Lue keskustelun säännöt.
Haluan antaa lapseni pois, en enää jaksa!! :(
27.05.2014 |
Kyseessä esiteini-ikäinen erityislapsi, jolla menee koko ajan pahemmaksi vain oireilu. En jaksa enää. Olen johdonmukainen ja saanut tarkat ja hyvät ohjeet joiden mukaan lapsen kanssa pitäisi pärjätä. Ei vain pärjää. Olemme mieheni kanssa aivan väsyneitä emmekä enää oikeastaan edes välitä miten lapsen asiat sujuu. Hänellä on uhmakkuushäiriö, väittelee mm. päivittäin siitä pitäisikö hampaat pestä vai ei. Vaikka joka kerta asia päättyy samoin, hän ei silti sitä hyväksy vaan aina pitää väitellä.Jos lopettaa väitteisiin vastaamisen, hän jankuttaa niin kauan kunnes vastaa taas.
Lisäksi jatkuvasti pitää olla korvaamassa hänen aiheuttamiaan vahinkoja. Milloin hän on rikkonut jotakin (usein vakuutus korvaa mutta onhan siinä omavastuu!), milloin tehnyt tahallaan jotain (vakuutus ei korvaa mutta me joudumme korvaamaan) tai tuhoaa omia vaatteitaan, esineitään, terveyttään jne.
Aion soittaa kyllä vanhempainpuhelimeenkin tänään. Mutta ensin pahimmat höyryt tänne. Olen päättänyt antaa hänet nyt sijoitukseen. Tai lastenkotiin, mihin vain. Sukulaiset ovat tukeneet ja olleet apuna aika paljon, mutta heilläkin jo voimat tämän kanssa loppu. Saamme joka kuukausi 1 tai 2 viikonloppua niin ettei tämä erityislapsi ole kotona (kiitos tästä kuuluu sukulaisille), mutta meillä on vielä nuorempia sisaruksia jotka ovat jo oppineet vanhimmalta todella sairaita käytöstapoja.
Ennen kuin tilanne on se, etten halua enää nähdäkään koko lasta, pitää lapsi saada meiltä pois ja äkkiä. Osastojaksoilla käytös on aina hyvää, joten ammattilaisten mielipidettä näihin ei ole saatu. Vain kotona ja suurimmassa osassa sukulaisten koteja tämä käytös on näin pahaa.
Kommentit (113)
Voimia ap, suosittelisin sitä ls-ilmoitusta lapsesta jolloin saisi avohuollon tukitoimia, meillä teini pääsi perhetukikeskukseen vastaavassa tilanteessa. Eihän se mukavaa ollut kenellekään, mutta sinä aikana sain itsekin hieman apua keskusteluissa. Nyt teini on kotona, ja valitettavasti tutkimukset ovat vielä kesken ja tilanne taas pahentumassa, mutta vielä jaksan, hetken. Teinillä epäillään masennusta, jotain neurologista häikkää, varmaan adhd, mutta hitaasti nämä rattaat pyörivät...
Mä en saa edes yhtä iltaa kuukaudessa olla rauhassa, ja se kyllä syö. No, onneksi on taas tapaaminen pian ja lääkärikin soittelee tänään jonkun testin tuloksia. Ja onneksi alkaa lapsella kesäloma, ei tarvii stressata, että meneekö se kouluun :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:00"]
74:n kommentti myös mietitytti: "Mietipä kaks kertaa kannattiko tehdä lapsi?" Mitäköhän hän tarkoittaa kannattamisella? Jos vaikka rakastuu, aloittaa suhteen, on onnellinen ja suhde särkyy viisi vuotta myöhemmin, niin ei varmaan olisi kannattanut rakastua, niinkö?
[/quote]
Onneton vertaus. Kyllä suhde voi olla täysin onnistunut, antoissa ja hyvä, vaikka se joskus päättyisikin. Minulla on kaikista pitkistä suhteistani hyvät muistot ja olen saanut niistä paljon. Lapsi on kuitenkin pysyvä taakka ja ikuinen, ja vamaisuus on aina pieni mahdollisuus. Jos ei tiedä, että jaksaisi myös vammaisen lapsen huoltajana, ei kannata hankkia lapsia ollenkaan. Jos ei ole valmis riskiä ottamaan, kannattaa pysyä lapsettomana. Sekin on mukavaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:00"]
74:n kommentti myös mietitytti: "Mietipä kaks kertaa kannattiko tehdä lapsi?" Mitäköhän hän tarkoittaa kannattamisella? Jos vaikka rakastuu, aloittaa suhteen, on onnellinen ja suhde särkyy viisi vuotta myöhemmin, niin ei varmaan olisi kannattanut rakastua, niinkö?
