Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni perhe ajaa mut hulluuteen
Taustaa sen verran, että olemme olleet yhdessä jo kauan. Meillä on oma talo ja omat tavat ja mieheni perhe on ollut hyvin etäinen aina. Eivät kyläile jne. edes lapsemme synttäreillä jne. Eilen heidät oli kutsuttu jouluaterialle kuten myös omat vanhempani, mutta mieheni perhe ei halunnut tulla. Halusivat viettää aattoa keskenään, mikä on tietysti ihan ok.
No tänään heräsin siihen, kun mieheni puhui puhelimessa. Sain sen verran selvää, että kello kolme käy hyvin ja ei tartte tuoda mitään. Puhelun loputtua mulle selvisi, että miehen perhe olisi tänään tulossa syömään! Ja multahan ei oo kysytty mitään. Puolisoni tietää, että joulupäivä on mulle tärkein joulupäivistä ja sen käytän aaton tohinan jälkeen rentoutuessa ja omalla porukalla. En todellakaan ala laittamaan ruokia appivamhemmille jotka oli kutsuttu eilen syömään. Saatiin miehen kanssa riita tästä aikaiseksi. Sanoin että voi ihan itse vanhempansa syöttää, minä en evääni liikauta asian eteen van lähden siksi aikaa pitkälle lenkille ja mökille saunaan.
Olenko kohtuuton kun suutuin että multa kysymättä mennään lupaamaan että voi tulla?
Kommentit (1025)
Mitäs jos tässäkin käännetään sukupuolet toisinpäin. Kuinka olis peukut? Toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen asia vie miniä-paran hulluuden partaalle, niin veikkaan, että siellä se on ollut jo ennen sitä. 😀
Niin no, onhan tuollainen käytös niiltä appivanhemmiltakin silkkaa hulluutta... Ei ihme, että tuollaisten ihmisten kanssa pää pimahtaa.
Aijaa... vähälläpä oot elämässä päässyt, jos tuollainen asia on mielestäsi elämän suurin vastoinkäyminen, että ihan pää pamahtaa! Appivanhemmat tulevat syömään! Mietipä vähän...
Tunnut ottavan tämän keskustelun turhan henkilökohtaisesti. Älä tunkeile kenenkään luokse kylään kutsumatta, niin ei tarvitse vetää herneitä nenuliin. Sinun, tai kenenkään muunkaan.
Oksettaa vaan lukea tällaista perhedynamiikkaa, jota aloittaja valotti ja muut samanlaiset itsekkäät, oman napansa ympärillä pyörivät pissisminiät peukuttaa.
Yäk.
Sukudynamiikkaa. Oletko itse samanlainen anoppi, kuin ap:lla?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässäkin käännetään sukupuolet toisinpäin. Kuinka olis peukut? Toisinpäin?
Minä suhtautuisin ihan samalla tavalla. Arvostan miestäni yhteisessä kodissamme ja sovimme yhdessä kaikista vieraista. En kutsu häneltä kysymättä vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Mies voi aivan hyvin sanoa vanhemmilleen että teidät oli kutsuttu eilen, tänään ei käy. Ainakin minun mieheni tekee ihan omasta halustaan ja aloitteestaan noin, kun vanhempansa yrittävät soutaa ja huovata.
Ei vieras päätä, koska kylään tullaan. Kutsuja päättää ajankohdan, vieras päättää tuleeko paikalle.
Mitä tuo on taas ??? Kautta maailman sivu kylään on menty jopa kutsumatta, ihan vaan yllättäen. Ei siihen mitään kutsurituaaleja tarvita.
Siis sata vuotta sitten.
Ihan kuule tänä päivänä. Matkalta rimpaitetaan että ollaan tulossa, pullapussi mukana.
Pohjanmaalla ei edes soiteta eikä tuoda pullia mukana. Vähän on opettelua muualta tulleelle miniälle, että kotisi on koko (miehen) suvun koti.
