Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni perhe ajaa mut hulluuteen
Taustaa sen verran, että olemme olleet yhdessä jo kauan. Meillä on oma talo ja omat tavat ja mieheni perhe on ollut hyvin etäinen aina. Eivät kyläile jne. edes lapsemme synttäreillä jne. Eilen heidät oli kutsuttu jouluaterialle kuten myös omat vanhempani, mutta mieheni perhe ei halunnut tulla. Halusivat viettää aattoa keskenään, mikä on tietysti ihan ok.
No tänään heräsin siihen, kun mieheni puhui puhelimessa. Sain sen verran selvää, että kello kolme käy hyvin ja ei tartte tuoda mitään. Puhelun loputtua mulle selvisi, että miehen perhe olisi tänään tulossa syömään! Ja multahan ei oo kysytty mitään. Puolisoni tietää, että joulupäivä on mulle tärkein joulupäivistä ja sen käytän aaton tohinan jälkeen rentoutuessa ja omalla porukalla. En todellakaan ala laittamaan ruokia appivamhemmille jotka oli kutsuttu eilen syömään. Saatiin miehen kanssa riita tästä aikaiseksi. Sanoin että voi ihan itse vanhempansa syöttää, minä en evääni liikauta asian eteen van lähden siksi aikaa pitkälle lenkille ja mökille saunaan.
Olenko kohtuuton kun suutuin että multa kysymättä mennään lupaamaan että voi tulla?
Kommentit (1025)
Vierailija kirjoitti:
Eivät he ole mitään vieraita vaan perheenjäseniä. Eiköhän mies heille perunat keitä ja luulisi jotain olevan vielä jälellä eilisestä ruuasta. Sitä en kyllä ymmärrä, että lähdettäisiin lenkille heidän tullessaan.
Käytännössä he ovat vieraita, koska emme näe heitä kuin max. kolmesti vuodessa ja eivät edes soittele koskaan pojalleen. Eli eivät ole läheisiä. Itselläni ei ole kummankaan appivanhemman numeroa edes. He ovat etäisiä ja aina sellaisia olleetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät he ole mitään vieraita vaan perheenjäseniä. Eiköhän mies heille perunat keitä ja luulisi jotain olevan vielä jälellä eilisestä ruuasta. Sitä en kyllä ymmärrä, että lähdettäisiin lenkille heidän tullessaan.
Teetkö sinä useinkin niin, että kieltäydyt aaton ruokailusta, mutta soitat sitten joulupäivänä, että tullaan tänään syömään? Vaikka omille vanhemmillesi tai sisaruksillesi? Jo on otsaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Eihän tuossa mitään vaivaa naiselle ole, kun mies lupaa käydä kaupassa, tehdä ruuat ja siivota jäljet. Nainen saa seurustella rauhassa appivanhempiensa kanssa, kun mies häärää keittiössä. Moni ketjuun kirjoittanut on sanonut, että eihän vieraista ole mitään vaivaa, niin pakkohan se on uskoa.
Toimiiko tämä myös toiseen suuntaan? Mies saa räkiä kattoon sohvalla aina kun nainen haluaa järjestää jotain? Nainen siivoaa, käy kaupassa ja kokkaa ja kattaa?
”Ken vieraat kutsuu, hän myös tarjoilut järjestäkööt”, tietää jo vanha sananlaskukin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi kuitenkin tarjota se ateria. Pane miehesi laittamaan. Välit voi jopa lähentyä näin joulun aikaan. Ole kohtelias äläkä näytä kiukkuasi. Näin sinulle jää energiaa illaksi ja tapaninpäiväksi. Vihanpito se vasta energiaa syökin.
He saavat aterian sitten uutenavuotena jos haluavat. Heidänkin tulee osata sen verran käyttäytyä että meidän koti ei ole mikään ravintola, jonne tullaan silloin kun sattuu huvittamaan. Mullakin on oikeus olla rauhassa omassa kotonani. Ei tarvitse mitään vihaa pitää. Mulle riittää, että välit on asialliset. En minäkään mene kenenkään luo sillä ajatuksella että meen kun huvittaa ka talon väen pitää vaan sopeuttaa omat toimensa siihen kun mua huvittaisi tulla syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti muka joku kutsuu itsensä toisten kotiin syömään!? Soittaa ja sanoo, että me tullaan nyt sitten tänään syömään, kun eilen ei päästy!? Vai olisiko heille kuitenkin riittänyt vaikka kahvit? En nyt oikeasti usko siihen, että joku ensin kieltäytyy jouluaaton ruokailusta, mutta odottaisi sitten, että heille loihditaan kunnon ruokailut joulupäivänä? :D
Tai ehkä halusivat nähdä vain poikansa.