[/quote]
Onneton vertaus. Kyllä suhde voi olla täysin onnistunut, antoissa ja hyvä, vaikka se joskus päättyisikin. Minulla on kaikista pitkistä suhteistani hyvät muistot ja olen saanut niistä paljon. Lapsi on kuitenkin pysyvä taakka ja ikuinen, ja vamaisuus on aina pieni mahdollisuus. Jos ei tiedä, että jaksaisi myös vammaisen lapsen huoltajana, ei kannata hankkia lapsia ollenkaan. Jos ei ole valmis riskiä ottamaan, kannattaa pysyä lapsettomana. Sekin on mukavaa.
[/quote]
"Jos ei tiedä, että jaksaisi myös vammaisen lapsen huoltajana...."
Harva tietää millaista on hoitaa vammaista lasta, jos ei sellaisesta erikseen ole kokemusta. Ja vaikka olisikin, niin vammoja on eri laatuisia ja joskus sitä vain uupuu siihen. Fyysisen vamman kanssa pärjää ehkä paremmin, mutta "henkinen vamma"/pahat käytöshäiriöt ovat sitä luokkaa, että ne myrkyttävät lopulta koko perheen.
Suosittelen että työnnät pääsi perseeseesi, poistut ketjusta ja menet vaikkapa pesemään vessasi.
Täällä taas viisastellaan vammaisten lasten hoitamisesta. Enpä usko, että kukaan oikeasti tajuaa, miten erilaisia vammaisia ja ei-vammaisia, mutta erityistarpeisia, lapsia on! Jokaisella omat haasteensa: yksi ei kävele, toinen ei puhu, kolmas raivoaa vaikka kävelee ja puhuu...osa ruokitaan letkulla, osa syö normaalisti. Osa oppii kuivaksi 2-vuotiaina tai aiemmin, osa ei koskaan tai vaikkapa 12-vuotiaana. Sama lapsi, joka osaa taitavasti puhua aikuiselle, voi olla älyllisesti silti vajaa tai kärsiä aivovammasta. Toisaalta taas jonkun autisti voi olla huippuälykäs, vaikkei koskaan sanoisi sanaakaan (iso osa ei ole). Jne.
Hienoa Ap kun uskallat avata keskustelun tästä aiheesta, olen samanlaisessa tilanteessa, mutta lisänä vielä se että olen saanut taistella lapsen tutkimisen puolesta, menimme lopulta yksityistä reittiä ja homma vieläkin kesken. Syksyllä edessä tilanne jossa joudun vakavasti harkitsemaan työnteon lopettamista, jotta voin toimia lapseni avustajana ja vahtina kun kunta ei sellaista järjestä. Ehdotan, että keräämme tarinamme yhteen ja lähestymme lapsiasiavaltuutettua ja vaadimme välittömästi toimia erityislasten perheiden aseman parantamiseksi. Mikäli kiinnostusta on niin perustan sähköpostiosoitteen jonka kautta pääsemme alkuun. Yt. yksi jaksamisen äärirajoilla taisteleva erityislapsen äiti jolla yht. 3 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän sua. Mulla kaks aspergerpiirteistä. En jaksais millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:00"]
mikä diagnoosi lapsellasi on?
[/quote]
Adhd, uhmakkuushäiriö, määrittelemätön käytöshäiriö, masennus ja selvityksen alla vielä asperger.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:00"]
mikä diagnoosi lapsellasi on?
[/quote]
Adhd, uhmakkuushäiriö, määrittelemätön käytöshäiriö, masennus ja selvityksen alla vielä asperger.
Ap
[/quote]
Ja oireillut on aivan pienestä lapsesta lähtien, ei edes kahta vuotta ollut täyttänyt. Päiväkodissa huolestuttiin lapsen käytöksestä melkein välittömästi kun sinne hänet vein hoitovapaan jälkeen n. 1v7kk ikäisenä. Itsekin olin jo epäillyt jotakin, kun jatkuvasti oli jotain ongelmaa (ruoka ei kelpaa, ei nuku, ei osaa rauhoittua ja itkuherkkä jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, toisaalta on kiva ettei sitä vertaistukea ole kovin paljon. Olen kakkonen tosi pahoillani että sinäkin joudut sinnittelemään päivästä toiseen. Monestihan puhutaan siitä vain että kun lapsen täytyy koko ajan jaksaa sinnitellä ja yrittää pärjätä, mutta missäs puhutaan siitä kuinka hirveän uupuneita voi erityislapsen vanhemmat olla?