Täällä lakeuksilla on ollut muualta tulleella ollut nieleskelyä anopin kanssa. Aluksi oli etäinen, mutta kun vauvani syntyi, niin anoppi alkoi rampata joka päivä, ja aina silloin, kun mies oli töissä. Mä olin lopulta ihan hermoraunio, kun mitkään sanomiset vierailumäärän hillitsemisestä ei menneet perille. Ihan kaikkeen muuhunkin puututtiin meidän kotona. Lopulta meni hermo, ja saatoin korottaa ääntäni. Sen jälkeen ei ole anoppia näkynyt, kun olen hullu ja vaadin mahdottomia. Kuten sen, että ei tarvitse käydä kylässä joka päivä ja niistä vierailuista on sovittava etukäteen. Nykypäivän kommunikaatiovälineillä ei pitäisi olla liian suuri homma kysyä, että ootko kotona, saako tulla käymään? Eri asia joskus 50 vuotta sitten, kun puhelimia ei jokaisesta taskusta löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässäkin käännetään sukupuolet toisinpäin. Kuinka olis peukut? Toisinpäin?
Minä suhtautuisin ihan samalla tavalla. Arvostan miestäni yhteisessä kodissamme ja sovimme yhdessä kaikista vieraista. En kutsu häneltä kysymättä vieraita.
Sama meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen asia vie miniä-paran hulluuden partaalle, niin veikkaan, että siellä se on ollut jo ennen sitä. 😀
Niin no, onhan tuollainen käytös niiltä appivanhemmiltakin silkkaa hulluutta... Ei ihme, että tuollaisten ihmisten kanssa pää pimahtaa.
Aijaa... vähälläpä oot elämässä päässyt, jos tuollainen asia on mielestäsi elämän suurin vastoinkäyminen, että ihan pää pamahtaa! Appivanhemmat tulevat syömään! Mietipä vähän...
Tunnut ottavan tämän keskustelun turhan henkilökohtaisesti. Älä tunkeile kenenkään luokse kylään kutsumatta, niin ei tarvitse vetää herneitä nenuliin. Sinun, tai kenenkään muunkaan.
Oksettaa vaan lukea tällaista perhedynamiikkaa, jota aloittaja valotti ja muut samanlaiset itsekkäät, oman napansa ympärillä pyörivät pissisminiät peukuttaa.
Yäk.
Sukudynamiikkaa. Oletko itse samanlainen anoppi, kuin ap:lla?
Sitä sun pitäis kysyä minun ihanilta miniöiltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Mies voi aivan hyvin sanoa vanhemmilleen että teidät oli kutsuttu eilen, tänään ei käy. Ainakin minun mieheni tekee ihan omasta halustaan ja aloitteestaan noin, kun vanhempansa yrittävät soutaa ja huovata.
Ei vieras päätä, koska kylään tullaan. Kutsuja päättää ajankohdan, vieras päättää tuleeko paikalle.
Mitä tuo on taas ??? Kautta maailman sivu kylään on menty jopa kutsumatta, ihan vaan yllättäen. Ei siihen mitään kutsurituaaleja tarvita.
Siis sata vuotta sitten.
Ihan kuule tänä päivänä. Matkalta rimpaitetaan että ollaan tulossa, pullapussi mukana.
Pohjanmaalla ei edes soiteta eikä tuoda pullia mukana. Vähän on opettelua muualta tulleelle miniälle, että kotisi on koko (miehen) suvun koti.
Täällä lakeuksilla on ollut muualta tulleella ollut nieleskelyä anopin kanssa. Aluksi oli etäinen, mutta kun vauvani syntyi, niin anoppi alkoi rampata joka päivä, ja aina silloin, kun mies oli töissä. Mä olin lopulta ihan hermoraunio, kun mitkään sanomiset vierailumäärän hillitsemisestä ei menneet perille. Ihan kaikkeen muuhunkin puututtiin meidän kotona. Lopulta meni hermo, ja saatoin korottaa ääntäni. Sen jälkeen ei ole anoppia näkynyt, kun olen hullu ja vaadin mahdottomia. Kuten sen, että ei tarvitse käydä kylässä joka päivä ja niistä vierailuista on sovittava etukäteen. Nykypäivän kommunikaatiovälineillä ei pitäisi olla liian suuri homma kysyä, että ootko kotona, saako tulla käymään? Eri asia joskus 50 vuotta sitten, kun puhelimia ei jokaisesta taskusta löytynyt.
