Lue keskustelun säännöt.
Haluan antaa lapseni pois, en enää jaksa!! :(
27.05.2014 |
Kyseessä esiteini-ikäinen erityislapsi, jolla menee koko ajan pahemmaksi vain oireilu. En jaksa enää. Olen johdonmukainen ja saanut tarkat ja hyvät ohjeet joiden mukaan lapsen kanssa pitäisi pärjätä. Ei vain pärjää. Olemme mieheni kanssa aivan väsyneitä emmekä enää oikeastaan edes välitä miten lapsen asiat sujuu. Hänellä on uhmakkuushäiriö, väittelee mm. päivittäin siitä pitäisikö hampaat pestä vai ei. Vaikka joka kerta asia päättyy samoin, hän ei silti sitä hyväksy vaan aina pitää väitellä.Jos lopettaa väitteisiin vastaamisen, hän jankuttaa niin kauan kunnes vastaa taas.
Lisäksi jatkuvasti pitää olla korvaamassa hänen aiheuttamiaan vahinkoja. Milloin hän on rikkonut jotakin (usein vakuutus korvaa mutta onhan siinä omavastuu!), milloin tehnyt tahallaan jotain (vakuutus ei korvaa mutta me joudumme korvaamaan) tai tuhoaa omia vaatteitaan, esineitään, terveyttään jne.
Aion soittaa kyllä vanhempainpuhelimeenkin tänään. Mutta ensin pahimmat höyryt tänne. Olen päättänyt antaa hänet nyt sijoitukseen. Tai lastenkotiin, mihin vain. Sukulaiset ovat tukeneet ja olleet apuna aika paljon, mutta heilläkin jo voimat tämän kanssa loppu. Saamme joka kuukausi 1 tai 2 viikonloppua niin ettei tämä erityislapsi ole kotona (kiitos tästä kuuluu sukulaisille), mutta meillä on vielä nuorempia sisaruksia jotka ovat jo oppineet vanhimmalta todella sairaita käytöstapoja.
Ennen kuin tilanne on se, etten halua enää nähdäkään koko lasta, pitää lapsi saada meiltä pois ja äkkiä. Osastojaksoilla käytös on aina hyvää, joten ammattilaisten mielipidettä näihin ei ole saatu. Vain kotona ja suurimmassa osassa sukulaisten koteja tämä käytös on näin pahaa.
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:40"]
Ei ole mahdollista. Lapsi on vanhemmalle suurin ilonaihe. Olet mielisairas, jos lapsesi ei tee sinua onnelliseksi.
[/quote]
Tsemppiä kovasti, ap!! Älä välitä noista negatiivisista kommenteista. Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla häiriintyneitä, että saavat nautintoa toisen tuskaa lisäämällä.
Nettitrollaus voi olla joskus paikallaan, jos jossain keskustelussa puhutaan jostain turhanpäiväisestä liian vakavissaan. Toivoisin kuitenkin ihmisten ymmärtävän, että katkeamispisteessä olevan ihmisen kiusaaminen netissä voi olla se viimeinen pisara, joka johtaa kauheisiin seuraamuksiin. Ehkä joku toivoo aiheuttavansa mahdollisimman monta itsemurhaa netissä riehuessaan? Se vasta onkin nyrjähtänyttä ja epänormaalia.
Ja sitten alkuperäiseen aiheeseen: Lapsen käytöksen videoiminen on mielestäni hyvä idea. Pysyvä lastenkotisijoitus on mielestäni huono vaihtoehto, ennemmin lapsi pitäisi saada intervallijaksoille esim. joka toiseksi viikoksi. Omassa tilanteessani tein lastensuojeluilmoituksen, kun en enää jaksanut erityislapseni kanssa. Valitettavasti mies pelkäsi huostaanottoa ja torpedoi sijaisperhemahdollisuuden vähättelemällä kaikkia ongelmiamme, ja jäimme ilman tukea. Hyvä puoli asiassa oli se, että ls-ilmoitus sai anopin tajuamaan, että tarvitsemme lastenhoitoapua useammin kuin pari kertaa vuodessa. Sukulaisia ei voi kuitenkaan kuormittaa loputtomasti, ja kuvailemasi perusteella oikea paikka intervallijaksoille on laitoksessa.
