Haluan antaa lapseni pois, en enää jaksa!! :(
Kyseessä esiteini-ikäinen erityislapsi, jolla menee koko ajan pahemmaksi vain oireilu. En jaksa enää. Olen johdonmukainen ja saanut tarkat ja hyvät ohjeet joiden mukaan lapsen kanssa pitäisi pärjätä. Ei vain pärjää. Olemme mieheni kanssa aivan väsyneitä emmekä enää oikeastaan edes välitä miten lapsen asiat sujuu. Hänellä on uhmakkuushäiriö, väittelee mm. päivittäin siitä pitäisikö hampaat pestä vai ei. Vaikka joka kerta asia päättyy samoin, hän ei silti sitä hyväksy vaan aina pitää väitellä.Jos lopettaa väitteisiin vastaamisen, hän jankuttaa niin kauan kunnes vastaa taas.
Lisäksi jatkuvasti pitää olla korvaamassa hänen aiheuttamiaan vahinkoja. Milloin hän on rikkonut jotakin (usein vakuutus korvaa mutta onhan siinä omavastuu!), milloin tehnyt tahallaan jotain (vakuutus ei korvaa mutta me joudumme korvaamaan) tai tuhoaa omia vaatteitaan, esineitään, terveyttään jne.
Aion soittaa kyllä vanhempainpuhelimeenkin tänään. Mutta ensin pahimmat höyryt tänne. Olen päättänyt antaa hänet nyt sijoitukseen. Tai lastenkotiin, mihin vain. Sukulaiset ovat tukeneet ja olleet apuna aika paljon, mutta heilläkin jo voimat tämän kanssa loppu. Saamme joka kuukausi 1 tai 2 viikonloppua niin ettei tämä erityislapsi ole kotona (kiitos tästä kuuluu sukulaisille), mutta meillä on vielä nuorempia sisaruksia jotka ovat jo oppineet vanhimmalta todella sairaita käytöstapoja.
Ennen kuin tilanne on se, etten halua enää nähdäkään koko lasta, pitää lapsi saada meiltä pois ja äkkiä. Osastojaksoilla käytös on aina hyvää, joten ammattilaisten mielipidettä näihin ei ole saatu. Vain kotona ja suurimmassa osassa sukulaisten koteja tämä käytös on näin pahaa.
Kommentit (113)
Voimia kovasti teille koko perheelle.
On varmasti parempi jos saat lapsen sijoitukseen ennen kuin sinulta palaa käämit täysin. Kysy myös terkkarista jos voisit saada keskusteluapua tms.
Onko sillä tenavalla yhtään järkeä päässä? Tajuaako se ikinä normaalia puhetta ja tuleeko koskaan tajuamaan? Voisit edes ajatella että jonain päivänä homma normalisoituu.
Mites lääkitykset? Onhan niitä kokeiltu?
Älä vaan syyllistä itseäsi kohtuuttomasti. Ei ihminen mitä tahansa kestä eikä tarvitsekaan. Kun saat välillä lepoa asiasta, jaksat taas paremmin.
Voimia!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:31"]
Onko lääkityksiä? ADHD lääkkeissäkin on muutama vaihtoehto.
Mun tuttu kuvasi käytöstä kotona. Sitten ottivat sairaalassakin tosissaan tilanteen.
Tsemppiä toi on tosi raskasta. Joskus lääkkeen vaihto auttaa.
[/quote]
Masennuslääkitys, jonka aikana ei valitettavasti voi käyttää adhd-lääkkeitä. On ollut kokeilussa adhd-lääke, mutta kokeilu epäonnistui sivuvaikutusten vuoksi. Toivon mukaan voisimme kokeilla jo pian uudestaan adhd-lääkitystä!
Ap
[/quote]
Kai lapsesi käy terapiassa? Lääkitys ei paranna ketään vaan masennus pitää aktiivisesti käydä läpi.
Riittäisikö, jos saisitte lapselle tukiperheen? Lapsi viettäisi siellä vaikkapa joka toisen viikonlopun, 2 yötä kerrallaan. Sen lisäksi voisitte ehkä itse palkata hoitajan kerran viikossa koko illaksi.
Teillä on varmaan oma vammaispuolen työntekijä/sossu, jolta voitte näistä tukimuodoista kysellä. Toki on mahdollista sijoittaa lapsi muuallekin, jos ihan oikeasti ette enää jaksa.
