Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin pettymys?
25.12.2020 |
Ja miten selvisit siitä.
Kaikki käy. Ammatti, unelmat, lapsettomuus, suhteet, elämän kiero kulku, yritys ja erehdys, tai joku onnettomuus esti jotain, joku epäonninen sattumusten summa pilasi elämäsi...
Itselläni oli se, kun päästin elämäni rakkauden karkuun. Kaikki olisi mennyt elämässäni toisin, jos oltaisiin päädytty yhteen.
Kommentit (401)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne pieleen menneet suhteenyritelmät näin ikisinkkuna, joka voi vaan kaihoisasti haaveilla kokevansa joskus parisuhteen. Joko tulee täystyräys heti ekoilla treffeillä tai sitten viimeistään toisilla, kun ulkonäön ohi nähdään kököt sosiaaliset taitoni.
Mieheni jätti viime jouluna toisen naisen takia. Tarkkaan suunnittellut asiat menivät aivan pieleen. Hetkessä hyvin toimeentulevan miehen puolisosta ja kotiäidistä kahden lapsen yh-äidiksi joka vielä synnyttäisi piakkoin kolmannen. Varmasti ansaitsin ainakin osin sen naurun ja halveksunnan jonka kohtasin eron jälkeen. Lapset eivät kuitenkaan ansaitse sitä ettei isänsä ole heitä suostunut tapaamaan lähdettyään.
Tuhlasin elämästäni monta vuotta mieheen joka ei halua kotieläimiä, nyt pari vuotta sinkkuna ja on koira ja 2 kissaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämä yksi pettymys. Yritin kuten piti tehdä, kouluttauduin ammattiin ja menin töihin. Painoin töissä uskoen että kyllä se iloksi tästä vielä muuttuu ja ahkeruus palkitaan. Burnout, masennus, työttömyys, ei perhettä, ei ystäviä. Velkoja korvia myöten odottaen vain että kuolema armahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajan ammatti ja työolot.
Valitsin väärän miehen. Kitkutellaan eteenpäin mutta ei tämä kivaa ole.
Kaiken muun olen saanut, ihanat lapset, hienon uran, rahaa ja menestystä, kauniin kodin, unelmalomia, asumista ulkomailla jne.
Vaikka erottaisiin, en silti saa ikinä kokonaista perhettä paremman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison pelivelkojen ja haluttomuuden kautta vuokralla asuminen ja lapsettomuus
Niin ja mitenkö selvisin siitä. En ole selvinnyt. Avioeroa mietin ja jos niin käy, niin sen voi listata tähän elämän suurimpien pettymysten listan jatkoksi seuraavana.
No kaikkihan alkoi koulusta tai yläasteelta. Sitten huonot geenit. Sitten työelämänmuutos. Varsin ihania ihmisiä ja työttömyyttä.
Alkoholistin geenit hyppäs yhden sukupolven yli. kiitos siitäkin. Toisaalta elämä on ollu mielenkiintoinen, menevä, tapahtumarikas, mutta lapsuusajan unelmat, työ, koti,ehkä perhe?, no vaimo ainakin mutta ei. Kaikki noi perusjutut mitä odotti meni ihan toisin.
Kyllä sitä taas pärjätään mutta elämä sellaisena kuin sen lapsena kuvitteli meni ihan toisin. En voi oikein uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero. Erosta jo pari vuotta ja aivan hirveä epäonnistumisen tunne ja suru edelleen. Avioeron myötä meni rikki myös lasten ydinperhe, jota heillä ei tule enää koskaan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin tyytymään vain 16 metriseen purjeveneeseen.
Sincc
Siitä 24 metrisestä haaveilin ..
Tässä kohtaa tuli itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero yli 20 vuotta kestäneestä parisuhteesta pakkotilanteessa. Se että toinen lasten vanhemmista voi täysin itsekkäästi valita ”oman elämän” ja jättää alaikäiset lapsensa on jotain sellaista mitä en koskaan voi ymmärtää.
Että ikä ei tehnyt itsevarmemmaksi eikä rauhallisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
5cm penis ja siitä johtuvat mielenterveys ongelmat.
Harmi ettei lääketiede ole vielä riittävän kehittynyt korjaamaan näitäkään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Koko elämä yksi pettymys. Yritin kuten piti tehdä, kouluttauduin ammattiin ja menin töihin. Painoin töissä uskoen että kyllä se iloksi tästä vielä muuttuu ja ahkeruus palkitaan. Burnout, masennus, työttömyys, ei perhettä, ei ystäviä. Velkoja korvia myöten odottaen vain että kuolema armahtaisi.
Melkein samaa täällä, paitsi mm. en ole velkaantunut, ainakaan vielä, mutta huolettaa kyllä tulevaisuus taloudenkin osalta.
Rakastuin persoonallisuus häiriöiseen seksi addiktiin. Onneksi minut pelasti siitä eskaloituvasta tilanteesta oma järki ja itsekunnioituksen tarve. Luulen etten oikeasti rakastunut koko ihmiseen vaan yhteen hänestä pilkahtaneeseen persoonaan. Joka ei välttämättä ole edes olemassa. Kuinka kauheaa tämä on.. sitä kun on vaan jotenkin tälläisen kokemuksen jälkeen vielä epätoivoisempi ja yksinäisempi. Ja vielä enemmän ajattelee että mut on tarkoitettu pärjäämään vaan yksin. Hento ja hoikka nainen olen mutta en tyhmä. Sydän sitä vastoin ihan pirstaleina.
Vararattu kirjoitti:
Rakastuin persoonallisuus häiriöiseen seksi addiktiin. Onneksi minut pelasti siitä eskaloituvasta tilanteesta oma järki ja itsekunnioituksen tarve. Luulen etten oikeasti rakastunut koko ihmiseen vaan yhteen hänestä pilkahtaneeseen persoonaan. Joka ei välttämättä ole edes olemassa. Kuinka kauheaa tämä on.. sitä kun on vaan jotenkin tälläisen kokemuksen jälkeen vielä epätoivoisempi ja yksinäisempi. Ja vielä enemmän ajattelee että mut on tarkoitettu pärjäämään vaan yksin. Hento ja hoikka nainen olen mutta en tyhmä. Sydän sitä vastoin ihan pirstaleina.
Älä anna yhden tai useammankaan negatiivisen kokemuksen pilata sinulta loppuelämää. Pettymyksiä tulee mutta niiden yli on vaan päästävä, tutustu jatkossa paremmin näihin ihmisiin ennen kun etenet suhteessa.
Oma hyväntahtoisuus. Ajatus siitä että ihmiset toimis järjen, omantunnon ja muunkin fiksuuden mukaan.
Pettymys on tajuta miten ihmiset joitten luulin jääneen pompahtivat hetkeksi vielä ilkkumaan.
Joskin nimet oli erit.
Suuri pettymys on miten paljon ihmiset valehtelee.
No, ehkä jossain on paremmin.