Perheenne muilla lapsilla on oltava oikeus vanhempiin. Tällä hetkellä ette luultavasti pysty huomioimaan heitä kovin hyvin. Teet palveluksen itsellesi, puolisollesi ja kaikille lapsillesi, jos vaadit lapselle laitospaikkaa. Myös erityislapsen kannalta on parempi, että hän on välillä kotona, jossa voidaan hyvin, kuin aina kotona, jossa kaikki voivat huonosti.
Ja sille yhdelle viisastelijalle: lapsi, jolla on vaikeita neurologisia ongelmia, on todennäköisesti vähintään yhtä haastava kuin kehitysvammainen lapsi. Diagnoosit eivät muutenkaan sano paljon mitään: kehitysvammaisuus on erittäin monimuotoinen ilmiö. Vertauskuvallisesti: jalkapallo, salibandy, tennis ja kroketti ovat pallopelejä. Jokaisella on omat sääntönsä, tekniikkansa, välineensä... Kehitysvammaisus on kuin pallopeli. Jos olet nähnyt vain jalkapallo-otteluita, et tiedä tenniksestä mitään. Kehitysvammaiset ihmiset poikkeavat toisistaan niin paljon, että koko käsite on harhaanjohtava. Sama koskee neurologisia kehityshäiriöitä tai neurologisia haasteita.
Iso iso hali ap:lle!! Olet hyvä vanhempi. Huono vanhempi ei toimittaisi lasta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:16"]
Niin makaa kuin petaa. Ei vissiin sullakaan kaikki inkkarit kanootissa, jos osa noista on periytyny sun nappulalle.
[/quote]
Olet säälittävä luuseri. Tuskan tuottaminen toiselle on alhaista ja epäinhimillistä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:16"]
Niin makaa kuin petaa. Ei vissiin sullakaan kaikki inkkarit kanootissa, jos osa noista on periytyny sun nappulalle.
[/quote]
Olet säälittävä luuseri. Tuskan tuottaminen toiselle on alhaista ja epäinhimillistä.
Adhd ja assi ei oikein mahdu samaan lauseeseen. Lääkehoito päin persettä. Lääkärikontaktit olemattomat. Miten ihmeessä et vaadi lapsellesi parempaa hoitoa?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:41"]
Adhd ja assi ei oikein mahdu samaan lauseeseen. Lääkehoito päin persettä. Lääkärikontaktit olemattomat. Miten ihmeessä et vaadi lapsellesi parempaa hoitoa?
[/quote]
Sitä kun ei aina vaatimalla saa. Vaadin lääkekokeiluakin nelisen vuotta ennen kuin sellaiseen päästiin. Siitäkin on jo kolme vuotta. Unihäiriöitä tutkittiin kyllä, mutta niihin ei ole apua saatu edelleenkään. 7v sitten diagnosoitu unen olevan pinnallista, katkonaista, nukahtaminen uudelleen on hyvin vaikeaa. Sittemmin saatiin melatoniinit ja lapsi kävi nukkumaan klo 20.30 kuten halusimmekin aiemman 2.00 sijaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia, ap! Tässä yksi "epäonnistunut paskamutsi", joka todellakin luovutti lapsensa kasvatusvastuun ammattilaisille. Lapsella neurologista poikkeamaa, epäilen itse lisäksi mielisairautta joka kulkee suvussa (niin nuori, ettei ole tutkittu).
Meillä on lapsen kanssa nyt paremmat välit ja hän kyläilee välillä, jos vaan on ihmisiksi. Usein ei ole, tai se unohtuu, ja saan stressioireita pidemmäksi aikaa näistä vierailuista. Olen tämän lapsen takia menettänyt työpaikkani, mielenterveyteni väliaikaisesti jne. mutta kukaan ei ole kysynyt, miten minä jaksan. Hoitavaa tahoa kiinnostaa loputtomasti vaan lapsen oireilu, minut vanhempana on viskattu kylmästi sivuun. Suomessa tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota!
Kenelläå nk erityislapsi niin oon ihmetellyt miten vanhemmat jaksaa. olen nähnyt niitä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei miten kurjaa. Ystävälläni lapsella on myös vastaavanlaisia ongelmia, ikää vasta 6. En tiedä miten auttaisin. Ystäväni myös usein vähättelee ongelmia minulle, puhuu ohimenevänä vaiheena vaikka vauvasta asti vaikeita ongelmia ollut. Uskon että on niin kipeä asia. En pysty ottamaan lasta meille edes hoitoon, koska hakkaa/potkii lapsiani joita minun on suojeltava. Pelkästään kylässä käyminen on vaikeaa ja lapseni pelkäävät jonka vuoksi edellisestä kyläilystä on ainakin vuosi.
