Lue keskustelun säännöt.
Haluan antaa lapseni pois, en enää jaksa!! :(
27.05.2014 |
Kyseessä esiteini-ikäinen erityislapsi, jolla menee koko ajan pahemmaksi vain oireilu. En jaksa enää. Olen johdonmukainen ja saanut tarkat ja hyvät ohjeet joiden mukaan lapsen kanssa pitäisi pärjätä. Ei vain pärjää. Olemme mieheni kanssa aivan väsyneitä emmekä enää oikeastaan edes välitä miten lapsen asiat sujuu. Hänellä on uhmakkuushäiriö, väittelee mm. päivittäin siitä pitäisikö hampaat pestä vai ei. Vaikka joka kerta asia päättyy samoin, hän ei silti sitä hyväksy vaan aina pitää väitellä.Jos lopettaa väitteisiin vastaamisen, hän jankuttaa niin kauan kunnes vastaa taas.
Lisäksi jatkuvasti pitää olla korvaamassa hänen aiheuttamiaan vahinkoja. Milloin hän on rikkonut jotakin (usein vakuutus korvaa mutta onhan siinä omavastuu!), milloin tehnyt tahallaan jotain (vakuutus ei korvaa mutta me joudumme korvaamaan) tai tuhoaa omia vaatteitaan, esineitään, terveyttään jne.
Aion soittaa kyllä vanhempainpuhelimeenkin tänään. Mutta ensin pahimmat höyryt tänne. Olen päättänyt antaa hänet nyt sijoitukseen. Tai lastenkotiin, mihin vain. Sukulaiset ovat tukeneet ja olleet apuna aika paljon, mutta heilläkin jo voimat tämän kanssa loppu. Saamme joka kuukausi 1 tai 2 viikonloppua niin ettei tämä erityislapsi ole kotona (kiitos tästä kuuluu sukulaisille), mutta meillä on vielä nuorempia sisaruksia jotka ovat jo oppineet vanhimmalta todella sairaita käytöstapoja.
Ennen kuin tilanne on se, etten halua enää nähdäkään koko lasta, pitää lapsi saada meiltä pois ja äkkiä. Osastojaksoilla käytös on aina hyvää, joten ammattilaisten mielipidettä näihin ei ole saatu. Vain kotona ja suurimmassa osassa sukulaisten koteja tämä käytös on näin pahaa.
Kommentit (113)
Halaus ja voimia sinulle. Minulla on haastava tytär, mutta yhtään enempää en jaksaisi, ymmärrön jos et jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle yritäkestää<3. Älä luovu lapsestasi!!!. Et saa häntä takaisin! Koskaan
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:41"]
Adhd ja assi ei oikein mahdu samaan lauseeseen. Lääkehoito päin persettä. Lääkärikontaktit olemattomat. Miten ihmeessä et vaadi lapsellesi parempaa hoitoa?
[/quote]
Adhd ja assi mahtuvat valitettavan hyvin samaan lauseeseen, ja sen lisäksi myös saman ihmisen riesaksi. Jos sinun kokemuksesi mukaan asia ei ole näin, se ei tarkoita, että näin olisi kaikkien muidenkin tapausten kohdalla. Kiva, että pääsit pätemään. Ihailemme kaikki suurta tietämystäsi sekä ennenkuulumattoman kehittynyttä sosiaalista älykkyyttäsi. Vaatimallahan täällä hyvinvointi-Suomessa saa aivan mitä haluaa. Siksi kaikki vanhukset, jotka haluavat maata paskaisissa vaipoissa myös saavat tehdä niin -_-
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:59"]
Voimia sinulle yritäkestää<3. Älä luovu lapsestasi!!!. Et saa häntä takaisin! Koskaan
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Ja lapsen kannalta on joka tapauksessa parempi, että hänestä huolehtii joku, joka jaksaa. Jos vanhemmat ovat täysin uupuneet, vieras ihminen on parempi. Varsinkin kun se vieras ihminen pääsee kotiin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, ja voi mennä vaikka kuntonyrkkeilyyn hakkaamaan raivonsa pois. Vanhemmat sen sijaan saavat marinoitua loputtomasti epätoivossa, ahdistuksessa ja pelossa. Perheen muiden lasten kannalta on parempi, että perheeseen saadaan rauha. Ap, suunta on oikea. Voimia!!