En ole ikinä satuttanut lastani mutta toisinaan viime aikoina sellainen ajatus on käynyt mielessä, että niin hirveä olo lapsen mölinästä ja inttämisestä, että käyn nasauttaa kuonoon niin jos hiljenisi siitä. Tiedän ettei siinä kävisi niin eikä tee mieli kokeillakaan, mutta olen todella niin hirveän uupunut :(
Ap
Voiei :( saanko kysyä että ottaisitko mieluummin kehitysvammaisen tai vaikka epileptikon tai ykköstyypin diabeetikon? Siis että sinun lapsellasi olisi. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko löytäneet vertaistukea leijonaemoista? Sieltäkin voisi saada jotain apua.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:23"]
Voiei :( saanko kysyä että ottaisitko mieluummin kehitysvammaisen tai vaikka epileptikon tai ykköstyypin diabeetikon? Siis että sinun lapsellasi olisi. Voimia sinulle.
[/quote]
Jaa-a, noissa muissa olisi varmaan omat ikävät puolensa. Se mikä tässä tuntuu raskaimmalta, on se että lapsen pitäisi elää "normaalia" elämää, eli herätä aamuisin kouluun ja tulla kotiin iltapäivällä, syödä ja tehdä läksyt ja viettää aikaa ystävien kanssa, mutta noista mitkään ei onnistu ilman meidän vanhempien apua. Huolehdimme lapsesta kuin olisi edelleen n. 5-vuotias (vertaan tässä nyt nuorempiin sisaruksiin), myös kaverisuhteissa pitäisi olla mukana kun kulkee leikkipaikoilla. Ei tietysti voida olla enää esiteini-ikäisen mukana. Vai onko jo kyse ihan teini-ikäisestä, kai jos mennään kirjaimellisen luokituksen perusteella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä oot hoitanut? Mikä kasvatustyyli sulla oli kun lapsi oli pieni?
Diabeetikolla tai epileptikolla on kuitenkin niinsanotusti järki päässä ja ajattelee ja toimii normaalisti. Kehitysvammainen on aivan toista. Itselläni on diabetes, samoin mieheni siskolla ja hänen tyttärellään. Ei tämä elämä ole sen erilaisempaa ollut, enemmän vain tullut liikuttua ja syötyä terveellisemmin. Hoh. Mieheni isällä epilepsia - ja ihan tervejärkinenhän tuo tähän asti on ollut. Tuttavallani kehitysvammainen lapsi - ja ei todellakaan ole normaalia se elämä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:23"]Voiei :( saanko kysyä että ottaisitko mieluummin kehitysvammaisen tai vaikka epileptikon tai ykköstyypin diabeetikon? Siis että sinun lapsellasi olisi. Voimia sinulle.
[/quote]
Siis mikä vitun kysymys tää on?
Onko lääkityksiä? ADHD lääkkeissäkin on muutama vaihtoehto.
Mun tuttu kuvasi käytöstä kotona. Sitten ottivat sairaalassakin tosissaan tilanteen.
Tsemppiä toi on tosi raskasta. Joskus lääkkeen vaihto auttaa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:28"]
Mitenkä oot hoitanut? Mikä kasvatustyyli sulla oli kun lapsi oli pieni?
[/quote]
En jaksa selitellä aina jatkuvasti kaikille miten olen toiminut, jotta he voisivat pohtia voisiko sittenkin olla kyse huonosta kasvatuksesta. Anteeksi vain. Lapsella on todettu neurologisia muutoksia aivojen toiminnassa kun oli nelivuotias. Aika pieleen saa kasvattaa että ehtii tuollaista tapahtua VAHINGOSSA.
Ap
Varmaan ihan viisas ratkaisu. Voi olla lapsellekin käänne parempaan päästä ammattilaisten hoiviin. Laitoksessa ihmiset joutuvat kestämään lapsen käytöstä vain työvuoronsa ajan, joten jaksavat kohdata haastavatkin tapaukset.
Ei vanhemman pidä aina vain jaksaa. Joskus on kaikille parhaaksi luovuttaa kasvatustehtävä ulkopuolisille. Kyllä te aina lapsenne vanhempina pysytte.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:10"]Hae ensin apua.voit saada lisää tukitoimia.älä vielä luovuta lastasi..sillä voit katua sitä jälkeenpäin.yritä ensin saada lisää apua.lapsen antaminen sijoitukseen saattaa vain pahentaa oloasi.varmasti on rankkaa mutta koittakaa jaksaa miettiä asiaa monelta kantilta..
[/quote]
Ei nyt saatana. Etkö osaa lukea vai onko luetunymmärtämisessä vaikeuksia?
Ap sanoi olevansa aivan loppu, enkä usko, että kevein perustein on lastaan laittamassa pois. Jokainen, joka laukoo jotain lainaamani tekstin kaltaista, voisi sekunnin pitempään miettiä ja todeta, että parempi olisi olla hiljaa.
Kukaan ulkopuolinen ei tiedä millaista ap:n kotona on, joten on äärettömän typerää sanoa, että pidä lapsi kotona. Helppoahan toki on huudella.