Mä olen tuo eka, joka on kirjoittanut pohjanmaasta ha pullistaa :) mutta tämä vastaus on kyllä aivan niin kuin minun kirjoittamani. Kohtalontovereita siis on muitakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalle kohdalle tätä tilannetta ja ekana tietysti olisin nyrpeä, kun omat suunnitelmat on mennyt pilalle.
Mutta meillä ainakin jouluruoka vain lämmitetään joulupäivänä. Uudet perunat vain keitetään. Eli mies saisi alata kuorimaan ja keittämään perunoita ja auttaa ruokien kattamisessa ja korjaamisessa.
Ei tilanne niin kamala ole loppujenlopuksi jos kaksi syöjää lisää tulee. Pitää ne perunat keittää omalle perheellekkin ja ruoat ottaa esille kaapista.Ja taas sanotaan, että mies voisi auttaa. Kai aikuinen mies saa ruuat laitettua esille ja pois? Edes yhtenä päivänä vuodessa?
Kun ei ole ruokia mitä laittaa "esille". On vain eilisten ruokien jämiä, mitä lämmitetään mikrossa. Ei niistä edes riitä vieraille ja omalle perheelle.
Siis hetkinen? Ruokaa ei kuulemma ollut varattu yhtään liikaa, koska ei haluta varata liikaa. Tästä seuraa se, että ei jää mitään jämiä, joita lämmittää yhtään missään kenellekään.
Jos taas ruokaa oli alunperinkin varattu tarpeeksi kaikille vieraille, sitä olisi pitänyt olla vielä reilusti jäljellä, ellei ap:n vanhemmat ahmineet kaikkea vierasvaraa.
Ruokaa oli kaikille tulossa olleille vieraille varattu, mutta appivanhemmille ei, koska eivät olleet tulossa.
Onko se joillekin vaikea ymmärtää, että eräät eivät varaa ruokaa ylenpalttisesti edes jouluna?
Ja kuitenkin sitä ruokaa oli niin ylenpalttisesti, että siitä olisi syöty ainakin kaksi päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi vanhemmat olettivat, että sinun vanhempasi tuovat muhkeat joululahjat. Eivät siksi halunneet tulla aattona ja yhtä aikaa. Seuraavana päivänä kysyivät pitääkö jotain tuoda pojaltaan. Ehkä taloudellinen tilanne heillä eri. Voi olla myös vain ujostelua vieraita ihmisiä kohtaan. Ei aina ole epäkohteliaisuutta
En huomannutkaat, että ap kertoi omien vanhempiensa käynnistä. Mutta jos lainaus olisi pitänyt paikkansa, olisi miehen vanhemmat voineet kertoa jo aattokutsusta kieltäytyessään, että sopisi tulla joulupäivänä.
Aina on epäkohteliaisuutta ensin kieltäytyä ja sitten seuraavana päivänä ilmoittaa, että ollaankin tulossa!
Mun täti teki näin mun yo-juhlissa. "En pääse lauantaina, joten tulen sunnuntaina." Ilmoitti tämän kuitenkin etukäteen eikä sunnuntaiaamuna.
Joo, ei ollut meidän perheessä kukaan iloinen tätini käytöksestä, mutta hän ei tunnetusti ole mikään järjen jättiläinen.
Tuossa kohden olisi voinut hyvin sanoa, että ei sovi - jos siis kerran tämä ei oikeastaan ollut ok.
Jos ei pääse kutsuttuna ajankohtana, miksi kutsutaan itse itsensä muulloin?