En osaa muuta sanoa kuin, että voimia! Kokemusta minulla ei asiasta ole, mutta silti haluan oikeasti toivottoo voimia ja jaksamisia! Ja toivottavasti asia selkeytyy!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:40"]
Onko sillä tenavalla yhtään järkeä päässä? Tajuaako se ikinä normaalia puhetta ja tuleeko koskaan tajuamaan? Voisit edes ajatella että jonain päivänä homma normalisoituu.
Voimia!
[/quote]
Kyllä tuntuu siltä että tajuaa esimerkiksi tehneensä jotain ystävänsä perheelle tosi rumasti ja kaikki me muut olemme tosi maassa siitä, mutta lapsi saattaa viiden minuutin kuluttua tulla iloisena huoneestaan ja jutustella asioista niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Esimerkiksi viimeksi oli jotain mittaamattoman arvokasta rikottu, vakuutus toki korvasi rahallista arvoa mutta tunnearvoa ei voi korvata millään. Olimme aivan hirveän pahoillamme ja surullisia sen illan, mutta lapsi itse unohteli jatkuvasti tuon asian. Hän mm tuli esittämään lomaideoita, kertomaan kuinka kivaa oli pelata futista koulussa ja muuta kivaa. Katumus tulee jos asiasta jauhaa riittävän vakavalla sävyllä ja se kestää noin minuutin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:14"]
Monestihan puhutaan siitä vain että kun lapsen täytyy koko ajan jaksaa sinnitellä ja yrittää pärjätä, mutta missäs puhutaan siitä kuinka hirveän uupuneita voi erityislapsen vanhemmat olla?
[/quote]
Ei siitä puhuta, aihe on tabu. Tälläkin palstalla pyörii niitä, jotka ovat oikein ottaneet asiakseen levittää erityislapsia koskevaa propagandaa ja kertoa, kuinka erityislapsen kanssa kaikki on niin paljon parempaa ja ihanampaa kuin tavallisen lapsen kanssa. Tässä tehdään kammottava karhunpalvelus niin näille lapsille, heidän vanhemmilleen kuin koko yhteisöllekin, kun ihmisille muodostuu aivan vääränlainen kuva erityislasten "ihanuudesta".
Kiitos sinulle, että kerrot asiasta rehellisesti. Ymmärrän erittäin hyvin päätöksesi antaa lapsi muiden hoidettavaksi. Toivottavasti hänelle löytyy hyvä paikka. Ei kuulosta ollenkaan järkevältä, että vanhempien pitäisi koko loppuelämänsä uhrata erityislapsen tarpeiden täyttämistä varten. Teet oikein sekä itsesi että muiden lastesi kannalta, kun pyrit saamaan oman jaksamisesi taas raiteilleen.
On masennuslääk.joiden kanssa voi käyttää stimulantteja.
T.aikuinen addi, omalla kokemuksella
Kuulostaa todella hurjalta/rankalta.. ei varmasti kukaan jaksaisi loputtomiin. Minä ainakaan. Toivottavasti saatte asiat raiteilleen ja voisitte elää "normaalia" elämää.. pelkkää hyvää teille.
Paljon voimia!
Millainen hoitosykli teillä on? Mainitset osastohoijaksot ja että 1-2 vklo/ kk lapsi on sukulaisilla (mutta onhan heidänkin voimansa rajalliset!).
Onko tämä taas sellainen tapaus, että lääkäri määrää jotain ihan mitä tahansa lääkettä ja sitten teidän pitäisi jaksaa taistella kuin leijonat, että saisitte lapselle sopivan lääkeyhdistelmän (kts. viesti 16).
Entä tukiperhe, siis ei sukulaisperhe? Voisi olla helpompaa kaikille, jos sukulaiset auttaisivat silloin tällöin ja tukisivat teitä vanhempia ja muita lapsianne, mutta että pojalla olisi tukiperhe, jonka luona hän voisi olla silloin tällöin? Ettei kaikki teidän perheen suhteet muihin ihmisiin olisi pojan tilanteen leimaamia "hoitosuhteita".
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:54"]
On masennuslääk.joiden kanssa voi käyttää stimulantteja.
T.aikuinen addi, omalla kokemuksella
[/quote]
En ole lääkäri joten en osaa sanoa aiheeseen juuri muuta kuin mitä meille kerrottiin. Ensin on saatava masennusoireet lievittymään että voidaan kokeilla erilaisia adhd-lääkkeitä. Onko sitten lapsilla ja aikuisilla eri juttu, en tiedä.