Viimeisen kerran. Varsinkin jos eivät ole tavanneet vierailla synttäreillä tai muilla juhlilla, muta nyt yllättäen.
(saaneet ikäviä uutisia). Tuli vaan mieleen .
Tuo miniä oli kyllä kamala tapaus asenteineen, ettei halunnut edes harkita vaan heti täystyrmäys ja mies soittamaan ja perumaan vanhempien tulo. Kävi sääliksi miestä.
Nyt vähän rajaa tuohon dramatisointiin. Kesken päivällisrupattelun kerrotaan lapselle, että viimeistä kertaa tässä nähdään, mutta onpa hyvää kinkkua.
Kun he eivät kerro.
Eivät todellakaan.
Varsinkin jos välit ovat etäiset , kiitos itsekkään ja äkkiväärän manipuloivan ja kontrolloivan "multa pitää kysyä ja mää haluan päättää"- miniän. Ja kun miniä sitten saa päättää on ilmiselvää että ei tule yllätysvierailu sopimaan mitenkään. Tulkaa sitten uutena vuotena (ja parempi jos ette tule silloinkaan) koska minä se kumminkin tässä huusholissa sanon viimisen sanan.
Mut hei anteeksi mies kun määolentämmönen ja moikka lähen nyt lenkille ja saunomaan !
Vierailija kirjoitti:
”Ken vieraat kutsuu, hän myös tarjoilut järjestäkööt”, tietää jo vanha sananlaskukin.
Vanhemmat kutsuivat itse itsensä, joten saisivat sitten kiikuttaa ruuat mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi kuitenkin tarjota se ateria. Pane miehesi laittamaan. Välit voi jopa lähentyä näin joulun aikaan. Ole kohtelias äläkä näytä kiukkuasi. Näin sinulle jää energiaa illaksi ja tapaninpäiväksi. Vihanpito se vasta energiaa syökin.
He saavat aterian sitten uutenavuotena jos haluavat. Heidänkin tulee osata sen verran käyttäytyä että meidän koti ei ole mikään ravintola, jonne tullaan silloin kun sattuu huvittamaan. Mullakin on oikeus olla rauhassa omassa kotonani. Ei tarvitse mitään vihaa pitää. Mulle riittää, että välit on asialliset. En minäkään mene kenenkään luo sillä ajatuksella että meen kun huvittaa ka talon väen pitää vaan sopeuttaa omat toimensa siihen kun mua huvittaisi tulla syömään.
Aistin vihaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi kuitenkin tarjota se ateria. Pane miehesi laittamaan. Välit voi jopa lähentyä näin joulun aikaan. Ole kohtelias äläkä näytä kiukkuasi. Näin sinulle jää energiaa illaksi ja tapaninpäiväksi. Vihanpito se vasta energiaa syökin.
He saavat aterian sitten uutenavuotena jos haluavat. Heidänkin tulee osata sen verran käyttäytyä että meidän koti ei ole mikään ravintola, jonne tullaan silloin kun sattuu huvittamaan. Mullakin on oikeus olla rauhassa omassa kotonani. Ei tarvitse mitään vihaa pitää. Mulle riittää, että välit on asialliset. En minäkään mene kenenkään luo sillä ajatuksella että meen kun huvittaa ka talon väen pitää vaan sopeuttaa omat toimensa siihen kun mua huvittaisi tulla syömään.
Sinulle "asialliset välit" tarkoittaa sitä,
että asiat tehdään kuten sinä olet ajatellut ja--- muutoin jätetään rauhaan.
Vain sinun ehdoillasi toimitaan.
Toki oma isä ja äitisi ovat eri asia. Heidän kanssaan voi aina neuvotella ja joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että kun nautin, ettei olla enää miehen vanhempien kanssa juurikaan tekemisissä, lapset vaan käyvät mummolassa joskus kylässä.
Aina joulupäivänä menimme mummolaan jouluaterialle. Kamalaa pönötystä koko päivä. Kaikki olivat pukeutuneet juhlavasti ja kerran anoppi pahoitti mielensä loppupäiväksi, kun en enää jaksanut syödä jälkiruokaa. Aina todella kiusallinen tunnelma ja kukaan ei puhu oikein mitään. Luulen, että anopilla ja appiukolla on jonkinlaisia mielenterveysongelmia, kun eivät he koskaan ns.normaaleja olleet missään tilanteessa.
Nyt joulupäivänä menee kotona oman perheen kanssa. Saan käydä rauhassa lenkillä ja lopun aikaa olla vaan yöpaita päällä.