Mä Niin tiedän miltä susta tuntuu. Oma poikani asui ensin kaksi vuotta intensiivihoitoyksikössä jonka jälkeen viisi vuotta perhekodissa. Tämä kaikki lähti lastenlinnan kuuden viikon osastotutkimusjakson jälkeen. En koskaan sano, että nuo 7 vuotta olisivat olleet jotenkin helppoja meille, ehei. Nyt poika kotona (onneksi) ja on ihana, hauska, vastuullinen ja mahtava nuorimies. Koulut sujuu ja harrastaa.
Olisiko teillä mahdollisuutta tukiperheeseen taikka tukihenkilöön jonka kanssa puuhata. Perhetyötä? Saattehan vammaistukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:52"]Voi ei miten kurjaa. Ystävälläni lapsella on myös vastaavanlaisia ongelmia, ikää vasta 6. En tiedä miten auttaisin. Ystäväni myös usein vähättelee ongelmia minulle, puhuu ohimenevänä vaiheena vaikka vauvasta asti vaikeita ongelmia ollut. Uskon että on niin kipeä asia. En pysty ottamaan lasta meille edes hoitoon, koska hakkaa/potkii lapsiani joita minun on suojeltava. Pelkästään kylässä käyminen on vaikeaa ja lapseni pelkäävät jonka vuoksi edellisestä kyläilystä on ainakin vuosi.
[/quote]Siis ystäväni lapsella.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:53"]
Mä Niin tiedän miltä susta tuntuu. Oma poikani asui ensin kaksi vuotta intensiivihoitoyksikössä jonka jälkeen viisi vuotta perhekodissa. Tämä kaikki lähti lastenlinnan kuuden viikon osastotutkimusjakson jälkeen. En koskaan sano, että nuo 7 vuotta olisivat olleet jotenkin helppoja meille, ehei. Nyt poika kotona (onneksi) ja on ihana, hauska, vastuullinen ja mahtava nuorimies. Koulut sujuu ja harrastaa.
Olisiko teillä mahdollisuutta tukiperheeseen taikka tukihenkilöön jonka kanssa puuhata. Perhetyötä? Saattehan vammaistukea?
[/quote]
Vammaistuki (92e/kk) tulee ja tukihenkilö kyllä on. Kiitos tsempeistä, kyllä tämä helpottaa kun saadaan muualle riehumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS oma lapseni olisi masentunut niin kyllä minä huutaisin presidenttiä myöten apua että saa terapiaa, eikä mitään lääkkeitä! Olet varmasti ymmärtänyt jotain väärin.
Koittaa tähän ketjuun vastanneet ymmärtää, että Suomessa erityislasten hoito on suorastaan retuperällä. Sossu ja vammaispuoli palloittelevat lasta, että kumman kustannuserä se on; hoitotaho on usein pelkästään psykiatrinen, vaikka iso osa lapsista kärsii neurologisista ongelmista ja psykiatria tulkitsee ne väärin; äidin oletetaan jaksavan loputtomasti ja mitä vaan. On "normaalia", ettei työikäinen nainen voi käydä töissä vaikka lapsi olisi jo kouluiässä, vuoropäiväkoteja erityislapsille ei ole olemassakaan, tukiperheen saaminen riippuu siitä, ottaako joku vapaaehtoinen erityislapsen luoksensa kerran kuussa. Yleensä ei ota. Sotketaan soppaan mukaan terapian/kuntoutuksen tarve, Kelan kaikkitietävä ylilääkäriä, joka hylkää hakemukset tapaamatta lasta kertaakaan + saman tahon mielivaltaisuus apua/kursseja ym. myönnettäessä, niin jaksaminen loppuu keneltä tahansa nopeasti. Omillaan saa pärjätä. Jossei pärjää, lapsi on laitoksessa pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:35"]Mietipä kaks kertaa kannattiko tehdä lapsi?
[/quote] sun äitis olis sit varmaan kannattanu kans miettii jos tota mieltä olet...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:35"]Mietipä kaks kertaa kannattiko tehdä lapsi?