Tsemppiä ap! Nyt teidän perheessä ollaan jakajan äärellä. Pidätkö sisarusten puolta ja takaat heille häiriöttömän lapsuuden vai haluatko pitää kaikki lapset saman katon alla? Erityislapsesi kasvaa, kuvaan tulee melko varmasti riippuvuudet. Haluatko sisarusten näkevän sitä elämää? Minusta oikea päätös on se mitä olet ajatellut, lapsi ammattilaisten kasvatettavaksi ja sinä saat rauhan antaa jaksamisesi sisaruksille. Hekin tarvitsevat sinua! Ja terapiaa myös heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,minulla ei ole kokemusta erityislapsista..ni saako kysyä ,onko ne lapset lainkaan "rauhallisesti" vai onko kokopäivä taistelua joka asiasta...??tuleeko teille hyvihetkiä lapsen kanssa ollenkaan. .vai tuleeko lasta kohtaan sellanen ärtymys kun ei jaksa...ootte aika kovilla varmaan:-(
En yhtään ihmettele jos joku ei jaksa erityislasta. Olen monesti ihmetellyt miten noi jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Osaan kuvitella tunteen, olen itse huomattavasti helppohoitoisemman erityislapsen yh. Yhteiskunnalta tukea tämänkaltaisille lapsille on hyvin vaikea saada, lapset joilla on neurologinen diagnoosi ovat väliinputoajia, eivät vammaisia mutta eivät normaalejakaan. Ja vanhemmat jätetään selviämään yksin, oletetaan että vanhempi jättää työnsä ja kaiken muun elämänsä (mukaan lukien lapsen sisarusten kanssa vietetyn normaalin perhe-elämän) hoivatakseen erityislasta. Tukiperhe on varmaan ainoa saatavilla oleva tuki mitä voisi olla hyvä kokeilla (jos sellaisen mitenkään vaan saisitte) ennen kuin annatte lapsen kokonaan sijoitukseen. Itse kuitenkin tiedät parhaiten mihin voimasi riittävät, loppuun palaneesta vanhemmasta ei ole lapsille iloa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 17:53"]
, mutta meillä on vielä nuorempia sisaruksia jotka ovat jo oppineet vanhimmalta todella sairaita käytöstapoja.
[/quote]
siis minkälaisia todella sairaita käytöstapoja?? minkä ikäisi ovat pikku sisarukset??
voimia ap!
tiedän mitä taistelua avunsaanti on
olen läheltä seurannut sukulaiseni taistelua ministeriötä möyten lakisääteisistä oikeuksistaan!
ja kela sit luulee että lapsikun täyttää 18-vuotta siitä tuleekin täysin terve... valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että olen väärässä ja teidän pitää muiden lapsienne edun nimissä antaa erityislapsi sijoitukseen. Silti minusta tuntuu siltä, että lasta ei saa hylätä silloinkaan, kun tämä on noin hankala. Ehkäpä vielä juuri niin, että silloin nimenomaan ei saa hylätä.
Olethan itse kotiäiti? Tai sinä töissä ja isä kotona? Erityislapsihan on arkipäivät koulussa. Lisäksi saanette hänet tukiperheeseen tai laitoshoitoon 1-2 viikonloppua per kk. Uskon, että erityislapselle on hyötyä, jos hän saa elää omassa perheessään. Kukaan ei tule häntä rakastamaan viran puolesta niin paljon kuin sinä häntä rakastat. Jos olisin asemassasi, yrittäisin saada lisäapua kotiin ja erityislapselle lääkitystä, terapiaa yms.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:41"]Voi olla, että olen väärässä ja teidän pitää muiden lapsienne edun nimissä antaa erityislapsi sijoitukseen. Silti minusta tuntuu siltä, että lasta ei saa hylätä silloinkaan, kun tämä on noin hankala. Ehkäpä vielä juuri niin, että silloin nimenomaan ei saa hylätä.
Olethan itse kotiäiti? Tai sinä töissä ja isä kotona? Erityislapsihan on arkipäivät koulussa. Lisäksi saanette hänet tukiperheeseen tai laitoshoitoon 1-2 viikonloppua per kk. Uskon, että erityislapselle on hyötyä, jos hän saa elää omassa perheessään. Kukaan ei tule häntä rakastamaan viran puolesta niin paljon kuin sinä häntä rakastat. Jos olisin asemassasi, yrittäisin saada lisäapua kotiin ja erityislapselle lääkitystä, terapiaa yms.