Ehkä siksi, että haluaisi kuitenkin käydä, jos mahdollista. Ei tässä käsittääkseni kukaan ole väkisin tunkenut kylään, vaan ehdottanut, että sopisiko tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi vanhemmat olettivat, että sinun vanhempasi tuovat muhkeat joululahjat. Eivät siksi halunneet tulla aattona ja yhtä aikaa. Seuraavana päivänä kysyivät pitääkö jotain tuoda pojaltaan. Ehkä taloudellinen tilanne heillä eri. Voi olla myös vain ujostelua vieraita ihmisiä kohtaan. Ei aina ole epäkohteliaisuutta
En huomannutkaat, että ap kertoi omien vanhempiensa käynnistä. Mutta jos lainaus olisi pitänyt paikkansa, olisi miehen vanhemmat voineet kertoa jo aattokutsusta kieltäytyessään, että sopisi tulla joulupäivänä.
Aina on epäkohteliaisuutta ensin kieltäytyä ja sitten seuraavana päivänä ilmoittaa, että ollaankin tulossa!
Mun täti teki näin mun yo-juhlissa. "En pääse lauantaina, joten tulen sunnuntaina." Ilmoitti tämän kuitenkin etukäteen eikä sunnuntaiaamuna.
Joo, ei ollut meidän perheessä kukaan iloinen tätini käytöksestä, mutta hän ei tunnetusti ole mikään järjen jättiläinen.
Tuossa kohden olisi voinut hyvin sanoa, että ei sovi - jos siis kerran tämä ei oikeastaan ollut ok.
Mun äiti koki pienemmäksi pahaksi päästää siskonsa kahvittelemaan. Mä nippa nappa ehdin nähdä tätiäni, taisin lähteä kavereiden kanssa krapulapizzalle.
Teinien ei pitäisi tietää krapuloista vielä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Mies voi aivan hyvin sanoa vanhemmilleen että teidät oli kutsuttu eilen, tänään ei käy. Ainakin minun mieheni tekee ihan omasta halustaan ja aloitteestaan noin, kun vanhempansa yrittävät soutaa ja huovata.
Ei vieras päätä, koska kylään tullaan. Kutsuja päättää ajankohdan, vieras päättää tuleeko paikalle.
Mitä tuo on taas ??? Kautta maailman sivu kylään on menty jopa kutsumatta, ihan vaan yllättäen. Ei siihen mitään kutsurituaaleja tarvita.
Siis sata vuotta sitten.
Ihan kuule tänä päivänä. Matkalta rimpaitetaan että ollaan tulossa, pullapussi mukana.
Pohjanmaalla ei edes soiteta eikä tuoda pullia mukana. Vähän on opettelua muualta tulleelle miniälle, että kotisi on koko (miehen) suvun koti.
Täällä lakeuksilla on ollut muualta tulleella ollut nieleskelyä anopin kanssa. Aluksi oli etäinen, mutta kun vauvani syntyi, niin anoppi alkoi rampata joka päivä, ja aina silloin, kun mies oli töissä. Mä olin lopulta ihan hermoraunio, kun mitkään sanomiset vierailumäärän hillitsemisestä ei menneet perille. Ihan kaikkeen muuhunkin puututtiin meidän kotona. Lopulta meni hermo, ja saatoin korottaa ääntäni. Sen jälkeen ei ole anoppia näkynyt, kun olen hullu ja vaadin mahdottomia. Kuten sen, että ei tarvitse käydä kylässä joka päivä ja niistä vierailuista on sovittava etukäteen. Nykypäivän kommunikaatiovälineillä ei pitäisi olla liian suuri homma kysyä, että ootko kotona, saako tulla käymään? Eri asia joskus 50 vuotta sitten, kun puhelimia ei jokaisesta taskusta löytynyt.
Mä olen tuo eka, joka on kirjoittanut pohjanmaasta ha pullistaa :) mutta tämä vastaus on kyllä aivan niin kuin minun kirjoittamani. Kohtalontovereita siis on muitakin...
Lohduttavaa, että muitakin, vaikka tietysti ikävä kaikille meille, jotka joutuu/ ovat joutuneet elämään tuollaisen kanssa.
Meillä muuten tuotiin pullaa jopa pakastimeen, on sitten mitä tarjota KUN tulee vieraita. Joo. Mun sukulaiset asuu kaukana eivätkä tee yllätysvierailuja ja mä olen parempi leipuri kuin anoppi. (Tykkään leipomisesta.) Mutta onhan tuokin yksi tapa päteä. Heitin noita pullia varmaan 15 pussillista, kun alkoi pakastimesta loppua tila. Mä en edes pullaa syö, eikä mun mieskään ole niitä menekistä päätellen himoinnut. Miehen muut sukulaiset osaavat sopia vierailuista etukäteen, heidän kanssa ei ole ollut ongelmia.
