluja. 

Aina on mahdollisuus. Ehkä pieni, mutta silti mahdollisuus.

Jokainen on tosiaan kuoleva ja ap:lläkkn on äärettömyys aika olla kuollut. Onko siihen olemattomuuteen oikeesti niin kova kiire?

Ei jumalauta! Joku oikeasti kertoo syövän paranevan porkkanalla :D

Työnnä se porkkana perseeseesi.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:41"]Sitten olen vuosikymmeniä ollut masenutunut,olkoon sitten niin. Elämäni on ollut taistelua vuosikymmenestä toiseen eikä se ole mistään yrityksistä huolimatta muuttunut paremmaksi. Jos paranisin niin silloinkaan mulla ei olisi elämässä kuin mies ja lapsi ja valitettavasti pelkästään heidän takia en halua pitkittää elämääni.

[/quote]

Saanko kysyä, että mitkä tekijät mielestäsi tekisi elämästäsi paremman?

[/quote]

Normaali arki. Ammatti,työ yms mutta kun ne ei multa onnistu eikä mulla ole kuin lapsi ja mies enkä esim ikinä ole päässyt työelämään niin ei edes tuntuisi hyvältä parantua joutuisi jatkamaan tätä samaa tylsää elämää.

[/quote]

Jos pärjäät taloudellisesti edes jotenkuten niin tuo sun tylsä elämä jossa ei tarvi mennä töihin on monen unelma, esim minun. Ei siellä töissä niin auvoista ole, monet ihmiset stressaantuu ihan tärviölle. Mä en mitään muuta toivoisi kuin että joku sanoisi että kuule, sun ei tarvi tehdä enää päivääkään töitä ja voit tehdä ihan mitä itse haluat.

[/quote]

Eipä meinata pärjätä ilman toisen töitä ja palkaa. Yhtä niukkuutta ja ahtaasti ja vaatimattomasti elämistä tämä on. Tavallaan vaikka palstalaiset ei ehkä tätä ymmärrä tämä on helpotus myös miehelleni kenties hän löytää töissä käyvän naisen jonka kanssa jakaa kulut ja pääsee lapsen kanssa muuttamaan parempikuntoiseen ja tilavampaan kotiin.