Mikä on elämäsi suurin pettymys?

Se on tämä jatkuva sinkkuus vuodesta toiseen ja jääminen ilman perhettä!

Nyt tosin tilanne onkin muutoksessa. Tapasin täs syksyllä uskovaisen naisen:)

+35m

En koskaan saa miestä jonka haluan

Vierailija kirjoitti:

Valitsin väärän miehen. Kitkutellaan eteenpäin mutta ei tämä kivaa ole.

Kaiken muun olen saanut, ihanat lapset, hienon uran, rahaa ja menestystä, kauniin kodin, unelmalomia, asumista ulkomailla jne.

Vaikka erottaisiin, en silti saa ikinä kokonaista perhettä paremman miehen kanssa.

Miksi et eroa? Särkyykö kulissit, kokonaisen perheen tekoihanne?

Yhtä pettymystä kaikki

Ensimmäisenä vanhemmat jotka tekivät lapset liian nuorena eikä ollut eväitä kunnon vanhemmuuteen.

Toisena oma ymmärrys ei riittänyt panostaa opiskeluun nuorena.

Kolmantena mies jonka kanssa menin naimisiin, itsekäs maksuhäiriöinen piip.

Neljäntenä..... Ei jaksa jatkaa...

- Tuhlasin kolme vuotta nuoruudesta mustasukkaiseen, aggressiiviseen k*sipäähän. Menetin mm. kaverin exäni takia.

- Potkut. Olen työllistynyt uudelleen, mutta mielialalääkkeitä syön edelleen kun potkut & työttömyys masensi niin paljon

- Lihominen. Ei ruoka niin hyvää ollut, että olisi kannattanut kerätä 20 kg ylimääräistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5cm penis ja siitä johtuvat mielenterveys ongelmat.

Harmi ettei lääketiede ole vielä riittävän kehittynyt korjaamaan näitäkään asioita.

Pitäisi pystyä. Tehdäänhän transmiehillekin peniksiä ns. tyhjästä. Transmiehen penis on yleensä 10-15cm väliltä.

Vakava sairastuminen, hoitovirhe ja siitä aiheutunut vammautuminen. Sen takia jouduin nuorena sairaseläkkeelle, kihlattuni jätti ja en voi saada lapsia 😭

Vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Petyin kun 20 kesäisenä kloppina tulin jätetyksi silloisen tyttöystäväni toimesta. Voi jeesus, kun ihminen voi hajotakin palasiksi erosta.

Tästä on 13 vuotta aikaa. Se on ollut suurin pettymys ja mihin viemäriin sen mun elämän lopulta vei. Mutta se on toinen tarina.

Haluan kuulla

Vaimon uskottomuus. On nykyään ex

Ex-vaimon uskottomuus

Suurin pettymys, minä itse. Olen koko elämäni heittänyt hukkaan olemalla uskaltamaton tekemään asioita. En kestä pettymyksiä. En jaksa kaikkea tähän kirjoittaa, mutta minä en vain riitä mihinkään. Tyhjän saa pyytämättäkin, se on elämäni suurin opetus.

Mies.

Ei vaimoa ja lapsia.

Ihmiset.

Minut kiusattiin pilalle, nyt olen matalasti koulutettu, ihmisarka pitkäaikaistyötön,joka ei uskalla mennä edes kuntosalille.

Odotan, että vielä 13v,että nuorin lapsi 18v ja sitten lopetan elämäni.

N35

Olen töissä paikassa, jossa on käytännössä koko sukuni. Olin saanut seurata monia vuosia, kuinka hyvä ja varma työnantaja tämä on. Nyt kuitenkin YT-neuvotteluiden johdosta vain 3 vuotta kestänyt urani täällä päättyy parin viikon varoituksella. Oli typerää uskoa, että määräaikaiset sopimukseni johtaisivat vakituiseen työsuhteeseen niin kuin kaikilla muilla tähän asti.. (Tarkennan sen verran, että jaan kohtaloni työsuhteen päättymisen osalta monien muiden kanssa) 

Ostimme vuosi sitten puolisoni kanssa omakotitalon ja kaikki ylimääräinen on mennyt remontteihin. En ole ehtinyt kerryttää säästöjä ja opintolainakin vielä maksamatta. Alani on myös kohtuullisen harvinainen, eikä hirveästi ole muita vastaavia töitä tarjolla. Työttömäksi siis jään.. Tämä on elämäni suurin pettymys.

Alkaa tuntumaan siltä, että miksi tässä edes yrittämään. Minulla on kaksi ammattia, mutta ei töitä. Haluan sen loppuelämän työpaikan..

Ei yhtä yksittäistä pettymystä, vaan kokonaisvaltainen muutos tai kenties todellisuuden tajuaminen. Se että olin olevinani joskus fiksu, persoonallinen nainen jolla on elämä edessä ja mielettömiä mahdollisuuksia, on vaihtunut siihen, että olenkin ylipainoinen repsahtanut tusinamamma leggareissa, työskentelen duunarina ja asun kerrostalokaksiossa, vietän aikaa yksin ilman kavereita ja miestäkään ei mikään kiinnosta. Ei tämä kerralla tapahtunut, mutta jotenkin tähän on päädytty. Ei helv sentään, ei sen näin pitänyt mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset.

Minut kiusattiin pilalle, nyt olen matalasti koulutettu, ihmisarka pitkäaikaistyötön,joka ei uskalla mennä edes kuntosalille.

Odotan, että vielä 13v,että nuorin lapsi 18v ja sitten lopetan elämäni.

N35

Oletko käynyt kunnon terapiassa? Ja kokeilut kaiken mahdollisen? Miksi annat ilkeille ihmisille niin paljon valtaa elämäsi suhteen?

Minäkin olin kiusattu koko nuoruuteni. Jäin myös ilman ystäviä. Tähän vielä lisäksi oma arka ja ujo luonne. Vanhemmat eivät auttaneet minua ja sain mieluummin arvostelua sieltä. Nyt olen edelleen sellainen joka pelkää sosiaalisia tilanteita ja ahdistun aina jaksottain. Tällä hetkellä ahdistaa taas tosi paljon. Masennusta yläkoulusta asti. Vanhemmat eivät ymmärrä vieläkään ja uhkailevat sekä heidän mielestään olen ihan kunnossa. En aina tiedä miten jatkaa ja apua vaikeaa saada, kun sen hakeminen on meillä häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin pettymys elämässäni on se etten vieläkään ole löytänyt pysyvää parisuhdetta ja saanut perhettä.

Myös lapsena sairastettu vakava sairaus rajoittaa ja varjostaa mukana lopun elämääni vaikkei se näy mitenkään ulospäin.

Aikoinaan opiskelut meni täysin penkin alle mutta kaikesta huolimatta en luovuttanut. Yli kymmenen vuotta painoin ns. paskaduuneja ja vanhempana aloitin opiskelun uudelleen. Tällä hetkellä minulla on ammatti ja olen työelämässä asemassa johon en olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten koskaan pääseväni.

Annoit toivoa minulle.

t. ura ihminen paskaduuneissa

Potentiaalini meni hukkaan kun annoin narsisti"ystävän" kiusata ja käyttää hyväkseen hyväntahtoisuuttaani. Liian pitkään meni että pystyin ja ymmärsin irrottautumaan. Vielä vuosia myöhemminkin tuo kaikki vaikuttaa elämääni, koska tein joskus huonoja valintoja.