En jaksa lukea kaikkea, kuinka tässä oikein kävi? Tekikö äijä safkat vai tuliko ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi vanhemmat olettivat, että sinun vanhempasi tuovat muhkeat joululahjat. Eivät siksi halunneet tulla aattona ja yhtä aikaa. Seuraavana päivänä kysyivät pitääkö jotain tuoda pojaltaan. Ehkä taloudellinen tilanne heillä eri. Voi olla myös vain ujostelua vieraita ihmisiä kohtaan. Ei aina ole epäkohteliaisuutta
En huomannutkaat, että ap kertoi omien vanhempiensa käynnistä. Mutta jos lainaus olisi pitänyt paikkansa, olisi miehen vanhemmat voineet kertoa jo aattokutsusta kieltäytyessään, että sopisi tulla joulupäivänä.
Aina on epäkohteliaisuutta ensin kieltäytyä ja sitten seuraavana päivänä ilmoittaa, että ollaankin tulossa!
Mun täti teki näin mun yo-juhlissa. "En pääse lauantaina, joten tulen sunnuntaina." Ilmoitti tämän kuitenkin etukäteen eikä sunnuntaiaamuna.
Joo, ei ollut meidän perheessä kukaan iloinen tätini käytöksestä, mutta hän ei tunnetusti ole mikään järjen jättiläinen.
Tuossa kohden olisi voinut hyvin sanoa, että ei sovi - jos siis kerran tämä ei oikeastaan ollut ok.
Mun äiti koki pienemmäksi pahaksi päästää siskonsa kahvittelemaan. Mä nippa nappa ehdin nähdä tätiäni, taisin lähteä kavereiden kanssa krapulapizzalle.
Teinien ei pitäisi tietää krapuloista vielä yhtään mitään.
Varmaan olin sen kevään ainoa tuore ylioppilas, joka on nauttinut alkoholia tuona kyseisenä päivänä. Pahoittelen tapahtunutta näin yli 20 vuotta jälkikäteen.
PS. Hyvin mulle kävi, nykyään en juo enää ollenksan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Mies voi aivan hyvin sanoa vanhemmilleen että teidät oli kutsuttu eilen, tänään ei käy. Ainakin minun mieheni tekee ihan omasta halustaan ja aloitteestaan noin, kun vanhempansa yrittävät soutaa ja huovata.
Ei vieras päätä, koska kylään tullaan. Kutsuja päättää ajankohdan, vieras päättää tuleeko paikalle.
Mitä tuo on taas ??? Kautta maailman sivu kylään on menty jopa kutsumatta, ihan vaan yllättäen. Ei siihen mitään kutsurituaaleja tarvita.
Siis sata vuotta sitten.
Ihan kuule tänä päivänä. Matkalta rimpaitetaan että ollaan tulossa, pullapussi mukana.
Pohjanmaalla ei edes soiteta eikä tuoda pullia mukana. Vähän on opettelua muualta tulleelle miniälle, että kotisi on koko (miehen) suvun koti.
Täällä lakeuksilla on ollut muualta tulleella ollut nieleskelyä anopin kanssa. Aluksi oli etäinen, mutta kun vauvani syntyi, niin anoppi alkoi rampata joka päivä, ja aina silloin, kun mies oli töissä. Mä olin lopulta ihan hermoraunio, kun mitkään sanomiset vierailumäärän hillitsemisestä ei menneet perille. Ihan kaikkeen muuhunkin puututtiin meidän kotona. Lopulta meni hermo, ja saatoin korottaa ääntäni. Sen jälkeen ei ole anoppia näkynyt, kun olen hullu ja vaadin mahdottomia. Kuten sen, että ei tarvitse käydä kylässä joka päivä ja niistä vierailuista on sovittava etukäteen. Nykypäivän kommunikaatiovälineillä ei pitäisi olla liian suuri homma kysyä, että ootko kotona, saako tulla käymään? Eri asia joskus 50 vuotta sitten, kun puhelimia ei jokaisesta taskusta löytynyt.