[/quote]
Ei meillä ole alle kouluikäisiä lapsia joten hieman haastavaa jättäytyä kotiäidiksi. Kyllä tässä saa hampaat irvessä töitä tehdä että pärjää näidenkin kanssa taloudellisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:40"]
Ei ole mahdollista. Lapsi on vanhemmalle suurin ilonaihe. Olet mielisairas, jos lapsesi ei tee sinua onnelliseksi.
Kusipää.
[/quote]
Totta se on. Tällä palstalla olen kuullut tuon väitteen monta monta kertaa.
Hae ensin apua.voit saada lisää tukitoimia.älä vielä luovuta lastasi..sillä voit katua sitä jälkeenpäin.yritä ensin saada lisää apua.lapsen antaminen sijoitukseen saattaa vain pahentaa oloasi.varmasti on rankkaa mutta koittakaa jaksaa miettiä asiaa monelta kantilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:54"]
On masennuslääk.joiden kanssa voi käyttää stimulantteja.
T.aikuinen addi, omalla kokemuksella
[/quote]
En ole lääkäri joten en osaa sanoa aiheeseen juuri muuta kuin mitä meille kerrottiin. Ensin on saatava masennusoireet lievittymään että voidaan kokeilla erilaisia adhd-lääkkeitä. Onko sitten lapsilla ja aikuisilla eri juttu, en tiedä.
Ap
[/quote]
Olen aikuinen, jolla on add ja kärsin vuosia masennuksesta ennen kuin sain adhd-lääkkeet. Niiden jälkeen masennus on vasta lievittynyt ja hiljalleen masennuslääkityskin voidaan purkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:31"]
Hei,minulla ei ole kokemusta erityislapsista..ni saako kysyä ,onko ne lapset lainkaan "rauhallisesti" vai onko kokopäivä taistelua joka asiasta...??tuleeko teille hyvihetkiä lapsen kanssa ollenkaan. .vai tuleeko lasta kohtaan sellanen ärtymys kun ei jaksa...ootte aika kovilla varmaan:-(
[/quote]
En ole ap, mutta vastasin ekalla sivulla siitä, miten paloin loppuun.
Hyvät hetket ovat vähissä sikäli, että lapselta ei voi olettaa mitään ikätasoista, hän käyttäytyy jatkuvasti kuin joku Venäjän orpo (eli turvaton, pahatapainen katulapsi) jonka takia minulle sitten soitellaan oudosta käytöksestä ja tuosta turvattomuudesta.
Tätä lasta ei ole hoidettu kodin ulkopuolella ennen kahta ikävuotta, hän on kasvanut fyysisesti täysin normaalisti mutta oli vauvasta asti todella erikoinen. Ei halunnut olla sylissä, pakkomielteisesti vaan liikkui kaikkialle, ei nukkunut. Puhe tuli myöhässä, heti kirjakielitasoa. Ei osannut muiden lasten kanssa olla ollenkaan vaan jotenkin puuttui jo pienenä se empatiapalikka päästä, jonka takia kohteli esim. kerhossa olevia kuin esineitä. Vähän isompana alkoi saamaan raivokohtauksia, jumittumisia (esim. 15 minuuttia teki samaa liikettä) ja tuntui, etten saa enää mitään kontaktia koko lapseen...
Ei se kovin suurta iloa tuottanut olla lapsen kanssa, joka koko ajan kyseenalaisti aikuisen aseman, halusi päättää itse vaikka se olisi tarkoittanut hengenvaaraa (karkaili väkisin, lähti vieraiden mukaan jne. estoitta) ja haastoi riitaa tuntemattomienkin kanssa. Minnekään virallisempaan tilaisuuteen ei voinut mennä, normaalipituiset hoitopäivät liikaa, myöhemmin myös puolipäivät. Koulukuljetus uhattiin peruuttaa, koska lapsi otti tavaksi ulostaa niillä reissuilla. Oli sitten kouluiässä vielä vaipoissa päivisin, ja osasi samaan aikaan lukea sujuvasti...
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 18:40"]
Ei ole mahdollista. Lapsi on vanhemmalle suurin ilonaihe. Olet mielisairas, jos lapsesi ei tee sinua onnelliseksi.