[/quote] sun äitis olis sit varmaan kannattanu kans miettii jos tota mieltä olet...
erityislastenvanhemmat ( @ ) gmail.com
kirjoita osoite ilman välejä ja sulkumerkkejä, osoitteen esittäminen näin toivottavasti estää roskapostirobotteja
...eli tähän osoitteeseen kaipaan yhteydenottoja niiltä, jotka haluavat olla mukana laatimassa kirjelmää lapsiasiavaltuutetulle erityislastenperheiden tarpeista ja oikeuksista.
Vähimmäisvaatimus on jotta tapauksenne voidaan mainita, jotta tiedossani on yhteystiedot joista tarvittaessa tavoitetaan kommentoimaan lisää ko. tapausta.
Vammaispalvelulaki on nykyisellään se joka säätelee kaikki kuntoutusten ja tukien saamiset erityislasten perheille, tässä laissa on omat heikot kohtansa. Kuntien ja kaupunkien resurssit eivät yleensä riitä lähellekään lapselle ja perheelle suositeltuja palveluja ja kuntoutuksia toteuttamaan. Kuka silloin kärsii? Lapsi ja perhe, mahdollisesti laajempikin yhteisö.
Nykyisessä työssäni törmään jatkuvasti resurssien puutteeseen - aikuispuolella. Olemme syvässä suossa kun lastenkin palvelut on jäissä. Ongelmat kasaantuu ja meillä on kohta runsaasti syrjäytyneitä nuoria. Ennaltaehkäisevään työhön tulisi panostaa hurjasti, erikoissairaanhoito on todella kallista ja ilman riittäviä tukitoimia kaikki erityiset päätyvät jossain vaiheessa erikoissairaanhoidon asiakkaiksi.
Oman lapseni osalta en aio olla hiljaa selvistä laiminlyönneistä kaupungin taholta ja samalla tässä taistelee sitten useammankin puolesta.
Kyllä vaan käytöshäiriöinen lapsi löytää itsensä pian laitoksesta, esim. psykiatrisesta. Sinne minunkin lapseni lähti.
Ja kaikki lapset eivät muuten ole helpompia hoidossa- omallani meni pasmat ihan sekaisin muiden läsnäolosta, ja kun ei ollut tippaakaan kykyä säädellä tunteita tai omatoiminnan ohjausta, se tiesi sitten levottomuutta, väkivaltaisuutta jos yritti rauhoittaa tai ohjata muihin puuhiin jne.
Meidän teini ikäinen erityislapsi on lastenkodissa avohuollontukitoimenpiteenä. On viikonloput kotona. Pääsee nyt kotiin, kun koulut päättyy ja hieman huollettaa miten taas pärjätään. Ei mm. suostu hampaitaan tai hiuksiaan pesemään. Ei intä vastaan vaan ei vaan mene ja jos väkisin vie, niin saa kamalat raivarit, silti se vaan on jotenkin saatava nekin asiat tekemään.
Olen kuitenkin onnellinen, että pääsee kotiin. Lapsemme kaipasi koko ajan kotiin ja oli tosi surullinen aina takaisin sinne mennessään. On hyvä lastenkoti, mutta asbergerin on vaikea sopeutua vieraaseen paikaan ja varsinkin laitokseen missä ei ole sitä tuttua ja turvallista ihmistä, joka ymmärtää häntä.
On ollut psykiatrisella intervallijaksoilla ja ei ole kiva jättää itkevää lasta sinne, kun kyse ei ole kiukutteluitkusta vaan syvästä surusta ja hädästä, kun joutuu kotoa pois.
Ajatelkaa sen lapsen tunteitakin, kun työnnätte niitä lastenkotiin tai psykiatriselle. Meidän lapsella ei ole mielenterveysongelmia todettu. On ihan vaan asbergerin vuoksi psykiatrisen asiakas.
Minulla kehitysvammainen teini ja en kyllä vaihtaisi käytöshäiriöiseen adhd lapseen joka on ihan raskaimmasta päästä. Kehitysvammaiset osaa käyttäytyä yleensä paljon paremmin ja ovat kiltimpiä. Adhd vielä menee ilman käytöshäiriötä ja on noistakin lapsista kokemusta, kun olin erityiskoulussa töissä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:16"]
Niin makaa kuin petaa. Ei vissiin sullakaan kaikki inkkarit kanootissa, jos osa noista on periytyny sun nappulalle.
[/quote]
Mitä tyydystä saat lyödyn lyömisestä? Annat ainakin meille muille itsestäsi todella lapsellisen, kypsymättömän ja typerän kuvan. Toivottavasti saamasi sairas tyydytys yrityksestäsi satuttaa muita on sen arvoinen.