Sama. Anoppi loukkaantui, kun kerroin haluavani viettää joulun omassa kodissani. Se pönöttävä, hampaat irvessä istuskelu hiljaisuuden vallitessa kiusallisessa tunnelmassa mielistelevää ja esittävää anoppia katsellen oli ihan liikaa. Muina vuoden päivinä sitä jaksaa tunnin tai pari kyläillen, mutta ei kiitos jouluna. Meillä ei ole edes lapsia, joten tässä ei rikota mummulajoulua, ja kun asutaan samalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse sitäkään itkeä, että välimatkan takia nähdään niin harvoin. Ei sitä kaksinaamaista teeskentelyä vaan jaksa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Eihän tuossa mitään vaivaa naiselle ole, kun mies lupaa käydä kaupassa, tehdä ruuat ja siivota jäljet. Nainen saa seurustella rauhassa appivanhempiensa kanssa, kun mies häärää keittiössä. Moni ketjuun kirjoittanut on sanonut, että eihän vieraista ole mitään vaivaa, niin pakkohan se on uskoa.
Toimiiko tämä myös toiseen suuntaan? Mies saa räkiä kattoon sohvalla aina kun nainen haluaa järjestää jotain? Nainen siivoaa, käy kaupassa ja kokkaa ja kattaa?
Miksi kukaan sietäisi kattoon rähinää puolisoa? Parisuhe ei varmasti silloin toimisi.
Tarjoilujen osalta tottakai se olisi naisen tehtävä vastata järjestelyistä. Se sitten on ihan naisen asia miten hän asian järjestää siivoaako vai jättääkö siivoamatta, saako apua jotakin puolisolta, lapsilta tai vaikka pitopalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi kuitenkin tarjota se ateria. Pane miehesi laittamaan. Välit voi jopa lähentyä näin joulun aikaan. Ole kohtelias äläkä näytä kiukkuasi. Näin sinulle jää energiaa illaksi ja tapaninpäiväksi. Vihanpito se vasta energiaa syökin.
He saavat aterian sitten uutenavuotena jos haluavat. Heidänkin tulee osata sen verran käyttäytyä että meidän koti ei ole mikään ravintola, jonne tullaan silloin kun sattuu huvittamaan. Mullakin on oikeus olla rauhassa omassa kotonani. Ei tarvitse mitään vihaa pitää. Mulle riittää, että välit on asialliset. En minäkään mene kenenkään luo sillä ajatuksella että meen kun huvittaa ka talon väen pitää vaan sopeuttaa omat toimensa siihen kun mua huvittaisi tulla syömään.
Sinulle "asialliset välit" tarkoittaa sitä,
että asiat tehdään kuten sinä olet ajatellut ja--- muutoin jätetään rauhaan.
Vain sinun ehdoillasi toimitaan.
Toki oma isä ja äitisi ovat eri asia. Heidän kanssaan voi aina neuvotella ja joustaa.
Mun vanhemmat tulee silloin kun kutsutaan, eikä silloin kun heille parhaiten sopii. He katsos tietää, että mulla on ollut helvetin raskas syksy ja ymmärtävät, että ei ole sopivaa tunkea toisten kotiin kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiliseksi oli kutsuttu eli ruokaa oli riittävästi. Mutta tänään se ruoka ei olisi riittänytkään kun kauppaan pitäisi lähteä? Mihin se eilinen ylimääräinen ruoka meni vai olisiko se riittänyt eilenkään?
Niin! Miksi sitä ruokaa ei nyt ollutkaan tarpeeksi?
No tuskin ne appivanhemmat ihan niin tolloja ovat että vasta eilen ilmoittivat että eivät tulekaan! Eli heidät kutsuttiin hyvissä ajoin, ilmoittivat että eivät pääse, ja ruokaa varattiin sitten sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Eihän tuossa mitään vaivaa naiselle ole, kun mies lupaa käydä kaupassa, tehdä ruuat ja siivota jäljet. Nainen saa seurustella rauhassa appivanhempiensa kanssa, kun mies häärää keittiössä. Moni ketjuun kirjoittanut on sanonut, että eihän vieraista ole mitään vaivaa, niin pakkohan se on uskoa.
Toimiiko tämä myös toiseen suuntaan? Mies saa räkiä kattoon sohvalla aina kun nainen haluaa järjestää jotain? Nainen siivoaa, käy kaupassa ja kokkaa ja kattaa?
Miksi kukaan sietäisi kattoon rähinää puolisoa? Parisuhe ei varmasti silloin toimisi.
Tarjoilujen osalta tottakai se olisi naisen tehtävä vastata järjestelyistä. Se sitten on ihan naisen asia miten hän asian järjestää siivoaako vai jättääkö siivoamatta, saako apua jotakin puolisolta, lapsilta tai vaikka pitopalvelusta.