Ap
Ja siis ei ole tukiperhettä, ei omaa vammaispuolen työntekijää tai muutakaan. Näillä diagnooseilla saamme ainoastaan psykiatrian poliklinikalta käyntejä, ei terapiaa, vain lääkityshoitoa ja satunnaisia osastojaksoja tilanteen pahentuessa. Räpellystä siis.
Ap
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta erityislapsista, mutta ymmärrän hyvin jos ahdistut, stressaat ja pelkäät mitä hän seuraavaksi tekee, miten ihmiset tuomitsevat sinut tai poikasi. En tiedä onko tämä ihan turha neuvo, mutta muista, että sinä et ole poikasi, voisiko sinun omaa jaksamistasi auttaa jos pyrkisit hyväksymään tämän hetkisen tilanteen sellaisena kuin se on ja toivomaan parempaa tulevaisuudessa niissä asioissa, joita et voi kontrolloida?
Minä olen myös kuullut, että on olemassa ADHD-lääkkeitä, joita voi käyttää mielialalääkkeiden kanssa. Ehkä kannattaisi kysyä omalta lääkäriltä tai erikoislääkärin mielipidettä?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:40"]
Ei ole mahdollista. Lapsi on vanhemmalle suurin ilonaihe. Olet mielisairas, jos lapsesi ei tee sinua onnelliseksi.
[/quote]
Et ole sitten nähnyt autistilasta, joka maalaa seinät paskallaan, puree toisia (myös aikuisia) hajottaa kaikki paikat säpäleiksi, lyö ja hakkaa kaikkia, jotka tulevat lähelle.
Empatiani ovat täysin hänen vanhempiensa puolella ja ymmärrän todella, että antoivat lapsen sijoitukseen. Äitirukka oli jo niin mustelmilla ja päässä hiuksettomia kohtia, kun poika oli repinyt tukkoja pois juurineen, että ihmettelen, että niinkin kauan olivat jaksaneet.
Hyvä asia kuitenkin, että uskallat myöntää asian, mutta toki sitä lapsen kannalta toivoisi, että saisitte niin paljon tukea ja apua, että jaksaisitte hoitaa lapsen kotona. Varmaan tosi raskasta tällaisen erityislapsen kanssa, mutta onko tosi ettei mistään saa apua hoitoon? Vaikka joku tukiperhe, joka ottaisi lasta luokseen vähän pidemmiksi ajoiksi? Mistä olet kysellyt apua ja tukea? Voimia!
Kuten jo edellä todettiin, kuvaa pätkiä lapsen tyypillisestä toiminnasta kotona ja käy näyttämässä hoidosta vastaavalle taholle. Ja kuvaat tietysti niin, että lapsi tai toisetkaan lapset eivät huomaa ja provosoidu esittämään (kamera esim. kirjahyllyn tms. sopivan ylhäällä olevan tason päälle, vedät muistikortin täyteen, lataat koneelle ja klippailet sieltä sitten tyypillisiä tilanteita, toistat nauhoitusta tarpeen vaatiessa. Kuvaanhan jää päivät ja kellonajat, eli tilanteiden ajallinen väli on nähtävissä vaikka välistä ottaa pois matskua.) Myös tuo, että muut lapset reagoivat, on hälyttävä asia. Löytyisikö perheneuvolasta apua kokonaistilanteeseen?
erityislapset ei taida saada ihan helpolla tukiperhettä,mutta entäs johonkin asuntolaan muutamaksi päiväksi kuukaudessa??
vaadi terapiaa!
pyydä perhetyötä hoitamaan nuorempia lapsia,että saat hetken hengähtää edes niin ja vaikkaa viettää kahdenkesken aikaa tämän teinin kanssa
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:31"]
Onko lääkityksiä? ADHD lääkkeissäkin on muutama vaihtoehto.
Mun tuttu kuvasi käytöstä kotona. Sitten ottivat sairaalassakin tosissaan tilanteen.
Tsemppiä toi on tosi raskasta. Joskus lääkkeen vaihto auttaa.
[/quote]
Masennuslääkitys, jonka aikana ei valitettavasti voi käyttää adhd-lääkkeitä. On ollut kokeilussa adhd-lääke, mutta kokeilu epäonnistui sivuvaikutusten vuoksi. Toivon mukaan voisimme kokeilla jo pian uudestaan adhd-lääkitystä!
Ap