[/quote]
Tsemppiä kovasti, ap!! Älä välitä noista negatiivisista kommenteista. Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla häiriintyneitä, että saavat nautintoa toisen tuskaa lisäämällä.
Nettitrollaus voi olla joskus paikallaan, jos jossain keskustelussa puhutaan jostain turhanpäiväisestä liian vakavissaan. Toivoisin kuitenkin ihmisten ymmärtävän, että katkeamispisteessä olevan ihmisen kiusaaminen netissä voi olla se viimeinen pisara, joka johtaa kauheisiin seuraamuksiin. Ehkä joku toivoo aiheuttavansa mahdollisimman monta itsemurhaa netissä riehuessaan? Se vasta onkin nyrjähtänyttä ja epänormaalia.
Ja sitten alkuperäiseen aiheeseen: Lapsen käytöksen videoiminen on mielestäni hyvä idea. Pysyvä lastenkotisijoitus on mielestäni huono vaihtoehto, ennemmin lapsi pitäisi saada intervallijaksoille esim. joka toiseksi viikoksi. Omassa tilanteessani tein lastensuojeluilmoituksen, kun en enää jaksanut erityislapseni kanssa. Valitettavasti mies pelkäsi huostaanottoa ja torpedoi sijaisperhemahdollisuuden vähättelemällä kaikkia ongelmiamme, ja jäimme ilman tukea. Hyvä puoli asiassa oli se, että ls-ilmoitus sai anopin tajuamaan, että tarvitsemme lastenhoitoapua useammin kuin pari kertaa vuodessa. Sukulaisia ei voi kuitenkaan kuormittaa loputtomasti, ja kuvailemasi perusteella oikea paikka intervallijaksoille on laitoksessa.
Perheenne muilla lapsilla on oltava oikeus vanhempiin. Tällä hetkellä ette luultavasti pysty huomioimaan heitä kovin hyvin. Teet palveluksen itsellesi, puolisollesi ja kaikille lapsillesi, jos vaadit lapselle laitospaikkaa. Myös erityislapsen kannalta on parempi, että hän on välillä kotona, jossa voidaan hyvin, kuin aina kotona, jossa kaikki voivat huonosti.
Ja sille yhdelle viisastelijalle: lapsi, jolla on vaikeita neurologisia ongelmia, on todennäköisesti vähintään yhtä haastava kuin kehitysvammainen lapsi. Diagnoosit eivät muutenkaan sano paljon mitään: kehitysvammaisuus on erittäin monimuotoinen ilmiö. Vertauskuvallisesti: jalkapallo, salibandy, tennis ja kroketti ovat pallopelejä. Jokaisella on omat sääntönsä, tekniikkansa, välineensä... Kehitysvammaisus on kuin pallopeli. Jos olet nähnyt vain jalkapallo-otteluita, et tiedä tenniksestä mitään. Kehitysvammaiset ihmiset poikkeavat toisistaan niin paljon, että koko käsite on harhaanjohtava. Sama koskee neurologisia kehityshäiriöitä tai neurologisia haasteita.
Iso iso hali ap:lle!! Olet hyvä vanhempi. Huono vanhempi ei toimittaisi lasta hoitoon.
[/quote]
Yläpeukutin jo, mutta haluan vielä erikseen sanoa, että onpa hyvä kirjoitus!
Paitsi että kirjoittajan mies ei tunnu kovin fiksulta (anteeksi).
Lisäksi tässä ketjussa on varsinaisia sankareita ja jaksamisen ihmeitä. Pistää niin vihaksi kun lukee miten vaikea apua on saada. Tiedänhän sen muilta elämän alueilta (vanhusten hoito, kuolevan kivun lievitys jne), mutta silti suutun joka kerta erikseen.
Paljon voimia!
Ärsyttää sinun puolestasi. Kyllä päivitellään jos ls-ilmoituksia tehdään, mutta kun joka hakee apua niin ei saa vaikka olisi täysin loppu.
Päivittelen nyt ihan turhanpäiten, mutta minusta on kohtuutonta että erityislasten vanhemmilta vaaditaan vaikean vanhemmuuden lisäksi lääketieteen, vammaishoidon, lainsäädännön yms. yms. erityisosaamista, jotta he saisivat apua perheilleen tänä hyvinvointivaltion alasajon aikana.