Tiedän tuon tunteen, meilläkin anoppi ajeli kylään pidemmän matkan päästä milloin vain. Saatettiin olla omissa touhuissamme tai vaikka lähdössä johonkin. Itse en ole yhtään sen tyyppinen että jaksaisin yllätysvierailuja - ainakaan jatkuvia, vaikka olisi kuinka sanottu että toivotaan soittelemaan ennen että sopiiko ja ollaanko edes kotosalla. Onneksi mies koki ja kokee samoin, mutta arvata saattaa että kun yllätysvierailijan itsensä kanssa käsitykset on niin erit, niin eihän se mennyt perille. Sittemmin onkin kuulunut syyllistämistä, kun olemme esimerkiksi olleet 60km päässä ja hän on ihan meitä varten ajellut meidän pihaan mutta kun ei ole ketään kotona... Niinpä niin, meillä kun on se omakin elämämme. Olisiko soittaminen liian vaivalloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Mies voi aivan hyvin sanoa vanhemmilleen että teidät oli kutsuttu eilen, tänään ei käy. Ainakin minun mieheni tekee ihan omasta halustaan ja aloitteestaan noin, kun vanhempansa yrittävät soutaa ja huovata.
Ei vieras päätä, koska kylään tullaan. Kutsuja päättää ajankohdan, vieras päättää tuleeko paikalle.
Mitä tuo on taas ??? Kautta maailman sivu kylään on menty jopa kutsumatta, ihan vaan yllättäen. Ei siihen mitään kutsurituaaleja tarvita.
Siis sata vuotta sitten.
Ihan kuule tänä päivänä. Matkalta rimpaitetaan että ollaan tulossa, pullapussi mukana.
Meille olisi turha yrittää tunkea tuolla tavoin. Ties vaikka olisi jotain muutakin tekemistä.
Mutta kiva, jos jollekulle yllätysvierailut aina sopivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollainen asia vie miniä-paran hulluuden partaalle, niin veikkaan, että siellä se on ollut jo ennen sitä. 😀
Niin no, onhan tuollainen käytös niiltä appivanhemmiltakin silkkaa hulluutta... Ei ihme, että tuollaisten ihmisten kanssa pää pimahtaa.
Aijaa... vähälläpä oot elämässä päässyt, jos tuollainen asia on mielestäsi elämän suurin vastoinkäyminen, että ihan pää pamahtaa! Appivanhemmat tulevat syömään! Mietipä vähän...
Tunnut ottavan tämän keskustelun turhan henkilökohtaisesti. Älä tunkeile kenenkään luokse kylään kutsumatta, niin ei tarvitse vetää herneitä nenuliin. Sinun, tai kenenkään muunkaan.
Oksettaa vaan lukea tällaista perhedynamiikkaa, jota aloittaja valotti ja muut samanlaiset itsekkäät, oman napansa ympärillä pyörivät pissisminiät peukuttaa.
Yäk.
Ei tarvitse olla "pissisminiä", jos ei halua hyppiä anopin ja apen mielenoikkujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässäkin käännetään sukupuolet toisinpäin. Kuinka olis peukut? Toisinpäin?
Ai että miehen kaipaamana lepopäivänä kutsuisin omaa sukua paikalle ja odottaisin miehen tekevän heille ruuat? Mitäpä luulet peukkujen suunnasta tai tekisinkö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässäkin käännetään sukupuolet toisinpäin. Kuinka olis peukut? Toisinpäin?
Ai että miehen kaipaamana lepopäivänä kutsuisin omaa sukua paikalle ja odottaisin miehen tekevän heille ruuat? Mitäpä luulet peukkujen suunnasta tai tekisinkö niin?
Yrität manipuloida äänestystä etukäteen.
-eri
Alue: Aihe vapaa
En kuuna päivänä suostuisi eikä suostuisi miehenikään. Vaikka kuinka ollaan Pohjanmaalla.