Naiset kutsuu 99% vieraista, joten tämähän on vain vapaamatkustuskortti jokaiselle miehelle.
Naiset saa hoitaa kaikki kutsujensa järjestelyt yksin ja kokonaan tästä ikuisuuteen, siivouksineen ja kaikkineen. Kiitos av-palsta! t.jokainen mies joka tamppaa niitä mattoja räntäsateessa koska nainen on juhlahysteerikko
Vierailija kirjoitti:
ELI JOKA IKINEN MIES SAA OLLA LAITTAMATTA AINA TIKKUAKAAN RISTIIN, KUN NAINEN KUTSUU VIERAITA.
SOPII JOKAISELLE MIEHELLE IHAN TAKUULLA =D
Appivanhempienko syy sekin on?
Lähetä vieraille kauppalista, jonka toteuttavat tullessaan: Lisäkinkku 10 kg, kaikkia mahdollisia laatikoita 1 kpl, konvehteja 1 iso rasia, perunoita 10 kg, herneitä 2 pss, rosollia, graavisiikaa, muikunmätiä 200 g, nieriää, sinappisilliä, joulukahvia, luumurahkoja jälkiruoaksi, maitoa, mehua, salaattitarvikkeita ym pientä.
Minä laittaisin jotakin pikku syötävää ja kertoisin ettet osannut varautua, kun heidän tulonsa oli pieni yllätys. Yleensä aina kannattaa puhua asiat niinkuin ne ovat ilman draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti muka joku kutsuu itsensä toisten kotiin syömään!? Soittaa ja sanoo, että me tullaan nyt sitten tänään syömään, kun eilen ei päästy!? Vai olisiko heille kuitenkin riittänyt vaikka kahvit? En nyt oikeasti usko siihen, että joku ensin kieltäytyy jouluaaton ruokailusta, mutta odottaisi sitten, että heille loihditaan kunnon ruokailut joulupäivänä? :D
Tai ehkä halusivat nähdä vain poikansa.
Viimeisen kerran. Varsinkin jos eivät ole tavanneet vierailla synttäreillä tai muilla juhlilla, muta nyt yllättäen.
(saaneet ikäviä uutisia). Tuli vaan mieleen .
Tuo miniä oli kyllä kamala tapaus asenteineen, ettei halunnut edes harkita vaan heti täystyrmäys ja mies soittamaan ja perumaan vanhempien tulo. Kävi sääliksi miestä.
Nyt vähän rajaa tuohon dramatisointiin. Kesken päivällisrupattelun kerrotaan lapselle, että viimeistä kertaa tässä nähdään, mutta onpa hyvää kinkkua.
Kun he eivät kerro.
Eivät todellakaan.
Varsinkin jos välit ovat etäiset , kiitos itsekkään ja äkkiväärän manipuloivan ja kontrolloivan "multa pitää kysyä ja mää haluan päättää"- miniän. Ja kun miniä sitten saa päättää on ilmiselvää että ei tule yllätysvierailu sopimaan mitenkään. Tulkaa sitten uutena vuotena (ja parempi jos ette tule silloinkaan) koska minä se kumminkin tässä huusholissa sanon viimisen sanan.
Mut hei anteeksi mies kun määolentämmönen ja moikka lähen nyt lenkille ja saunomaan !
Kyllä manipulointi ja kontrollivuus on tässä tapauksessa ihan appivanhempien puolella. Kuka ääliö kutsuu itse itsensä kylään? Noin pienellä varoajalla? Kieltäydyttyään elisestä kutsusta.
Provohan tämä ehkä on, mutta jos ei, niin ihmettelen kyllä suuresti miten täällä on noita vanhempien puolustajia? Te puolustajat taidatte olla samanlaisia lokkeja, että ensin kieltäydytte ruokailukutsusta, mutta seuraavana päivänä sitten soitatte, että hei me tullaan tänään teille syömään ja teidän sukulaisenne ei hyvää hyvyyttään osaa sanoa ei. Aika kammottavaa. Se nyt vielä on ihan jees, että oma parikymppinen lapsi kieltäytyy ensin tulemasta, mutta sitten soittaakin, että tulen sittenkin. Mutta että aikuiset monen vuoden elämänkokemuksella varustetut ihmiset, joilla luulisi olevan jotain käytöstapoja ja tilannetajua!
Ehkä kannattaisi kuitenkin tarjota se ateria. Pane miehesi laittamaan. Välit voi jopa lähentyä näin joulun aikaan. Ole kohtelias äläkä näytä kiukkuasi. Näin sinulle jää energiaa illaksi ja tapaninpäiväksi. Vihanpito se vasta energiaa syökin.