74:n kommentti myös mietitytti: "Mietipä kaks kertaa kannattiko tehdä lapsi?" Mitäköhän hän tarkoittaa kannattamisella? Jos vaikka rakastuu, aloittaa suhteen, on onnellinen ja suhde särkyy viisi vuotta myöhemmin, niin ei varmaan olisi kannattanut rakastua, niinkö? Miten sen saattoi tietää viisi vuotta aiemmin? Jos ostaa talveksi saappaat, jotka eivät kestäkään pakkasta ja joutuu kulkemaan läpi talven kylmin varpain, eikä ole varaa ostaa uusia, niin mitä sitten? Pitäisikö kulkea sukkasillaan hangessa kun niiden saappaiden ostaminen ei kannattanut?
Jos lapsi osoittautuu vammaiseksi, niin mitä sitten pitäisi 74:n mielestä tehdä? Työntää lapsi takaisin kohtuunko? Vai pitäisikö lakata elämästä kokonaan vain siksi, että elämä on arvaamatonta, ei mene minkään käsikirjoituksen mukaan, tuottaa pettymyksiä, sairauksia, epäonnistumisia, sattumia, katastrofeja ja onnettomuuksia?
Olen kyllä tottunut 74:n kaltaisiin palstavittuilijoihin, mutta esim. juuri nyt toivoisin että he olisivat edes himpun verran älykkäämpiä. Mutta ehkä oman älyn ja tunneälyn kehittäminenkään ei varmaan "kannata".
73
Tuossa alussa jollain menny jyvät ja jauhot sekaisin.
Diabetes ja Epilepsia ei todellakaan ole kehitysvammaisuutta.
Sairauksiin on hoito ja elämä normaalia.
Kehitysvammaisuus... Voimia asianosaisille.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:21"]
Koittaa tähän ketjuun vastanneet ymmärtää, että Suomessa erityislasten hoito on suorastaan retuperällä. Sossu ja vammaispuoli palloittelevat lasta, että kumman kustannuserä se on; hoitotaho on usein pelkästään psykiatrinen, vaikka iso osa lapsista kärsii neurologisista ongelmista ja psykiatria tulkitsee ne väärin; äidin oletetaan jaksavan loputtomasti ja mitä vaan. On "normaalia", ettei työikäinen nainen voi käydä töissä vaikka lapsi olisi jo kouluiässä, vuoropäiväkoteja erityislapsille ei ole olemassakaan, tukiperheen saaminen riippuu siitä, ottaako joku vapaaehtoinen erityislapsen luoksensa kerran kuussa. Yleensä ei ota. Sotketaan soppaan mukaan terapian/kuntoutuksen tarve, Kelan kaikkitietävä ylilääkäriä, joka hylkää hakemukset tapaamatta lasta kertaakaan + saman tahon mielivaltaisuus apua/kursseja ym. myönnettäessä, niin jaksaminen loppuu keneltä tahansa nopeasti. Omillaan saa pärjätä. Jossei pärjää, lapsi on laitoksessa pian.
[/quote]
Laitospaikat on kohta purettu, joten lapsi ei ole laitoksessa. Kyse on juuri siitä, että ennen laitoksissa oli erityishuollon osaaminen. Keskitettynä lapsi otettiin erityishuollon piiriin ja käytettiin siellä tutkimuksissa ja neuvolassa. Nykyään tilanne on se, että kehitysvammiset lapset käytetään terveyskeskuksissa. Ennen koulutettiin kehitysvammaisten hoitajia omana alueenaan. Nyt on lähihoitajia, joiden tieto kehitysvammaisuudesta on aivan onneton. Ruotsissahan on jo se tilanne, että laitosten purkamisen jälkeen on kehitysvamma-alan osaaminen hävinnyt jo kokonaan. Se nyt vain on niin, että kehitysvammaisesta ei tervettä saa,vaikka pannaan pää pensaaseen, eikä kouluteta enää alan ihmisiä ja erityishuoltopiirit on purettu.
[/quote]
Ja ikävä kyllä, kun tilanne on nyt jo tämä, niin ei taida tulevaisuudessakaan tulla helpottamaan. Kun siis katsoo valtion taloudellisen huoltosuhteen ja velkaantumisen kehitystä...